Harrastin joskus filmikaudella valokuvausta ja nyt tääs kiinnostuin aiheesta mutta touhu on mennyt vähän huvittavaksi:
Värkätään yhä väen vängällä aukkojen ja manuaalitarkennuksen kanssa vaikka kamerat on automaattisia. Ok joskus automatiikka toimii väärin ja joskus haluaa aivan tietynlaista lopputulosta jota ei saa aikaiseksi kuin käsisäädöillä, mutta valokuvaushan on asioiden sommittelua ja useimmiten automatiikasta on vain hyötyä. Silti jotkut tuntuvat kaihtavan kameran automaattitoimintoa kuin ruttoa, miksi.
Toinen huvittava seikka on valokuvien muokkauksessa. Kuvasta tehdään liikaa muokkaamalla teennäinen, tarkoitukseton ja ruma. Lopputulos on usein surkea mutta sitä pidetään taiteellisena koska se on HDR kuva ja sitä on käsitelty, aivan niin kuin taiteelliset arvot lisääntyisivät sen myötä millaisia menetelmiä on käytetty. Kun on nähty paljon vaivaa on sen pakko olla taidetta lopputuloksesta viis.
Kolmanneksi silloin joskus valokuvausta edes yritettiin ymmärtää taiteena mutta nykyisin se on tekniikkaa. Katsokaapa vaikka minne tämäkin keskustelu on sijoitettu suomi24 palstalle ”Tiede ja teknologia”. Ei teknologiassa sinänsä mitään pahaa monet teknologiat mahdollistavat taiteen tekemisen mutta ei se sen taiteellisempaa ole vaikka olisi kuinka teknistä.
Mennyt vähän huvittavaksi tämä valokuvaus
36
476
Vastaukset
- Nyt_on_filmiaika
"Harrastin joskus filmikaudella valokuvausta"
Filmikausi ei ole vielä ohi - filmiä saa vielä useista eri liikkeistä, filmikameroitakin valmistetaan vielä ja niitä voi ostaa uutena.
Jos digikameralla kuvaaminen häiritsee sinua, osta filmikamera ja kuvaa filmille.
Yksinkertaista- nuurdikki
Ei minua häiritse ollenkaan digikameralla kuvaaminen, huvittaa vain joidenkin niiden käyttäjien asenteet. Digikamera on erinomainen työkalu ja iso edistysaskel filmikameraan nähden. Mahdollistaa monet jutut mitkä ei filmikameralla olleet mahdollisia. Esimerkiksi se että voi samasta kohteesta ottaa toistakymmentä kuvaa ja sitten tutkiskella ja valita. Tämäkin tuntuu olevan joistakin väärin, kun se että ottaa useamman kuvan ei muka kehitä kuvaajana. Sehän nimenomaan kehittää. On takaperoista ajattelua, että paluu filmikameran rajoituksiin kuvien määeässä jotenkin, pistäisi harkitsemaan ja kehittäisi siten kuvaajana. Voihan sitä harkita, mutta faktaa on se että digikamera antaa enemmä mahdollisuuksia.
Myöskin kuvien jälkikäsittelyn mahdollisuudet on nykyään aivan eri luokka mihin ei olisi ennen pystytty, mutta joillekin sekin tuntuu olevan itsetarkoitus. - kdlqwkdjgqfwgd
"Esimerkiksi se että voi samasta kohteesta ottaa toistakymmentä kuvaa ja sitten tutkiskella ja valita."
Samalla tavalla tehtiin filmillekin. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Ainut ero on kopioinnin helppous ja jälkimuokattavuus (väärennys mahdollisuus).
Toisaalta on hyvä, että voi korjata, mutta se tuottaa valtavasti lisätyötä, vaatii laitteita ja ohjelmia. Oheiskrääsää siis.
Valokuvaan ei voi enää ollenkaan luottaa. Ennen kuva (nega tai dia) oli As is, eikä aitoutta tarvinnut paljon epäillä. Väärennös tapahtui siinä tapauksessa lavastuksessa. Nyt voi laittaa vaikka lukemattoman määrän palasia toisista kuvista yhteen "taideteokseen", eikä sitä katsoja huomaa.
Digitaalisuuden myötä yksittäisten kuvien arvostus ja myyntihinta on laskenut kannattamattomalle tasolle.
