Nainen: vihaatko

En tietenkään. Mukavat, tutut miehet on huippukivoja. Vieraisiin miehiin naisten on syytä suhtautua varauksella, esimerkkinä nämä ahdistelutapaukset, raiskaukset ym.

En todellakaan
Monet miehet todella mukavia
Olisi kiva saada sydän ystävä jostain miehestä

Rakastan vaan. Juu ny mä lähen.

En. Kaikkia en kyllä arvosta. Mut enhän mä naisissakaan.

En todellakaan vihaa. Suhtaudun kyllä tuntemattomiin miehiin varautuneesti ja puolustautumiseni riitatilanteessa on on tuhat kertaa rajumpi jos mies alkaa minulle raivoaan, kuin mitä vastaavassa tilanteessa naisen kanssa olisi.

Monesti tuokin varautuneisuus ja puolustautumis/vastarinnan rajuus lieventyy kun alan tunteen että miten toinen vihaisena käyttäytyy.

Yleisesti pidän (suurintaosaa) miehiä reiluina mukavina ihmisinä, joista kaveripiirini koostuu noin 90 %:sesti.
Minulla on sellainen ajatus joka kärjistyy miehien kanssa erityisesti näkyville:
Jos et ole ansainnut luottamustani ja "raivoamis" asemaa, sinä et minulle raivoa ja huuda. "Suunsoitto asema" pitää ansaita! Eli luottamuksen ansainneet saa luvan olla minulle kamalampia ja katson läpisormien kiltimmin ja jopa kuuntelen rauhallisempana.

VIHAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei ole yksikään mies antanut sellaiseen aihetta. Hyvin koen tulleeni kohdelluksi.

Lukuunottamatta ehkä niitä ala-asteella letistäni vetäneitä. Yksi tökkäsi koulun ruokalassa haarukalla silmään. Näkö meinasi mennä. Mutta se oli vahinko ja siitä on jo aikaa.

Mies on pelkkä siitoskone, muuta hyvää niissä ei ole kuin että niiden avulla saa lapsia.

En. Miksi vihaisin? En yleistä muutenkaan naisia tai miehiä. Tunnen myös herkkiä ja hyviä miehiä.

En vihaa miehiä. Pari yksittäistapausta menee inhotuksen tunteen piikkiin.
On niin paljon ihania miehiä että kiitos!

En, yhtä kaipaan paljon. Muutama viikko sitten en olisi uskonut, että elämästä tulee kärsimystä ilman häntä. Kohtaaminen hänen kanssaan oli tyrmäävä.

Vihaan kaikkia muita paitsi isääni ja pikkuveljeä. En kyllä vihaa isoveljiänikään, mutten enää hirveästi pidä heistä. Enkä tietenkään vihaa pikku poikia tai vaikka kehitysvammaisia miehiä. Miehet on vain niin aivottomia, luulevat itsestään liikoja ja ällöttäviä, koska tuntuu oikeasti, että vaikka haisisi paskalle ja näyttäisi turvonneelta perseeltä niin niillä on vain seksi mielessä. Tuntuu, ettei saa koskaan minkäännäköisenä tai kokoisena rauhaa niitten pervoilta ajatuksilta ja katseilta. Ja joo, tähän varmaan tullaan sanomaan, että "älä luule itestäs liikoja" "hyi helvetti en kyllä halua sua" jne. Jne. Niin sillä ei ole mitään väliä, koska totuus on, että kyllä sen näkee, että ne haluaa.

Vihaan, inhoan miehiä joilla on mielessä vai seksi....jotka alistaa ja hyväksikäyttää naisia.. jotka ahdistelee....jotka leikkii naisten kustannuksella....pelimiehiä....miehiä joilla ei ole kunnioitusta naisia kohtaan. Nämä miehet ovat heikkoja reppanoita, naisia halveksumalla he näyttää vain oman heikkoutensa!

En vain tykkää ilkeistä ihmisistä.

En vihaa. En ylipäätään vihaa ketään enkä mitään.
Joitain harvoja miehiä kunnioitan. Loput neutraalia tai sääliä, syvää sääliä tai ihmetystä miten se on mahdollista olla...?
Sama naisten kohdalla.

Vihaan. Paitsi sillon en iha niin paljo ku nussitaan