Suome maat ovat olleet Ruotsin kuninkaiden ja

kuninkaan suosikkien, joille antoi aatelisarvon, omistuksessa.

Yksi esimerkki:

Mustiala, 10 km Forssasta. Omistajana valtio. Tilan aikaisemmat vaiheet ovat suurin piirtein seuraavat.

Kun Kustaa I Vaasan aikana ryhdyttiin perustamaan sekä kuninkaan kartanoita että kuninkaan karjakartanoita, muodostettiin ne tavallisesti useasta pikkutilasta, koska tämmöiset tilat tahdottiin tehdä suuriksi.
Etelä-Hämeen tarpeita silmällä pitäen muodostettiin Tammelaan, Mustialan kylään, Mustialan kuninkaankartano v. 1555.
Tilaan liitettiin Mustialan kylän kaikki tilat.
Kuninkaankartano oli tarkoitettu palvelemaan esikuvatilana seudun maanviljelijöille, ja siksi koetettiin sille järjestää aikakauden etevä maatalouden hoito. V. 1556 määrättiin Mustialan kuninkaankartano Portaan, Kalvoilan ja Saarioisten pitäjäin hallitusvoudin asuinpaikaksi.

Mutta jo v. 1563 Eerik XIV , joka tuli kuninkaaksi isänsä Kustaa Vasan jälkeen, lahjoitti tilan Jokioisten neljänneskunnan ohella Viron sodassa ansioituneelle Klaus Kristerinpoika Hornille, Joensuun vapaaherralle, jolta sen hänen kuoltuaan kolme vuotta myöhemmin peri hänen poikansa Jaakko Horn.
Kun viime mainittu oli kuningas Sigismundin luottamusmiehiä ja pakeni vuosisadan lopulla hänen jälkeensä Puolaan, julisti Kaarle Herttua , joka oli Kusta Vasan kolmas poika, hänen tiluksensa menetetyiksi valtiolle ja antoi Mustialan 1602 läänitykseksi Liivinmaalta kotoisin olevalle Werner Grullelle.
Tämän kuoltua oli Mustiala jonkin aikaa kruunun omassa hallussa, mutta joutui pian uudelleen Joensuun Horneille. Näistä tilanomistajista mainittakoon Jaakko Hornin veljenpoika Klaus Kristerinpoika Horn nuorempi ja hänen jälkeensä hänen poikansa, valtaneuvos Pentti Horn, joka kuoli 1672.

Kuningas Kaarle XI:n reduktiossa v. 1682 Mustiala palautettiin valtiolle ja luovutettiin Uudenmaan ja Hämeenlinnan rakuunarykmentin komentajan virkataloksi. Sellaisena se oli v:een 1807, jolloin viimeinen siellä asunut everstiluutnantti E. A. Leijonhufvud kuoli.
Tämän jälkeen Mustialan tila vuokrattiin naapurina olevan Saaren kartanon omistajalle, kapteeni J. V. Lepsenille v:een 1833 ja sen jälkeen nimineuvos Zakris Ruuthille, kunnes se maaliskuussa 1840 otettiin valtion hoitoon ja luovutettiin Mustialaan perustetulle maanviljelysopistolle.
Mustialan tilaa asui maanviljelysopiston johtaja ensin Suomen Talousseuran ja sittemmin v:sta 1860 lähtien senaatin maanviljelystoimikunnan ja v:sta 1892 alkaen maataloushallituksen valvonnan alaisena. Sitä hoidettiin tällöin eräinä aikoina teknillisesti varsin etevästi, jopa niin, että sitä johtaja Zittingin aikana pidettiin parhaiten viljeltynä tilana pohjoismaissa.

Alunpitäen oli Mustialan pinta-ala 6 762, 01 ha, josta osa oli kuitenkin jyvittämättä.
N. 40 v. sitten ostettiin sen yhteyteen kaksi metsätilaa Susikkaan kylästä, yht. 813,9 ha. Mainittujen tilojen alueista myytiin kuitenkin eräitä vuokra-alueita itsenäisiksi.
V. 1908 erotettiin maanviljelysoppilaitos omaksi tilaksi, jonka pinta-alaksi tuli 12 ha. Viljelysmaista muodostettiin Mustialan Emätila, alaltaan 1 114,79 ha. Sen hoidosta annettiin uusi ohjesääntö, jonka mukaan tilan viljelyksen tuli muodostua taloudellisesti kannattavaksi. Metsäalueesta, jonka suuruudeksi jäi 5 464,42 ha, tehtiin tällöin myös itsenäinen tila. Viimeksi mainitut pinta-alat ovat kuitenkin vähentyneet. Vuokra-alueiden lunastuslain perusteella on niistä erotettu 44 viljelys- ja 22 asuntotilaa, joiden yhteinen ala on 1 222,79 ha.

Emätilan pinta-alasta on puutarhaa 4,86, peltoa 415,92, luonnonniittyä 15,22, viljeltyä laidunta 70, metsämaata 5 206,71 ja
joutomaata 472 ha. Pellot tasaisia, laadultaan vaihtelevia, pääasiassa kuitenkin savimmultamaita. Niistä on 102,43 ha enimmäkseen
tiiliputkisalaojituksessa; ensimmäiset salaojat ovat noin 70 v. vanhoja. Talouskeskus viljelysten keskellä, lähellä Kaukjärven rantaa n. 1 km valtamaantieltä, kylätien varrella, suuret puisto…”