Ikää on jo 72 vuotta, eli elämän ehtoopuolella ollaan. Koko elämäni ajan mulla on ollut vain yksi haave; saada tietää miltä tuntuu kun on kavereita. Yhdestäkin kaverista olisin jo ikionnellinen. Mutta miestissit ovat estäneet seuran saamisen täysin. Pitäisikö mun vain luovuttaa tämän unelmani kanssa? Kun se ei ole ennenkään toteutunut, niin tuskinpa totisesti nytkään. Mutta joku pieni toivonkipinä mussa vaan yhä tuntuu elävän vaikka se taitaakin tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa.
Kannattaisiko vain haudata unelmani?
Yksin.yksin
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.