Myöskään kamerat ei kestä sitä, mitä ennen. Ei pakkasta, ei hellettä, saati sitten kolhuja. Varsinkin kuvanvakaajalla varustetut objektiivit pitää säätää kerran vuodessa.
Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. kdlqwkdjgqfwgd kirjoitti:
"Esimerkiksi se että voi samasta kohteesta ottaa toistakymmentä kuvaa ja sitten tutkiskella ja valita."
Samalla tavalla tehtiin filmillekin. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Ainut ero on kopioinnin helppous ja jälkimuokattavuus (väärennys mahdollisuus).
Toisaalta on hyvä, että voi korjata, mutta se tuottaa valtavasti lisätyötä, vaatii laitteita ja ohjelmia. Oheiskrääsää siis.
Valokuvaan ei voi enää ollenkaan luottaa. Ennen kuva (nega tai dia) oli As is, eikä aitoutta tarvinnut paljon epäillä. Väärennös tapahtui siinä tapauksessa lavastuksessa. Nyt voi laittaa vaikka lukemattoman määrän palasia toisista kuvista yhteen "taideteokseen", eikä sitä katsoja huomaa.
Digitaalisuuden myötä yksittäisten kuvien arvostus ja myyntihinta on laskenut kannattamattomalle tasolle.
Myöskään kamerat ei kestä sitä, mitä ennen. Ei pakkasta, ei hellettä, saati sitten kolhuja. Varsinkin kuvanvakaajalla varustetut objektiivit pitää säätää kerran vuodessa.
Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.Toki useiden kuvien otto oli filmilläkin mahdollista, mutta useimmille se oli taloudellisesti mahdotonta. Se, mitä ei voinut tehdä oli katsoa kuvia kuvaamisen aikana.
Kylähän valokuvauskeskustelu ennekin on ollut tekniikkapainotteista. Muistan 35 vuotta sitten tekniikan maailman kameratestit. EI siellä juuri taiteesta puhuttu.- tekniikkapainotteista
tekniikan maailman … EI siellä juuri taiteesta puhuttu.
Minäkin muistan 35 vuotta sitten taidelehden, ei siellä juuri tekniikasta puhuttu.
Mistä voi johtua, että tekniikalehdessä ei puhuttu paljon taiteesata ja taidelehdissä ei puhuttu paljon tekniikasta?
- samaa_mieltä
Katu-uskottavuus kärsii nykyisin jos sinun huomataan käyttävän automatiikkaa. Pro-kuvaaja säätää käsin, vaikka parempaan tulokseen pääsisi automaatin käytöllä.
- petsi1
Siis mikä tai kenelle se katu-uskottavuus kärsii? sille yhdelle samanlaiselle käsisäätöfriikille, joten aivan sama. Automatiikka on hyvä jos tietää miten se valitsee ja minkä se valitsee automaattisesti. Käsisäätö on oma lajinsa.
Osin voin nuurdikki olla kanssasi samaa mieltä mutta myös eri mieltäkin toisaalta.
Tarkennus osuu varsin oikein automaatillakin maisemissa ha ehkä vielä yleissisäkuvissakin mutta tiettyjen kuvausten kohdalla kuten vaikka makrot aika harvoin joten kannattaa opetella myös käsin tarkennus ja samaa voidaan sanoa osin myös muotokuvauksista ainakin jos halutaan hävittää taustaa.
Monesti törmää myös digin hieman ehkä huonompaan dynamiikkaan filmiin verrattuna ja onkin mainiota kun siinä voi jälkikäsittelyssä nostaa noita pimeitä nurkkia esiin. Joskus se tosin vaatii tuota HDR kuvausta vaikka sen tulos ei ehkä olekaan aina, mielestäni ainakaan, luonnollisen näköinen.
Taide taas on jokaisen nupissa ja olenkin opetellut ajatuskuvion jossa lasken taiteeksi kaiken mitä en ymmärrä tai mikä näyttää epäonnistuneelta jonka omista kuvistani olisin deletoinut ensisilmäyksen jälkeen vaikka yleensä olen liiankin huono deletenapin käyttäjänä.
Taide kuten niin moni muukin asia on korvien välissä ja koska korvapareja on niinkin runsaasti niin käsite taide on perin laaja noin yleisesti katsoen. Jostain, ehkä Isosta Kirjasta on jäänyt mieleen lause, ”älkää tuomitko jottei teitä tuomittaisi”, annetaan siis kaikkien kukkien kukkia sillä kaikkia kuvia ei tarvitse katsoa ja omistaan saa vapaasti deletoida.
