Olen samaa mieltä valemuistoistasi. Itse diagnosoisin sinut psykopaatiksi ellen olisi lääkäri, mutta koska olen en sitä tee, sillä lääkärin etiikka ja nauttimani viinietikka ei salli sitä netin välityksellä tekemään.
Satu-Maijalle
ArkistonAarreCopy
659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletteko nyt aivan varma, että kyseessä on satuilu? Joka tapauksessa asian jatkuva pyörittäminen tuottaa paljon kärsineelle ihmiselle vain lisää tuskaa.
Täysin varmoja. Vain oikeuden vahvistus puuttuu mutta oikeushan ei edes puutu Satuihin..
Tässätotuuttakaarolta, jossa e väitetä mitään.
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
Maijan tarina ja Taivaan taimet ovat saaneet valtavasti mediahuomiota. Kirjojen väitteet on julkaistu lehdistössä pitkälti kritiikittä, ja mediakäsittely on saanut aikaan tyypillisen someajan keskustelun, jossa lestadiolaiset on tuomittu ryhmänä lasten hyväksikäyttäjiksi. Keskustelu on laskenut kynnystä syytösten esittämiseen, ja lestadiolaisalueella on liikkeellä valtavasti lestadiolaisiin liittyviä huhuja.
Eräs hurjimmista huhumyllyistä alkoi noin puoli vuotta Maijan tarinan julkaisun jälkeen. Samoihin aikoihin, kun Hurtig pokkasi Maijan tarinasta Vuoden kristillinen kirja -palkinnon, joku vuosi julkisuuteen väitettyjen hyväksikäyttäjien henkilötietoja. Kaikki saivat lokaa niskaansa, mutta eräs mies joutui mediapyöritykseen, jollaista ei tässä maassa lie aiemmin nähty. Suomi24-palveluun tuli päivittäin tuhansia viestejä: Lastenraiskaaja vankilaan! Hyi helvetti miten sairas tyyppi! Alahan pedofiili rasvata köyttä! Antakaa osoite, niin käyn hakkaamassa sen paskan! Tämä viestitulva jatkui hurjalla intensiteetillä yli vuoden. Mies oli koko tuon ajan sivuston puhutuin aihe, ja mustamaalaus levisi monille eri keskustelualueille. Webmaster yritti puuttua viesteihin, mutta joutui nostamaan kädet pystyyn. Kun he saivat viisisataa viestiä poistettua, palstalle oli tullut tuhat lisää.
Saan yhteyden mieheen marraskuussa 2014. Hän kieltäytyy ensin haastattelusta, mutta kun sanon, että olen kiinnostunut median toiminnasta tapauksen käsittelyssä, hän suostuu sanomaan jotakin.
”Silkkaa painajaista”, hän vastaa, kun kysyn millaisia viimeiset vuodet ovat olleet. ”Ihmiset ihmettelevät, miten pääni on kestänyt tällaista pyöritystä.”
Mies sanoo, että koko sinä aikana, jona Maijan tarinaa on käsitelty mediassa, mikään media ei ole kysynyt hänen kantaansa tai pyytänyt häneltä haastattelua. Hän olisi sanonut, että kirjan väitteet raiskauksista ovat perättömiä. Samaa mieltä ovat haastattelemani ihmiset samasta lestadiolaisyhteisöstä. Sanon miehelle, että en voi ottaa kantaa väitteiden todenperäisyyteen. Kysyn kuitenkin miehen kautta, haluaisivatko hänen perheenjäsenensä antaa haastattelua, mutta he eivät halua puhua toimittajalle. "He ovat joutuneet kärsimään tästä kohusta jo riittävästi", mies sanoo.
Mies sanoo, että kirja ei koskettanut vain häntä, vaan viilsi syvät haavat monien perheiden elämään. "Monille ihmisille on olemassa aika ennen Maijan tarinaa ja sen jälkeen."
