Täydelline päivä amalla tänään

Olisit laittanut sinä edes tunnistettavan nikin, koska rituliinin/aman muistaa vain "capteeni" ja ruune?

Rituliini kirjoittaa;"Olen oman rakkaani saattanut haudanlepoon", huomasiko teistä kumpikaan tätä? Eikö mitään osanottoa? Itse olen jo sanonut sanottavani.

Näin siinä käy, kun lähtee "ovet kolisten" ja ilmoittaa, että toisaalla on parempi, siis "vihreämpää", mutta kun täälläkin on nyt nurmikko kaluttu putipuhtaaksi.

Epätoivoisesti yritämme tehdä uusia aloituksia, että ei tarvitsisi noihin vanhoihin riitoihin osallistua, mutta kyllä "kettu keinot ("sata") keksii", vaikka toisaalta pitäisihän se "kissan keinokin" toimia, vaikka kissalla olikin vain se yksi!

Mielestäni sinä Rituliini/ama olisit meille piristävä kirjoittaja, koska nythän kaikki odottaa (vai odottaako?) sinun kokemustasi, kuinka surustakin ja omaishoitajuudesta selviää "ehjin nahoin". Minulla on ilmeisesti pahin edessä, koska mieheni on ollut jo kolmesti Jorvissa saamassa jotain sydämentahdistamista oikeaan rytmiin??

Parahin Kristiina23!
Jotenkin kannanottosi hipoi jotain sektoria,joka ei minulle avautunut,lieneekö ollut tarkoituskaan?
Omaishoitajilla on oma palsta,jonne olen paljon kirjoitellut ja sieltä saa kyllä tietoa omaishoitajaksi aikovakin.
Noi ruohojen vihreydet viittaavat vain tietylle sylttytehtaalle,joten ne eivät minua enää hetkauta.
Olen täällä rantamaisemissa,terveisiä vain kapteeni cöpenicille,ja eikun pökköä pesään.Vesijohtoputkia eilenkin suojasin,että hyvin olen itseni työllistänyt.
Pilkkikausi ei ole vielä alkanut,pientä pakkasta pidellyt,mielialanani kyllä lauhtunut huomattavasti??
Olen nähnyt yhden auton puolentoista viikon aikana,joten mikään liikennekaaos ei tällä mökkitiellä tosiaankaan ole ollut.
En ala kilpailemaan suosiostani tällä saitilla,mutta ihan mukavaa oli saada huomionosoitus teiltä ihanat ihmiset,kiitollisena ama

Kiitos sini-sirkku,ajattelin Sinua yhtenä päivänä ja muistelin,kuinka kirjoittelusi oli jouhevaa ja mukanakulkevaa.
Kyllä kuolema,vaikka sen tietää tulevan,aina koskettaa ja ei se mikään läpihuutojuttu ole.Olen kirjoittanut siitä omaishoitajienpalstalle joten ei sitä sen enempää.
Olen jotenkin juuttunut tänne korpeen,etten enää osaa poiskaan lähteä,olishan se vaatteidenvaihotopaikka siellä Nokialla.
Minulla toi eläimellinen meno koira ja vielä pari kissaa pitelevät minua täällä korvenkätköissä.
Täällä toi luonto ja noi pikkulinnut,oravat jopa ketutkin antavat ja tekevät minusta luonnonelävän ja tunnen,että olen osa luontoa.
En tarvitse mitään hiljaisuuden Retrettiä,jonnekin maksetulle olotilalle,se on minulla täällä,kaunis puhdas lumi ja luonto.
Pian alkaa linnut visertelemään reviirilaulujaan ja naaraita kosimaan,voi se on taas uusi elämä ja uusi mahdollisuus...?

Osanottoni Amalle. Mukavaa kuulla Sinusta pitkästä aikaa.

Hauskalta kuulostaa tuo sanontasi "eläimellinen meno". Meidän nelijalkainen perheenjäsenemme poistui koiraksi hyvin iäkkäänä keskuudestamme viime vuoden lopulla, ja kovin sitä ikävöimme. Uutta emme ota, pennun kasvatus on haastavaa ja eläminen lemmikin kanssa sitovaa. Sitoutuminen on toki palkitsevaa ja antaa paljon enemmän kuin ottaa, mutta näin olemme harkinneet. Lenkkeily tuntui auksi oudolta, kuin tyhjänpanttina olisimme tallustelleet.