Automaattitoiminnoista on monesti apua mutta joskus niitä pitää neuvoa ja avustaa!- Prokuristi
"Monesti törmää myös digin hieman ehkä huonompaan dynamiikkaan filmiin verrattuna"
Höpsynpöpsyn. Jos näin, niin käytössä on joku yli 10 vuotta vanha digikamera. Dian dynamiikka on vain 6-7 aukkoa ja negan aukon pari enemmän parhaimmillan. Parhaat digirungot pääsevät nykyään 14 aukkoon. Prokuristi kirjoitti:
"Monesti törmää myös digin hieman ehkä huonompaan dynamiikkaan filmiin verrattuna"
Höpsynpöpsyn. Jos näin, niin käytössä on joku yli 10 vuotta vanha digikamera. Dian dynamiikka on vain 6-7 aukkoa ja negan aukon pari enemmän parhaimmillan. Parhaat digirungot pääsevät nykyään 14 aukkoon."Parhaat digirungot"? Kuinkahan monella sadasta kuvaajasta niitä tänään löytyy ja entäs eilen? Suuriko prosentti käytössä olevista digirungoista on "parhaita"? On tietysti niinkin, että se joka on käsillä ja käytettävissä on sillä hetkellä paras mahdollinen.
Itse aikoinaan kuvasin paljon diaa mutta kyse oli filmistä joten siihen kategoriaan sisältyy paljon muutakin kuin diaa!
- Nyt_on_filmiaika
"digikamera antaa enemmä mahdollisuuksia"
Kyllä antaa, mutta toisaalta ei tuo mahdollisuuksien määrä mitenkään valtavasti ole kasvanut vain sillä, että se filmi on vaihtunut kennoon.
Hyvänä esimerkkinä Leica M järjestelmä - objektiivissa on edelleen manuaalinen aukon säätö ja tarkennus. Valotusautomatiikka on jo filmikamerassa, joten ainoa automaattitoiminto lisää on kennon ISO herkyyden automaattisäätö.
Ja se objektiivivalikoima - sehän on käytännössä täysin sama kuin filmiaikaan. Vain neljä erityisesti digikameralle tarkoitettua objektiivia on tullut, mutta ne eivät muutenkaan ole niitä parhaita tai valovoimaisia.
Myös studiosalamat on sitä aivan samaa kuin mitä käytit jo filmille kuvatessa.. joten hyvin paljon asioita on pysynyt samana ja tuo muutos on lopulta ehkä hyvin pieni.
Oikeastaan kamerassa on muutama asia, jotka lopulta on paljon merkittävämpiä muutoksia kuin tuo mainitsemasi siirtyminen filmistä kennoon.
- automaattitarkennus
- automaattinen aukkosäätö
- automaattinen valotusaika
Nuo kaikki olivat jo filmikameroissa.- Noei
Mites vaikka se valkotasapainon säätö. Se tehtiin filmikameroissa vaihtamalla päivänvalofilmi keinovalofilmiin. Digissä se tehdään valikosta.
Mites iso / asa säätö tehtiin filmikameroissa. Vaihdettiin filmilaatu. Digillä se vaihdetaan valikosta tai halutessa kamera tekee sen automaattisesti. Hämäräkuvaus on täysin mullistunut.
Montako kuvaa pystyy ottamaan. Filmiaikana n. 24-36 kuvaa. Digiaikana lähes rajattomasti. Noei kirjoitti:
Mites vaikka se valkotasapainon säätö. Se tehtiin filmikameroissa vaihtamalla päivänvalofilmi keinovalofilmiin. Digissä se tehdään valikosta.
Mites iso / asa säätö tehtiin filmikameroissa. Vaihdettiin filmilaatu. Digillä se vaihdetaan valikosta tai halutessa kamera tekee sen automaattisesti. Hämäräkuvaus on täysin mullistunut.
Montako kuvaa pystyy ottamaan. Filmiaikana n. 24-36 kuvaa. Digiaikana lähes rajattomasti.Ei kuvausmäärä ihan noin rajoittunutta ollut filmillekään sillä sitä sai pitää taskussaan muutamaa vara rullaa jotka sitten vaihdettiin täyden tilalle.
