Tänään kävin lääkärillä kuukausia kestäneen masennuksen johdosta. Lääkkeitä en olisi halunnut, mutta ei kai masennukseen muita hoitoja ole. Tietysti psykologin tai psykiatrin puheilla käyminenkin helpottaisi. Asiat vain lähtivät pyörimään kuin lumipallo. Sain valmistetta nimeltä Cipralex 10 mg. Onko kellään kokemuksia sen käytöstä?
Riippuvaiseksi en halua lääkkeille tulla. Nyt jo pelkään kaikkia mahdollisia sivuoireita. Epäilin myös hormonaalisia muutoksia, mutta verikokeilla nyt sitten selvitellään veriarvoja sun muita, koska masennuksen myötä painokin on neljässä kuukaudessa pudonnut 30 kiloa.
Mutta tuo valmiste. Mitä oireita siitä on muille tullut. Tiedän että se vaikuttaa yksilöllisesti jokaiseen, mutta valmistetta käyttäneiden mielipiteitä kaipaisin. Tänään aloitin hoidon ja jo tunnin päästä oli kuvottava ja heikko olo.
Riippuvaiseksi en halua lääkkeille tulla. Nyt jo pelkään kaikkia mahdollisia sivuoireita. Epäilin myös hormonaalisia muutoksia, mutta verikokeilla nyt sitten selvitellään veriarvoja sun muita, koska masennuksen myötä painokin on neljässä kuukaudessa pudonnut 30 kiloa.
Mutta tuo valmiste. Mitä oireita siitä on muille tullut. Tiedän että se vaikuttaa yksilöllisesti jokaiseen, mutta valmistetta käyttäneiden mielipiteitä kaipaisin. Tänään aloitin hoidon ja jo tunnin päästä oli kuvottava ja heikko olo.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei!
Minulla on positiivisia kokemuksia Cipralexista (10mg) - kyseistä lääkettä määrättiin keskivaikean masennuksen hoitoon viime syksynä avioeroprosessin tiimoilta. Kesti parisen viikkoa ennen kuin vaikutukset alkoivat näkymään & tuntumaan - ja päivääkään en tuona käyttöaikana aloitusta katunut (10kk).
Itsellä kynnys aloittamiseen oli korkea, ympäristönkin painostuksesta, mutta olin sellaisessa tilanteessa että muuten en olisi enää jaksanut. Paino oli myös pudonnut, ruoka ei pysynyt sisällä, ei jaksanut mitään, ei puhunut mitään, nenäliinojen valmistajia taisin tuona aikana pitää pystyssä, niin kova oli nessujen käyttö. Mutta, siis parin viikon sisällä olo alkoi ihan selkeästi kohentua, pystyin palaamaan töihin, kiinnoistuin jälleen asioista, kiinnostuin jopa uusista ihmisistä! Jopa seksikin alkoi tuntumaan kerrankin joltain..
Mitään sivuvaikutuksia ei ollut - 8kk käytön jälkeen siirryin ottamaan vain puolikkaita tabletteja ja sitten 2kk eteenpäin lopetin. Ainoa vieroitusoire oli päänsärky. Lääkkeen rinnalla kävin terapiassa ja se oli myös hyvä tuki lääkkeen ohella.
Lisätietoja Cipralexista ja muista löytyy osoitteesta:tukiasema.net - ja klikkaa keskustelu.
Terveisiä ja tsemppiä sinulle,
terveisin Karolina
Ensinnäkin itse Cipralexista. Lääke on käytännössä kaikkein miedoin yksittäinen joka on olemassa masennuksen hoitoon tällähetkellä. Lääke on noin koostumukseltaan eräs vanhemman Cipramil-lääkkeen tietty osanen jonka vaikutukset on katsottu siinämäärin erittäin positiivisiksi että on eräänlainen tuosta erotettu oma lääkkeensä. Käytännössä siis vieläkin miedompi kuin tuo Cipramil ja sekin oli jo erittäin mieto.
Cipramil ja Cipralex ovat molemmat sitä lääkeluokkaa jonka sivuvaikutukset ovat käytännössä täysin olemattomat, oikeastaan ainoat ongelmat ovat että vatsan ns. vaarattomia häiriöitä voi tehdä (kuvotusta, ripulia, närästystä...) tai sitten korostaa ainakin alussa ihmisen omia syitä joiden vuoksi sitä on alkanut ottaa. Toisinsanoen voi alkuun tuntua että masennus, paniikkioireet tms. syvenevät hetkellisesti mutta tämäkin on aika harvinaista ja ohimenevää. Korostan että nämäkin oireet ovat kuitenkin aika harvinaisia ja vaarattomia, joskis tietysti inhottavia jos kohdalle sattuu.
Cipralex on juuri tällainen nykytiedon valossa liukuhihnalääkkeeksi hyvin katsottu vaarattomuutensa/"harmittomuutensa" vuoksi, eli heti alkuvaiheessakin ensimmäisellä käynnilläkin voidaan kokeeksi antaa jos lääkäri katsoo että tarpeen on jotain mielialalääkettä kokeilla. Ei siis ole todellakaan näitä jotka vaativat sitten tarkempaa seurantaa ja konrollointia mahdollisten pahempien sivuvaikutusten tai elimistön rasittavuuden takia.
Tämänkaltaiset lääkkeet kun ovat vähän sellaisia että ei niiden vaikutusta itse huomaa useinkaan. Ei se useinkaan humahda niin että huomaa olon kohentuneen vaan jos lääke tekee toivotun tehtävänsä, se poistaa masennuksen ym. oireet ajankanssa tai laittaa ne hallintaan ja olo on "vain" normaali.
Näiden riippuvuuksia ei myöskään kannata pelätä, yhtälailla kuin eivät rasita elimistöä sen erityisemmin niin ei näihin jää koukkuun. Jos jossain vaiheessa kokeillaan ajaa alas niin mitä kauemmin on syönyt, sitä helpommin saattavat (myöskin usein hetkellisesti) palata ne oireet joiden takia sitä on ottanut. Jos eivät helpota niin takaisin sitten voi palata syömään. Eli psyykkinen vointi voi tulla keljuksi jos on kauan syönyt ja seinään lopettaa mutta kroppa ei ala tuota lääkettä huutaa. Moni tosin sitten kun ei enää tarvitse, ajelee pikkuhiljaa lääkkeen alas eikä sen kummempaa.
Sen verran kuitenkin sanoisin että nyt on kyllä itselläsi varmaan päällä hermoilu lääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista ja stressi saa sinut kuuntelamaan itseäsi. Nimittäin jos yhden napin olet ottanut niin voihan ihan harvinaisessa tapauksessa olla että reagoit noin voimakkaasti (mutta vaarattomasti) lääkkeeseen jos muu kuntokin on huono mutta käytännössä ei voi olla mahdollista että noin mieto lääke ensimmäisellä tabletilla tekee noin pahan olon.
Cipralex kuten muutkin tämän kaltaiset, vielä noin miedolla annostuksellahan muutenkin alkavat vaikuttaa pitkällä ajalla, n. kuukausi on se raja jolloin voi sanoa että lääke alkaa kunnolla tehota. Viikko nyt on aika minimi että mitään sivuvaikutuksiakaan voi pahemmin huomata, eli silloin kun lääkettä on elimistössä jo säännöllisesti. Jos olet yhden tabletin ottanut niin tunnissa nyt ei kyllä voi tulla mitään sen kummempaa paitsi juuri tietty samat kuin mikä tahansa muukin lääke helposti tekee jos vähän sille reagoi ja vielä ottaa vaikka tyhjään mahaan.
