Hei. Olen 24v nainen. Kirjoitan koska elämäni on nyt raskasta. Suurin syy on äitini jolla on narsistin piirteitä ja olen kauheasti sidottuna tilanteeseen. Hänen pelkkä olemassaolonsa vie voimat täysin. Hän puhuu,juoruaa,säälii yms asioitani kaikille. Mitään oman rajan kunnioittamista hänellä ei ole. Tunnen avuttomuutta pitää rajojani hänelle sillä hän on onnistunut manipuloimaan siskoki minua vastaan. Ymmärrän että tein virheen kun en älynnyt pitää rajojani alusta asti ja hän on ollut tuollainen siitä asti kun olin 3-5v ja tilanne on pahentunut!!!
Todella kamala elämänoppiminen tässä kun ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Ulkopuoliset eivät näe tilannetta oikein vaan tuomitsevat minua puolustavat
äitiäni. Eli parempi valita pienempi paha? Se on tässä välien katkaisu vaikka ongelma ei sillä poistukkaan.. äitini mustamaalaa minua jos sanon vastaan ja muuttuu marttyyriksi..
Haluan kuulla muiden ihmisten kokemuksista narsistisista vanhemmista,miten asiat selvennyt,oletteko saanut välit kahden selvitettyä vai onko terapia auttanut. Äitini ei ole suostuvainen terapiaan kun ei näe toiminnassaan mitään väärää
Todella kamala elämänoppiminen tässä kun ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Ulkopuoliset eivät näe tilannetta oikein vaan tuomitsevat minua puolustavat
äitiäni. Eli parempi valita pienempi paha? Se on tässä välien katkaisu vaikka ongelma ei sillä poistukkaan.. äitini mustamaalaa minua jos sanon vastaan ja muuttuu marttyyriksi..
Haluan kuulla muiden ihmisten kokemuksista narsistisista vanhemmista,miten asiat selvennyt,oletteko saanut välit kahden selvitettyä vai onko terapia auttanut. Äitini ei ole suostuvainen terapiaan kun ei näe toiminnassaan mitään väärää
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ehkä tästä on jotakin hyötyä:
http://keskustelu.anna.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/
Ai tuollainenkin palsta on. Siellä vaikuttaa olevan perusteellinen keskustelu narsistiäideistä.
Valitettavasti asia on niin ettet todennäköisesti tule koskaa elämään äitisi kanssa normaalisti. Narsistiseen ei tule empatiaa eli äitisi ei muutu, ainoa joka voi muuttua olet sinä. Jos jäät äitisi vaikutuspiiriin joudut kovettamaan itsesi pystyäksesi elämään, ja se ei ole viisasta. Pyri tekemään ratkaisut elämässäsi että pääset pois narsistien ulottumattomiin, tee oma elämäsi, älä anna narsistin sitä sinulle rakentaa, siitä tulee huono elämä. äitisi näköinen elämä. Tee omannäköinen elämä. Terapia ei auta, ei ainakaan minun äitini kohdalla, hän vain menee hämilleen, mutta kohta jatkuu sama homma. Äläkä tuhlaa elämääsi äitisi kanssa vaan etsi oma elämä. Pakene, mitä vähemmän aikaa olet narsistin vaikutuspiirissä, sen vähemmällä pääset, on nimittäin se kriittinen piste, josta et enää pääse eroon, jos sen pisteen ylität, olet kyllä menettänyt kaiken.
Meillä tilanne paheni huomattavasti vanhemmiten
vanhemmiten ominaisiirteet voimistuu, pahin tilanne kun henkilö sairastuu dementiaan.
ominaisPiirteet.
Omasta äidistäni on samanlaisia kokemuksia.Lapsesta asti haukkunut millon mistäkin.Koskaan en ollut hänelle mieleen.Ulkonäköni hakkui,kun olin hoikka lapsena,varmaan oli kateuttakin.Hänen kanssaan ei ole koskaan pystynyt normaaliin kanssa käyntiin.Kun erosin miehestäni ja muutin lasteni kans erilleen.Äitini alkoi hypätä luonani ja sen jälkeen meni exsäni luokse ja haukkui minut hänelle jopa lasteni kuullen.Sillon ajattelin,että nyt ei ole muuta mahdollisuutta ,kun tehdä lopullinen pesäero äidistäni.Se oli paras ratkaisu,sen jälkeen elämäni helpottui täysin.Jos ei tule toimeen,on hyvä konsti kokeilla ottaa etäisyyttä,se varmasti vapauttaa elämää.