Myönnän omalta kohdaltani kyllä laukaisujen määrän kasvaneen huimasti. Kun joskus filmiaikana parin kolmen viikon retkellä sai 4 rullaa kuvattua eli noin 100 kuvaa niin nyt saattaa päivässä räpsyä enemmän ja noiden viikkojen aikana tuhansia.
Jälkikäsittelyyn menee tätä nykyä aikaa huomattavasti enemmän mitä siihen ennen uhrattiin koska se kuva oli se mikä se oli. Nyt voi korjailla valotuksia ja tehdä uusia rajauksia varsin helposti. Digi on huimasti monipuolistanut kuvauksen mahdollisuuksia.- valtavasti_etua
> Oikeastaan kamerassa on muutama asia, jotka lopulta on paljon merkittävämpiä > muutoksia kuin tuo mainitsemasi siirtyminen filmistä kennoon.
> - automaattitarkennus
> - automaattinen aukkosäätö
> - automaattinen valotusaika
> Nuo kaikki olivat jo filmikameroissa.
Näitä ei ollut:
- kamera tallentaa jokaisen kuvan oheen (EXIF data) mm. päivän & kellonajan, käytetyn suljinajan, polttovälin, aukkoarvon ja herkkyysasetuksen
Noo, oli minulla joskus Minoltan filmijärkkäri (7xi) joka kykeni tallentamaan yhden (1) filmirullan osalta näitä tietoja. Mutta kovin puutteelisina verrattuna siihen miten paljon EXIF sisältää infoa. Ja paljon jäi uupumaan, jos innostuin paukuttamaan enemmän kuin yhden rullan esim. viikonlopun aikana. Onneksi filmikuvaajilla on usein samalla rullalla juhannus ja joulu ;-D
Eli useimpien kameroiden kanssa piti muistivihkoon näitä kirjailla. Jotta sai sitten kotona pähkäillä, että mix meni pieleen & oppia virheistään.
- VALOTUKSEN ESIKATSELU (elektronisella etsimellä varustetuissa kameroissa), ei tarvi piitata mittareista, sen kun vääntelee aukkoa & aikaa, kunnes kuva on sellainen kuin halutaan
Em. oli todella tarpeellinen varhaisissa digikameroissa/kompakteissa, joiden dynamiikka oli kovin rajallinen eli piti jatkuvasti tasapainoilla huippuvalojen puhkipalamisen ja varjojen tukkoon menemisen kanssa. Nyk. järkkäreissä tälle on jo paljon vähemmän tarvetta, koska dynamiikkaa on paljon enemmän kuin filmillä & nämä sis. rak. HDR -toiminnot hoitaa homman purkkiin yhdellä napin painalluksella.
- kuvanvakaajat rungossa -> hups wanhat lasitkin pykälää käyttökelpoisempia
- videokuvaus
- lisäavuksi saa etsinkuvaan (EVF) myös histogrammin, ruudukon, joissain kameroissa jopa keinohorisontin (ei enää vinoja kuvia)!
- manuaalitarkennuksen avuksi saa kuvan ääriviivojen korostuksen (kätsy, jos käsissä ei AF objektiivi)
- AF pystyy hyödyntämään myös kennolta luettavaa kuvaa, joten tarkennus onnistuu myös tarkennussensorien väliin / ulkopuolelle osuviin kohteisiin (joskin tämä kontrastipohjainen tarkennus on yleensä paljon hitaampi -> ei liikkuville kohteille)
- automaattitarkennukseen mahdollista rakentaa liikkuvien kohteiden tai jopa kasvojen tunnistusta eli kamera osaa päätellä, mitä kuvan osa-aluetta pitää priorisoida
Voi kuulostaa typerältä, mutta tällaiset toiminnot auttavat etenkin liikkuvien kohteiden kanssa/videokuvauksessa. Esim. kun kuvaa sommittelee voi tarkennuspisteet lipsahtaa taustaan, mikä aiheuttaa videokuvaan ikävää pumppausta -> pitäisi mennä vaihtamaan aktiivista tarkennuspistettä ja samaan aikaan sommitella ja vahtia, ettei joku kävele eteen tai etten itse kävele laiturilta jonkkaan tms.
- otettuja kuvia pystyy tarkastelemaan välittömästi, esim. osuiko tarkennus nappiin, onko kohteella silmät auki jne.