Eli syö nyt ihan huoletta vain ja jos lääke todella tekee jotain sellaista oiretta jonka takia sitä pitäisi miettiä niin se on sitten niin selvästihavaittavaa ja jatkuvaa että huomaa pakosti. Cipralex on kuitenkin niin mieto ja hyvä lääke että jos sillä saa avun masennukseen niin aina parempi, annostus kun kuitenkin on niin haitaton. Toiset joutuvat syömään useita lääkkeitä ja vielä ottamaan vielä tarvittaviakin. Ihan pienestä ei tosiaan siis kannata lopettaa tuota koska sen miedompia sitten ei käytännössä ole olemassa.
Itsekin aikanaan söin cipramilia vuosia sitten, se teki itsellenikin muutaman viikon aika inhottavan olon varsinkin kun vatsa vähän herkkä muutenkin mutta siitä se tasaantui. Vuosia olin tuossa välissä ilmankin mitään mutta nyt sitten otin taas Cipralexin käyttöön itsekin kun vähän siltä alkoi tuntua.
Eli ihan huoletta vaan, jos tuolla lääkkeellä selviät niin se on melkein sama kuin söisi vitamiineja. No ei nyt tietty ihan, lääke on lääke tietysti mutta erittäin mieto tuo tosiaan on.
hyvä lääke jossain tapauksessa. oma kokemukseni on kuitenkin ettei vastetta vaikka annos nostettiin 40 mg:aan.
tämä lääke on ehkä tarkoitettu lievempien masennus-ja ahdistustilojen hoitoon ja onkin hyvä aloituslääke mut oon kuullu et monet joutuu vaihtaa toiseen lääkkeeseen myöhemmin, kuten itsellenikin kävi. Tuo annos 10 mg on hyvin pieni, sitä tietääkseni käytetään vain lapsilla ja vanhuksilla... sanoit kyllä vasta aloittaneesi lääkityksen että tuota annosta tullaan varmaan nostamaan pian.
mut jos ei hoitovastetta ole pariin kuukauteen ilmenny varmaan kannattaa vaihtaa toiseen lääkkeeseen.. yksilöllistä on kuiteki mikä auttaa parhaiten. :)
ei ainakaan minulla tuo 40 mg ole juuri vaikuttaut. tod näk se vaihdetaan.
kaikkien masis lääkkeiden aloitus on ehkä
kovaa, siis yksilöllistä.
yleensä pahoinvointia, hikoilua, vapinaa,näkö
ongelmia, huimausta, kiertohuimausta, laihtumista tai lihomista, verenpaineen nousua tai laskua,
kuumotusta, ihottumaa jne.jne.
hyvin yksilöllistä.
käyttämäsi lääke on yleinen.
voin kertoa, että sivuoireet voivat kestää
kauankin. välillä parempia hetkiä ja toisinaan
sietämättömiä.
tärkeää on hoitaa itse syy: masennus, ja mikä
siihen johti. siinä auttaa ulkopuolinen apu,
terapia käynnit tai vaikk psykologin luona
juttelu, esim.kognitiivinen terapia.
onnea matkaan.
sieltä on nousu, vain ylöspäin!
Mulle ei ole tullut Cipralexista mitään sivuvaikutuksia. Syön 10 mg päivässä ja se auttaa minua pysymään kasassa ja käymään normaalisti työssä. Tosin ei masennukseni ole vaikea, talvella pimeellä vaan on veto poissa ja muita huolia samanaikaisesti. Kesäaikana en ole lääkettä tarvinnut.
käyttämäsi lääke on vaaraton ei siinnä ole sivuvaikutuksia juuri mitään olen itse käyttänyt sitä 60,mg päivässä monta vuotta eikä ole ongelmia.Tosin itse olet paras arvioimaan onko siintä apua vai haittaa mutta muukin apu siinnä sivussa on kullan arvoista.
Helpotti lukea valmistetta käyttäneiden mielipiteitä. Just ajattelin etten lopeta valmisteen käyttöä, vaikka lista mahdollisista sivuoireista pelottaakin. Yhtä kauheaa on tämä saamatomuus.Mutta silti pelkään että kun tämä kuuri loppuu, niin hetkellisesti voi mennä taas hyvin, mutta tosiaan pelkään että jossain muodossa tulen aina käyttämään lääkitystä.