Moni ajattelee, että jos Maijan tarina on totta, mies sai mitä ansaitsikin. Mutta onko se totta?
Maijan tarina voi tietenkin olla totta. Emme kuitenkaan voi tietää sitä varmuudella, sillä tarina on puhdasta subjektiivista kerrontaa. Se on kerronnan laji, jota laatumedia usein välttelee, sillä yksipuolinen kerronta harvoin kertoo koko totuutta. Subjektiivisessa kerronnassa ihminen voi kertoa käytännössä mitä vain, ellei faktoja tarkasteta ja vastapuolta kuunnella.
Sain itse kuulla Maijan tarinasta ensimmäisen kerran vuonna 2013. Silloin minuun otti yhteyttä psykologi, joka oli lukenut kirjan, ja hän oli huolissaan kirjan viittauksista valemuistojen mahdollisuuteen. Maija kertoo esimerkiksi käyneensä hypnoterapiassa, ”jotta pääsisin traumojeni sisälle”. Maija kirjoittaa: ”Kokemukseni tulivat enemmän pintaan ja päivätajuntaan, jolloin pystyin työstämään asioita lisää ja ymmärtämään, miksi jotkin asiat herättivät minussa niin voimakkaita reaktioita. Samalla minulle tuli varmuus siitä, että asiat olivat oikeasti tapahtuneet.” Tämä katkelma viittaa erittäin voimakkaasti siihen, että Maijalle on uskoteltu traumojen voivan unohtua ja että ne voidaan sieltä jollakin tekniikalla palauttaa muistiin.
Toisessa otteessa Maija kertoo aloittaneensa silmänliike- eli EMDR-terapian. ”Näin kävin läpi kaikki pahimmat kokemani seksuaaliset väkivaltatilanteet. Yhdenkin tapauksen purkamiseen meni puoli vuotta, helppoa se ei ollut.”
Valemuistoproblematiikan historiaa tuntevalle nämä ovat huolestuttavia signaaleja. Hypnoterapia ja silmänliiketerapia sisältävät suuren riskin valemuistojen syntymisestä. Psykologiliiton asiantuntija kuvailee niitä väärissä käsissä "vaarallisiksi menetelmiksi".
Maijan tarinasta ilmenee, että Maijalla on ollut useita terapeutteja. Näistä suurin osa on varmasti päteviä, mutta selvitykseni nostavat esiin kaksi terapeuttia, jotka elättelevät epätieteellisiä käsityksiä traumasta ja muistin toiminnasta.
Ensimmäinen on ei-akateemiselta pohjalta toimiva kehoterapeutti, jonka toiminta on pitkälti samanlaista kuin Eeron tapauksen kehoterapeutilla. Haastattelemani henkilöt kertovat, että terapeutti tunnustelee kehoa, ja jos hän löytää jäykkyyksiä lantion tai alaselän alueelta, hän tulkitsee herkästi niiden johtuvan lapsuudenaikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämäkin terapeutti puhuu lihasmuistista, jonne unohtuneet traumat tallentuvat...
On se raakaa
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14047859/no----helluntailainen-quotherattelijaquot
touhua
Tässätotuuttakaarolta, jossa e väitetä mitään.
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
Maijan tarina ja Taivaan taimet ovat saaneet valtavasti mediahuomiota. Kirjojen väitteet on julkaistu lehdistössä pitkälti kritiikittä, ja mediakäsittely on saanut aikaan tyypillisen someajan keskustelun, jossa lestadiolaiset on tuomittu ryhmänä lasten hyväksikäyttäjiksi. Keskustelu on laskenut kynnystä syytösten esittämiseen, ja lestadiolaisalueella on liikkeellä valtavasti lestadiolaisiin liittyviä huhuja.