- monipuoliset tiedot etsimessä (no, 7xi pystyi esittämään jotain jippoja nestekidesymboleilla etsinkuvan päälläkin, niiden normaalien kuvan reunasta löytyvien valotustietojen lisäksi aktiivinen tarkennuspistekin esitettiin, mutta nää nestekidenäytöt eivät erottuneet kuin hyvässä valossa & vaaleaa taustaa vasten)
- ei tarvi "patterin vaihtoa" 24-36 laukauksen välein (siis ei tarvi vaihtaa filmirullaa näin usein) ... ja nykyään jengi repii ihokkaansa, jos ei yhdellä akulla saa kuin 350 kuvaa ;-D
- herkkyyttä voi vaihtaa "lennossa" (tosi harvalla kameralla pystyy mitenkään järkevästi jatkamaan kuvaamista vain osaksi valotetulle filmille)
Aika usein homma meni siihen, että piti kameraan mm. lomamatkoilla lyödä ISO400 värinegaa, kun ei tiennyt, mitä eteen tulee, ei ollut jalustaa eikä tietenkään kuvanvakaajaakaan. Eli sitten paukutettiin auringonpaisteessakin rakeiselle filmille.
- ne ISO400/800 filmit, mitä muinoin käytettin, oli kyllä hirveän rupisia (rakeisia). Vaan hyvin kelpasi lehtiin koko aukeaman kuvaksikin rakeinen kuva silloin joskus. Nykyään jengi repii ihokkaansa, jos ISO 6400 kuvasta löytyy vähän kohinaa (no, oma kalusto ei koskaan ole ollut tässä lajissa huippua, käytännössä on pitänyt tyytyä max. 1600/3200 lukemiin.... mutta iso parannus tämäkin).
- valkotasapainon säätö -> ei vähentää tuskaa keinovalossa kuvattaessa (jooen ikinä saanut aikaiseksi hankkia suodattimia tai keinovaloon tarkoitettuja filmejä) - yksi_lisää
Yksi juttu unohtui...
- objektiivin virheiden sähköinen korjailu
Taas puristit repii pelihousunsa. Vinjetointia ja objektiivin vääristymiä voidaan korjailla jo kamerassa. Joo, onha se toki parempi, jos objektiivi ei korjailua kaipaa, mutta hyvä objektiivit tuppaavat myös olemaan melko isoja, painavia ja todella kalliita. Lisäksi zoomeissa tuppaa laatuvaatimusten kohotessa polttovälialue kapenemaan -> tarvitaan enemmän objektiiveja -> lisää rahaa, isompi kalustolaukku jne.
Tämä on ihan omakätisesti toimivaksi todettu juttu. Minulla on erittäin pienikokoinen "matkazoomi", joka tekee ihan mukiinmenevää jälkeä. Ei sen kanssa ole tarkoituskaan tehdä mitään seinän kokoisia julisteita. Objektiivissa on huimat vääristymät reilusti vinjetointia (netissä on näkynyt myös korjaamattomia kuvia ja ne on sellaista lomografia -tasoa), mutta kamera fiksaa ne automaattisesti.
Näitä vääristymiä on jälkikäsittelyssä saanut korjailla keskihintaisistakin laajakulmazoomeista...
Taitaa helpottaa objektiivin suunnittelua aika tavalla, jos tyydytään vain maksimoimaan piirtoa, tarvitsematta murehtia näistä muista, koska ne oikaistaan softalla.
- Paras-puoli
Digikameroissa verrattuna filmivehkeisiin on 'takaisinkytkennän' nopeus.
Ennen saattoi mennä viikko/pari ennen kuin sai vedoksen (tai negan) hyppysiinsä jolloin vasta näki mitä tuli tehtyä väärin.
Nyt voi hetinmiten tihrustaa kameran takanäytöltä kuinka kävi. Ja tehdä tarvittavia korjaavia toimenpiteitä..- ittellä
Mulla meni vähän pitempään kun oli joulu ja juhannuskuvat samalla rullalla. Juhannuskuviin meni viikko, mutta joulukuviin puoli vuotta. Onnistumisprosentti oli silloin n. 10, nyt digillä n. 0,1 %, eikä vika ole kamerassa vaan kuvaajan asenteessa.
- 920
Automaattitarkennusta käytän pääasiassa, myös makroissa ja varsinkin pääkuvausaiheessani muotokuvauksessa. Muotokuvauksessa AFn tarkkuus on nykydigirungolla paljon käsitarkennusta parempi. AFn avulla on helpompi tarkentaa ja voi keskittyä pääasiaan, mallinohjaukseen ja kanssakäymiseen.