Lääkäri kun sanoi että masennusta on vaikea tutkia. Ettei sitä kokeilla pystytä toteaman. Olenkin varaamassa itselleni psykologilta aikaa. Saa hieman purkaa tuntojaan. Lääkäri sanoi ettei lääkkeestä ole haittaa vaikka tämä olisi masennusta joka menisi puhumalla ohi.
Oma moka tämä on kun ei ajoissa osannut hakea apua. Oireet vain alkoivat syksyllä kun lapset menivät kouluun, ja esikoinen aloitti yläasteen. Sitten tuli ongelmia parisuhteessa ja alkoi kotiäidin yksitotinen elämä vaivata. Ikäänkuin en elämässä olisi saanut mitään aikaseen. Myös tyytymättömyys omaan itseensä, se mitä peilistä katsoi, sai aikaan rajun painonpudotuksen. Läheisen kanssa menneet välit vaikuttivat myös.
Hetkittäin tulee myös tunteita ettei puoliso voisi vähempää kiinnostaa. Edellisenä päivänä on tuntunut että hän on rakkain ihminen maan päällä. Ja seuraavassa hetkessä ei tunnu taasen miltään.
Tää voimattomuuden tunne on kaikista kauhein. Kun ei saa mitään aikaiseksi. Kaksi päivää tuijotin pyykkikoppaa ja tiesin etten saa niitä laitettua kaappiin. Siinä perheenjäsenet sitten kaapivat keosta vaatteita. Yöllä ei tule uni ja aamulla ei tahdo päästä vuoteesta ylös. Pää pyörii kuin haminan kaupunki ja mieli kehittää koko ajan uutta pohdiskeltavaa. Joka päivä on uusi teema työn alla.
Mies on loistava tuki ja turva, mutta kyllä hänenkin voimavaransa on rajallinen. Läheisintä ihmistä on tullut loukattua tosi pahasti. Ja ennen kuin ymmärsin että tämä voimaton tila ei mene ohi, mitä ei kyllä ymmärtänyt miehenikään. Hänenkin puoleltaan tuli aluksi rankkaa arvostelua, joita hän nyt katuu ja anteeksi olen antanut, mutta mieli ei unohda.
Olen aina ollut myös vahva ihminen. Tämä heikkous on turhauttavaa. Ennen olin iloinen ja aikaansaava, mutta nyt jo pienetkin vastoinkäymiset saavat epätoivon partaalle.
Ristiriitaisinta kaikessa on että parisuhteessa menee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Mutta mieleen nousee aina silti epäilyksen peikko, että ovatko miehen tunteet aitoja. Voin nykyään olla vaikka päivän puhumatta ja halaamatta, jos toinen ei ensin tee aloitetta. Ja päivä pari voi mennä hyvin ja sitten taas ryvetään aallonpohjassa.
Joku kirjoitti, että hänen seksielämänsä oli parantunut valmisteen myötä. Sivuoireina luki että voi aiheuttaa naisille orgasmin puutetta. Minulla tämä masennus aiheutti aikoinaa valtavan läheisyyden tarpeen. Läheisyydestä tuli ikäänkuin pakkomielle. Iski sellainen nuoruusvaihde päälle. Ikäkin kun on kutenkin jo yli kolmenkympin. Se ei ole enää halua olla toisen lähellä, vaan alkaa muistuttaa jo pakkomiellettä. Tarvetta puhua, tehdä ja kehitellä asioita. Tiedä liittyykö tämä naisen kehityskaareen.
Kyse ei ole niinkään halusta, vaan tarvetta kokea toinen lähellään. Tuntea että toinen on fyysisesti läsnä. Tämäkin liittyy masennukseeni epäsuorasti. Olen aina ollut estoinen ihminen. Kaipaan aina hyväksyntää ja vakuutteluja että kaikki on ok.
