Olen jonkin verran perehtynyt marxilaiseen talousteoriaan ja sen kritiikkiin kapitalistisesta taloudesta. Tärkein opetus minkä itse olen ottanut siitä on että kapitalistisessa taloudessa on vallalla jatkuvat konfliktit osapuolten välillä.
Jatkuva konflikti työnantajan ja työntekijöiden välillä (palkka vs yrityksen voitto). Jatkuvat konfliktit erilaisten työntekijöiden välillä. (johtuen lähinnä palkka ja työehtoeroista) Jatkuvat konfliktit erilaisten kapitalistien välillä. (tuottajat, jälleenmyyjät, pankit) Ja lisäksi kaikilla osapuolilla on jatkuva konflikti valtion kanssa. (siitä miten yhteisesti kerätyt varat käytetään)
Kun katsoo tätä jatkuvien konfliktien ketjua on ihan selvää, että kapitalismi on yhteiskunnassa välejä kärjistävä systeemi. Tietenkin näitä konflikteja on aikojen saatossa pyritty vähentämään ja hillitsemään. (mm ay-liikkeet, etujärjestöt, yrityslainsäädäntö....)
Uudenlainen ongelma on aiheutunut globalisaation myötä, jonka seurauksena vapaakauppasopimukset ovat mahdollistaneet yritysten ja työvoiman liikkuvuuden yli rajojen. Näinollen kapitalismin valtiollinen kontrolli on merkittävästi vähentynyt ja välejä kärjistävä vaikutus on jälleen tullut pintaan (katso yhteiskuntasopimusneuvottelut)
Itse näen, että suomelle on tästä tilanteesta 2 mahdollista ulospääsyä. Tuetaan ja toivotaan uutta innovaatiota, joka tuottaisi meille Nokiaa vastaavan talousveturin (yrityksen tai alan), jolla voisimme sitten ratsastaa taas seuraavat 10-20 vuotta, kunnes taas uusi romahdus.
Toinen ulospääsy on aloittaa asteittainen siirtyminen pois nykyisestä kapitalismista. Yksi esimerkki mitä maailmalla maissa, joissa vastaava ongelma on ollut pitempään on alettu nähdä on lisääntyvä työntekijöiden omistusyritysten määrä.
Itse näen tälläisen mallin nousemisen suomessa pitkällä aikavälillä välttämättömänä. Jos pystymme tuosta jatkuvien konfliktien talousmallista poistamaan edes yhden konfliktin niin olemme jo päässeet paljon eteenpäin. Ja itse näen noista konflikteista helpoimmin poistettavana tuon työnataja-työntekijä konfliktin. Hävittäkäämme siis nämä 2 roolia ja yhditäkäämme ne samaksi.
Tietenkin jo nyt on olemassa yksityisyrittäjiä, joissa nämä 2 roolia ovat samassa henkilössä, mutta tätä tulisi kehittää edelleen. Esim. italiassa on työntekijällä mahdollisuus työttömäksi jäädessään nostaa vuoden (vai kahden?) työttömyyskorvaus yrityksen starttirahaksi. Tämän ehtona on, että kyseessä on työntekijöiden omistusyritys.
Itse haluaisin nähdä suomessa nousevana trendinä tälläisten yritysten nousun. Yrityksen, jossa ei ole työntekijöitä, vaan omistajia, jotka tekevät työtä omaksi edukseen ja saavat itse hyödyn omasta työstään eivätkä monikansalliset sijoitusyhtiöt.
Oletteko samaa mieltä?
Jatkuva konflikti työnantajan ja työntekijöiden välillä (palkka vs yrityksen voitto). Jatkuvat konfliktit erilaisten työntekijöiden välillä. (johtuen lähinnä palkka ja työehtoeroista) Jatkuvat konfliktit erilaisten kapitalistien välillä. (tuottajat, jälleenmyyjät, pankit) Ja lisäksi kaikilla osapuolilla on jatkuva konflikti valtion kanssa. (siitä miten yhteisesti kerätyt varat käytetään)
Kun katsoo tätä jatkuvien konfliktien ketjua on ihan selvää, että kapitalismi on yhteiskunnassa välejä kärjistävä systeemi. Tietenkin näitä konflikteja on aikojen saatossa pyritty vähentämään ja hillitsemään. (mm ay-liikkeet, etujärjestöt, yrityslainsäädäntö....)
