Kuka minä pohjimmiltani olen? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi kaikki on niin tyhjää? Onko olemassa Jumalaa?
Olisin kiinnostunut käymään perimmäisten kysymysten äärelle ilman valmiita vastauksia. Onko täällä ketään, joka tahtoisi todella tulla itsensä tuntemaan? Onko ketään, joka tahtoisi tulla tuntemaan, onko olemassa Jumalaa?
Tahtoisin alkaa keskustelemaan avoimin sydämin siitä, mikä on totuus. En kaipaa valmiita vastauksia, raamatun lauseita enkä tieteen saavutuksia. Mutta tahdon pysyä avoimena kaikelle.
Jos olet ennakkoluuloton niin tieteen kuin uskonnonkin osalta, ja ennakkoluuloton itsesi suhteen. Kirjoita.
Olisin kiinnostunut käymään perimmäisten kysymysten äärelle ilman valmiita vastauksia. Onko täällä ketään, joka tahtoisi todella tulla itsensä tuntemaan? Onko ketään, joka tahtoisi tulla tuntemaan, onko olemassa Jumalaa?
Tahtoisin alkaa keskustelemaan avoimin sydämin siitä, mikä on totuus. En kaipaa valmiita vastauksia, raamatun lauseita enkä tieteen saavutuksia. Mutta tahdon pysyä avoimena kaikelle.
Jos olet ennakkoluuloton niin tieteen kuin uskonnonkin osalta, ja ennakkoluuloton itsesi suhteen. Kirjoita.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyselit ono Jumalaa ja pyysit ettei Ramatun jakeita. Koska on kyseessä uskonasia, niin aika vaikea perustella. Uskotko Raamatun ilmoitukseen Jeesuksesta vai et?
Lyhykäisyydessään asian ydin.
Voithan rukoilla vilpittömin mielin, Jumala, ilmaise itsesi, niin tahdon uskoa.
Asia kysyy vilpitöntä mieltä ja ennakkoluulotonta asennetta. Jumala ei anna itseänsä pilkata.
Itse sain tulla, tehdä uskonratkaisun vaikeissa tilanteissa. Huomasin, että on Jumala ja Hän palkitsee ne jotka Häntä etsivät. Uskon tänään ja toivotan menestystä etsinnällesi.
Hyvää Uutta Vuotta!
Samoja kysymyksiä minäkin olen pohdiskellut.Mutta vaikea niihin on vastauksia löytää.
Olen keskustellut asioista myös mieheni ja psykiatrini kanssa.Mutta eipä heilläkään ole ollut vastauksia näihin elämän peruskysymyksiin.
Olen miettinyt kysymyksiä niin tieteen kuin uskonnonkin kannalta ja tavallan ehkä uskon,että jonkinlainen Jumala on olemassa.Mutta sitä en tiedä olleenkaan,että mikä on elämän tarkoitus.
Hauska tavata ystävä erämaassa. Se on kuin olisi tullut lähteelle. Toivottavasti tämä ei ole pelkkä kangastus.
Myös minä olen keskustellut asioista vaimoni sekä psykoterapeuttini kanssa, mutta ainoat vastaukset olen kuitenkin tähän asti saanut vain itsestäni. Ja nekin ovat kovin vajavaisia.
Luulen saaneeni jonkinlaisen yhteyden sisimpääni sairastuttuani psykoosiin syksyllä 1999. Sitä ennen olin vielä enemmän hukassa.
Sairastuminen oli siis itseasiassa ensiaskel kohti tervehtymistä. Koin tuolloin myös syvää uskonnollista tarvetta. Olin paljon mukana ns. uskonnollisessa toiminnassa.
Nykyisin olen enemmän kiinnostunut itseni tuntemisesta kuin uskonnosta. Kuka minä syvimmiltäni olen?
