Suviseurakokemus muutaman vuoden takaa

Muutama vuosi sitten itä-Suomessa oli Suvi seurat. En ole koskaan elämäni aikana oikeastaan törmännyt kunnolla vanhoillislestadiolaisuuteen ja uskovana ilahduin tästä tapahtumasta kesäpaikkakunnallani.

Huomasin lehdestä että etsivät asuntoja vuokralle. Päätin pelkästä auttamisen halusta vuokrata oman kesäasuntoni heille tapahtuman aikana. Vuokralaisiksi tulikin nuori perhe lapsineen.

Muuten ei mitään ongelmaa asiassa ollut mutta kohtaamisten aikana minulle oli lähes järkytys että nämä vilpittömät nuoret aivan kirkkain silmin mitä ilmeisemmin eivät ajatelleet minun olevan mikään uskova. Ei siis ilmeisesti edes kristitty. Tosin he näyttivät olevan vilpittömän yllättyneitä siitä että pyrin keskustelemaan uskostani heidän kanssaan.

Pieneen mieleeni ei siis ollut tullut että he pitivät itseään ainoina oikeina uskovina. Siis vaikka olisin vakuuttanut heille uskovani lähes samoin kuin he, niin silti olisin ollut heille vain jokin ulkopuolinen. Ja minä kun vilpittömästi iloiten ajattelin luovani yhteyttä toisiin saman Jumalan lapsiin ja taivaan matkaajiin.
Itse tosin edelleenkin uskon meidän samassa uskossa olevan. Ja toivon noiden vilpittömien nuorten ehkä myös hiukan alkaneen ajatella asiaa.

Jälkikäteen mietin asiaa paljon ja olin surullinen
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


muutamankesäntakaa kirjoitti:

Muutama vuosi sitten itä-Suomessa oli Suvi seurat. En ole koskaan elämäni aikana oikeastaan törmännyt kunnolla vanhoillislestadiolaisuuteen ja uskovana ilahduin tästä tapahtumasta kesäpaikkakunnallani.

Huomasin lehdestä että etsivät asuntoja vuokralle. Päätin pelkästä auttamisen halusta vuokrata oman kesäasuntoni heille tapahtuman aikana. Vuokralaisiksi tulikin nuori perhe lapsineen.

Muuten ei mitään ongelmaa asiassa ollut mutta kohtaamisten aikana minulle oli lähes järkytys että nämä vilpittömät nuoret aivan kirkkain silmin mitä ilmeisemmin eivät ajatelleet minun olevan mikään uskova. Ei siis ilmeisesti edes kristitty. Tosin he näyttivät olevan vilpittömän yllättyneitä siitä että pyrin keskustelemaan uskostani heidän kanssaan.

Pieneen mieleeni ei siis ollut tullut että he pitivät itseään ainoina oikeina uskovina. Siis vaikka olisin vakuuttanut heille uskovani lähes samoin kuin he, niin silti olisin ollut heille vain jokin ulkopuolinen. Ja minä kun vilpittömästi iloiten ajattelin luovani yhteyttä toisiin saman Jumalan lapsiin ja taivaan matkaajiin.
Itse tosin edelleenkin uskon meidän samassa uskossa olevan. Ja toivon noiden vilpittömien nuorten ehkä myös hiukan alkaneen ajatella asiaa.

Jälkikäteen mietin asiaa paljon ja olin surullinen

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu