Mitä sinussa näen. Olet minun mielestä tosi rasittava ja outo ihminen. Et ole sellanen "normaali" jonka kanssa voi olla ja jutella "normaalisti" ja jonka kanssa voi olla oma "normaali" itsensä ja sellanen kuin on. Et siis ole sellanen mukava ja aito ihminen. Tuntuu että pitää koko ajan olla jotenki varpaillaan tai vetää napaa sisään jne. Olet epämiellyttävä, koska olet jotenki lipevä ja sellanen vähän "niljakas" ja sinusta näkee kuinka itserakas olet ja se tekee sinusta vähän nolon. Ja se kuinka et kestä mitään kritiikkiä yhtään, vaan otat sen aina jonain kunnianloukkauksena ja muutenki olet hirveä tosikko. Kai sinussa oli jotain kivaakin sitten, koska sinusta aloin tykkäämään, mutta en nyt muista kyllä yhtään mitä ne oli. Tai sitten kiinnostuin sinusta koska sain sulta huomiota niin paljon, enkä ollut tottunut sellaseen. Et ole kuitenkaan yhtään minun tyyppiä, en vois kuvitella että tekisin sinun kanssa vaikka jotain arkista mukavaa, tai halisin ja pussailisin ja makoilisin vierekkäin, lohduttaisit minua jos olisin surullinen jne. kaikkea normaalia. En osais olla sinun kanssa mitenkään päin, en varmasti pystyis olemaan yhtään rennosti tai uskaltais puhua mitään, etten vain sanois vahingossa jotain väärää tai noloa. Ja tuollanen on aluksi normaalia jännitystä mutta sinun kanssa olisin varmaan aina tuollanen. Et vain tekis minua iloiseksi ja en tuntis oloani hyväksi sinun kanssa koskaan.
En oikeasti tiedä yhtään
enhaluatälläloukata
73596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Hahaa, oot kirjoittanut ajatuksella ja pitkään!
En tiedä kenelle tämä nyt on, mutta mun itserakkaus on mun salaista sisäistä huumoria. En malta olla hieman pelleilemättä elämän kanssa, ja kapinoin sillä meidän suomalaisten vakavuutta vastaan.
Minkäköhänlainen olen viikonloppuaamuisin, kun tukka sekaisin laahustan keittämään kahvia, ja sitten heräilen tunnin ihan tillin tallin? Itserakas?
Olen lukenut tämän nyt neljä kertaa ja joka kerta repeän. :D
Ei voi mitään, siis jos vaikutelma on tuo, niin turha yrittää korjata. :D
Oikeassahan AP on. Meillä oli jokin kummallinen yhteys, vaan se oli enemmänkin ammatillinen tai kansallinen. Minua itseäni häiritsi sun lapset.
luin kolmeen kertaan mutta en kyllä löytänyt pienintäkään viitettä lasten suuntaan? mistä sinä teit kyseisen päätelmän.?
älä sitten yritä, mulla on 30v parisuhteesta kokemusta . Paljoko sulla?
Ja tämä meni miehelle. Luulin, että tuosta kyllä huomais, että on naisen tekstiä ja miehestä. Ja en tosiaan laita tarkempia tunnisteita, koska luulis nyt hemmetti, että tuo ei kovin moniin voi sopia. Omalla vastuulla omikaa.
ja edelleen exän kans ystävii
anteeksi, huokasen helpotuksesta
Hyvin olet kiteyttäny, ei tosiaan tuo sulle oikee tyyppi, mut kyllä tuo vois sopia aika moneen ja aika monelta, vois olla myös n-m tai m-n, tosin oletin kyllä n-m. Mut kaikki ei sovi kaikille, omana itsenä pitää pystyä olemaan.
No on sulla on kyllä pieni maailma!
Hei, olet kaunainen? Saitko mielestäsi joskus pakit, mikä muutti mielipiteitäsi?
Tuota mieltä nyt olen.
Ja silti kirjoitat 1.26 vielä täällä ikävä-palstalla hän mielessäsi. Jotkut asiat ovat selittämättömiä.
Todellakin.
Mä yritän hemmetti nyt kelata olenko tuollainen? Olen osittain, tunnistan. Voi johtua siitä, että ympäristö jossa olen ollut, on ollut sellainen etten voi olla täysin oma itseni. Joutuisin varmaan syytteeseen feminismin pyhien lakien ja säädösten rikkomisesta. Joissakin ympyröissä "omat" voi tehdä mitä vaan, ja "toisille" on se pieni boksi, jossa ne tekee kaiken oikein ja on sen jälkeen mielellään turpa kiinni. Tietysti kannattaa noudattaa kirjoittamattomia sääntöjä, jos ei halua syytteeseen. Maa on Suomi, kaupunki Helsinki.
tietty sekopäisyys
ja
ajatus ei kohtaa tai sitten eri aikaan..?
ehkä siinä on juuri sitä jotain mikä kannattelee; samaan aikaan erillaisia ja niin samanlaisia
hapellakin on eri määrä elektrodeja kuin vedyllä silti me juodaan vettä, ehkä asiaa pitäisi käsitellä kemian kautta.
Vaikka en tiedä, oletko se, hän, ranskalaiseni, yhtä hankala, vai pelkäämmenekö vain jotain
Vedystä ja hapesta me muuten ollaankin, asteroidit ym... kyllä
Maailman menoa voi arvostaa myös pikkutekijöiden kautta
Ahdistettu ihminen voi ottaa ylimielisen ja enemmistön oikeudella suoraan esitetyn kritiikin vakavammin kuin pitäisi. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on itse turvassa.
mutta kun minä minä. minä tarvitsen tätä ja tota ja kun minä minä minä.
Ei uskalla olla täysin oma itsensä. Täysin selvää. Miksi ei sinulle aloittaja?
Minkä ikäinen olet, ap? Analysoitko jotain (irl) ihmistä anonyymiviestien pohjalta? Jos näin teet, olet luonut kuvasi tuosta ihmisestä kelvottomalta pohjalta? Onko sinulle käsite 'nettihahmo' miten tuttu?
Mitäs luulisit analysoinko anonyymiviestien pohjalta?
Luulisin.
Erehtymätöntä M: naisen kirjoitusta.
ja taas dorka kuvitteellisen M-naisensa perässä.
Aloittaja, tekstistäsi paistaa tietty kipu, jopa synkkyys. Osasta tekstiä. Kepeyttäkin on. Ilmeisesti selvittämättömien asioiden painoa. Kannattaako vaatia mahdottomia joltain mieheltä, joka siis ei ole sankari, vaan ihminen omine heikkouksineen?
Toivon että pääset tuosta lukkiutuneesta asenteesta yli. Jos välillänne on ollut ikäviä tapahtumia, niin sitä kipua voi yrittää pohtimisella pukea ymmärrettävään muotoon, jolloin lukkiudutaan tuolla tavalla johonkin epämiellyttävään asetelmaan, jossa olet uhrina. Ihmisillä on hyviä ja huonoja hetkiä. Niistä voisi yrittää päästä yli ja nähdä laajempi kuva. Se matka jonka olette yhdessä kulkeneet.
Ulkopuolisena tähän toteaisin, että se miten et koe viihtyväsi tai osaavasi olla hänen seurassaan, niin lopultahan se on sun oma ongelma, ei hänen. Tekstistäsi sai sen kuvan että syytät häntä noista ominaisuuksista. Miksi olet ihmisen kanssa josta et pidä? Toisaalta totta sekin että kun toinen ihminen tekee jotain väärää, se suututtaa ja inhottaa ja silloin alkaa muutkin hänen piirteensä inhottamaan. Ellei alkuperäistä asiaa käydä läpi. Ei kenenkään vika, ihmisyyttä vain. Umpisolmuja.
Keneltä aloitus oli? Sitä pähkäilen nyt. Mitähän kello on? Varmaan puol kolme. Yöllä. Sinä tunnet hänet. Ehkä
En tiedä tuntevani. Jos tuntisin hänet olisihan se mukava kuulla. Tosin, sinä taas et voi tuntea minua...
Isäni oli myös erilainen. Sosiaalinen. Impulsiivinen. Dominoiva. Olen light versio hänestä.
Jos tilanne on ollut se, että olet oikeasti syvästi, vilpittömästi, rehellisesti välittänyt ja rakastanut häntä, niin pelkkä torjutuksi tulemisen kokemus voi aiheuttaa tuon tunteen. Puhut tykkäämisestä, mutta voi olla jotain syvempääkin. Kaiken syynä on, ettei mies ymmärrä koko asian laajuutta.
Enemmän tuo kielii ettet tykkää kuin toisinpäin. Miksi edes mietit?
Tuohan kuvaa ihan meitä, rakastan häntä :). Mitään muuta toivoisikaan kuin viettää ankean ja ilottoman hetken lähellään;). Se vetää tarvittaessa jalat alta totaalisesti, koska kemia on kuitenkin niin käsinkosketeltava, tiivis ja räjähdysaltis, että käyn täysin kuumana pelkästä turhautumisesta, huh polttaa matkankin päästä grrrr!
Kyllä minä tiedän, mitä hänessä (miehessä) näen. Kerron sen kyllä sitten hänelle, jos pääsemme toisiamme lähemmäksi. Ei hän ei ole outo/rasittava vaan tämä tilanne on sitä.
Näyttää, että aika monille kolahtaa, minullekin, siis niin päin, että olisin voinut olla kirjoittajana. Kyllä kai aika monet ihastuneet/rakastuneet käyttäytyvät epäluontevasti, mutta kyllä itsekin mietin, että liian jäykkää on, ja tuo halailu ja lohdutus nyt olisi joka tapauksessa pois laskuista.
Ap. on oikeassa, on vaikeaa jos suhteessa ei voi olla vapaasti oma itsensä. Näyttää kuin kumppani ikään kuin "näyttelee" elämäänsä tapojensa oppimana ja odottaa samaa sinulta.
Sinä se vasta hullu akka olet. Henkilökohtaisen ja arvostelevan purkauksen laitat toiselle ihmiselle 24 paskapalstalle. Pitäisin tuttujani sairaina jos tulisivat tänne kirjoittamaan henkilökohtaisia asioitaan.
Sairaat mielipiteet ei kiinnosta ketään kuin huumorimielessä.
Menikö liian läheltä? Oma kielenkäyttösi paljastaa ilkeän ja likaisen pirullisen ajatusmaailmasi. Sinulla on kuitenkin toivoa, josnitse myönnät taipumukses.
Likaista on tämän palstan psykoottiset arviot toisista ihmisistä ja sinä muodossa tänne kirjoitettuna. Sairasta. Aloittajakin varmaan joku psyko stalkkeri joka oirehtii yksipuolisesta ihastumisestaan.
Sinä sitä sinä tätä, lässyn lässyn.
Ettekö osaa avata suutanne irl. vai valehteletteko täällä ne asiat, ihmiset ja tilanteet omaa narsismia ruokkivaksi huttupuheeksi.
Täällä kaikki raiskaajatkin kirjoittaa kuin sankarit ja horot kuin neitsyet. Kerronta sairaissa kirjoituksissa on sama, henkilöityä mustamaalamista, ilman tunnisteita ja itsestä tehdään viaton, viisas, hyvä uhri. Häiriintynyt palstalle räkijä, nostaakin vain omanarvontuntoa kirjoituksellaan.
Todellisuudessa se tapahtuu jonkun tuntemansa ihmisen kustannuksella. Voiko tällainen ihminen arvioida toisen outoa käytöstä? Ei, tälläisen puskasta huutajan käytöksessä täytyy olla jotain todella niin pielessä että arvosteltavien käytös on perusteltua.
Nähtäväksi jää, pitääkö nuo tämän hetken tuntemuksesi pikaansa jatkossakin. Tottakait jokainen toivoo, että kun tutustutte lähemmin, ajatuksesi ja tilanteenne muuttui paremmaksi. Ei kait sitä voi muuta, kuin toivottaa onnea ja jos tuo ihastus ei mene nyt putkeen, niin seuraava sitten..Pettyminen tuntuu tietenkin pahalta.
Itse monesti miettinyt tuota samaa, että mihin ihmisessä ihastuu. Johonkin tarpeisiin kait se vastaa...joskus saa vain jälkeenpäin ihmetellä itseään..
Helppo on ihastua, vihastua, rakastua ja pakastua. Jos ei tiedä miten päin olla niin mitäpä jos kokeilisit päällä seisontaa. Itse olen alkanut harjoitella sitä, aina pitää jotakin haasteita ottaa uuden vuoden kunniaksi.
Aloitajan kirjoitus on aika outo, todennäköisesti naisen kirjoittama. Minkä takia olet tämän miehen kanssa kun hänessä ei ole mitään hyvää. Jätä ihmeessä tämä mies, kanattaa katsoa itseään myös peilistä olenko minä täydellinen. Oletko tuntenut tämän miehen kauan?
Siis onko tämä sulta? S?
Älä huoli. ei ollut minulta.
Itseään on aina niin vaikea nähdä. Palasin vielä kerran lukemaan tuon kirjoituksen, koska siinä oli jotenkin "kaikki". Eli siis rasittava, mikä tarkoittaa hermoja kiristävää, tympäännyttävää, turhaa tyyppiä. OK...
Outo. Siis kummallinen, vaikeasti ymmärrettävä, jotenkin häiriintynyt ja viallinen. OK... Rasittava ja outo. Siinä yhdistyy pari aika pahaa ominaisuutta jo. Luo kuvan jostain tyypistä, joka ei todellakaan sovi kuvaan. No sitten tämä, että on samalla jotenkin "limainen". Eli siis outo hyypiö on rasittava ja limainen ahdistelija. Ja vielä siihen päälle itserakkaus, niin syntyy kuva aikamoisesta hirviöstä. Kyllä, todella kammottava ihminen kyseessä. Melkein epäihminen. Joku hullu, joka pitäisi siivota pois. Huhhuh. Ja se siis olen minä?
Ihan pakko vielä kysyä, että jos kerran noin on, niin miksi tänne kirjoitat minulle? Aika synkkä latinki tuli...
Mistä tiedät, että oli sulle??
Siinä oli inside-läppää. Miksi kukaan kirjoittaa noin kauhealle ihmiselle ikävä-palstalla? Syntyy vaikutelma, että on vastentahtoisesti törmännyt johonkin kammottavaan örkkiin, joka on niin kummallinen, ettei sen kanssa pysty edes keskustelemaan normaalisti. Siis mitä ihmettä? :D
Ja sitten täällä se pitää kertoa?
Siis apua. Pakko tiputtaa sut maanpinnalle, mutta tuo nyt varmaan kyllä ollut sulle.
Liekö kellekään ja jos oli, niin aloittja kirjoitti että miehelle.
Olen mies, ja oli mulle. Niin kuin aloittaja sanoi, ei kovin moneen hemmetin friikkiin sovi. Älä nyt ala perumaan, luuletko etten jo tiedä näitä asioita? ;)
Minäkin omin tuolta juuri 5 anonyymiä tekstinpätkää. Niinhän tämä homma toimii.
Ensimmäisessä minuun oltiin palavasti rakastuneita (wau), toisessa kerrottiin että vaimoa ollaan vuokseni jättämässä (oho), kolmannessa oltiin palattu jo yhteen vaimon kanssa (onpas nopeaa toimintaa), neljännessä kysyttiin vihaanko miehiä (en) ja viidennessä kehoitettiin kuolemaan (mene metsään ja palellu sinne). Kaikki AIVAN varmasti samalta mieheltä. Siltä, jota minä kaipaan.
Sanoja ei saa takaisin. Aloituksessa olevat asiat ovat ihan tosiasioiden pohjalta sanottuja. Näkökulma ja tulkintapa oli minulle uusi. En voi tietää, miltä tuntuu nähdä minut... Nyt sain siitä aavistuksen. Yhdestä tavasta. Aika kiehtovaa oikeastaan. Menee toisaalta ihon alle, mitä on mahdotonta välttää, luulisin. Jos olisi puutaheinää, niin eihän se aiheuttaisi mitään reaktiota.
Törmätty ehken samaan mieheen :DDD Voisi olla kynästäni.
Ja toi, että tämä kummallinen olio, johon olet törmännyt, on vielä tosikko. Niin kummallinen, ettei sitä ymmärrä, eikä sen kanssa voi jutella, ja sitten vielä ottaa itsensä ja kaiken muun vakavasti.
Todella todella ihmeellinen olento. Joku geenimutantti? Eihän siinä vaan ole jotain ulkomaalaista verta? Ei Suomesta tuollaisia kovin paljon löydy.
Siis yleensä suomalainen hörhö on vähän yksinkertainen ja alakuloinen, sekä pikkuisen katkera, mutta sinä olet tavannut jonkun todella sekopäisen olennon. Mikä lie geeniristeymä. Huh.
Mutta hyvä kuitenkin kun laitoit tuon aloituksen, koska voin sen avulla ymmärtää asioita. Syntyy vaikutelma, että sulla on ollut hyvin pullat uunissa. Oikeat kuviot elämässä, kehittävää tekemistä, oikeat ihmissuhteet, oikeanlaiset miehet, eli elämä on ollut aika hyvin. Sitten sinne missä olet, on tullut joku kummallinen ihminen, joka ajattelee jotenkin hassusti. Jostain eri kulttuurista. Sua on vaan vituttanut se ihminen, kun eihän se sinne kuulu, se on vääränlainen. Vitun hyypiö. Ei sen kanssa voi jutella.
Siis oikeasti, repeilyttää. Kuka saa koskaan tietää itsestään tällaista? Ei juuri kukaan! Ikävä-palsta, aivan mahtavan hullua! :D Oikeasti, kyllä mä ymmärrän, onhan se noinkin. Yksi näkökulma. Päinvastainen mikä itselläni, minä kun olen sen hyypiön nahoissa... :)
Mutta toi puoli, että oli jotain tunteita... Sitä on tosiaan vähän vaikea ymmärtää.
Ei muuta kuin hyvää jatkoa. :)
Aloitus oli ihan liian normaali tällaiselle palstalle. Täällä saa kaikki narsissit omia tesktin itselleen ja kuvitella olevansa epänormaaleja ja tosi kiinnostavia. Hohhoijaa.
Ai hemmetti kun nauran. :D
Kun olen yrittänyt ymmärtää, niin vihdoinkin! :D
Ei mennyt kun vuosi, kaksi, mitä siinä meni...
Sinä huomasit aloittaja vaan, että ettet ole oikeat toisillenne. Se toinen voi olla asiasta eri mieltä, mut kun sun tuntemukset ovat nuo, niin miksi tuhlata suhteeseen enempää aikaa.
Kun kemiat natsaa, olo on luonteva, helppo ja rento, eikä toisen läheisyys ahdista, vaikka alkuun jänskättääkin.
Joskus kiinnostuu jostain ihmisestä, kuin haasteena itselleen, kehittääkseen itseänsä, etsii itseänsä ja uusia ulottuvuuksiaan,,en tiedä, mut noin luulen.
Itse olen kovin huono jaksamaan yhteydenpitoa ihmisen kanssa, joka olkoonkin vaikka kuinka kiltti, huomaavainen ja hyvä ihminen kaikin tavoin, mut jos ei ole sitä yhteistä kemiaa ja ajatusmaailmaa, ei se riitä.
Tietty 'sielujen sympatia' sellainen 'yhteys', sen tarvitsen jokaiseen pidempään ihmissuhteeseeni. Muuten en jaksa olla muuta, kuin kohteliaissa hyvää huomenta, mitä kuuluu- moi moi väleissä.
Koen raskaaksi pelkän pinnallisen keskustelun ja sen, että aina pitää- ja joka paikassa olla viimeisen päälle viksu ja vilmaattinen ennen kaikkea muuta.
Lopeta itses kiusaaminen.
Pitää olla fiksu ja vilmaattinen, hahhahhaa, give me a break. Jotkut osaa luonnostaan olla fiksuja, mutta miksi aina pitäisi olla fiksu? Voi taas tulee esimerkiksi ammatteihin liittyviä ennakkokäsityksiä, tästä olisi hyvä esimerkki aiemmilta ajoilta, mutta enpä voitti tunnistettavuuden vuoksi nyt laittaa.
heh. Varoitus: unohda hänet! Sanoin Unohda hänet. tuo tekstisi kuulostaa sen huojuvan talon arkiproosalta, jossa olen lusinut... en kehtaa kertoa kuinka kauan.
Todellakin: varo. Ja kelaapa vielä sitä - jos masokismi kiinnostaa - millaista tunnekyttäystä harrastatte, kun suhde vakiintuu uomiinsa...
ps. sori tuo käskymuoto verbeissä, mutta kun joku on todella hädässä kaikenlaiset jospa voi ym . sanaa ovat höttöä, eufenistinen helvetti.
aloittaja vaikuttaa narsistiselta mieheltä. toisessa kaikki vika ja on outo, vääränlainen
sellaisen tunteen narsisti haluaa toiseen istuttaa. oma epämukavuus toisen vika niin kuin kaikki mahdollinen
Samaa mieltä,katkeran ukon tuttua tekstiä nyt kirjoittaa naisena mut ei hämää ketään.
Ilman minua lihoisit muodottomaksi hylkeeksi ja muutuisit likaiseksi kuimn sika jotkut ihmiset vain pitävät yllä yleistä laatua
Hyvä ap. En jaksanut kovinkaan kauas lukea kirjoitustasi ja tulin siihen tulokseen, että sinulla itselläsi on ongelmia. Koska en päässyt edes loppuun asti jutuissasi niin totean, että kasva vielä vähän ...
Joku teini on ihastunut vanhempaan mieheen ja tuntee olonsa epävarmaksi hänen seurassaan.
Pitkiä lauseita sinulla, rakas tuossa kaikessa. Olen lukenut kaiken ajatuksella, mutta, kun koko maailma on myös siellä kanssani niin kuinka se ikinä voisit olla sinä?
Pitkä tarina toisesta, miten huono ihminen hän onkaan.
Itsestäsi et paljasta mitään huonoa, ehkä parempi ettei kukaan ole sinun kanssa tekemisissä. Hajoitat muut olemalla niin paljon parempi ihminen.
Ymmärsinkö oikein mitä yrität kirjoituksella viestittää?
Milloin narsistinen ihminen omia heikkouksia myöntäisi?
Minusta melko realistista tekstiä. Mitäpä tuohon voi sanoa. Jos tunnet noin.
Melkein voisin sanoa että tunnen ton tyypin.
Vaikeeta !