Pystyn näkemään elämästä enemmän. Pystyn tarkalla vaistollani näkemään, mitä tapahtuu ajan myötä. Osaan lukea ihmisiä. Osaan nähdä, mitä pinnan alla tapahtuu. Tämä kaikki johtuu herkkyydestäni.
Olen henkinen ihminen
olenmitäolen
47167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
aiva sama mulla eikä tää ees ole kivaa :(
Sen vuoksi olemme sitä jotain, mitä muut eivät ole. Erikoisia. Meillä on kyky nähdä elämä syvemmin.
Kuvittelet vaan itsellesi erikoistaitoja
Omaa kuvitelmaa tämä ei ole. Yliherkkyys ei ole erikoistaito. Yliherkkyys on osa ihmistä ja ihmisen luonnetta.
Noniin joo kaikki tyttöset kuvittelevat että heillä olisi jotain Supertyttö -taitoja, kuvittelemalla voi keksiä itselleen uusia ominaisuuksia helposti.
Samoin. Sen takia minulla on vaikeuksia toimia hyvin materialististen ihmisten kanssa. Olo kuin kala kuivalla maalla. Olen vähän oppinut hengittämään jo..
Herkkyys ei estä sitä, etteikö tulisi kaikkien kanssa toimeen. Silti on hyvä löytää ihmisiä, jotka arvostavat sinua sellaisena kuin olet. Voit puhua heille tunteistasi ja saada silti hyväksyntää.
Henkisyys ja herkkyys ovat ominaisuuksia, jotka edesauttavat ihmistä tulemaan ehkä normaalia paremmin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta sillä vastapuolella, materialistisella, yleensä on tiukemmat kriteerit ystävyydelle, ja näitä kriteerejä harvoinen henkinen ja herkkä ihminen täyttää, sillä arvot ovat erit.
Ahaa, nääkkönä meijän sielun syvyyteen, ja onko sulla vastaus oi suuri henkipatto, mitä siel liikkuu?
Riippuu ihmisestä. Jokaisella on oma sielu ja oma persoona.
Minussa on 1/3 salapoliisia, 1/3 ennustajaeukkoa ja 1/3 analyytikkoa. Väärintulkinnan mahdollisuus silti olemassa.
Se on sinun tulkintasi. Kaikki lähtee itsestä liikkeelle.
Tiesin, että täällä liikkuu teikäläisiä. Helpotus...
Liikkuuhan täällä.
Mäki ihan helpotun, jos tääl vaa teikeläisii, niin ei hättää puuuh :) Mä o meikäläinen ja iha vieras nainen.
Huru-ukkoja ja muita reppanoita täällä liikkuu.
Mitä sitten. On hyvä, että heitä on, valontuojia. Oma ratkaisu, lähteekö heiltä kysymään ohjeita elämään vai meneekö oman vaiston mukaan, joka sekin menee helposti niin metsään, että lumi pöllyää. Jospa sitä oppisi pysymään tiellä joskus tai sitten oppiivulosajoihin. Ehkä niihin tottuu aikaa myöten.
Huru ukot on hulluja eikä mitään valontuojia
Helvetillistä herkkyyttä se minusta on.
Eikä siinä ole mitään muuta minusta kuin heikkoutta. Vihaan yliherkkyyttä, mutta en sitä lääkkeilläkään tahtoisi dumpata. On vain kestettävä.
Tämmöset alotukset on tosi omahyväisiä, itsekehuja, narsistisia. Kuka älykääpiö kehuu jatkuvasti itseään ja mainostaa olevansa hyvä tai parempi.
Minusta kateellisuus on typerää. Onko sinult pois jos joku toinen arvostaa itsessään hänen hyviä ominaisuuksiaan eikä jatkuvasti vähättele itseään, viiltele ranteitaan, laihduttele tai halua tappaa itseään koska on niin paska?
Minusta jokaisella ihmisellä oitää olla kyky nostaa hyvät ominaisuutensa esille ja arvostaa niitä. Jos ei Näe omia hyviäpuoliaan niin millainen ihminen on silloin?
Todennäköisesti mielenterveysongelmainen, itsetunto nollissa kulkeva, muiden poljettava, itsemurha hautova itsenäs vähättelijä joka ei pidä itseään arvossa vaan antaa itseään potkittavan päähän!
Toiset on intuitiivisempia ja empaattisempia. Toisilla tunneäly on syystä tai toisesta kohonnut vahvuudeksi josta todellakin on hyötyä elämässä ja ihmissuhteissa. Sellaiset ihmiset usein ovat hyviä ihmisläheisessä työssäkin ja hakeutuvat sellaiselle alalle jossa voivat tätä tunneälyään hyödyntää.
Miksi se on uhka sinulle että joku toinen näkee itsessään hyvää ja kertoo sen?
Itse olen ap.n kaltainen. Minulla on sama taito ja nykyään kiittelen ja kehun siitä itseäni. Myös muilta tulee kehuja samasta asiasta itselleni. Hyödynnän taitoani myös ammatissani joka on ihmisläheinen ja vaatii kykyä tulkita muiden tarpeita ja vastata niihin oikein.
Ennen kuin olin tuollainen joka osaa kiitellä omista hyvistä puolistaan olin sellainen joka ei nähnyt itsessään mitään hyvää. Viiltelin ranteitani koska vhasin itseäni ja kehoani. Halusin kuolla ja yritin itsemurhiakin. Ulos en uskaltanut lähteä koska hävetti itseni kokonaisuudessaan.. Olin mielenterveysongelmainen. (Masennus ja ahdistuneisuushäiriö). Olin alisuoriutuja koska en nähnyt itseäni hyvänä ja kelvollisena
Valitsin kumppaneita jotka kohteli minua huonosti. Haukkui ja löi koska en arvostanut itseäni. Ajattelin että sen kohtelun arvoinen olen.
Mitä siis ap. tekee väärin arvostaessaan omia hyviä puoliaan ?
Typerää väittää realismia kateudeksi.
Noh, sitten on turhaa alkaa urputtaan niille jotak ovat itsetuhoisia ja mielenterveysongelmaisia. Itsepähän niitä siihen ajattele ilkeydellä!
prkle... kun kirjoittaa nopeasti niin menee kaikki kirjaimet väärinpäin.. (vaihtaa paikkaa, kun toinen käsi lyö nopeammin näppäintä kuin toinen) siis uudelleen hitaammin näpytellen.
Noh, sitten on turhaa alkaa urputtaan niille, jotka ovat itsetuhoisia ja mielenterveysongelmaisia. Itsepähän niitä siihen ajatte ilkeydellänne.
(huh, hermot meni noin hitaaseen näppäinten näpyttelyyn. Ei sovi minun hermoille hitailu)
Laulun sanoin: it takes a fool to remain sane...(in this world covered up in shame).. Terve ihminen ei ole ilkeä, tämä on mielipiteeni.
En ole ilkeä, toisin sanoen ed. kommenttini viitaten taidan olla The Fool ja siltähän sitä tuntuukin monesti, kun selkään puukottaminen ei kiinnosta puukkojunkkareiden keskuudessa.
Aloittaja varo, ettet vajoa luulomaailmaan. Sitä ei toivo edes pahimmalle viholliseni.
Sivusta vastaan, koska olen samaa mieltä. Tuo vaara on olemassa jos henkisyyttä korostetaan. Yliherkkyys on kokonaan toinen asia.
Olet myöskin mielenterveyspotilas joka on hoitajien huomaamatta päässyt tietokoneelle valvomattomasti.
No eiköhä mt-potilaat ole useimmiten yliherkkiä ja kovia kokeneita. Sitten ei enää psyyke kestä, kun paineet on tarpeeksi kovat. Vain toinen saman kokenut voi tietää, mitä on elää niillä leveleillä.
Ei välttämättä.
No ainakin kovia kokeneita. Kukaan muu ei voi väittää tietävänsä miten kukakin ottaa kokemuksensa. Voi olla paska elämä ja sitten jakaa sitä kaikille esim. koulukiusaamalla jne. elämän loppuun asti. Ottaa kunnon otteen elämästä ja satuttaa jo etukäteen, ettei kukaan saa yliotetta. On kaveria ku pipoa ja elämä sujuu, mutta tyhjyys jää. Tai sitten jää yksin pohtimaan elämää. Mikään oikeastaan satuta, kun ne on vain sanoja. Sisällä on juurikipu, johon kukaan ei pääse käsiksi, ei edes itse. Kuitenkin sitä sisintä on varjeltava, kun se on ainoa, mikä on omaa ja jäljellä. Siihen ei voi päästää ketään koskemaan, koska on liian suuri riski, että se rikotaan. Se ainoa, mikä on jäljellä. Ihmiset raatelee, lyö puukkoa selkään, luulee tietävänsä kaiken ja sitä vaan katsoo tuota näytelmää sivusta ja jää aina katsomaan.
