Mietin tässä, että olisikohan parempi jos meistä tulisi sielun ystävykset. Sillai ninko, kun kukaan muu ei enää ymmärrä, niin me ymmärrettäisiin vielä toisiamme. Vähän sillain ninko ufo-ystävyys:D On paljon menetettävää. Minua pelottaa, että minä en riitä. Sinä tykkään kuiteskin niistä nuorista pyllyistä, niin saisit ihan rauhassa puristella niitä:D ja me oltaisiin ufoja keskenämme. Me yhdessä voisimme tehdä jotain maailmaa mullistamaa. Ihan totta. Jokin uusi innovaatio, jota kukaan ei ole koskaan aiemmin edes ajatellut:D Me olisimme se aivoriihi siinä innovaatio-tiimissä yhdessä muiden kanssa. Oletko koskaan miettinyt tällaista mahdollisuutta. Me olemme hulluja:D
Miete iltaan.
ufontoinenpuolisko
15137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
korjaan "pympyistä":D
tulihan kirjoitusvirheitä:/ tsorry
ei se mitään haittaa
kiitos:D
Olen miettinyt. Innovaatio-tiimi kuulostaa kivalta. Onko minulla ystävä olemassa? Onko se yhtä sekaisin kuin minäkin?
Annetaan kaikki anteeksi ja puhtaalta pöydältä. Ihan aiheesta olen saanut kärsääni. Nyt tunnen olevani mies, toisin kuin ennen (luulin) olevani.
Kiitän kovasta läksytyksestä! Opin paljon vaikka vuosia meni! Mitä nyt henkistä ja fyysistä kuolemaa. No ne kasvattaa!
Olisipa edes yksi ystävä!
Oivalsin tänään paljon!
Ja jos ollu haarikan vessas töissä niin entä sitten. Täällä silti ollaan voimissaan. Jonkun piti kai haarukan vessassakin olla. Ei mieli sellaisesta järky. On mielen lujuutta kestää.
Naurattaa vain miten vietävissä olen ollut. Olen kai seonnut mutta voisin oikeastikin liittoutua ja nauraa asioille! Mitä sitten eihän sitä ole pakko menneisyydessä elää!!
Mitäs jos kuitenkin katoittaisiin ensin?
No päätös on muilla. Kuljen virran mukana.
Voisi olla minultakin, mutta haluan enemmän, kaikki tai ei mitään. Mun oma tai ei ollenkaan ja toisinpäin.
Puristele ihan rauhassa niitä perseitä
Ei kun haluan ystävän! Ei ollut seksuaalinen viesti. Täällä palsta on ihan seko! Kävelykaveri kelpaisi, nytkin joudun yksin pakkasessa tallustelemaan.
Mitä sitten jos vuosia kiusattu. Ei sitä saa pois. Kyllähän se muuttaa ihmistä. Mielestäni olen vahvempi nyt. En pakene ongelmiani.
Itkeäkö pitäisi lisää? Ei vaan itketä. Jos samanhenkisiä ihmisiä olemassa niin miksen saisi olla kaveri?
Ihan hyvä että se lapsellisuus ruoskittu pois.
Haluan ehdottomasti ystävän, vaikka sitten hieman ufommanlaisen :D