Eräs hurjimmista huhumyllyistä alkoi noin puoli vuotta Maijan tarinan julkaisun jälkeen. Samoihin aikoihin, kun Hurtig pokkasi Maijan tarinasta Vuoden kristillinen kirja -palkinnon, joku vuosi julkisuuteen väitettyjen hyväksikäyttäjien henkilötietoja. Kaikki saivat lokaa niskaansa, mutta eräs mies joutui mediapyöritykseen, jollaista ei tässä maassa lie aiemmin nähty. Suomi24-palveluun tuli päivittäin tuhansia viestejä: Lastenraiskaaja vankilaan! Hyi helvetti miten sairas tyyppi! Alahan pedofiili rasvata köyttä! Antakaa osoite, niin käyn hakkaamassa sen paskan! Tämä viestitulva jatkui hurjalla intensiteetillä yli vuoden. Mies oli koko tuon ajan sivuston puhutuin aihe, ja mustamaalaus levisi monille eri keskustelualueille. Webmaster yritti puuttua viesteihin, mutta joutui nostamaan kädet pystyyn. Kun he saivat viisisataa viestiä poistettua, palstalle oli tullut tuhat lisää.
Saan yhteyden mieheen marraskuussa 2014. Hän kieltäytyy ensin haastattelusta, mutta kun sanon, että olen kiinnostunut median toiminnasta tapauksen käsittelyssä, hän suostuu sanomaan jotakin.
”Silkkaa painajaista”, hän vastaa, kun kysyn millaisia viimeiset vuodet ovat olleet. ”Ihmiset ihmettelevät, miten pääni on kestänyt tällaista pyöritystä.”
Mies sanoo, että koko sinä aikana, jona Maijan tarinaa on käsitelty mediassa, mikään media ei ole kysynyt hänen kantaansa tai pyytänyt häneltä haastattelua. Hän olisi sanonut, että kirjan väitteet raiskauksista ovat perättömiä. Samaa mieltä ovat haastattelemani ihmiset samasta lestadiolaisyhteisöstä. Sanon miehelle, että en voi ottaa kantaa väitteiden todenperäisyyteen. Kysyn kuitenkin miehen kautta, haluaisivatko hänen perheenjäsenensä antaa haastattelua, mutta he eivät halua puhua toimittajalle. "He ovat joutuneet kärsimään tästä kohusta jo riittävästi", mies sanoo.
Mies sanoo, että kirja ei koskettanut vain häntä, vaan viilsi syvät haavat monien perheiden elämään. "Monille ihmisille on olemassa aika ennen Maijan tarinaa ja sen jälkeen."
Moni ajattelee, että jos Maijan tarina on totta, mies sai mitä ansaitsikin. Mutta onko se totta?
Maijan tarina voi tietenkin olla totta. Emme kuitenkaan voi tietää sitä varmuudella, sillä tarina on puhdasta subjektiivista kerrontaa. Se on kerronnan laji, jota laatumedia usein välttelee, sillä yksipuolinen kerronta harvoin kertoo koko totuutta. Subjektiivisessa kerronnassa ihminen voi kertoa käytännössä mitä vain, ellei faktoja tarkasteta ja vastapuolta kuunnella.
Sain itse kuulla Maijan tarinasta ensimmäisen kerran vuonna 2013. Silloin minuun otti yhteyttä psykologi, joka oli lukenut kirjan, ja hän oli huolissaan kirjan viittauksista valemuistojen mahdollisuuteen. Maija kertoo esimerkiksi käyneensä hypnoterapiassa, ”jotta pääsisin traumojeni sisälle”. Maija kirjoittaa: ”Kokemukseni tulivat enemmän pintaan ja päivätajuntaan, jolloin pystyin työstämään asioita lisää ja ymmärtämään, miksi jotkin asiat herättivät minussa niin voimakkaita reaktioita. Samalla minulle tuli varmuus siitä, että asiat olivat oikeasti tapahtuneet.” Tämä katkelma viittaa erittäin voimakkaasti siihen, että Maijalle on uskoteltu traumojen voivan unohtua ja että ne voidaan sieltä jollakin tekniikalla palauttaa muistiin.
