Olen syntyjäni esikoislestadiolainen Lahdesta, opiskellut ja työskennellyt noin 30 vuotta pääkaupunkiseudulla. Toimin liikkeenjohdon tukena liiketoiminnan murroksessa ja opastan yritysjohtoa uudistamaan organisaatioiden johtamista, toimintatapoja, tuotteita ja palveluja. Menestyvän organisaation keskeisin tunnusmerkki (kilpailuetu) on kyky oppia ja muuttua yhdessä – muotoilla itsensä, toimintatavat ja palvelut yhä uudelleen. Muutosta vastustavat organisaatiot eivät onnistu palkkaamaan laadukasta ja motivoitunutta työvoimaa, niiden palvelut rapautuvat ja edessä on alamäki ja konkurssi. Organisaation muutos ja kasvu syntyy yhdessä tekemällä, autoritäärisen johtamisen aika on auttamattomasti ohi. Yhdessä tehty muutos, onnistuminen ja henkilökohtainen kasvu sitoo organisaation jäsenet yhteen ja tarjoaa upeat tulevaisuuden näkymät myös uusille ja nuoremmille tulokkaille.
Lestadiolaisuutta olen seurannut etäämmältä, irtisanouduin siitä henkisesti noin 15-vuotiaana. En nähnyt liikkeessä silloinkaan menestyvän organisaation tunnusmerkkejä – se oli sisäänpäin kääntynyt, ulospäin vihamielinen ja epätasa-arvoinen organisaatio, jota johdettiin nurkkahuoneesta autoritäärisesti. Avoimuudelle, mieltä askarruttaville kysymyksille, uusille ideoille, yksilön kasvulle ja muutokselle ei annettu tilaa. Vaikka uskonnollinen yhteisö ei olekaan talouskasvua tavoitteleva organisaatio tai vaikkapa urheiluseura, lopulta, myös sen tärkein tehtävä ja voimavara on yksittäisten jäsenten henkilökohtaisen kasvun tukeminen. Kasvaakseen, oli lähdettävä ulos. Kasvun esteenä oli silloin ja on edelleen organisaation haperoitunut ja ajastaan jälkeenjäänyt johto ja kyvyttömyys muuttua ajassa. Työelämässä tuollainen johto olisi saanut potkut pikimmiten. Antaisin potkut heti suomalaisen liikkeen puheenjohtajalle (antaa ruotsalaisten tehdä omat hommansa), joka arveluttavin keinoin on viemässä liikettä suuntaan, jota sen omat jäsenet eivät tue. Suuret päätökset pitää tehdä yhdessä ja laillisesti, itänaapuristamme ei kannata ottaa mallia. En povaa esikoislestadiolaiselle liikkeelle Hyvää Uutta Vuotta!
Lestadiolaisuutta olen seurannut etäämmältä, irtisanouduin siitä henkisesti noin 15-vuotiaana. En nähnyt liikkeessä silloinkaan menestyvän organisaation tunnusmerkkejä – se oli sisäänpäin kääntynyt, ulospäin vihamielinen ja epätasa-arvoinen organisaatio, jota johdettiin nurkkahuoneesta autoritäärisesti. Avoimuudelle, mieltä askarruttaville kysymyksille, uusille ideoille, yksilön kasvulle ja muutokselle ei annettu tilaa. Vaikka uskonnollinen yhteisö ei olekaan talouskasvua tavoitteleva organisaatio tai vaikkapa urheiluseura, lopulta, myös sen tärkein tehtävä ja voimavara on yksittäisten jäsenten henkilökohtaisen kasvun tukeminen. Kasvaakseen, oli lähdettävä ulos. Kasvun esteenä oli silloin ja on edelleen organisaation haperoitunut ja ajastaan jälkeenjäänyt johto ja kyvyttömyys muuttua ajassa. Työelämässä tuollainen johto olisi saanut potkut pikimmiten. Antaisin potkut heti suomalaisen liikkeen puheenjohtajalle (antaa ruotsalaisten tehdä omat hommansa), joka arveluttavin keinoin on viemässä liikettä suuntaan, jota sen omat jäsenet eivät tue. Suuret päätökset pitää tehdä yhdessä ja laillisesti, itänaapuristamme ei kannata ottaa mallia. En povaa esikoislestadiolaiselle liikkeelle Hyvää Uutta Vuotta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.