Luulitko, nainen, että tuosta vaan, sormia napsauttamalla, siirtäisin sut jonnekin muistojen kammioon tai teräsharjalla riipisin sut sydämestäni.
Ei se niin käy. Koska olen yhtä puuta. Mikään mikä koskaan on minulle tapahtunut ei katoa minusta.
Se voi kyllä kasvaa kauemmaksi, siirtyä pohjoisimpaan oksaan, uloimpaan lehteen, tai valua masentavana mahlana vastavirtaan, kohti syvimpiä juuria, jotka sienirihmojen kanssa synnillisessä symbioosissa piehtaroivat.
Siellä jossain Hän on. Aina en Häntä tiedosta, mutta tiedän, että kun näen jonkun Häntä muistuttavan, kaikki palaa puun sydämeen. Kaikki tunteet, ilot ja surut, mutta päällimmäisenä tuska. Se joka oli se viimeisin tunne.
Korjaan: eihän se ole viimeisin. Aina viimeisenä noiden tunnemyrskyjen jälkeen laineille jää liplattelemaan toivo. Toivo, jonka säälittävin olomuoto on ikävä.
Ei se niin käy. Koska olen yhtä puuta. Mikään mikä koskaan on minulle tapahtunut ei katoa minusta.
Se voi kyllä kasvaa kauemmaksi, siirtyä pohjoisimpaan oksaan, uloimpaan lehteen, tai valua masentavana mahlana vastavirtaan, kohti syvimpiä juuria, jotka sienirihmojen kanssa synnillisessä symbioosissa piehtaroivat.
Siellä jossain Hän on. Aina en Häntä tiedosta, mutta tiedän, että kun näen jonkun Häntä muistuttavan, kaikki palaa puun sydämeen. Kaikki tunteet, ilot ja surut, mutta päällimmäisenä tuska. Se joka oli se viimeisin tunne.
Korjaan: eihän se ole viimeisin. Aina viimeisenä noiden tunnemyrskyjen jälkeen laineille jää liplattelemaan toivo. Toivo, jonka säälittävin olomuoto on ikävä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kaunista tekstiä, mutta surullista...
Noinhan se menee mullakin, toisille taas ihmissuhteet on kulutustavaraa. Jos rakastan/kiinnyyn ihmiseen välitän lopun elämääni...
Surullista
tosi ihana kirjoitus ,,voisin sanoa samaa miehelle, en ikinä unohda sinua..,aikaa on vierinyt,, olet edelleen sydämessäni.kaipaan sinua joka päivä ,joka hetki.
en minäkään sinua katriinainen... joka ainoa päivä ja joka ikinen yö
Hienosti sanoiksi puettu. Ei ehkä tarvitsekaan unohtaa ketään ihmistä, joka joskus on koskettanut. Aina ei mene kuin Strömössä ja joskus tunteet yllättää itsensäkin. Minä jotenkin tiesin etten yhtä nyt noin vaan unohda, ehkä en koskaan.
Se että täällä on tajunnut että muutkin kokevat samoja asioita - lohduttaa edes hieman.
voida unohtaa toisiamme, sillä olemme kuin
https://www.youtube.com/watch?v=bhTIPBrO4wM
Kyllähän sä osaat kirjoittaa!
Kaunista.. Itsekin kaipaan miestä joka vielä niin lähellä mutta kaukana :'(
niin myös hän..nainen.
Voi että, miten hauska kirjoitus :D)) Tästä tuli muistoja mieleen. Jostain syystä muisti lukio aikana kirjoittamani esseen kasvien vesitaloudesta :D Ilman kehumista, no kehun nyt vähän, sain siitä 10 miikan. Siksi varmaan jäikin mieleeni tuo..Biologia oli vahvoja aineitani, kun taas englanti meni rimaa hipoen ja tuurilla läpi...."Säälittävin olomuoto on ikävä"., hauskasti hoksattu :)
Korjaan vielä, että kirjoituksen sisältö oli kyllä haikea, mutta niin hauskasti siinä konstekstissä kirjoitettu, että ihmistä verrattiin puuhun..
Miksi ajattelet hänen luulleen?
Ihan jokainenhan kantaa muistojaan mukanaan. Tuskakin lientyy ajallaan, sano minun sanoneen, vaikkakaan se ei tuskaa läpikäydessä lohduta minkään vertaa.