Tuossa sanotkin totuuden viestisi alussa. "Kukaan muu ei voi väittää tietävänsä miten kukakin ottaa kokemuksensa" Eli tapahtumat ei elämässä ole välttämättä niin kovia mutta heikot ihmiset luhistuvat pienemmästäkin. Joutaakin evoluution pyyhkiä pallolta.
Kun silmäilee näitä vastauksia tähän aloitukseen, niin on vain todettava sellainen tosiasia, että sitä mitä ei ymmärrä, pitää outona ja sellaisena, mitä ei voi olla olemassa. On siinä kestämistä herkemmillä, mutta onneksi heillä yleensä on myös ymmärrystä toisia kohtaan. Silti se on vähän masentavaa.
Vastaan vain :)
Niin ja sitten se pää vasta leviää, kun pitää ymmärtää jokaisen näkökulmasta asioita. Se väsyttää niin pirusti. Kyllähän sitä ymmärtää, mutta ei jaksa, kun se kuluttaa voimavaroja niin paljon. Kunhan itseään ymmärtää, niin se riittää.
Niin ja ehkä silloin on parempi vaihtaa maisemaa, koska yliherkkyyttä ei voi laittaa pois päältä. Itsekseen ja/tai ihmisen kanssa joka ymmärtää, on helpompi pitää pää kasassa..
En tiedä voiko. Tuota oon miettinyt viime aikoina. Voiko sulkea tuon kanavan tai mikä lie onkaan, että tuijottaa vaan eteensä ja yrittää olla normaali, vaikka tietää ettei ole. Ihmisten tunnetilat ja asenteet vaan tulee päälle. Sitten oma käytös näyttää epävakaalta ja saa selitellä opettajaa myöten, että en ole tottunut tällaiseen. Tärkein kysymys onkin, että totunko koskaan. Miten olla niin, ettei tunne alemmuutta eikä ylemmyyttä toisia kohtaan. Ja herkkänahkaisuus vielä päälle, niin on se helvetti.
Kunhan ei oikeasti loukkaa, ilkeile, riittää. Muuten ihan sama mitä muut ajattelevat omasta herkästä käytöksestä, mutta tätä asennetta ei muista aina, kun yritetään nostaa omaa egoa mua polkemalla. Jos tähän välinpitämättömääm asenteen kykenisi, niin mikäs tässä ollessa, ja on voinut siis sulkea pois päältä.. Aika samanlaista lapsen kasvattamisessa.. Ehkä tuijotan vaan kaukaisuuteen, mutta tosissani psyykkaan itseäni.
Lapsen kasvattamisella tarkoitan siis sitä, että lapselliseen käytökseen ei kannata vastata lapsellisuudella, vaan ottaa asenne, että hän kyllä oppii vielä, jos näytän toisenlaisen tavan... Omalla esimerkillä siis ehkä hyvä vaikutus. En koe, että se olisi ylemmyyttä.
Ala sitten opettaa. Voi olla vähän hankalampi juttu edessä ;) ketään en ole tietoisesti loukannut. Pitääkö lopettaa vielä hengittäminenkin, ettei vaan tuu vahinkoa. Tuossa vähän kauempaa menneisyyksistä etsin vastauksia. Juttu alkoi aueta.
Eikun oonhan mä saanu jo oppia. Joku vois diagnosoida multipersoonallisuushäiriön, mutta ei se sitä ole. Röyhkeys ennen kaikkea. Varmasti loukkaa.
Joskus joku voi osua siihen ydinongelmaan, mitä ei halua käsitellä eikä se ole lapsellisuutta, että se sattuu. Jos koko elämänsä on taistellut asian kanssa ja kärsinyt siitä, niin siitä ei saa vitsailla.
Ydinongelma on häpeän peittäminen. Siihen kuluu kaikki energia.
Älä laske tuon varaan.Äläkä luule. Et kuitenkaan tiedä, josnet selvitä asioita.
Sitä ei voi kukaan tietää.