Monet esikoislestadiolaiset ovat lohduttautuneet sillä, että jospa Jumala on sallinut tällaisten seurakuntaa hajottavien aikojen tulla. En kiellä tätä lohtua, siis kaikilta. Asiasta tietämättömät ja sivusta seuranneet voivat turvautua Jumalaan kaikissa oloissa, eiväthän he ole voineet vaikuttaa asioiden kulkuun millään tavalla.
Jumalan sallimus on kuitenkin hieman mutkikkaampi juttu. Jumala on sallinut kauheuksiakin, kuten holokaustin, juutalaisten kansansurman. Kokonaan toinen asia on se, onko joukkosurma oikein, onko ihmisten tappaminen ja julmuuksien tekeminen oikein. Jumala voi sallia koettelemusten aikoja meille esikoisille ja hänellä voi olla sillä jokin tarkoitus. Sillä ei kuitenkaan voi pyhittää separatistisia pyrkimyksiä. Vanhassa liitossa Jumala rankaisi niitä kansoja, joita Hän oli käyttänyt omaisuuskansansa rankaisemiseen.
Voimme viitata Johannes Kastajan puheeseen Jeesuksesta puimatantereen puhdistajana. Hänellä on viskin kädessään, ja erottaa sillä vehnänjyvät akanoista. Joku voi verrata tätä nykyistä sekasortoista aikaa tuohon puhdistukseen. Pitää kuitenkin muistaa, että Johannes puhuu Jeesuksen suorittamasta puhdistuksesta, ei ihmisten suorittamasta omilla kriteereillään suoritetusta puhdistuksesta.
Ihmisille ei ole annettu aloitetta eikä oikeutta ryhtyä puhdistamaan ulkonaisilla itsevalituilla toimenpiteillä seurakuntaa. Viskimellä voi tuhota hetkessä paljon, omavaltaisuus, itsekkäät pyrkimykset ja vastuuton vallankäyttö ovat silloin viskimen varressa hävitystä tekemässä. Joku voi uskoa, että kun on ensin ollut mukana laittamassa liikkeelle tuhotyön, että nyt vain seurataan sivusta, mitä tapahtuu ja mitä Jumala seuraavaksi tekee. Eihän Jumala mitään tee, jos hänen työnsä estetään ja ihminen itse kiirehtii kärsimättömänä ratkaisuihin. Jos seurakunta joutuu hajaannuksen tilaan ja sekasortoon, viskimen omiin käsiinsä omavaltaisesti ottaneet joutuvat vastuuseen eikä heitä koske lohdutus Jumalan sallimuksesta, yhtä vähän kuin rikollinen voi lohduttautua Jumalan suosiolla rikollisissa puuhissaan. Heidän on lopetettava hajottava työ ja ryhdyttävä korjaamaan sitä, minkä ovat rikkoneet.
Huolimatta kansojen kohtaloista ja Jumalan kädestä niiden takana jokaisella yksilöllä on suuri vastuu omista valinnoistaan ja teoistaan. Kollektiivista vastuuta ei viimeisellä tuomiolla tunneta.
Jumalan sallimus on kuitenkin hieman mutkikkaampi juttu. Jumala on sallinut kauheuksiakin, kuten holokaustin, juutalaisten kansansurman. Kokonaan toinen asia on se, onko joukkosurma oikein, onko ihmisten tappaminen ja julmuuksien tekeminen oikein. Jumala voi sallia koettelemusten aikoja meille esikoisille ja hänellä voi olla sillä jokin tarkoitus. Sillä ei kuitenkaan voi pyhittää separatistisia pyrkimyksiä. Vanhassa liitossa Jumala rankaisi niitä kansoja, joita Hän oli käyttänyt omaisuuskansansa rankaisemiseen.
Voimme viitata Johannes Kastajan puheeseen Jeesuksesta puimatantereen puhdistajana. Hänellä on viskin kädessään, ja erottaa sillä vehnänjyvät akanoista. Joku voi verrata tätä nykyistä sekasortoista aikaa tuohon puhdistukseen. Pitää kuitenkin muistaa, että Johannes puhuu Jeesuksen suorittamasta puhdistuksesta, ei ihmisten suorittamasta omilla kriteereillään suoritetusta puhdistuksesta.