Luulen kokeeneeni todeksi jotakin sisimmästä itsestäni. Olkoon se sitten Kristus minussa tai sisäinen lapseni tai mikä tahansa. Se on jotenkin niin todellista ja läheistä, mutta silti niin kätkettyä ja kaukaista.
Mitä pidempään viivyn itseni äärellä, sen vakuuttuneempi olen sisimmästä itsestäni, todellisesta minästäni. Luulen ettei se ole koskaan vielä päässyt edes syntymään. Vaikka fyysisesti olenkin syntynyt jo yli kolmekymmentä vuotta sitten.
Kuka tai mitä sitten syvimmiltäni olen, se on vielä niin salattua. Mutta kurottaudun sitä kohti. Koen synnytystuskia. Olen kuin raskaana oleva nainen, joka odottaa lasta syntyväksi. Niin minäkin olen raskaana, ja odotan sisimpääni syntyväksi.
Sisimpäni on niin kuin sisälleni padottu virtaava vesi. Minun kuoreni, valheellisuuteni sekä ulkoa ohjautuvuus ovat tuo pato.
Psykoosissa koin tuon padon murtuvan. Sisältäni virtasi esiin jotain mikä on minua itseäni, sisintä olemustani. Ehkä minun sisääni on padottu kokonainen elävän veden virta. Ehkä olen syvimmiltäni virtaavaa vettä.
Toivoisin että tuo vesi saisi alkaa meissä virrata. Toivoisin että se saisi ravita tämän erämaan. Uskon, että todellinen ihmisten välinen vuorovaikutus on sitä, kun elävän veden virta saa meissä vapaasti virrata. Mutta mistä löydän tuota vettä? Kuka tai mikä auttaa patoni murtumaan?
Luulen että se on rakkaus. Tahdon vielä uskoa rakkauden voimaan. Tahdon uskoa että se vielä vapauttaa tämän ihmiskunnan sen siteistään, murtaa padot väliltämme ja saa elävän veden virrat meissä virtaamaan.
kiinostavaa tekstiä.. ensimmäiseksi tulee mieleen edellisestä että oletko lukenut tommy hellstenin kirjan koska tuo tuntuu pitkälti suoralta lainaukselta siitä... miksei tommyllakin jotain ajatusta olisi elämästä. jos et ole lukenut niin olen yllättynyt koska niin samansuuntaista tuo on....
eli käytännössä, oletko ongelmaperheestä. itse olen.
Nyt ufoilet ja pahasti. Ei Kristus asu itsestään kenenkään sydämessä. Uskon ratkaisu täytyy tehdä. Uskoa Jeesukseen ja tehdä parannus.
Luulen, että olet vieläkin tai taas psykoosissa.
Isä sanoi, ettei meillä käen poikia elätetä. Työ on parasta terapiaa, hän jatkoi. No, jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.
Ei perheeni varsinaisesti ollut mikään ongelmaperhe. Omat virtahepomme meillä kuitenkin oli. Ehkä pahin oli varhaisnuoruudessa kokemani hylkääminen, kun isä alkoi pettää äitiäni nuoremman tyttösen kanssa.
Kaikkiin aineellisiin ja fyysisiin tarpeisiin kotona kuitenkin aina vastattiin. Sen sijaan sisäiset tarpeeni jäivät tyydyttymättä, ja sen mukana kaikki.
En saanut koskaan lupaa syntyä omaksi itsekseni. Perheeni oli persoonaton. Siellä ei ollut tilaa olla totta. Ei ollut lupa olla näkyvä.
Siksi syntyminen jäi kesken. Synnyin kyllä fyysisesti, mutta sisimpäni ei saanut koskaan syntyä. Vasta psykoosi varhaisaikuisuudessa käynnisti kokonaisvaltaisen ihmiseksi syntymisen. Se oli sisäisen lapseni ensimmäinen parkaisu.
Olen verrannut psykoosia padon murtumiseen. Aivan niin kuin sisälleni padottu vesi olisi murtanut ajatusrakennelmieni padon. Se oli aluksi melkoista rytinää, sillä kun pato murtuu, se menee kappaleiksi. Palasia, sirpaleita, vaahtoa ja kuohua on kaikkialla. Se tuntui kaaokselta.