Toisessa otteessa Maija kertoo aloittaneensa silmänliike- eli EMDR-terapian. ”Näin kävin läpi kaikki pahimmat kokemani seksuaaliset väkivaltatilanteet. Yhdenkin tapauksen purkamiseen meni puoli vuotta, helppoa se ei ollut.”
Valemuistoproblematiikan historiaa tuntevalle nämä ovat huolestuttavia signaaleja. Hypnoterapia ja silmänliiketerapia sisältävät suuren riskin valemuistojen syntymisestä. Psykologiliiton asiantuntija kuvailee niitä väärissä käsissä "vaarallisiksi menetelmiksi".
Maijan tarinasta ilmenee, että Maijalla on ollut useita terapeutteja. Näistä suurin osa on varmasti päteviä, mutta selvitykseni nostavat esiin kaksi terapeuttia, jotka elättelevät epätieteellisiä käsityksiä traumasta ja muistin toiminnasta.
Ensimmäinen on ei-akateemiselta pohjalta toimiva kehoterapeutti, jonka toiminta on pitkälti samanlaista kuin Eeron tapauksen kehoterapeutilla. Haastattelemani henkilöt kertovat, että terapeutti tunnustelee kehoa, ja jos hän löytää jäykkyyksiä lantion tai alaselän alueelta, hän tulkitsee herkästi niiden johtuvan lapsuudenaikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämäkin terapeutti puhuu lihasmuistista, jonne unohtuneet traumat tallentuvat...
.
Ei minua järkytä mikään tieto Maijasta, mutta oma kokemukseni oman isäni "käsittelyssä" ja samoin serkkuni samanlainen kohtalo eivät unohdu ikinä ja vaikka kuinka vakuutettaisiin, että tällaiset ovat vanhoillislestadiolaisuudessa satuja, niin eivät uppoa minuun.
##vaikka kuinka vakuutettaisiin, että tällaiset ovat vanhoillislestadiolaisuudessa satuja##
Vain totuudessa pysymällä sinuakin voidaan uskoa. Nimittäin kukaan koskaan ja missään ei ole väittänyt sen olevan satua missään lahkossa. Ok?
Siinä olet oikeassa että näitä tapahtuu jo tuomioitahan on 1000 vuodessa suomessakin. Eli kukaan ei epäile, ainoastaan syyttömiä tässä suojellaan ja varjellaan. Sinun isäsi on ollut Sika.
Ja näitä riittää varsinkin helluntaipiireissä. Tänne tämäkin ex-hellari kertoi totuuden elämästään ja kokemastaan, mutta satu-kirjaan jossa mässäillään ufoilla ja syyttömät kärsii.
Sen sijaan tämä seuraava on SAIRAAN totta. Uhrin kertomaa tällä forumilla.
VAROITUS:
Tämä voi aiheuttaa järkytyksen tunteita sekä uskovaisille, että myös muillekin, esim mahdollisesti palstalla joskus käyvälle helluntailaisellekin.
Copyright alempaa:
raiskattu ex-hellari 1.1.2014 18:08 ... Minua vuosia raiskannut helluntaimies vaipui aina aktin jälkeen polvirukoukseen sängyn viereen ja rukoili Jeesukselta ääneen "erehdystään" anteeksi. Joka kerta hän jossain vaiheessa kertoi, että nyt Jeesus vastasi, häntä ei enää syytetä taivaassa. Minulta hän ei pyytänyt anteeksi, haukkui vain huoraksi, ettei saisi "antaa" miehille, jos ei ole naimisissa. Sen sijaan helluntaimies vannotti, että jos minä Jeesukselta polvirukoiltua ja rukousyhteydssä anteeksisaatua syntiä alan muistella kenellekään, joudun tulimereen. Uskoin kaiken, pidin suuni visusti kiinni."