Ihmisille ei ole annettu aloitetta eikä oikeutta ryhtyä puhdistamaan ulkonaisilla itsevalituilla toimenpiteillä seurakuntaa. Viskimellä voi tuhota hetkessä paljon, omavaltaisuus, itsekkäät pyrkimykset ja vastuuton vallankäyttö ovat silloin viskimen varressa hävitystä tekemässä. Joku voi uskoa, että kun on ensin ollut mukana laittamassa liikkeelle tuhotyön, että nyt vain seurataan sivusta, mitä tapahtuu ja mitä Jumala seuraavaksi tekee. Eihän Jumala mitään tee, jos hänen työnsä estetään ja ihminen itse kiirehtii kärsimättömänä ratkaisuihin. Jos seurakunta joutuu hajaannuksen tilaan ja sekasortoon, viskimen omiin käsiinsä omavaltaisesti ottaneet joutuvat vastuuseen eikä heitä koske lohdutus Jumalan sallimuksesta, yhtä vähän kuin rikollinen voi lohduttautua Jumalan suosiolla rikollisissa puuhissaan. Heidän on lopetettava hajottava työ ja ryhdyttävä korjaamaan sitä, minkä ovat rikkoneet.
Huolimatta kansojen kohtaloista ja Jumalan kädestä niiden takana jokaisella yksilöllä on suuri vastuu omista valinnoistaan ja teoistaan. Kollektiivista vastuuta ei viimeisellä tuomiolla tunneta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tätä on syytä ajatuksella lukea. Ja pohtia tykönään.
"Aloitukseen "
.
Kyllä ,monet on lohduttautuneet ,sillä että Jumaöla on antanut seurakuntiin hajottavia toimia .Mutta ei oteta houmioon että Jumala ei tee pahaa , saa ta na
tekee pahaa , jos nyt vähän tutkittaisiin mitä on jo tehty ,Eräät LV:t tuli 1998
tänne ,ja ennen kuin he oli lähteneet oli kaksi Lähetys miestämme hyllytetty ja
Ja nyt tulimme Siihen pääkohtaan , Voiko sellaista Ihminen tehdä, .
.
No oikeesti ei voi mutta nämä tylpöt voi , ja teki mihin se sitten johti , se johti
siihen että LAMMPUN jalkaa siirrettiin , ei ole yhtään kunnon PH: tietoa
tullut sen jälkeen , se mitä leikitään toisissa asioissa sitä on levitetty . Ei ole
ainoatakaan Rehellistä asiaa pulputettu sen jälkeen , ja pahaa on tehty voi
yhenkerran sentään , sitten toiset puhuu toisista asioista , selvyyttä ei vain
meinaa tulla.
.
Ei pitäisi puhua ,Ihmisen tekemastä puhdistuksesta , koska ihnisella ei ole valtaa.
EI Ruostseillakaan . eikä Suomenkansalisilla , Jos joku luulee ,se on luuloa. VAIN.
Toinen juttu JUMALALLA on ,JEESUKSELLA on Ja sillä pahan henken saa ta na lla
hän saa tehdä pahaa , ja tekee mielellä'än huomaatte sen kun luette JOB:1:6-7
Ja muutakin siinä luvussa ja toisessa luvussa. KATSO:.
Toinen kohta Raamatusta on vertaus kahdesta rakentajasta, joiden rakennuksia sade, tulva ja tuuli testasivat. Toinen rakensi hiekalle, toinen kalliolle. Vertailukohta sille, mitä tuuli merkitsee löytyy Paavalin kirjeestä Efesolaisille (4:14), jossa hän puhuu opin tuulista.
Jeesuksen vertauksessa luonnonvoimat vain tulivat ilman että rakentajat olisivat niitä paikalle kutsuneet. Miten voi sellainen henkilö puhua Jumalan lähettämistä koettelemuksista, joka on itse laittanut myrskyn liikkeelle?
Huomionarvoista on myös, että Jeesuksen opetuksen ymmärtäväinen rakentaja oli se, "joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan". Efesolaiskirjeessä kaikenlaisten tuulten riepottelulta välttyy, ei sillä, että jää lapsen asteella, vaan sillä, että kasvaa opillisessa ymmärryksessä täyteen ikään, "totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus". Tämän pitäisi tulla mahdolliseksi siten, että Kristuksen lahjoittamat apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat vahvistavat uskovia Jumalan sanaan ja Kristuksen oppiin.
