Elämän vastusten myötä?
Kasvaako huumori
UseinMiettinytTätä
19100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä, kyllä. Positiivisesti pessimistiltä.
Itselleen nauraminen on oikestaan selviytymiskeino!
Kyllä, koska ei ota asioita enää niin vakavasti tai tiukkapipoisesti.
Omalta kohdaltani voin sanoa että kasvaa. Välillä on päiviä jolloin naurattaa kaikki.
Mutta varmaan on sitten tosiaan jossain se raja, jolloin nauru loppuu? jälkeenpäin voi sitten nauraa, jos on jäänyt henkiin.
Minun elämälleni ei voi muuta kuin nauraa kun tarkastelee mitä on tapahtunut aikojen saatossa. Usein komiikka on avautunut vasta jälkeenpäin.
No parempi myöhään, kuinnei milloinkaan. Sanotaan.
eikös sitä sanota , jotta kun löytää hivenen huumoria vaikeista tilanteista , on voiton puolella... tai jotain .....
Toiset oppii nauraan omille ongelmilleen ja tunteen myötätuntoa muita kohtaan, toiset taas kärttyilee ja raivoaa herkkinä omista ongelmistaan ja ystävällisestäkin negatiivisesta huomautuksesta,mutta nauraa räkättää arvostellen kyllä ylettömästi muille ja muiden ongelmille.
No, voipi olla, että kun tarpeeksi monta kertaa vetästään kyykylleen, niin huomaa, ettei älykkyysosamäärällä ole paljoakaan väliä sillä, kuinka monta kertaa tulee tällin. lopulta uskoo, ettei ja tule siihen johtopäätökseen, ettei omaa juuri älykkyyttä, eikä ole varaa arvostella muiden tekoja sieltä ojan pohjalta. Ei voi, kun lyödä naamansa kuranpohjalle ja nauraa räkäiset naurut itselleen!,
Kaiken synkkyyden voi kääntää iloksi. Miten tosissaan sitä onkaan yrittänyt ja ollut ehdoton. Aivan pöllöjä asioita. Kyllä niille voi jo nauraa. Tuota samaa vikaa edelleen, mutta eiköhän tässä jo opi keventämään sopivasti. Ainakin mielessään voi hihitellä itselleen ja totisuudelleen. Omaa huvia, kun on puuduttavan tylsää.
!toisaalta pitäähän se yrittää..
Kasvaa ehottomasti.
joilla kasvaa. Ei kaikilla, vaan jotkut lopettaa kasvunsa ja katkeroituu ja synkistyy.
Mun mielestä paras, syvin ja hersyvin, osuvin, hyväntahtoinen, tilanteen ja kuulijat huomioiva huumori löytyy henkilöiltä, joilla on elämässään vastusta riittänyt.
Tavallaan. Toisaalta kaikki myös menettää merkityksensä. Kasvaa kova pinta. Olen vähän kyllästynyt kaikkeen. Taidan luopua ainakin yhdestä, enkä pyydä enää.
Se kasvaa jos vastuksista selviää. Oppii nauramaan itselleen ja pienille itseaiheutetuille ongelmilleen. Valitettavasti joskus olettaa että muutkin kykenee tuohon, nauraa ihan ystävällisesti ja toinen suuttuukin. Joskus käy itsellekin tosin yhä noin...
Musta huumori tuttua myös minulle :D)) Samanlaisia kokemuksia.
Kyllähän se huumori keventää tiukassa paikassa.Itselleen nauraminenkin on hyvä oppia,kun joskus voi olla tilanteessa ettei voi kuin nauraa,siltä joskus tuntuu.
kainalokarvat.