Digikamerassa on 1 hyvä puoli tavalliseen filmikameraan verrattuna, sillä voi ottaa vain yhden kuvan ja sen saa heti käyttöön, sama tietysti onnistuu Polaroid-tai -laakafilmikameralla. Normaalilla filmikameralla joudut kikkailemaan jos tarvitset vain yhden kuvan pian käyttöön.
Kuvankäsittelyn työllistävyys on ihan höpöhöpöjuttu. Kuvahan on halutessa valmis JPEG. Vie muistikortin pikalabbikseen ja saat kuvat, nopeammin kuin filmillä.
Jos haluat käsitellä kuvia, digillä käy nopeasti ja helposti verrattuna filmiin. Kehität värifilmin kotona, menet pimiöön ja säädät suurennuskoneesta valotuksen ja värit kohdilleen....huuhtelet ja kuivattelet...kokemusta itsellä on riittämiin. Itse en enää mistään hinnasta haluaisi haistelemaan väripimiön kemikaalihöyryjä.
Myöskin muotokuvien viimeistelyssä digillä käy helposti kun vertaa värinegan retusointiin 00-siveltimellä ja Kodakin litkuväreillä, puhumattakaan vedosten viimeistelystä. 6x7 negan retusointiakin on tullut tehtyä.
Eli jos kerta digikuvia pitää muokata...niin filmikuvia pitää kehittää ja vedostaa..ihan sama juttu.
Toki filmin voi skannata, mutta se ei ole kunnon filmikuvaamista.- 920
Sitten vielä filmin dynamiikasta.
Mustavalkofilmin toistovaraa va vedosten jyrkkyyttä pyytyy säätämään kohtuuhelposti, mutta kaikkea ei voi kuvata mustavalkoisena.
Diafilmi on tarkka valotettava eikä toistovarat ole kovin hääppöset.
Värinegan valotusvara ja toistoalue on suuri, mutta sen saaminen vedokseen onkin toinen juttu, väripaperikuvien toistovara on paljon värinegaa huonompi...joten se siitä.
Ja aitoa filmikuvaa ei skannata.
- kamalaa_on
Erikoista on kun muiden valokuvaus huvittaa aloittajaa ja oma itkettää ”vaikka olisi kuinka teknistä.”
Siinä menee hieno harrastus ihan piloille kun muut tekee kaiken yhä väen vängällä valokuvien muokkauksessa teknologiaa. - ärsyttävää
Juu viimeistään muokkaus vaiheessa mennään umpimetsään...
Itsellä on aina ollut periaatteena, etten väkisin muokkaa kuvia ottamisen jälkeen. Ainut asia mitä saatan tehdä harvoissa tapauksissa on rajaus ja Gimpillä häiritsevän ruohonkorren yms. poistaminen tosi läheltä otetuista kuvista.
- 920
Kyllä minäkin ihan vapaaehtoisesti kuvia käsittelen. Aika harvassa on kuvat jotka ei vaadi säätämistä. Luonnollisuus on kuitenkin pyrkimyksenä.
Dia-kuva vieläkin lyömätön jos pitää isolle joukolle näyttää kuvia kankaalta. Filmiä ja digiä on vaikea verrata. Ison koon filmikamera on edelleen voittamaton. Joku ison koon puukamera on lisäksi kohtuuhintainen. Pienemmissä vedoksissa eroa on mahdoton huomata. Digi pärjää siinä hyvin filmille.
- Noinkohanon
No joo, miten sen nyt ottaa. Hyvä 135 dia (hidas sellainen) asettuu resoluutioltaan projisoituna jonnekin HD:n ja 4K:n välimaastoon (projektorien akilleen kantapää on huonot optiikat*, epätasainen valo ja aaltoileva dia kuvaportissa), joten ideaaliolosuhteissa kinodia voi olla parempi kuin HD-projisointi.
Rullafilmidioja taas ei käytännössä projisoida. Vasta 9x12 filmikoko alkaa päihittää parhaat digikamerat resoluutiossa, eikä sekään dynamiikassa. Kuka ja missä sitten edelleen tekee analogisia vedoksia suurista laakafilmeistä onkin oma kysymyksensä. Missä näit moisia viimeksi, teitkö itse?