Kuitenkin elämä tasaantui pikku hiljaa rauhallisesti eteenpäin virtaavaksi vedeksi. Välillä sisäinen elämä törmää uusiin patoihin, mutta löytää aina tiensä eteenpäin.
Pato on syvimmän itseni ja tämän elämän välillä. Se erottaa minut itsestäni, ja sitä kautta kaikista muista.
Toivotaan, että elävän veden virta saa virrata sisimmästämme. Toivotaan, että se saa meidät eläviksi, ja tekee meistä totta. Olen kyllästynyt patoamaan itseäni päivästä toiseen.
Meni nimimerkit sekaisin edellisessä. Kirjoittaja oli siis Käen poika ja osoite weepille.
Uskonnosta vielä.Olen ihmetellyt,että miksi totuus Jumalasta löytyisi juuri Raamatusta.Onhan paljon muitakin uskontoja,joilla on omat pyhät kirjansa.Mistä voimme tietää,että juuri Raamattu on oikeassa.Minä ainakin uskon,että samasta Jumalasta kaikissa uskonnoissa on kysymys.Itse en kyllä osaa Jumalan olemusta määritellä.
Minä olen jo nelikymppinen,ja olen alkanut ymmärtää,että pitää elää omaa elämäänsä,omalla tavallaan.Eikä yrittää elää valmiiden kaavojen mukaan.
Elämän tarkoitusta olen kyllä miettinyt monesti.Varsinkin masentuneena miettii,että miksi me ollaan täällä kärsimässä.Tuntuisi helpommalta,jos tällä olisi joku tarkoitus.
Uskon samoin, että samasta Jumalasta on kaikissa uskonnoissa kysymys. Jumalan tuntemus on vain niin kovin vajavaista. Minä en usko lainkaan sellaiseen Jumalaan, joka tuomitsisi ihmisiä helvettiin. Uskon Jumalaan, joka pelastaa meidät kaikki täältä kärsimyksen maasta.
Siinä mielessä uskon myös Jeesukseen, että hän on kaikkien ihmisten pelastaja. En usko sellaiseen Jeesukseen, joka vaatii ihmiseltä jotakin pelastuksen eteen.
Uskon, että tämä kaikkien ihmisten pelastaja, löytyy jokaisen ihmisen sydämestä. Jeesus siis löytyy jokaisen ihmisen sisimmästä.
Myös minä ihmettelen, miksi olemme täällä kärsimässä. Samoin sitä ihmetteli ilmeisesti myös Jeesus, koska kysyi raamatun mukaan ristillä: "Miksi?"
Joskus lohduttaa ajatella, että kärsimme sen tähden, että kaikki ihmiset pelastuisivat. En tiedä. Ehkä olemme ihmiskuntana olemassa toinen toistemme tähden. Kärsimme yhdessä, jotta myös kirkastuisimme yhdessä.
Muuta selitystä en ole kärsimykselle löytänyt. Ja tämäkin ontuu, sen tiedän. Mutta niin ontui myös Jaakob painittuaan Jumalan enkelin kanssa.
Nuorempana ajattelin,että ehkä olemme täällä ikäänkuin koeajalla.Jolla ratkaistaan minne joudumme kuoleman jälkeen.Mutta nyt en tosiaankaan tiedä.
Tuntuu vaan,että elämässä pitäisi olla joku takoitus.Että jaksaisi ponnistella päivästä toiseen.
Ensinnäkin:
Itse en usko että jumalia olisi olemassa. Esitetään uskovaiselle kysymys: "miten elämä syntyi?" hän vastaa tietysti että "jumala loi.." Kuka sitten loi jumalan? ja jumalahan on elävä olento.