Jotain liikahti syvällä sisälläni kaunista aloitusta lukiessani. Elämässä on toivoa, jos on kärsivällinen ja uskoo hyvän voittavan. Vaikka olisi tai tulisi esteitä, uskon sittenkin, että kohtaamisella on ollut tarkoitus. Sitä ei joka hetki tajua, mutta jälkeenpäin voi ajatella, että juuri noin asian piti mennä.
Olet oikeassa tarkoitusten suhteen. Joskus sen näkee vasta pitkässä juoksussa.
Voi olla ... tai sitten ei.
Ihminen yrittää parantaa itseään tiedostamattaan. Ja selittää asiat parhain päin: näin oli parempi, loppujen lopulta emme sopineet toisillemme, jne.
Monesti sitä keksii sen selityksen, tarkoituksen, oikein keksimällä keksii, kun haluaa, että on jokin "syy". Mutta tarkoitin nimenomaan sitä "todellisen" tarkoituksen ilmi käymistä... Että juuri se tulee joskus esiin vasta pitkässä juoksussa.
Itselläni on muutama semmoinen kokemus omasta elämästäni. Niitä en toki tähän voi kirjoittaa.
Ihan aloittajalle; hienoa liirum laarumia mutta kenet helvetin saatana sinä ajattelit "myydä polttopuuksi"? Onko rovio vielä ensi kesänäkin pystyssä, no onhan se no onko no ON!
Hänhän kuvailee itseään puuna.
Puu on kaatunut, ettekö te tiedä? Kävin eilen tsekkaamassa ja se kaatui 2010, ja samoin kaatui muuten vaihtoehtopuukin eli kuusi vuotta on nyt sitten tulossa vielä puun käryä. En ymmärrä lukemaani. Olen vitun "terve" ja luen kaikki otsikot ja nimimerkit ja jos kerrotaan oikea liirumlaarum stoori jonka otsikko on "myynkö polttopuuksi" niin sehän on ihan suora kysymys siitä myykö polttopuuksi. Joo ei tää sun vika ole, mutta minulla on vain liian paha allergia joka liittyy asioiden polttamiseen ja palamiseen, johtuu varmaan lapsuudestani jossa minua poltettiin liekinheittimellä jotta paljastaisin suuria salaisuuksia Rooman valtakunnan aikoina, terveisin vitun nero.
Parhautta vaan ja sää ja mää hymiö hymiö vittu hymiö parhautta juurikin noin.
eihän se otsikko ole, vaan nimimerkki...
Varmaankin kirjoitushetkellä on tuntunut että niistä muistoista ei pääse eroon kuin "polttamalla osan itsestään".
onks sul päässä vikaa?taitaa olla.
me oltiin ,kuin kaksi puuta .Oksat toisiinsa kietoutuen
naurettiin ja nautittiin toistemme seurasta ,ihania hetkiä
Jotain uutta? Elämähän on malja joka täyttyy, josta mikään eikä mitään läiky pois.
ai jaa, että samaa lientä, samaa viiniä tms kaikki ???
:DDD
Terveydevhuoltopuolella ne tietää hyvin,etten ole tosiaankaan unohtanut...
Rakkaani, Toivoni. Ikävä on täälläkin. Kun vain vastaisit edes jotain. En kestä olla erossa sinusta. Liikaa aikaa kun sain olla lähelläsi...
kevätmyrsky kaikki puut murskaa
Täällä pitää vahvistaa liikkuminen, ellet osaa suodatinpussi-kikkaa.
Kyllä mä niin luulen.
En saata kuvitella, miltä tuntuu joutua kävelemäön ne portaat viimeisen kerran ilman toivoa jälleennäkemisestä...
Minäkään en unohda yhtä miestä jonka menetin aikaa sitten. Tiemme eivät tule enää koskaan kohtaamaan mutta sydämessäni on paikka aina hänelle. Hyvät muistot tulee mieleen tutuissa paikoissa joissa yhdessä kävimme aikoinaan
Voisin sanoa saman kuin joku aiempi tässä ketjussa, että kun todella harvoin ihastuu tai rakastuu niin kyllähän sellaisten on sitä vaikeampi ymmärtää, jotka eivät niin vahvasti tunne tai jotka helpommin ihastuvat. Tuon vuoksi itse pyrin vahvemmat tunteet aina esiin, toisaalta järkevästi helpostikin ajatellen että toinen ei välttämättä tunne niin.