*) Jossain sattui silmään projektorioptiikkatesti, eivät edes parhaat Leitzin ja Carusellien optikat piirtäneet kuin 40viivaa/mm keskeltä, reunoilta joitain 25/mm. 4K projektorin kuvaa en ole vielä nähnyt. Esim. Janne Aho kuvaa orkideoita vielä dialle. Kuvat ovat upeita painettuna. Katsoin yhtä kirjaa. Vielä hienommilta näyttävät kankaalta. Elokuviakin on esitetty 35 mm filmiltä ja tuskin niissäkään enempää 40 viivaa/mm on toistoa. Katseluetäisyys merkitsee. Iso kuva pimennetyssä huoneessa on kuitenkin kokemus mitä ei saa kännyn näytöltä. RAW-kuvan dynamiikka on hyvä, mutta sitä ei saa paperille. En nyt muista mikä perusnäytön dynamiikka on. Yleensä ihmisillä on väärin säädetty näyttö eli nettiin on turha värkätä kovin isolla sävyskaalalla kuvia. En huomannut TV:n näytöllä juuri eroa 8 bittisen ja 16 bittisen tiff-kuvan välillä.
- Noinkohanon
Kannattaa muistaa, että 35mm elokuvafilmin kuvaruudun koko on alle puolet kinofilmidiasta. Kuvathan ovat filmillä poikittain ja tilaa tarvitaan vielä ääniraidallekin. Todellisuudessa hyvässä teatterissä projisoitu 35 elokuvafilmi on tarkkuudeltaan alle HD (2K) teräväpiirtotelevision laadun. Edellenkin monissa uusissakin elokuvissa (esimerkiksi Mars), on tietokonekäsittelyt tehty vain HD laadulla säästösyistä, ja hyvältä näyttää teatterissakin.
http://www.motionfx.gr/files/35mm_resolution_english.pdf
Hyvänkään television dynamiikka ja väriavaruus ei riitä kunnolla edes 8 bitin kuvien näyttämiseen, eipä sillon 16 bitin käyttö tuo mitään lisäetua kun mitään eroa ei näy. Paperikuvien dynamiikka on vielä surkeampaa, vain luokkaa 2,4 densiteettiä eli noin 1:300, kun parhaat kamerat pääsevät lähelle 1:20000 (reilut 14 aukkoa) dynamiikaan. - liike_hämää
kuvaaja_tku kirjoitti:
4K projektorin kuvaa en ole vielä nähnyt. Esim. Janne Aho kuvaa orkideoita vielä dialle. Kuvat ovat upeita painettuna. Katsoin yhtä kirjaa. Vielä hienommilta näyttävät kankaalta. Elokuviakin on esitetty 35 mm filmiltä ja tuskin niissäkään enempää 40 viivaa/mm on toistoa. Katseluetäisyys merkitsee. Iso kuva pimennetyssä huoneessa on kuitenkin kokemus mitä ei saa kännyn näytöltä. RAW-kuvan dynamiikka on hyvä, mutta sitä ei saa paperille. En nyt muista mikä perusnäytön dynamiikka on. Yleensä ihmisillä on väärin säädetty näyttö eli nettiin on turha värkätä kovin isolla sävyskaalalla kuvia. En huomannut TV:n näytöllä juuri eroa 8 bittisen ja 16 bittisen tiff-kuvan välillä.
Liikkuva kuva hämää. Katseltiinhan sitä joskus VHS videoitakin. PAL telkkarin teoreettinen resoluutio 720x576 (tosin tässäkin mukana lomittelua ja vaikka mitä laatua syömässä). Käytännössä VHS videoiden erottelu ei yllä ihan täysin edes VGA tasolle (640x480) ja puolinopeus-VHS laatu onkin verrattavissa lähinnä QVGA -tasoon (320x240).
Digitointikortin kanssa tuli joskus leikittyä ja ihmeteltyä, miten **skalta tietokoneelle kaapattu kuvamateriaali näytti, mutta oli taas ihan OK, kun liikkuvaa kuvaa pukkasi takaisin töllöön.