Eli:
Itse uskon siihen että elämä on syntynyt täysin sattumalta. Tietyt atomit ovat törmänneet toisiinsa ja siitä on syntynyt elävä organismi. Mielestäni siis elämällä ei ole tarkoitusta, sillä ennen elämää ei ole ollut tahoa, joka olisi voinut antaa elämälle tarkoituksen.
???
Tämä kuitenkin johtaa kysymykseen: mistä atomit ovat syntyneet? Vastaus löytyy pohtimalla aikaa. Aika on äärettömyys, joten sillä ei ole alkua eikä loppua, joten atomit ovat olleet ja tulevat olemaan täällä aina. Atomit eivät ole koskaan siis syntyneetkään. Atomit ovat jakamattomia, joten ne ovat myös ikuisia. Tämä ei kuitenkaan poissulje jumaluutta, sillä ainahan jää se mahdollisuus että jumala on myös aina oleva ja ollut täällä, atomien tapaan.
Jumalaan uskoville:
Uskon että moni uskoo kuitenkin Jumalaan. Ja jos tältä kannalta miettii elämän tarkoitusta, niin sanoisin näin: Maailmankaikkeuden tarkoitus on olla paikkana elämälle, joten elämän tarkoitus on olla syy maailmankaikkeudelle, olemme siis tavallaan Jumalan leikkinappuloita.
Valitan.. tässä ei ollut mitään mieltä kohottavaa, jota monet koittavat etsiä..
Aloin tuossa pohtimaan miksi kuvaat elämääsi kärsimykseksi...?
Itse koen elämän kuuntelevan toiveitani, joskus ihmetyttävän tarkkaankin. Toivon ja lähetän toiveeni, pienet ja suuret, ajatuksissani jonnekin jossa ne saavat voimaa.
Ja aina yllättäin, silloin tällöin, siristän silmiäni, että miten nyt taas voi olla mahdollista että tässä kävi kuten halusin!
Voisiko, "Sama täällä", olla niin, ettet ole kokeillut tätä oman tahdon ja tapahtumien yhteyttä?
Tai voisiko olla, ettet usko niin käyvän?
Elämällä ON tarkoitus, luulenpa ettei sattumia oikeastaan olekaan. Me vain luomme tulevaisuuden jokaisena hetkenä, omien toiveidemme ja varsinkin uskomustemme mukaiseksi.
TIEDÄ että ansaitset parasta ja saat sen!
Minä otin selvää asiasta n,5 vuotta sitten...
Sinä et voi ymmärtää asioita, ellet tee ratkaisua, uskon että olet etsikon ajassa omassa elämässäsi. Minä etsin 15 vuotta, siinä matkalla minusta oli tullut, yksi alamaailman rikollisista. Huumeita, lääkkeitä, viinaa, Totaalinen tyhjyyyys..(sori) Sana sanoo: "ellei Isä vedä, ei kukaan voi tulla. Jos Jumala vetää sinua puoleensa, niin sinä totisesti sen tiedät.
Minä olin häkeltynyt, kun minun sisäisessä maailmassa oli erilainen myllerrys, olin siis tullut" ahtaan portin äärelle". Vaikka minä omistin tykin, niin se ei olisi pystynyt minua, auttamaan, tässä kysymysessä.
Näin yhden narkomaani ystäväni( ei oltu tavattu 2 vuoteen). Tämä peijakas työnteli lastenrattaita, siinä just syntyny kepara ja oli niin onnellinen, kuin " uudesisyntynyt" voi olla. Kysyin et, Mistä sä ton oot saanu? Kaveri osoitti taivasta ja sanoi et, sie on sullekkin varattuna, aivan jotain uutta... Minä (kova jätkä) aloin vollottaa kuin kakara, Tiesin mitä kaveri tarkoitti.. Nyt minullakin on 2 lasta, ihana vaimo.
Kun minä annoin sydämmeni Jeesukselle, niin Hän antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi.
