Eli semmoinen homma on itselläni että pakenen yksinäisyyden tunnetta tekemällä pitkiä päiviä jatkuvasti.Onko kohtalokavereita?
Pakenen töihin.
Työnarkomaani
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä tein liki 12 vuotta duunia aamusta iltaan kun ei ollut ketään kavereita. Oli siinä sekin että sain hyvää palkkaa ja tienasin vuodessa n 90 000 euroa. Raha ei lohduta kuin hetkellisesti. Lopulta tuli lama vuonna 2013 ja työ loppui ja olen ollut työtön siitä lähtien.
Niin kyllä minäkin tein kun ei elämässä mitään muutakaan sisältöä ollut. Ikävystyin vuosilomillakin. Tiesin sen kamikazepuuhaksi.
Minua varoiteltiin kun pieniä tapaturmiakin sattui. Sitten rysähti kerralla. Meni molemmat nilkat tohjoksi.
J o u d u i n tapaturmaeläkkeelle. Ei ollut enää raskaita töitä. Fysiikkani romahti. Huonon fyysisen kunnon takia jouduin menemään lääkäriin.
Lääkäri melkein moitti veltoista vatsalihaksista, läskistä. Päätin aloittaa kotitreenaamisen. Sopi hyvin työhullulle miehelle.
Aivan ilmiömäisiä fiiliksiä sain. Tietysti revin itseni siitäkin pitkälle tauolle, mutta kortisonipiikeillä aloin uudelleen omakuntoutuksen.
Vain pari harjoituspäivää on mennyt pilalle liikavahvan humalatilan takia. Nyt tämä on treeni-addiktiota, mutta hyväksyn tämän silti 10-0.