Still kuvana jotain 320x240 räpellystä ei kauaa jaksa tuijottaa edes "pieneltä" 24" ruudulta. Mutta tämänlaatuista liikkuvaa kuvaa jaksettiin katsoa vuosikymmen tai kaksi. Ja näkeehän sitä edelleen näissä "ameriikan hauskimmat kotivideot" yms. ruuduntäytteissä. En ole aikoihin katsonut VHS videoita. Jokunen kopioitu VHS nauha on säilytetty ja kuvan laatu on kamala - kameralla kuvattuja. 8 millinen katsottavampaa. PAL kuvaa joutuu vieläkin katsomaan. Itse en viitsi maksaa siitä, että näkisi mtv3, nelonen ym. teräväpiirtona.
- Näppäilijä
Olen pitkälti samoilla linjoilla aloittajan kanssa.
Lisähavaintona vielä,se, että esim. matkoilla ollessaan monet eivät ehdi ollenkaan nauttia matkakohteen ilmapiiristä tai näkymistä, kun koko ajan kädet ojossa kuvasvat kännyköillään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Sukujuhlissa kaikki kuvaavat koko ajan, mutta näitä kuvia kukaan tuskin koskaan näkee tai katsoo.
Määrä ei todellaksan korvaa laatua, eikä tekniikka luovuutta. Tosin virheistään voi paremmin ottaa opikisi, kun niitä tekee entistä enemmän.Juhlissa pitäisi olla aina se yksi kuvaaja ja muut tekevät mitä kuuluu. Ilman kameraa pitää osata myös nauttia vaikka auringonlaskusta nainen kainalossa. Ei aina tarvitse eikä saa kuvata.
- huvittelen
Minullakin valokuvaus on mennyt vähän huvittavaksi. Kuvaan pelkästään huvin vuoksi.
Muiden harjoittama valokuvaus ei minua huvita eikä haittaa. - harrastajakuvaaja
Mikä estää harrastamasta molempia? Minä harrastan molempia; 1) digikuvausta ja 2) kinofilmille kuvausta.
Eikä vieläkään ole eteen tullut kyllästymistä. - 1213141516
Tuosta kuvien muokkauksesta ja sen paheksumisesta, sitä harrastaa kaikki digikuvaajat aivan automaattisesti:
Se muokkaus alkaa digikuvassa heti kun se kennon tallentama mittaustieto tulee prosessoitavaksi itse kamerassa.
Kamera tallennusvaiheessa hävittää suurimman osan kennon tallentamasta tiedosta, ja tallentaa kuvasta väriarvoiltaan matalalaatuisemman JPG version, jonka ulkonäköön vaikuttaa kameran asetukset ja algoritmit. Eli kuvaa muokattiin ensimmäinen kerta jo tuossa vaiheessa, se voi mennä vaikka miten raskaiden prosessointialgoritmien läpi.
Jos otit kuvan RAW kuvana, voit tietokoneella säätää sitä kuvaa vielä paremmin mieleiseksesi.
Ongelma on siinä, että tavallisen tietokoneen näyttöjen värisyvyys on vain 8 bittiä per kanava, mutta kameran kenno pystyy tallentamaan värit suuremmalla tarkkuudella. Eli RAW kuvan säädössä ja muokkauksessa,voit mm. säätää sitä, mikä osa kameran tallentamasta tiedosta, näkyy koneen näytöllä ja mahtuu siihen väriavaruuteen minkä näyttö pystyy näyttämään.
Toki sitten on muokkausta jolla ei tavoitellakkaan realistisuutta tai muuta, ja ne ovat asia erikseen. Mutta tosiasia digikuvauksen kanssa on se, ettei sellaista yhtä ja ainutta oikeaa kuvaa oikein ole olemassa, aina se on jonkun näkövinkkelistä säädetty kivan näköiseksi, oli se säätäjä vaikka sitten kameran suunnittelija, käyttäjä tai jokin muu.- hmhmhmhmhm
Itse tykkään kyllä hyvin tehdyistä, realistisista HDR kuvista.
Ei se menetelmä siinä tieteinkään mikään pointti ole, mikä järki siinä olisi.
Vaan hieno kuva. Mutta hyvän HDR kuvan tekeminen ja säätäminen on aika työläs juttu. Mielestäni hyvä HDR on sellainen, ettei sitä tavallinen ihminen edes erota HDR:ksi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik185353MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar1182795- 112420
Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5972054Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1231766Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja701352Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s421335Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill31118Veda uskonto vs. muut uskonnot
Mitenkähän tuo Veda(Krisha)uskonto loppujen lopuksi eroaa muista niin sanotuista ilmoitus uskonnoista? Siinäkin vedotaan3961069Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641057