Ainakin olet vielä nuori, eli sinulla on hyvin aikaa korjata elämäsi suunta. Luulen, että suurin osa narsistien lähteistä huomaa olevansa sellaisia vastaa keski-ikäisinä tai jopa myöhemmin. Ota vaan perusteellisesti selvää narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja siitä, miten saa irrotettua itsensä narsistin vaikutuspiiristä. Tai ainakin minimoitua narsistin aiheuttamat vahingot, jos irrottautuminen kokonaan ei käytännössä ainakaan heti ole mahdollista, kuten usein on, jos kyse on perheenjäsenestä.
Olet nuori. Nuoruus on sellainen ominaisuus, jota ei saa ikinä takaisin. Eli pakkaa kamppeesi ja lähde. Jos jäät elämään äitisi varjossa ja määräysvallassa, menetät elämäsi. Muuta mahdollisimman kauas, oli työtä tai ei. Puhelinnumeroita tai osoitteita ei tarvitse antaa. Et voi muuttaa toista ihmistä, mutta oman elämäsi suuntaa voit muuttaa. Se on ainoa vaikuttamiskeino. Käy pyytämässä keskusteluapua, terapialähetettä tms (vaikka terveyskeskukseen ensin). Pienelläkin terapeuttisella avulla voit saada voimaa sen verran, että jalkasin kantaa pakomatkaan. Ainoa oikea mahdollisuus on paeta.
Olen miltei tuon ikäinen äiti. Minulla on ollut todella vaikeaa kunnioittaa lasteni rajoja..johtuen siitä kun omat rajani on rikottu jo 0v:sta lähtien.
Aina huomaan tekeväni väärin lapsiani kohtaan. En tee sitä tahallani vaan tyhmyyttäni. Se vaan jotenki tapahtuu koska en osaa rakastaa.
Yritän ja haluan rakastaa mutta en vaan osaa.
En ole saanut itse milloinkaan rakkautta..en hyväksyntää..tms. Vain torjuntaa..moitetta..pilkkaa..väkivaltaa jne.
Olen ihan oikeesti huono äiti. Myönnän sen. Ei siis itsesääliä vaan tosiasia.
Lapseni olisivat ansainneet paremman äidin. Sekä isän myös. Tämä on ihan oikea totuus!!!
Minunkin äitini on myöntänyt minulle olleensa ja olevansa epäreilu minua kohtaan, mutta muutosta ei kuulema koskaan tule. Hänkin vaan ihmettelee jotain ihmeen turhaa rakkautta.
Hei
Lueskelin näitä viestejä ja haluan kantaa korteni kekoon. Olen mies 45v ja ihan hyvässä duunissa. Talouteni myös ok ja elämäni muutenkin ihan raiteillaan, olen jopa etsiskelemässä omakotitaloa. Mutta äitini mielestä olen aina ollut huono, kelvoton, laiska, kroonisesti sairas. Minusta ei ole hänen mielestään mihinkään ja olen aina ollut muita huonompi. Olen ollut avioliitossa ja eronnut, äitini kantoi kyllä kortensa kekoon että riitoja riitti. Hän haukkui minulle vaimoani kymmenen vuotta ja kun ero tuli niin kelkka kääntyi. Eihän tuollaisen(siis minun) kanssa kukaan järkevä ihminen rupea olemaan, hän lausui ja nautti. Hän osasi ja osaa edelleen laittaa ihmiset toisiaan vastaan. Ehkä hirveintä on ollut pilkallisuus minua kohtaan ja se että hän on laittanut muutkin pilkkaamaan ja nauramaan minulle. Hän on aina yrittänyt hakata minut henkisesti niin alas etten ikinä uskaltaisi yrittää mitään koska pelkään epäonnistuvani. Tiedän ja olen saanut kokea millainen naurukonsertti siitä tulee jos epäonnistun. Lisäksi hän on muiden ihmisten mielestä todella hyvä ihminen ja ulospäin hän lieroilee ja näyttää sädekehäänsä. Hän hakee aina huomiota ja kehumista miten urhea ja vahva hän on vaikka hänellä on niin raskasta. Voisin kirjoittaa tätä tarinaa vaikka viikon putkeen ja sitä vaan riittäisi... no antaa olla. Yksi asia vielä. Hänen kylmyys ja julmuus eläimiä kohtaan. Hän päättää milloin niiden elämä päättyy. Tappotuomio lipsahtaa hyvin herkästi. Tässä kulki raja, sitä emme isäni kanssa hyväksyneet. Lääkäriin mentiin ja koirat hoidettiin kuntoon maksoi se sit mitä hyvänsä. Nyt ei isääni enää ole ja tunnen että olen yksin. En voi kysyä neuvoa tai mielipidettä keneltäkään eikä kukaan kannusta. Jotenkin vain pusken eteenpäin ja yritän luottaa itseeni. Äitini ei ole ikinä kannustanut mihinkään, isäni kylläkin.