Mutta uskon että tästä kaikesta on vain yksi suunta, ja pienin askelin eteenpäin.
Sinun viestisi lohdutti minua, vaikka olen tämän masennuksen kanssa taistellut nyt toista vuotta. Ja sitä ennen kauankin tajuamatta, mistä oli kyse. Tuntemukset ovat hyvin samanlaisia kuin sinulla ja sitten vielä koko ajan tuntuu, että mitä tässä ryven, kun kaikki on hyvin. Mies on ihana ja lapset suloisia.
Olen käynyt terapiassa reilun vuoden ja se on kyllä ollut ihanaa! Aluksi käytin lääkkeitä pari kuukautta ja nyt joulun alla taas tuntui, etten pärjää ilman, mutta aion yrittää pärjätä, koska minulle lääkkeet aiheuttivat voimattomuutta jäsenissä ja kauheaa ruokahalua, vaikka sitten taas nukuinkin tosi hyvin ja ajatukset olivat valoisampia.
Kaiken päälle sain vielä keskenmenon pari kuukautta sitten. Myös hyökyaaltoasia on ahdistanut niin, ettei meinaa sydän rinnassa pysyä. Menetin sen mukana ihmisen, jota olen ihaillut vuosikaudet ja joka on tuonut paljon iloa perheen äidin arkeen. Nyt itken ja itken, halailen ja pussailen lapsiani ja yritän miettiä millä tavoin voisin katastrofin uhreja auttaa.
Ihminen on pieni ja voimaton luonnon (ja usein itsensäkin) edessä. Varaa ihmeessä aika psykologille. Minua se on ainakin helpottanut tosissaan, vaikka vanhoja elämättömiä tunteita itsestä kaivellessa olo vain pahenee välillä. Masennuksesta ja itseensä tutustumisesta ei "selviä" helpolla, mutta anna aikaa itsellesi masennuksesta selviämiseen. Voimia sinulle! Niitä kyllä tarvitaan! Olet kuitenkin itsellesi tärkein ihminen ja itsen kanssa on tultava toimeen, jotta tulisi toimeen muidenkin kanssa.
Mulla on unettomuutta takana jo puoli vuotta. Oloa on pahentanut se, ettei ole saanut nukuttua. Ulkoillut olen sitten vastapainoksi tosi paljon. Ja ruoka ei edelleenkään maista. Entisenä puuhaihmisenä on ollut järkytys huomata ettei jaksa mitään. Välillä tuntee itsensä avuttomaksi kuin pieni lapsi, ja silloin kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja sylihoitoa. Miehellekkin tämä on ollut vaikea asia. Tukena ja turvana hän on ihanasti ollut, mutta kyllä hänenkin voimavaransa ovat rajalliset. Tuntuu myös pahalta rypeä omassa pahassa olossaan, koska asiat ovat kuitenkin hyvin.
Kaikista vaikein asia tämä on lapsille, jotka eivät ymmärrä mistä on kysymys. Vanhin nyt hieman voisi ymmärtää, ja kait tässä jotain täytyisi heille kertoa. Koulustakin on vielä viikon loma, ja nyt jo pelkään miten jaksan. Ihan oikeasti joskus on niin voimaton ettei edes aamupalaa jaksa tehdä. Sitten kun vain repii itsensä sängystä ylös, niin sitä tekee rutiinit, robottimaisesti mutta parempi sekin kuin maata sängyn pohjalla.
Lääkäriltä sain tilapäisesti unen saamista helpottavaa lääkettä. Tänään ajattelin sitä ottaa. Koko viime yö meni vain pyöriessä ja valvoessa. Ja mieskään ei sitten uskaltanut nukkua, koska näki ahdistukseni.
Voimia sinulle jaksaa surusi keskellä. Maailmalla tapahtunut tragedia on jotain niin ikävää, ettei sitä tahdo pieni ihminen ymmärtää.