Siipikarjaa mekin hoidamme, ja nyt pakkasjaksolla maapähkinöitä ja rasvamakkaroita on saanut myötäänsä lisätä. Lintujen tarkkailu on kivaa jokapäiväistä ajavietettä, on vaan ollut huoli pikkuisten taistelusta kylmyyttä vastaan. Ainakin pöntöissä tutuvat lämmittelevän . Närhiä käy yllättävän usein, erottuvat upean värikkäinä.

Täällä etelärannikollakin on ollut upeita pakkaspäiviä ja lunta tarpeeksi jopa latuja varten. Pellolta metsätielle ja rantaan, jäällä ihan rannassa turvallisesti kulkee oma latuni. Yleiselle ladulle en enää uskalla tukkeeksi mennä, sivakoin omia aikojani lumisesta luonnosta nautiskellen vanhoilla suksillani .

Tänään lauhtui, vain 1 aste miinuksen puolella. Toivottavasti ei nyt ala sahata plussalta miinukselle ja tehdä vaarallisen liukkaita teitä.
Miellyttävää tammikuun loppua toivottelen , valoa ja kevättä kohti mennään, vaikka sydäntaven aika vielä onkin.

Kiitos Ramoona_!
Sen pitkän tien viimeinen paalupaikka tuli kohdallani todeksi.Lähes neljätoista vuotta diagnoosista se kesti,taivallus Alzheimer potilaan rinnalla.Olen tyhjä,ehkä helpottunut,mutta kyllä se kaipaus sitä rakasta rinnallakulkijaa on kuitenkin tuolla otsalohkossa.
Se lohduttaa,että voin sanoa,oli kaunis kuolema.Hänellä karehti hymy huulilla,kun arkuun laitoin sydämen muotoisen valkoisista ruusuista,timanttituijan lehdelle itsetehdyn kukkalaitteen.
Silitin sitä jäistä poskea ja kerroin Hänelle kaipauksesta,kerroin ikävästä,kerroin kiitollisuudesta,kiitin kolmestakymmenestä yhteisestä vuodesta.
Hymy kertoi,ettei hänellä ainakaan tuskia ollut lähtöhetkellä.
Hänet haudattiin Tampereelle ensimmäisen vaimonsa viereen.
Pappikin sanoi Tampereen poika palasi Tampereen multiin.
Hän oli tavallaan minulla lainassa sen kolmekymmentä vuotta,lainaa vain me ihmiset
olemme toisillemme....

Rituliini ---osanottoni miehesi poismenonjohdosta .
Melkein silmäni kostui --kun tiedän mitä se on -- omasta kokemuksesta ja siittäkin on jo ikuisuus.
Olen sinua kaivannut . Olemme jotenki "sukulaisuus sielujakin " hienosti sanottuna - Huvää vointia -- ja pian taas linnut laullaa ja se sinun lOKKISI --SE TULEETAAS .
tOIVOTTAVASTI JATKOA SEURAA--Ä NYT OLLAA SAMALLA VIIVALLA EIKÖ NIIN .
Ullamirjami .

sieltä Kais muistatkin .

Kiitos capt.cöpenick,kiitos jakolasku ja kiitos Ullamirjami mukanaelämisestä.
Se vaihe elämässäni on jäänyt muistojen joukkoon,kiitollisena ama

Tämä keskustelupalsta ei enää olekkaan keskustelupalsta,tämähän on mielipidepalsta,siis aloitutusta halusin heittää eetteriin ja minä jouduin esittelemään jopa poliittisen katsantokantani
Todennäköisesti minut on siiretty jo taivaskanavalle,jonne kuulunkin ja tästä leppoisesta keskustelukanavasta on tehty puoluepoliittinen taistojenkenttä,
ama jää sensuhteen varjohallitukseen,teidän ama