Etsiskelen siis taloa vaikka minusta ei ole minkäänlaisen talon hankkijaksi eikä pitäjäksi(äitini mukaan). Olen asunut kalliissa vuokra-asunnossa kauan ja äitini mukaan olisin jo maksanut kaksi taloa noilla vuokrilla joita olen pulittanut ja taas paskaista naurua päälle. Meillä on jakamaton perikunta ja sen omaisuudella hän kiristää minua kokoajan ja uhkailee. Tuntuu aivan kuin hän viiltelisi minua puukolla ja nauttisi siitä.
Noniin eiköhän tämä vuodatus jo riitä. Eteenpäin mennään ja hän ei sille mitään voi.
Tunnistakaa hyvät ihmiset tällaiset piirteet lähimmäisistänne ja yrittäkää pitää huoli etteivät he pääse niskan päälle.
Hei Mvm-70 nimimerkille! Äitini pilkkasi minua myös. Nautti siitä . Minusta ei ollut hänen mielestään mihinkään. Kun toin ihan hyviäkin numeroita kokeista hän vaan käänsi minulle selkänsä..pilkkanaurua nauroi ja joku kuinka hän oli kympin oppilas..kympin oppilas jne.( joka osoittautui valheeksi hänen kuoltua.koulutodistuksissaan luki aivan muuta..)
Hän veti mukaan pilkkakerhoonsa naapurin akat...oman tyttärensä/// siis siskoni joka on n.3 v.minua vanhempi... He yhdessä urakoivat tuhoamistani. Siskoni leikkeli hiuksiani....hakkasi minus...nimitteli...pilkkasi..ja harjoittaa sitä edelleen. Sairas kun on.
Mutta tekipä hän mitä tahansa hän sai äidiltä hyväksynnän.
Olen ajatellut kirjoittaa kirjan tästä kaksikosta. Mutta oli perheessäni muitakin pahoja ihmisiä./////
Ja kaiken tekee julmaksi se kun he ovat helluntailaisia....ja joka mutkassa vedettiin
Jumalan kosto mukaan. Peloteltiin ja uhkailtiin sillä. Mutta selvisin...he ovat sairaita...sen olen nyt tajunnut. Tai tiesinhän mikä sen jo lapsena. Ettei he ole normaalilla tunneälyllä varustettuja:((((
Ei niiltä narsistivanhemmilta ikinä saa hyväksyntää, vaikka olisit kuinka hyvä tahaansa. Se vain ainoastaan ärsyttää heitä suunnattomasti. Kokevat sinun empaattisuuden ja kiltteyden, todella kiusallisena ja hävettävänä *heikkoutena*. Pahuuskaan ei ole hyvästä. Jos käyttäydyt samoin, kuin vanhempasi on käyttääntynyt sinua kohtaan. Sinun käytöksessä se kyllä nähdään todellisena pahuutena. Vaikka tätä samaa, ei omassa käytöksessä huomata lainkaan. Narsisti on aina viaton kaikkeen tapahtuneeseen.
Melkoinen vika on oltava narsistivanhempien päässä. Sinähän olet kuitenkin heidän oma aikaan saannos. Heidän omaa lihaa ja verta.
Mikä on sekoittanut vanhemman/vanhempien pään niin pahasti, että oma epäonnistunut elämä on kostettava omalle lapselle. Sillä syytön tämä lapsi on syntymäänsä.