Raamattu ei siis puhu mitään sokeasta ja lapsellisesta kuuliaisuudesta saarnaajia tai vanhimpia kohtaan. Jos saarnaajilla on koettelemusten ja Pyhä Hengen antamaa viisautta, niin se tulee antaa kristityille tiedoksi, jotta he voisivat rakentua, eikä antaa pelkästään käskyjä (neuvoja). Ennen kaikkea on annettava opillisia sanaan perustuvia rakennuspuita, eli vahvistusta ja uskon aseita taisteluita varten opin tuulien riepottelemille. Eivät saarnaajat voi toimia tolppina tai suojana, joiden selän taakse paeta. Kristuksen mukaan kallio on sana ja Hän itse.
Teodikean (hyvän Jumalan ja maailman kärsimysten ristiriita) ongelma on puhuttanut paljon kristinuskossa läpi historian. Ateistit voivat epäillä Jumalan olemassaoloa sillä perusteella, että jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, niin hän ei voisi sallia niin paljon kärsimystä maailmassa, kuin mitä siellä tapahtuu.
Ateistit vain eiväet huomaa omia ristiriitaisuuksiaan. He voivat olettaa ihmisen hyvyyden ja tahdon vapauden. Siksi ihminen itse on monesti syyllinen maailmassa ilmenevään kärsimykseen.
Kristinuskon mukaan ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ja siksi Jumala ei myönnä ratkaisuvaltaa ihmiselle hengellisissä asioissa. Mutta silti Jumala on asettanut ihmisen valinnan eteen, ja siihen ihmisen vastuu Jumalansa edessä perustuu. Kun me valitsemme väärin, teemme virheellisiä ratkaisuja ja syntiä, niin olemme niistä itse vastuussa. Eihän Kristus muuten olisi kuollut, jos eivät meidän ratkaisumme olisi ansainneet tuomiota ja kuolemaa.
Jumala voi sallia huonon valinnan, mikä ei tietenkään tarkoita samaa kuin että Jumalan tahto on toteutunut. Jumalan sallimus ja tahto ovat kaksi eri asiaa.
Hyvä esimerkki on Jerusalemin kohtalo; "...kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet." Luuk. 13:34. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat, mutta kun se ei toteudu, niin Jumalan tahto toteutuu siinä, että hän tuomitsee vanhurskaasti epäuskoiset. Hän sallii kärsimyksiä sen tähden, että mahdollisimman moni välttäisi tämän kohtalon.
Jumalan sallimukseen vetomainen kertoo hyvin usein ihmisen taipumuksesta syyttää Jumalaa kärsimyksistä, eli ristiinnaulita Kristus.
Kuka/ketkä tekee tätä hajoitustyötä? Vastaus riippuu siitä keneltä kysyy.
Kysy minulta ?
hieman muunnetuna Jasaja sanoi Lähetä minut . JES. 6:8. .
Niin HERRA sanoi : "Mene ja sano tälle kamsalle : Kuulemalla kuulkaa ,älkää ymmärtäkö Näkemällä nähkää ,älkääkä käsittäkö.
.
Paaduta Tämän kansan sydän ,ja koveta sen korvat ,
sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään ,
ei kuulisi korvillaan ,eikä ymmärtäisi sydämellään.
Eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi. ".
Se riippuu siitä, millä perusteella kukin taho toimii. Jos ei tuoda julki päätösten perusteluita ei erkkinään ota selvää, mikä on oikea käsitys ja kuka on oikealla asialla.
Toiselta osapuolelta vaaditaan sokeaa luottamusta neuvoihin, joiden perustasta ei voi saada tietoa. Onhan tämä melkoista junttaamista, että vertailukohtia pitää hakea kristinuskon ulkopuolelta.
Häkeltynyt vastaatko siitä, kun näitä lukee henkisesti hyvinkin heikkoja ja lietsot täällä lisää eripuraa. Olit epätiedossa mitä sanoa kyselijöille sakramentti asiassa, kerro vaikka vapahtajan sana opetuslapsille, jakakaa keskenänne.
Eripuran siemenet ja sen syyt on laitettu liikeelle paljon aiemmin. Herran Pyhä ehtoollinen on niin herkän alueen asia kristittyjen sydämessä ja omantunnon alueella, että se olisi pitänyt tiedostaa ennen kuin tällaiseen uhkarohkeaan tempaukseen ryhdyttiin. Olemme uskonasioiden, kuten seurakunnan yhteyden ja opinymmärryksen ytimessä.
