Olen 70-luvulla syntynyt lapsi, ja muistan lapsuuteni olleen perusturvallista aikaa. Vanhemmat kouluttamattomia perusduunareita, ja heillä lähestulkoon aina riitti töitä. Asuimme hyvin, aina riitti ruokaa, oli auto, ja minulla harrastuksia niinpaljon kuin jakso käydä niissä. Kekkonen oli vankka johtaja ja hän oli eräänlainen legenda ja hänen näkemisensä vilaukseltakin oli suuri puheenaihe lastenkin keskuudessa. Koulussa meillä oli aina perusturvallinen olo, ja kunnioitus opettajia kohtaan oli luontevaa. Oli tunnustuksellista uskonnonopetustakin, eikä haitannut yhtään. (Nykyään uskontoakin pitäisi opettaa "objektiivisesti". Miten se onnistuu? )Oltiin kaikki samalla luokalla koko ala-asteen. Olihan niitä rasavillipoikia, jotka välistä nujakoivat koulunpihassa, mutta sitä pidettiin aika normaalina, ja joskus opettaja nuhteli, jos mentiin liian pitkälle. Ei ollut kuraattoria, psykologeja ja erityisopettajia. Mutta hyvin me pärjättiin. Sitäkin tunnuttiin pidettävän normaalina ettei kaikki ole ruudinkeksijöitä, ja että ehkä heistä tulee niitä kovia hitsareita ja autonkorjaajia, tai vaikka keittiöapulaisia. Luokalle syntyi yhteishenki, ja koin että kaikki oltiin aikalailla tasaveroisia. Opettajat kunnioittivat koteja ja vanhempia ja vanhempiin yhteydenottamisen kynnys oli korkea (jos oli moittimista siis). Monien äidit olivat kotona kotiäiteinä, ja muistan kun olin ihan kateellinen niille lapsille, joiden äidit odottivat kotona lapsiaan koulusta kotiin, ruoat ja välipalat valmiina. Koko koulusta yhden kerran yksi lapsi joutui lastensuojelun piiriin kun äiti kuoli ja isä oli kuollut jo aikaisemmin. Hänkin pääsi siskonsa luo automaattisesti asumaan.
80 luvulla asiat alkoi pikkuhiljaa muuttua. Koivisto tuli pressaksi ja ekaa kertaa koulussakin alettiin puhua A ja B tasoluokista. Eli alettiin jakaa luokkaa esim. kahtia osamiseen mukaan. Onneksi kouluaikani olikin jo lopuillaan, etten ehtinyt moisesta jaottelusta kärsiä. Viimeinen niitti oli 90- luvun lama. Sen jälkeen Suomi on mennyt persmäkee. Asiat menee vaan huonommalle tolalle. Koulut on ihmeen natsilaitoksia missä jaotellaan lapsia pienimmistäkin poikkeavuuksista. Nyt aletaan jo puhua eutanasian laillistamisesta. On pitkäaikaistyöttömyyttä, yksinhuoltajuutta, huumeongelmia, ja juuri luin Stakesin sivuilta että 8% lapsista kärsii mielenterveysongelmista. Jos näin on niin saisi päättäjät ja aikuiset syyttää itseään. Eiköhän se oo tää yhteiskunta joka teettää mielenterveysongelmia lapsille. Että jos sellaista ei vielä ole niin keksitään vaikka sellainen jostain, että olisi näille moniammatillisille työryhmille taas töitä. Nyt pitäis saada äkkiä takas uus "Kekkonen", joka pistäis järjestykseen tän Suomi Finland Ab:n!
Tässä oli Kekkosen ajasta lapsen näkökulmasta. Kertokaa vanhemmat ihmiset. Millaista aikaa se oli aikuisen näkökulmasta? Haikaileeko niitä aikoja kukaan muu kuin minä.
80 luvulla asiat alkoi pikkuhiljaa muuttua. Koivisto tuli pressaksi ja ekaa kertaa koulussakin alettiin puhua A ja B tasoluokista. Eli alettiin jakaa luokkaa esim. kahtia osamiseen mukaan. Onneksi kouluaikani olikin jo lopuillaan, etten ehtinyt moisesta jaottelusta kärsiä. Viimeinen niitti oli 90- luvun lama. Sen jälkeen Suomi on mennyt persmäkee. Asiat menee vaan huonommalle tolalle. Koulut on ihmeen natsilaitoksia missä jaotellaan lapsia pienimmistäkin poikkeavuuksista. Nyt aletaan jo puhua eutanasian laillistamisesta. On pitkäaikaistyöttömyyttä, yksinhuoltajuutta, huumeongelmia, ja juuri luin Stakesin sivuilta että 8% lapsista kärsii mielenterveysongelmista. Jos näin on niin saisi päättäjät ja aikuiset syyttää itseään. Eiköhän se oo tää yhteiskunta joka teettää mielenterveysongelmia lapsille. Että jos sellaista ei vielä ole niin keksitään vaikka sellainen jostain, että olisi näille moniammatillisille työryhmille taas töitä. Nyt pitäis saada äkkiä takas uus "Kekkonen", joka pistäis järjestykseen tän Suomi Finland Ab:n!