Uudenlainen ongelma on aiheutunut globalisaation myötä, jonka seurauksena vapaakauppasopimukset ovat mahdollistaneet yritysten ja työvoiman liikkuvuuden yli rajojen. Näinollen kapitalismin valtiollinen kontrolli on merkittävästi vähentynyt ja välejä kärjistävä vaikutus on jälleen tullut pintaan (katso yhteiskuntasopimusneuvottelut)
Itse näen, että suomelle on tästä tilanteesta 2 mahdollista ulospääsyä. Tuetaan ja toivotaan uutta innovaatiota, joka tuottaisi meille Nokiaa vastaavan talousveturin (yrityksen tai alan), jolla voisimme sitten ratsastaa taas seuraavat 10-20 vuotta, kunnes taas uusi romahdus.
Toinen ulospääsy on aloittaa asteittainen siirtyminen pois nykyisestä kapitalismista. Yksi esimerkki mitä maailmalla maissa, joissa vastaava ongelma on ollut pitempään on alettu nähdä on lisääntyvä työntekijöiden omistusyritysten määrä.
Itse näen tälläisen mallin nousemisen suomessa pitkällä aikavälillä välttämättömänä. Jos pystymme tuosta jatkuvien konfliktien talousmallista poistamaan edes yhden konfliktin niin olemme jo päässeet paljon eteenpäin. Ja itse näen noista konflikteista helpoimmin poistettavana tuon työnataja-työntekijä konfliktin. Hävittäkäämme siis nämä 2 roolia ja yhditäkäämme ne samaksi.
Tietenkin jo nyt on olemassa yksityisyrittäjiä, joissa nämä 2 roolia ovat samassa henkilössä, mutta tätä tulisi kehittää edelleen. Esim. italiassa on työntekijällä mahdollisuus työttömäksi jäädessään nostaa vuoden (vai kahden?) työttömyyskorvaus yrityksen starttirahaksi. Tämän ehtona on, että kyseessä on työntekijöiden omistusyritys.
Itse haluaisin nähdä suomessa nousevana trendinä tälläisten yritysten nousun. Yrityksen, jossa ei ole työntekijöitä, vaan omistajia, jotka tekevät työtä omaksi edukseen ja saavat itse hyödyn omasta työstään eivätkä monikansalliset sijoitusyhtiöt.
Oletteko samaa mieltä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Osuuskuntamalli sopii hyvin pientuotantoon. Siinä on pienoinen ongelma. Se tarvitsee valtion tukea idealle. Kapitalistinen valtio ei hevin suostu mihinkään mikä viittaisi rauhanomaista tietä kulkemista sosialismiin. Siksi valtio häärii sosiaaliturvan ja hyvin toimivan julkisen sektorin kimpussa.
Luokkaristiriita ei poistu tekemällä työläisistä muutaman hengen yrityksiä. Käytännössä nekin markkinat ovat täynnä. Toisaalta haaveilu tuotannosta pienyrityksinä ei toimi. Se merkitsisi tosiasiallisesti koneensärkemistä. Suosittaisiin vähätuottoista pienyritystoimintaa suurtuotannon sijasta. Osuustoiminnalle ja pienyrityksille on sijansa mutta kokonaisuuden kannalta niiden merkitys rajallinen.
Mikäli suurtuotanto olisi kansan käsissä valtionomistuksen kautta, osuuskuntien merkitys kohoaisi huomattavasti.
Ruotsissa on esimerkkejä keskisuurista yksityisyrityksistä, joissa omistajan ehdotuksesta suurin osa voitosta jaetaan työläisten kesken ja työläisten oikeudet työsuhdeasioihin ovat suuret. Myös velvollisuudet kasvavat. Tässäkin on Marxin mietelmiä työläisten muodostamista työn yhdistyksistä tai sinnepäin.
kasvu ei edellytä valtion omistusta.
Ja vihjailukin tälläisestä toiminnasta olisi liian lähellä neuvostoliiton systeemiä, eikä se käytännössä koskaan saisi hallituksen saati kansan tukea.
Tämä pitäisi markkinoida kansalle uutena vaihtoehtoisena yritysmallina ja saada sitä kautta hallitus (jonka todennäköisesti pitäisi olla keskusta-vasemmistolainen) sitoutumaan tälläisen yritysmallin tukemiseen.
Siinä olet ihan oikeassa, että tälläinen malli ei etene muutaman hengen yrityksiä suuremmiksi ilman merkittävää valtion tukea, mutta vihjailu valtionomistukseen siirtämisestä nostattaa kansassa liikaa pelkoja neuvostoliitosta.