Nyt on rauha ja lepo sydämmessä, ei sielu huuda tyhjää enää, sen ei tartte. Sain mielenterveyden takaisin, minut vapautettiin kaikista aineista ja rikollisesta elämäntavasta. En voinut käsittää, et on olemassa synti ja sielunvihollinen. Muuta ei ihminen tarvitse elämässään niin paljoa, kun saada syntinsä anteeksi, Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, sit alkaa näkemään, mistä tässä on kysymys. Rukoile että tulisit synnin tuntoon, Muista kyseesä on Voima korkeudesta, ei syvyydestä. Olet perheeni rukouslistalla, tästä päivästä lähtien. On kiva kuulla, kommennttisi,kun olet löytänyt vastauksen. Jake Tre.
Itse luisuin välinpitämättämyyttäni monta kertaa vankilaan ja vuosiksi. Viimeisellä reissulla sain syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä! Sain syntyä uudesti ylhäältä. Nyt olen evankelista ja elämälläni on selvä suunta ja se on taivas.
Pitäähän tämä välimatkakin elää, ja siihen voiman antaa Jeesus, koska Hänessä on elämä ja yltäkylläisyys!
Hyvä että sairaalahoito auttoi sinua sisäisen
kaaoksen selkiytymiseen.
Kun sulla on vaimo, pysyt Jumalan Sanassa ja
toloppatiellä, et enää sairaalahoitoo tartte.
Tsemppausta sulle.
Mutta.
Mie en uso, että olisi Älyllistä Suunnittelijaa.
Silti tarvitaan elämän kantavaa kiintopistettä.
Kosminen voima vaikuttaa kaikkialla elävien
organismien maailmassa.
Lapin shamaani Oiva Arvola:
Ilman henkistä kiintopistettä ihminen on kuin
lastu laineilla.
Kaikki uskonnot lähtee Kosmisen Woiman
etsimisestä.
En tunne näitä uus uskontoja, mutta kosmiseen
orientoituminen on niidenkin perussuunta.
Olen hyvin vakuuttunut Kosmisen Woiman
parantavasta Wirrasta.
Kutsun sitä Kosmiseksi Armoksi.
Ei pyydä temppeliä, ei jäsenmaksua.
Toimii puolueettomasti yhtä hyvin
rupisammakolle kuin valtion päämiehelle.
Näkyy muuten tekstistäsi, että olet herkkä
tyyppi.Meitähän on.
Maailma kylmä paikka meille.
Kun pyytää voimaa,sitä myös saa.
Kiitos asiallisesta viestistä "myrskyisä elämä".
Minulle elämän kantava kiintopiste on omassa sisimmässä itsessäni. Sinne tähyilen, ja sieltä näen virtaavan elämän Wirtaa ja Woimaa.
Minulle ihmisen sisin on yhtä ja samaa olemusta koko maailmankaikkeuden sisimmän kanssa. Se edustaa minulle myös älyllistä suunnittelua, elämän koodia.
Minulle ihmisen sisin ja koko kosmoksen keskus edustaa myös armollista Jumalaa, eli juuri sitä kosmista armoa, jonka mainitsit.
Temppeli, jossa tämän armon voi kokea, on tämä ruumis. Jäsenmaksu on syntyä ihmiseksi. Toki myös koko muu luomakunta on osallinen kosmisesta armosta.
Asuuhan kosminen armo kaiken olevaisen keskuksessa. Ihmisen sisimmässä, atomien ytimessä, maailmankaikkeuden keskuksessa, sekä äärettömyyden keskipisteessä.
Kaikessa se on yhtä, ja kaikesta se myös tekee yhtä. Siksi se edustaa minulle myös älyllistä suunnittelua.
Luulen, että psykoosi avasi minulle portin tähän todellisuuteen. Se sai sisimmän itseni syntymään. Se sai elävän veden virrat liikkeelle. Mutta se teki minusta samalla myös vieraan ja muukalaisen tälle maailmalle. Siksi haen täältä saman henkisiä keskustelukumppaneita.