Tässä oli Kekkosen ajasta lapsen näkökulmasta. Kertokaa vanhemmat ihmiset. Millaista aikaa se oli aikuisen näkökulmasta? Haikaileeko niitä aikoja kukaan muu kuin minä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin 70-luvun nuorelle vuosikymmenestä jäi mielikuva, että ongelmia hoidettiin ja asioita ylipäätään pantiin kuntoon. Valtiovalta otti tehtävänsä vakavasti ja piti vallan omissa käsissään.
Juuri Kekkoseen liittyen nyt on sopiva hetki muistella esimerkkinä presidentin silloisia uudenvuodenpuheita. Itsestään selvyyksien toteamisen sijasta Kekkonen tarttui uudenvuodenpuheissaan konkreettisiin ongelmiin, mikä johti korjaustoimiin heti arjen koitettua.
Tuohon aikaan hommien hoito aloitettiin yleensä niin, että perustettiin ensiksi asiantuntijoista koottu komitea, joka ideoi ja valmisteli muutaman kuukauden tai ehkä pitemmänkin ajan kuluessa ns. komiteanmietinnön hallituksen esityksen rakennuspuiksi. Kuullosti jo silloin tylsältä, mutta komiteat olivat rakennuspuiden teossa myös demokraattisempia ja monipuolisempia kuin nykyisten esityspohjien laatijoina toimivat ministeriöiden virkamiehet eli sailakset.
Aika pitkälti touhu ylipäätään on karannut demokraattisesti valitun hallinnon ulkopuolelle: kansainväliselle pääomalle, taloustieteen ammattilaisille, ay-liikkeelle jne.
Tämä ei ole pelkästään Suomen ongelma, vaan päinvastoin yksi päätöksenteon vaikuttajataho on kasvoton "kansainvälinen lainsäädännön harmonisointi". Tavallisen kansalaisen on vaikea hahmottaa, mistä yhtäkkiä tulee joku muotioikku, joka etenee kulkutaudin tavoin maasta toiseen ja yhtenäistää lait. Ei se pelkästään EU-laisuutta ole.
Tästä nykyisestä sekavasta tilanteesta käsin ymmärtää sen paradoksin, miksi kansa koki niin vahvan Kekkosen demokraattiseksi johtajaksi. Presidentti oli myös pidetty, kun naamavärkki ja koko elekieli oli toista luokkaa kuin näillä sailaksilla, olliloilla, ihalaisilla, ja bruniloilla.
Hyvin kirjoitit.
Hyvää uuttavuotta!
Minä synnyin -55, Kekkonen pääsi presidentiksi -56, eli koko pienen lapsuuteni oli Kekkonen ukko ylijumala.
Muistan tuota aikaa hyvällä, 70-l lapsi on ihan oikeassa mm. koulusta, joka siihen aikaan oli ihan toisenlainen, kuin nykyään ja hyvä oli, että olikin, pysyi kunnioitus opettajaa kohtaan normimitoissa ja samoin kotia ja vanhempia kohtaan oli kunnioitus kohdallaan.
Eikä onneksi ollut muslimeja sössimässä "loukkaantumisiaan" joka paikassa.
Ainakin kerran sain opettajalta ihan kunnolla ympäri korvia tehtyäni pahaa, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt, tiesin tehneeni pahaa ja ymmärsin saaneeni rangaistuksen, ei se ollut epäoikeudenmukaisuutta.
Kyllä, yhdyn täysin tuon 70-l lapsen näkemyksiin silloisesta ajasta, se oli oikein hyvää aikaa kaikin puolin, olen iloinen, että elin lapsuuteni silloin,
eikä tänä nykyaikana 2000-luvulla.
Nykymaailma on henkisesti sairas, hyvin sairas, eikä ainakaan paranemaan päin, kun katselee politiikkaa, työelämää ja yhteiskuntaa ympärillämme.
Timo K
Asia oli, meni ja unohtui, se siitä, ei siinä ruikutettu tyhjänpäiväisiä, kuten nykylapset joka käänteessä.