Ja jos ihan tosissaan puhutaan niin valtionomistus saattaisi käytännössä olla jopa haitallinen, koska se on jatkuvasti riippuvainen vallanpitäjien toiminnasta ja silloin käytännössä valta on hallituksella eikä yrityksillä itsellään, mikä tässä olisi tavoitteena.
Maailmalla on esimerkkejä tähän malliin perustuvista yrityksistä, jotka ovat kasvaneet huomattavasti "pientuotantoa" suuremmiksi. Esim. espanjassa oleva Mondragon, joka on useamman sadan tuhannen henkilön yritys.
Mahdollisuuksia on, varsinkin koska kyseinen malli ei ole liian radikaali muutos oikeistolaisille (koska ei siirretä yrityksiä julkisen sektorin hallintaan) ja toisaalta tarjoaa valtion tukeman mahdollisuuden aloittaa yrityksen työntekijöille.
Nykyiset suuryritykset ovat vapaakauppasopimusten myötä vapaita liikkumaan ja pakenemaan veroja ja maksuja minne tahansa maailmassa. Ne ovat suomen kannalta jo menetettyjä tapauksia ja meidän tulisi katsoa tulevaisuuteen pitkällä tähtäimellä.
Mondragonilla ei olekaan useampaa sataa tuhatta työntekijää. Vain vaivaiset 75 tuhatta.... tämä vain tarkennuksena.
"Siinä olet ihan oikeassa, että tälläinen malli ei etene muutaman hengen yrityksiä suuremmiksi ilman merkittävää valtion tukea, mutta vihjailu valtionomistukseen siirtämisestä nostattaa kansassa liikaa pelkoja neuvostoliitosta."
Pienyritykset voivat toimia vain suuryritysten lomassa ikään kuin apupoikina.
Finanssipääoman laitokset tulee jo senkin takia takia kansallistaa, koska niiden avulla rikkaat ja vielä suuremmat rahakapitalistit kiertävät säädettyjä veroja. Suurten yritysten apulaisina voi aivan hyvin toimia oieniä työn yhdistyksiä. On välttämätöntäkin. Kapitalismi on katova luonnonvara eikä ryminällä kaatuvan puun alle kannata jäädä norkoilemaan. Rakennetaan sosialismi. Aloitetaan finanssipääoman kansallistamisesta. Ei rakenneta Neuvostoliittoa vaan sosialismi. Otetaan oppia NL:n kielteisistä puolista eikä toisteta niitä.
SSS hallitus myy viimeisiä valtion tuottavia yhtiöitä ja työttömyys senkun kasvaa. Valtionvelan ohella.
Sosialismi ei ratkaise mitään mutta luo lisää ongelmia. Sitä on kokeiltu jo monessa maassa ja aina on tullut takkiin.
Jos on hyvä idea ja järki päässä niin yrityksen saa pystyyn varsin pienellä pääomalla, siitä on omakohtaista kokemusta joskin sen pääoman lisäksi siihen piti silloisen palkkatyöni lisäksi uhrata ehkä 3:n vuoden vapaa-ajat. Siitä se lähti, pääomaa alkoi karttua ja noin 30 vuoden jälkeen se myytiin pois ja toimii edelleen.
Yritimme myydä työntekijöille joista jotkut olivat olleet kanssamme parikin vuosikymmentä mutta se ei kiinnostanut hyvistä ehdoista huolimatta joten myimme ulkopuoliselle.
Valtio ei avustanut mutta keräsi verot, tuote oli oma joten emme olleet kenenkään alihankkijana mutta toiminnan laajentuessa aloimme käyttämään alihankkijoita koska se oli edullisempi tapa kuin itse valmistaminen monen komponentin osalta.
En tiedä olimmeko kapitalisteja, itse se ei siltä tuntunut eikä tunnu sillä me olimme työntekijöitä myös omistajatasolla. Isossa yrityksessähän hallinto vie ajan jolloin varsinaisen "työhön" harvoin ehtii, onko se sitten kapitalistin hommia en tiedä, koska nuo johtajatkin ovat, olivat sitten palkkajohtajia tai omistajia, varmuudella myös työmiehiä.
Asiakkaina olivat suuret ja pienet yritykset eikä koskaan ollut mitään kapitalistiongelmaa jota jotkut manaavat, päin vastoin isot firmat olivat yleensä hyviä maksajia.
Kun kavereiden kanssa yritystä perustettiin joskus -70 luvun puolivälin tienoissa niin pienen keskustelun jälkeen vain osakeyhtiö kelpasi meille emmekä sitä koskaan katuneet.
Aloittajan konfliktit ovat varsin keinotekoisia ja jättäisin ne huomiotta sillä vaikka osuuskunta on ehkä joissain tarkoituksissa toimivakin (Osuuspankki, Osuuskaupat jne.) niin osakeyhtiö on pienessäkin useamman omistajan yrityksessä ehkä se kätevin muoto. Minä en noihin konflikteihin koskaan muista törmänneeni eli ne ovat vain mainoskamaa.
vaikka SAK:lta ovatko ne "vain mainoskamaa".
kansallistaminen ei todellakaan takaa mitään, koska se vain tarkoittaa, että rahoituspäätöksen tekee yksityisen tahon sijasta valtio.
Jos halutaan pankkien investoivan kotimaahan niin verotuksen keinoin päästään samaan tulokseen. Ei ole tarvetta kansallistaa.
Ainoa poikkeustilanne on jos pankin toiminta vaarantaa kotimaan talouden, näin kävi 2007 yhdysvalloissa kun isoimmat pankit olivat kaatumassa, mutta liian isoja kaatuakseen.
Tälläistä tilannetta ei saisi päästä syntymään, mutta kansallistaminen ei takaa etteikö pankki voisi yhtalailla kaatua.
Luuletko SAK:n myöntävän?? Eihän Moskovakaan -80 luvulla myöntänyt jotta kaikki oli päin pehvaa!! Nuo asiat kyllä näkee jos vain viitsii katsoa.
ei SAK myönnä niin AKT suorastaan huutaa kuinka työnantajat saavat kaiken ja työntekijöitä ei voi riistää tälläisillä työaikasäädöksillä. Että voisi kyllä väittää tämän työnantaja-työntekijä konflikti on merkityksellinen.
Autokuskit ja satamajätkätkö ne ovat tämän maan johtajat?
Nuo rähjät vielä pannaan kuriin, ei heidän hommansa mitään erikoistaitoja vaadi vaan siihen pystyy jokainen joka haluaa.
Jos heillä olisi todellisia kykyjä niin eivät ne noihin hommiin monikaan sekaantuisi.
Ei AKT:nkään kohdalla ole tuota konfliktia jota haluat väittää. Työnantajathan ovat aina ensisijassa ja työn tekijät vasta seuraavina sillä ilman työnantajia ei ole kuskin eikä satamamiehenkään työpaikkoja edes olemassa.
ilmeisesti ihan ymmärtänyt mitä yritän valottaa.
Kyse ei ole siitä kuka maata johtaa. Eikä siitä onko joku rähjä vai kunnon kansalainen. Eikä siitä millaisia kykyjä mikäkin työtehtävä vaatii.
Yritin vain valottaa, että jo itsessään syy miksi meillä on työmarkkinajärjestöjä (SAK AKT, EK STTK...) tulee kapitalismiin sisältyvästä työnantaja-työntekijä roolijaosta.
Jo se, että SAK neuvottelee EK:n kanssa on osoitus näiden osapuolen konfliktista. Työntekijä (SAK) on siis konfliktissa työnantajan (EK:n) kanssa.
Yrityksissä, joissa jokainen työntekijä on omistaja työntekijä ja työnantaja ovat sama henkilö eikä näin konfliktia ole.
Ja juurikin yhteiskunnallisessa mielessä olisi mielestäni järkevää suosia tälläisten yritysten olemassaoloa, koska niissä ei tälläistä konfliktia ole. Mikään ei tietenkään sano että sen pitää olla osuuskunta, osakeyhtiö toimii ihan yhtä hyvin. Ratkaisevaa olisi saada työnantaja-työntekijä konflikti häviämään.
Tällöin ei tarvitsisi enää perinteista punikki-valkkari, kommari-lahtari jne... vastakkainasettelua.
Oikeassa maailmassahan jotkut EK ja SAK saisivat neuvotella vain jostain yleisistä asioista mutta yksityiskohdat kuten kustannukset työn teettämisestä pitää jättää yrityksen ja sen työntekijöiden välisiksi koska se takaa parhaan lopputuloksen molempien kannalta.
Nythän näemme mihin tuo sinun esittämäsi järjestelmä on meidät johtanut, kohta puoli miljoonaa työtöntä on se palkinto jonka se on meille tuonut.
N uo SAK:t eivät koskaan katso kokonaisuutta ja jo se vie neuvottelut pieleen ja vielä kun asioita hoidetaan kiristyksellä niin lopputulos ei voi olla hyvä ja tasapainoinen.
Yritys itse tietää omat mahdollisuutensa ja jos se saa hyvän työntekijän se ei siitä helposti luovu mutta kuten on kaikkien etu niin työntekijä joka ei sovellu tehtäväänsä syystä tai toisesta onkin syytä siirtää muihin tehtäviin tai yrityksiin. Siinä kohden hienovarainen opastus on vaikka palkan alennus todellisen tuottavuuden tasolle.
Yritysten pitää toimia ja tuottaa jotta ne yleensäkään pärjäisivät ilman tukiaisia, se ei riipu omistusmuodosta joten asia on ihan sama ollaan sitten kapitalismissa tai sosialismissa. Sekin on sama onko yritys oy vai osuuskunta joskin osuuskunnassa yleensä osuuden omistajien määrä on suuri mutta onhan nykyään osalla osakeyhtiöitäkin kymmeniä tuhansia jos ei satoja omistajia kun niiden omistusta myydään pörssissä.
On kuitenkin kaikissa käytännön harjoituksissa osoittautunut varsin surkeaksi noiden sosialististen maiden yritysten omistusmuodon aikaansaamat tulokset. Kun kukaan ei ota vastuuta niin tuotannon kehittäminen ja tuotantoympäristöstä huolehtiminen jää lapsipuolen asemaan eikä yrityksen tuotteilla ole menestymisen mahdollisuuksia maailmalla. Yksityinen omistus on tässä kohden osoittautunut ylivoimaiseksi niin työvoimasta huolehtimisen kuin työympäristön laadunkin perusteella.
Ei ole mitään estettä sinun havittelemallesi työntekijä-omistaja yrittämiselle, olen itsekin tuohon sotkeentunut ja tyytyväinen lopputulokseen. Koska vaan vapaassa maassa työntekijät voivat perustaa yrityksen ja alkaa työskentelemään sen laskuun. Se ei paljoa vaadi mutta muutama seikka on joita nyt korostan kokemukseni perusteella.
Työajat voi unohtaa muutamaksi vuodeksi kunnes yritys alkaa tuottamaan. Tässä menee niin pitkät työpäivät kuin viikonloputkin ahertaessa jos aikoo joskus päästä tienaamaan. Osa menee hukkaan mutta jos liikeidea on riittävän hyvä saa palkintonsa ajan mittaan.
Palkkoja ei kannata sopia etukäteen vaan maksaa sen mukaan mitä kassaan kertyy unohtamatta yrityksen vaatimaa panostusta.
Ei kannata itse tehdä kaikkea sillä naapurissakin saattaa olla yritys jolla on jo investoituna koneet johonkin osavalmistukseen joita sinä tarvitset, siis jos yritys valmistaa jotain. palveluyrityksistä en omaa kokemusta.
Yrityksen alkajien pitää tulla toimeen keskenään eikä siinä saa kukaan alkamaan soolouraa koska se rikkoo ehkä hyvänkin alun.
Nyt voit miettiä kuka mitäkin ymmärtää! Jo se, että asetat vastaparin kommari-lahtari osoittaa jottet ole juuri maailmaa ymmärtänyt. Kommarin vastakohta on demokraatti ja lahtari on teurastamon työmies. Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa varsinkin kun teille oli niin kipeää kun hieman laitoin samaa tyyliä teidän touhuistanne millä tämä komujoukko oli jo pitkään osoittanut olevansa sopeutumaton ja maailmasta häviävä porukka.
huomaa selvästi että olet yrittäjätaustainen henkilö, jonka maailmankatsomus on selvästi värittynyt hyvin menneen yrittäjän uran myötä.
Muutama asia, joita kehoitan sinunkin ajattelemaan. Kapitalismissa pärjäävät vain menestyvät yrittäjät ja heille työtä tekevät työntekijät eikö niin?
Tämä aiheutuu ongelmaksi, koska maailmalla kilpailu on vapautunut, jolloin menestyvien yritysten määrä kollektiivisesti vähenee. Tämä johtaa toiminnan keskittymiseen maihin, joissa on parhaat talousnäkymät. Kiina on tästä malliesimerkki.
Mitä siis tapahtuu maissa, joissa ei ole sanottavaa talouskasvua? Seuraa yksityisen sektorin työttömyys. Tätä faktaa voi yrittää politisoida vaikka millä mitalla, mutta se on joka tapauksessa kapitalismiin itseensä sisältyvä fakta.
Olet varmasti sen itsekin huomannut suomessa? Paperi ja metalliteollisuuden suuret yritykset siirtyi ulkomaille (lähinnä kiinaan) ja myöhemmin elektroniikkateollisuus seurasi perässä.
Tämä johtaa suuriin vaikeuksiin pysähtyneen väestönkasvun maissa, kuten suomi, kreikka, italia, espanja jne... Pieniä osia firmoista voi jäädä suomeen, mutta valtaosin toiminnot siirtyvät halpatyövoiman maihin.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö uudella innovaatiolla voisi saada aikaan uutta työllisyyttä, mutta mikäli tämä uusi innovaatio menestyy niin sekin automaattisesti siirtyy ulkomaille.
Tästä syntyy merkittävä yhteiskunnallinen ongelma maissa, joista kyseiset yritykset poistuvat, koska joka kerta kun yritys lähtee niin jäljelle jää tuhansia ihmisiä, joista tulee pitkäaikaistyöttömiä ja näin taakka yhteiskunnalle. Tämä on väistämätön ilmiö, joka perustuu ihan klassiseen taloustieteeseen.
Näinollen syntyy tilanne, jossa jokainen pysähtyneen väestönkasvun maa tulee yhteiskuntana riippuvaiseksi jatkuvasta uudesta innovaatiosta ja sen tilapäisesti luomasta talouskasvusta. Ja jokaisen näistä kasvujaksoista jälkeen seuraa pudotus ja seurauksena on jatkuvasti lisääntyvä määrä työttömiä. Tämä tapahtuu ja on tapahtunut kaikissa kapitalismin maissa, joten kyseessä on kapitalismiin itseensä sisältyvä ilmiö.
Keskityt omassa ajatusmallissasi liikaa yksittäisen ihmisen toimintaan, etkä siten huomaa mitä vapaan kaupan mahdollistama yli rajojen liikkuva kapitalismi saa laajemmassa mittakaavassa aikaan.
Joten tulevaisuudessa suomi on valtiona valinnan edessä. Luopuakko hyvinvointiyhteiskunnasta? vaiko siirtyä pois kapitalistisesta järjestelmästä, josta seuraa väistämättä vähitellen kasvava määrä työttömiä. Ja jos valtion mittakaavassa merkittävää uutta innovaatiota lähimmän 5-10 vuoden aikana tule niin suomen pitää joko luopua hyvinvointiyhteiskunnasta tai siirtyä kreikan tielle ja ottaa julkista velkaa kunnes konkurssi tulee.
Jos menestyvällä yrittäjällä tarkoitat yrittäjää jonka yritys ei tuota tappiota vaan tulosta niin olet oikealla. Tappiollinen yrityshän ei pelaa missään järjestelmässä ilman tukiaisia jotka eivät kuulu terveeseen yrittämiseen. Tukia voidaan joissain tapauksissa puolustaakin mutta pääsääntöisesti EI!
Kilpailu on tervehdyttävä tekijä ja siihen pitää suhtautua positiivisesti. Mikä muu kuin kilpailu on telkkujen ja matkaviestinten hinnat pudottanut tavallisen kuluttajan saatavilla. Aloitin urani ASA:n TV tehtaalla vuonna 1960 ja telkku maksoi monen kuukausiansioni verran vaikka laskin siihen urakatkin mukaan. Kun sain autooni matkapuhelimen Mobiran kahvallisen mallin, niin sekin maksoi ainakin kahden kuukauden palkkani. Nyt voin kuukauden eläkkeelläni hankkia useita tavallisia 32” telkkuja à 350€ kpl sekä muovikassillisen peruspuhelimia à 30€ kpl. Jokaisella pakolaisellakin näyttää olevan ”älypuhelin” mukanaan joita niitäkin saa noin 50€/kpl, noita minullakin on yksi varapuhelimena.
On vain meidän työehtojemme syytä, että työttömyys laukkaa huimissa määrissä. Homma pitäisi hoitaa toisella tavalla mutta veikkaan työehtosopimusten olevan esteenä. Osan työntekijöiden potkujen sijaan pitäisi mahdollisuuksien mukaan lyhentää jokaisen työaikaa entisellä tuntikustannuksella tai maksaa palkkaa suhteessa työajan lyhenemiseen siten, että jos on 4 tunnin päiviä niin niistä saa puolet 8 tunnin päivän palkasta. Näin suurempi osa voisi työskennellä ja tasoittuneet ja jopa hieman hiipuvan talouden olosuhteissa tämä olisi se ratkaisu jolla pääsisimme eteenpäin.
Jos sitten joku ei pärjää niin voi tehdä kahta työtä tai alkaa yrittäjäksi jolloin voisi työskennellä vaikka 24/7 jos vaan kunto kestää.
Työpaikan/tehtaan sijainti on helpointa sijoittaa markkinoiden lähelle sekä sinne missä kustannustaso on alhainen jos vaan on pätevää henkilökuntaa pyörittämään hommaa. Näin on käynyt ja esim. selluteollisuus on todella voittanut Kiinaan muutollaan, tuollaista massatuotetta ei kannata kuljettaa jatkuvasti ympäri maailman. Se olisi jo päästöteknisistä syistä tyhmää.
Elektroniikan kanssa on hieman sama juttu, juuri sen vuoksi saamme puhelimen 50€ ja telkun 300€ hintaan kun ne Suomessa tehtynä maksaisivat helposti kymmen kertaisen määrän.
Olet oikeassa siinä, että yhteiskunnan pitää sopeutua uuteen tilanteeseen kaikkien toimijoidensa osalta. Meidän on sovitettava rakenteemme ja kustannuksemme markkinoiden ehdoilla sillä muutoin ne ajavat meistä ohi ja jäämme vain nuolemaan näppejämme. Nykyisen kaltainen ay politiikka ei tule pitkään säilymään vaan sitä on rustattava suuntaan, jota jo edellä olen osin kuvannut.
Maailma on aina oleva nousuja ja laskuja, nyt vaan aallokko on kasvattanut amplitudiaan sekä korkeuden että tiheyden suhteen.
Me tarvitsemme noita mainitsemiasi innovaatioita jatkuvalla syötöllä koska vain osa niistä kasvaa Nokian mittoihin jos yksikään josta syystä niitä pitää olla vireillä kymmeniä koko ajan. Jos tähän emme pysty on reilusti laskettava odotuksia ja tyydyttävä vähempään sillä velkarahalla emme enää voi pröystäillä.
syystä esitinkin aloituksessani kysymyksen.
Me kaikki näemme mihin yhteiskuntamme on menossa kuvailit sen juuri itsekin. Tällä systeemillä meillä on entistä pienempi osa ihmisiä, jotka pitävät työllään ja innovaatiollaan maata pystyssä ja jatkuvasti kasvava osa ihmisiä, jotka ovat työttömiä tai valtion "tilapäis-tai osa-aikatöissä".
Tämä johtaa väistämättä yhteiskunnan selkeään polarisoitumisen niihin, joilla menee hyvin ja niihin joilla menee huonosti. Historiasta tiedämme hyvin mihin tälläinen kehitys johtaa. Ensin mielenosoituksiin, sitten lakkoihin, seuraavassa vaiheessa ääriliikkeiden nousuun, jonka jälkeen seuraa mahdolliset kapinat/vallankaappausyritykset ja viimeisessä vaiheessa sisällissota.
Me kaikki tiedämme tämän ja silti julkisessa keskustelussa keskitymme vain siihen miten pärjätä ongelmien kanssa. Esimerkkinä nykyinen yhteiskuntasopimus neuvottelu.
Meidät on listattu yhdeksi maailman teknologisesti kehittyneistä maista ja samalla yhdeksi maailman parhaimmin koulutetuista maista. Tästäkin huolimatta kaikki keskustelu, jota julkisuudessa käydään keskittyy vain siihen miten pärjätä nykyisen systeemin kanssa, mistä päästäänkin kysymykseen: Miksei vaihtoehdoista edes keskustella?
En tietenkään väitä, että se mitä aloituksessa esitin korjaukseksi olisi riittävä tai edes oikea ratkaisu, mutta se on samalla esimerkki keskustelusta jota ei tässä maassa käydä. Saksassa sensijaan käydään.
Jos ja kun kerran näyttää siltä, että nykyinen globaali kapitalismi tuottaa merkittäviä ongelmia kaikissa vanhoissa kapitalismin maissa, niin mielestäni on idioottimaista kysyä vain kysymyksiä siitä miten pärjätä ongelman kanssa eikä siirtää huomiota itse järjestelmään josta ongelmat aiheutuvat.
Nykyaika vaatii pärjääjältään enemmän kuin vaikkapa -60 luku jolloin nuo vanhat ei eurooppalaiset maat olivat vielä entisellään mutta joita me itse aloimme kammeta jaloilleen jottei tarvitse auttaa niin paljolla. Nyt ne kilpailevat kanssamme ja mielestäni ovat oikeutettuja omaan reiluun osaansa maapallon hyvästä. Se taas tarkoittaa meidän siinä kaupassa häviävän koska maapallo on rajallinen eikä kaikille riitä Pohjois-Euroopan elintasoa.