Noinhan se menee minunkin kokemani mukaan
Minut on kyllä myönnetty kiltiksi ja empattiseksi, muttei siinä nähdä mitään hyvää.
Kuitenkaan poikkipuista sanaa minun ei sovi sanoa yhtäkään. Jos suuttuisin, toisen vanhempani mielestä se merkitsisi sitä, että olisin tullut hulluksi.
Ja kuten huomanneette en täälläkään juuri kiroile tms. :)
Kun muilla ikäisilläni oli teinikapina, minä harrastin (vanhemmistanikin poiketen) intomielisesti ja vakavasti meditaatiota kehittyäkseni hyväksi viilipytyksi.
Äitini on myös jonkin sortin uskovainen, hyvin harras sellainen ja ehdottomasti kunnon ihminen(ainakin antaa ymmärtää niin). Lapsena hän kiusasi minua Tuhlaajapojan paluu-kirjalla jonka kansikuvasta hän nautti. Siinä repaleisissa vaatteissa oleva nuorimies aneli armoa vanhalta pitkäpartaiselta isältään. Tietenkin antoi ymmärtää että siinä on minun tulevaisuuteni.
Tulin valituksi nykyiseen työhöni kymmenien hakijoiden joukosta ja toimin esimiesasemassa. Palkkani on isompi kuin niiden lukuisten "menestyjien" joihin hän aina vertasi minua ja joista minun piti ottaa mallia. Tätä tosiasiaa hän ei tosin noteeraa mitenkään ja kertoo kuinka kohta saan potkut työstäni. Osaan onneksi jo suhtautua tuohon niin ettei hän saa reaktioita aikaiseksi. Sehän olisi mannaa hänelle kun huomaisi että hänen sanat osuu ja satuttaa.
Veljeni hän on onnistunut nujertamaan ja veliparka on täysin hänen hallinnassaan. Molemmat ovat marttyyreita(marttyyrit kai pääsevät taivaaseen meidänkin uskonnossamme) ja sädekehät loistaa. Perikuntamme omaisuus on isämme hankkimaa ja edustaa äidilleni ja veljelleni jotain mikä pitää saada hävitettyä. He molemmat kyllä asuvat ilmaiseksi yhteisessä talossamme(minä taas helvetin kalliisti vuokralla) mutta mitään kiitollisuutta ei tipu. Jatkuvasti he valittavat ja minä pompin kuin jojo heitä palvellen. Jos en pompi, äitini ilmoittaa että kesämökki ja talo myydään. Siihen taas sanon että ok, ostan osuutenne niistä pois. Silloin syttyy sota tai sitten tulee muutaman viikon mykkäkoulu(jolleivat he kipeästi tarvitse apuani).
Velipojan kohtalo harmittaa ihan sikana mutta en voi auttaa häntä mitenkään, niin emme ole edes puheväleissä. Äitini toimii välillämme välittäjänä ja hän tietenkin kääntää kaikki asiat mieleisekseen.
Vastoinkäymisiä on elämässäni riittänyt mutta jokainen niistä selviytyminen on vahvistanut minua. Mitä useammin pääni on noussut paskasta pinnalle, sitä varmemmin se pinnalla pysyy.
Yritän kanssa saada pääni kauheasta liemestä pinnalle.
Surettaa myös minua vanhempi henkilö, joka ei näe muuta vaihtoehtoa kuin alistua äidilleni, mutta en voi asialle mitään, kun hän on ehdoton siinä.
Ja semmoista ilmiötä ilmenee täälläkin, että hän joutuisi muuttamaan, jos ei tottele.
Onnittelut, näin sitä on mentävä eteenpäin.
Meillä narsistivanhempi peri keskinäisellätestamentillä koko omaisuuden itselleen. Ja nyt, kun kiinteistöön on tulossa huomattavia remontteja. Niin meistä *osattomista* rintaperillisistäkin on tullut yhtäkkiä jo pesänosakkaita, kun tarvitaan maksumiehiä remontin maksajiksi :DD
Anna siskosi hoitaa äitiä,pärjäävät hyvin keskenään ja jätä sisko,äiti ym. muut manipuloidut taaksesi. Tiedän että sattuu mutta ei muuta vaihtoehtoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi