Ettet sä ainakaan mun luottamusta ansainnut tällä.
Täytyy kai se sanoa,
oletyhtähymyä
13184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä tarkalleen tarkoitat?
Hymyilyäkö mietit? Etkö tiennyt, että hymyily voi myös olla pakoa jostain, joidenkin reaktio, kun on liian kauheaa.
Erään kuvaavan laulun sanathan menee suunnilleen niin, että
"Tätä teennäistä hymyä ei voi pyyhkiä millään, jähmettyneenä poskipäät vielä kiristyy lisää.
Ja pahoittelet kun et oikein osaa sanoa mitään, mut onpa huono tuuri."
Kyseessä on siis PMMP:n Kohkausrock.
Kaikki ei nimittäin ole aina sitä miltä näyttää...
Ja oletko ajatellut, että jos hän hymyilee seurassasi aina, vaikka mikä olisi, niin saattaa se johtua siitä, että hän on kuitenkin onnellinen ollessaan seurassasi. Tai sitten hän skarppaa ihan sikana selvitäkseen.
Selvitäkseen mistä?
No esim. ylipäätään. Jos on vaikka liian rankkoja juttuja meneillään, sellaisia, joissa ihmisen sietokyky on todella koetuksella, niin ihan random-jututkin saattaa laukaista jotain. Tällöin saattaa ihmisestä tulla esim. ylipärjäävä. Tai sitten esim. jos tilanteessa on kaoottisia muistoja mieleen tuovia asioita, niin hymyily, eräänlaisen naamarin vetäminen päälle, saattaa olla ainoa keino selvitä tilanteesta, joka aiheuttaa paniikkia. Ihmisen toiminta saattaa olla ulkopuolisen mielestä tosi kummallista tai järjetöntä silloin, jos ihmisen sietokyky on koetuksella. Hänen on pakko selvitä tilanteesta jollain keinoin, koska toinen vaihtoehto olisi paniikki ja hän olisi kyvytön toimimaan. Tää on vaan tällaista yleisluontoista spekulaatiota, mahdotonta sanoa, kun aloittaja ei kertonut asiasta mitään. Helpottaisi kovasti, jos tietäisi vähän tarkemmin, mistä on kyse.
Saattaa myös olla niin kuin sanoin, että jos elämässä on jokin kaoottinen tilanne meneillään, niin tunteita on laidasta laitaan. Ja esim. samalla, kun joku asia on liian rankka kestettäväksi, siellä on myös olemassa se onnellisempi puoli, joka tulee kovin iloiseksi vaikka ihastuksensa seurassa, kaikesta huolimatta. Tai sitten hän pelkää näyttää heikompaa puoltaan, koska pelkää sinun hylkäävän hänet tällöin, ja yrittää esittää iloista eli skarppaa tosi paljon. Joillain ihmisillä, yleensä herkimmillä, on tosi voimakas mielensuojelu. Eli siinä missä toiset romahtavat täysin kamalan tilanteen kohdatessa, toisten mieli rakentaa uskomattoman monimutkaiset selviytymisjärjestelmät, joiden varassa ihminen saattaa selvitä vaikka kuinka pitkään.
Tää on nyt ihan tämmöstä randomia, tosiaan mahdotonta sanoa mitään, kun ei tiedä, mistä on kyse. Saattaa mennä ihan ohikin alkuperäisestä, mutta ehkä näkökulmat asioihin voi joskus olla ihan tarpeellisia.
Voisiko aloittaja hieman valaista enemmän, mistä on kyse? Mulla nimittäin oikeasti saattaisi olla selventäviä vastauksia asiaan, mikäli tässä on kyse siitä mitä tuli mieleen. Mutta en viitti turhaan täällä kirjoitella.
...tai sitten tyyppi vaan on vakavasti ja syvällisesti onnellinen ja menee vinksahtaneen kallonkutistajan käsityskyvyn yli nuin vaan :)
No sekin voi ihan hyvin olla mahdollista. Mutta siksi tällainen kallonkutistajan näkökulma, koska aloituksesta tuli sellainen vaikutelma, että hymyily oli jotenkin kummallista/väärässä yhteydessä ehkä/tilanteeseensopimatonta.
näkökykysi on oikein hyvä, mun mielestä.
Joku voi tulkita ailahtelevuuden luonnehäiriöksi ja joskus se voi sitä ollakin. Voi se olla myös juuri tuota, kun kaoottisen tilanteen keskeltä löytyy pieni pulppuava onnenlähde. Pieni hetki onnea osuu kohdalle. Sillä jaksaa pitkään, kun sen hoksaa, oivaltaa ottaa talteen ja antautua sille ja huomata se pienikin hyvä ja hauskuus tai komiikka kaiken paskan keskellä.
Tunnetilat vaihtelee ja mun mielestä niiden pitääkin.
Kuin riepumatto kirjava, joka on kudottu pienistä pätkistä suurella rakkaudella. Elämisen iloista ja suruista.
Pätee muhun tällä hetkellä aika hyvin ylläolevat kommentit. Pelkään näyttää ihastukselleni sitä rikkoutuneempaa ja pois tolaltaan olevaa puolta, joten yritän esittää, että kaikki on hyvin. Vaikka turhaahan se esittäminen kai on, hän näkee saman tien, jos kaikki ei ole ok. Silti pelkään, että hän hylkää minut tästäkin epämääräisestä tilanteesta. Ja toisaalta hän saa minut niin iloiseksi, että kaaoksen keskellä hymyilen onnellisena, kun hän on lähettyvilläni.
Musta ap kuulostaa ite vähän ärsyttävältä... En tiiä mikä toi tää on, mutta tuli vaan mieleen, että voisitkohan siirtää huomion omasta navastasi välillä siihen toiseen osapuoleen? Et onko HÄN ansainnu sinun luottamuksen. Tietty eri asia, jos se on tehny jotain tyhmää, mut jos et muuten vaan ymmärrä, ni kandeisko yrittää vähän. Meinaan jos yhtään siitä välität, niin voisit eka tutustua ja jutella ennen ku tuomitset. Ellei teijän jutussa sit oo aina kyse vaan susta. Mut sillon huutaisin sille toiselle, et juokse karkuun!!
Eiku siis et ootko sä ansainnu HÄNEN luottamuksen. Nolo moka, mut kuiteskii...
Oikein arvattu. Siis kirjoittaja ei ansaitse hänen luottamustaan (koska on käyttäytynyt niin törkeästi itse) ja on hänelle sen sanonutkin. Nooh, seuraavaksi tämä omaan napaansa tuijottelija alkaa epätoivoisesti kerjäämään huomiota kirjoittelemalla netissä juuri päinvastaista eli syyttää siis omista virheistä sitä toista. Eikö olekin sairasta?
Miten niin "täytyy", kun ainut sua avautumaan velvoittanut olet sä itse? Mitä muuhun tulee: samat sanat :)
Täytyy kai se sanoa, että aloitus oli aika epäselvä. Hyviä kommentteja tuli kuitenkin tuohon hymy asiaan liittyen, vaikkei se liittynyt luottamus asiaan juuri lainkaan. Enkä nyt lähde enempää avaamaan asiaa tässä. Kiitos kommenteista ja yritän myös tuota katseen nostamista navasta!