Jakakaa keskenänne on sinun neuvosi. Mitä tarkoitat? Tuolla voi tarkoittaa lähes kaikkea taivaan ja maan väliltä ja toisaalta ei mitään. Sitäkö mahdollisesti, että ehtoollista voi jakaa kuka tahansa ja missä tahansa. Oletko ihan vakavissasi? Tämänkö vastauksesi luulet riittävän kristityille, jotka kyselevät vakavissaan, mitä on edessä. Tämäkö on sitä paimenen rakkautta, joka vastaa itkevän murheeseen ja epätietoisuuteen?
Henkisesti heikkoja ei hoideta pakolla eikä jättämällä heitä epätietoisuuteen. Heille pitää antaa tukeva pohja, jolla seisoa. Miten on sitten nämä ehtoollisen omiin käsiin ottajien laita, ovatko he henkisesti heikkoja. Entä suuri joukko kristittyjä, joita pidetään pimennossa? Ja nyt niitä, jotka kyselevät ja penäävät perusteluita yritetään vaientaa vetoamalla henkisesti heikkoihin?
Onko ehtoollisen jakaminen omissa rukoushuoneissa ja sen kannattaminen osoitus heikosta henkisestä tilasta?
Muutama sana vielä heikkoudesta, vähän sivuun aiheesta. Minulle tämä heikkouteen vetoaminen on tuttu asia. Kun asiakysymyksissä tulee tiukka paikka, niin joillakin on tapana vedota heikkouteen, jotta pääsisi pinteestä. Varsinkin jos on kyseessä saarnaaja, niin tällainen venkoilu on paha asia.
En vihjaa, että joku menettelee näin, mutta kerron vain tämän esimerkiksi.
Aluksi, kun kaikki kulki myötämäkeen ja taputtelijoita riitti, niin oli helppo pistää liikkeelle suunnitelmansa tai päästää suustaan varma mielipiteensä. Eikä siinä vaiheessa näkynyt oireita heikkoudesta, vaan vahvuudesta, sillä hän oli varma asiansa oikeellisuudesta. Mutta kun tulee vastuunkannon aika ja työn hedelmät paljastuvat, niin mieli rupeaa horjumaan. Vanha viisaus sanoo, että joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön. Jos on varma asiastaan, niin eihän ole syytä hätäillä eikä antaa rauhattoman omantunnon hallita.
Mutta entä jos olenkin väärässä? Ehkä heikkouteen on ihan oikea syykin olemassa. Minusta rehellisen kristityn pitää seisoa mielipiteidensä ja uskonsa takana, eikä heittäytyä milloin heikoksi, milloin varmaksi, sen mukaan mikä milloinkin näyttää edullisimmalta omalta kannaltaan. Ei ihmisen tarvitse tehdä parannusta eikä lähteä korjaamaan jälkiään, eikä antaa selvitystä tekemisistään tai sanomisistaan. Heikkous - vahvuuskortit voidaan ottaa vallankäytön välineiksi. Ei voida enää nostaa pöydälle räikeitä epäkohtia ja pahaa jälkeä aihettaneita ratkaisuja, kun joku voi heikkoudessaan haavoittua. Kaikki vain se takia, ettei tarvitse kantaa vastuuta ja kärsiä hänelle uskotun laumansa tähden. Epärehellisyys ja kiemurtelu eivät ole kristillisiä hyveitä.
Silloin kun on vahva, eli varma mielipiteistään, niin voi jyrätä, ja kun on heikko, voi vaientaa kritiikin ja kaiken keskustelun. Jokainen voi mielessään päättää, onko tällainen kristillistä rakkaudenmukaista toimintaa.
Olisiko seurakunnassa ihmettelyä, mielipiteitten jakautumista ja kukaties heikompien jättäytymistä kokonaan srk:n ulkopuolelle, useiden saarnaajien hyllytystä ja tulevaisuudessa ajautumisesta yhteiskunnassa lahkokirkoksi,
jos
LV:t GP ja OM eivät olisi antaneet määräystä ottaa sakramentit omiin käsiin vastoin vanhojen LV:n yhteistä päätöstä vodelta 1895 allekirjoittajina Raattamaa, Purnu ym.??
Olisiko kiistaa, ahdistusta, pelkoa jne. ? Pitääkö katekismuksesta poistaa Lutherin näkemys, että sakramentin jakajan sielun tila ei vaikuta ?
Ketkä oikein tekevät hajotustyötä ? Ketkä haluavat ensimmäisiksi ?