Se tarkoittaa kaikkien vanhojen sopimusten päivittämistä jos niistä yleensä halutaan pitää kiinni. Ei auta lakot ei auta ääriryhmätkään kuten komut ja fasistit sillä ei ole mistä ottaa.
Me suomalaiset lienemme tosiaan yksi maailman ykkösistä monellakin alalla mutta emme osaa sovittaa itseämme nykyiseen menoon vaan vaadimme samaa mihin olemme tottuneet. Sitä ei kuitenkaan löydy ja on annettava siltä osin periksi.
Vaihtoehdoistahan juuri ollaan keskustelemassa, Sipilän hallitus on lähtenyt sovittamaan meitä uuteen järjestykseen perin varovaisesti tosin. Nyt pyritään noin 5% sopeutukseen mutta todellisuudessa pitää lähivuosina saada aikaan ehkä 20% lisää tuohon alkupottiin. Sitten voimme hieman hengähtää ja katsella olemmeko jo kartalla ja voimmeko käydä taas kauppaa.
Kapitalismi ei tuota ongelmia vaan liiallinen väestön kasvu joka laittaa meistä jokaisen miettimään mihin meillä on oikeus. Globaalisti käyttäytyvä maailma on saapunut ja siihen on päästävä kyytiin tai putoamme kyydistä.
Mondragon Corporation on.
"kasvu ei edellytä valtion omistusta.
Ja vihjailukin tälläisestä toiminnasta olisi liian lähellä neuvostoliiton systeemiä, eikä se käytännössä koskaan saisi hallituksen saati kansan tukea."
Vanhasen, Kataisen, Stubbin ja Sipilän hallitukset vetosivat nimenomaan valtion antamiin yritystukiin kasvun edellytyksenä. Ne ovat säätäneet ja säätävät parhaillaan lakeja yritysten tulojen lisäämiseksi helpottamalla niiden verotusta tai korottamlla kuljetustukia tms.. Rahaa ei anneta suoraan työllistämisvelvoiteella mutta valtion rahaa jaetaan joka vuosi yrityksille ja rikkaille miljardeittain. Seuraavaksi hallitus ristii kädet ja rukoilee: "Työllistymisen jumala, kuuntele meitä, lisää työpaikkoja." Tapansa mukaisesti jumala ei vastaa. Jumalan nimi on markkinavoima. Se tekee tahtonsa mukaan. Se odottaa kunnes liikatuotanto on kulutettu loppuun kuluttamalla tai sodan avulla ja alkaa investoimaan vasta sitten. Kapitalismi kuluttaa valtavat ylijäämäpääomat nollaan sen sijasta että suuntaisi niitä yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
Uusi nousukausi ei nollaa työttömyttä vaikka vähentääkin sitä. Nurkan takan odottaa uusi liikatuotantopula.
Työn tuottavuus kasvaa silti rytinällä. Osa tuottavuuden noususta menee väistämättä ennestään rikkaiden loiskulutukseen. Tuotannolliset osuuskuntayritykset tarvitsevat suojakseen sosialistisen valtion ja jossa palkat sekä yhteiskunnallinen palkan osa nousevat tuottavuutta vastaavasti.
Kapitalismi on pahasti solmussa suhdannevaihtelujen mukana. Aikaisemmin alhaisen tuottavuuden kaudella se selvisi jotenkuten. Nyt korkean tuottavuuden kautena se syöksee ihmisiä ulos yhteiskunnasta työttömiksi. Vastaus ongelmille on sosialismi.
että yritykset työllistäisivät ja investoisivat kotimaassa niin ratkaisu olisi yksinkertainen.
Yrittäjyyden riski nollaan.
Työllistämismaksut pois.
Yrityksen toiminnan verot minimiin.
Palkkojen verotus minimiin.
Kaikki yllä olevat pitäisi kompensoida voittojen verotuksella, jonka pitäisi siis käytännössä olla jotain 90% luokkaa. (progressiivinen tottakai)
Kotimaan investointeihin sijoitettavan rahan verotus minimiin.
Näin luodaan tilanne, jossa yrittäjälle on minimi riski, aina kannattava työllistäminen ja kannattavampaa investoida kuin maksaa voitot korkean verotuksen osingoilla.