Sori avautuminen, jota tulen vuodattamaan seuraavassa tekstissä.
Alkaa jumalauta pikkuhiljaa piisaamaan tää, jo kohta kolme vuotta kestänyt helvetti.
Meillä oli joskus aikoinaan viiden jätkän ryhmä (minä mukaan lukien) jonka kaa vietettii aikaa. oltii alussa kaikki yläasteella minä ja kaksi muuta 9 luokalla ja loput kaksi 8 luokalla. Kaikki viisi ovat olleet minulle jollain tavalla henkilökohtaisia parhaita ystäviä, kun olemme olleet kahdestaan eikä ryhmässä. (sori huono muotoilu)
Noh kaikki meni ihan mukavasti ysiluokkaan asti, jolloin alkoi tulla näitä ensimmäisiä on/off tilanteita, jotka kohdistuivat lähinnä itseeni. En osaa sen tarkemmin kuvailla alkuajan tilanteita, mutta tiedän että niitä oli ja jotka päätyivät aina siihen, että minut jotenkin vedettiin takaisin siihen ryhmään ja asia oli sillä selvä eli asiat ns. lakaistiin maton alle ja unohdettiin, enkä uskaltanut puhua asiasta, koska se oli yksi niistä monista tabu-puheenaiheista joita siinä porukassa oli.
Kuvaan nyt hieman kaikkia henkilöitä. (nimet muutettu) Matti joka ehkä vituttaa tällä hetkellä eniten koska hän on yksi niistä jotka ovat tehneet elämästäni helvettiä. Hän oli ollut hyvä ystäväni ala-asteelta asti ja oli myöntänyt jopa että olen hänen paras ystävänsä. Hän on tavallaan ujo mutta se siinä tekeekin hänestä kieron ja vittumaisen. Toinen henkilö Teppo joka oli toinen hyvä ystäväni ja läheinen koska asui lähellä. Hänkin osasi olla vittumainen ja kiero. Avuton mutta hyvä puhumaan ihmisiä puolelleen. Kolmas tyyppi Juuso jonka luulin vielä muutama päivä sitten olevan paras ystäväni mutta hänkin petti minut TAAS kerran heikkomielisyytensä takia. Hän ehkä oli fyysisesti ja pinnallisesti itsenäinen ja oman tiensä kulkija. Palaan häneen myöhemmin. Neljäs ja viimeinen henkilö Toni josta minulla ei ole pahaa sanottavaa. Hän on ollut puolueeton kaikissa niissä tilanteissa jolloin minut on heitetty pois ryhmästä ja otettu takaisin. Luulisi että olen vihainen hänelle mutta en. Toni oli ainoa järkevä koko ryhmässä.
Tällä hetkellä tunnen olevani todellinen idiootti kun olen koskaan tutustunut heihin ja tunnen että olen tuhlannut nuoruuteni vääriin ihmisiin. En ole koskaan pystynyt kertomaan heille mitään kun on ollut vaikeaa eli he eivät ole tukeneet minua ikinä missään tilanteessa. Ryhmässä ei koskaan avauduttu toisilleen eikä pahemmin uskouduttu henkilökohtaisia asioita koska niistä olisi lähtenyt samantien kiertämään huhuja. Eli joo tosi hyvä ''kaveripiiri'' mulla.
Näiden tilanteiden aloittajana ovat olleet yleensä Matti ja Teppo.
Ilman heitä elämäni olisi niin vitun paljon mukavampaa ja mielekkäämpää. Myönnän että olen joskus halunnut tosissani että he vain kuolisivat yllättäen koska siinä missä muut saattaisivat olla surullisia niin itselleni se olisi maailman paras asia.
Matti joka muuttui yläasteelle mennessään ihan saatanan ärsyttäväksi kimittäjäksi ja kusipääksi hengaili Juuson kanssa. Teppo joka ei ollut hyvä ystäväni ala-asteella muuttui yks kaks ystäväkseni 8luokalla. Hänestä on kasvanut saatanammoinen rotta joka puhuu väkeä ouolelleen ja saa ne siten muita vastaan kute vaikka esim. meikäläisen! Narsismin piirteitä on kummassakin koska heille kontrolloiminen ja manipulointi olivat keskeisiä piirteitä edesmenneessä ryhmässämme.
Homma alkoi lähteä peruskoulun jälkeen lapasesta kun lähdimme kukin omille teillemme eli tässä tapauksessa minä amikseen ja loput lukioon. Kaikki meni vielä siedettävästi ensimmäisen amis vuoteni ajan mutta sittemmin on yhteydenpito hiipunut. Kaikenmoinen piilovittuilu jonka sain kestää ei liiemmin hetkauttanut minua koska heidän kautta olin oppinut kestämään rankempaakin vittuilua. Noh kuitenkin vittuilu oli siinämäärin runsasta että en enää yksinkertaisesti viitsinyt kuunnella moista koska emme saavuttaneet sillä mitään ja järkenikin jo sanoi että älä ala haastamaan kolmea tyyppiä yksinäsi.
Joulun jälkeen en ole enää ollut yhteydessä heihin koska päätin että ne ihmíset joiden kanssa tuhlasin nuoruuteni saivat unohtua kunnes jostain löytyisi edes yksi ystävä jolle voi puhua omista asioistaan pelkoa että sana leviää silmänräpäyksessä ulkopuolisille, olisihan se mukavaa jos löytyisi kunnioittava ystävä joka ei keksi piikittää jokaisen sanomani lauseen jälkeen.
Mutta se jääkööt tulevaisuuden murheeksi. Juuso oli yllättäen ottanut tässä lähiviikkoinna yhteyttä. Hän sanoi että mennään juttelemaan skypeen. No menin skypeen ja aloitettiin juttelemaan. Hän oli ihmetellyt että missä olin luurannut ja sanoin että omissa oloissani ja hän väitti hämmästyksekseni samaa. Hän alkoi puhumaan ensiksi kaikesta arkiasioista mitä harvoin kuulee hänen suustaan johtuen siitä että Matille ja Tepolle ei voi puhua omia asioitaan. Juttua tuli noin viitisen tuntia ja olo oli sen jälkeen että vau. Juuso oli kokenut kaiken sen minkä minäkin ja sen jälkeen tunsin hetken voimaantumisen tunteen ja ajattelin: Suurin haaveeni Minun Juuson ja Tonin omasta kaveriporukasta voisi sittenkin toteutua.
Alkaa jumalauta pikkuhiljaa piisaamaan tää, jo kohta kolme vuotta kestänyt helvetti.
Meillä oli joskus aikoinaan viiden jätkän ryhmä (minä mukaan lukien) jonka kaa vietettii aikaa. oltii alussa kaikki yläasteella minä ja kaksi muuta 9 luokalla ja loput kaksi 8 luokalla. Kaikki viisi ovat olleet minulle jollain tavalla henkilökohtaisia parhaita ystäviä, kun olemme olleet kahdestaan eikä ryhmässä. (sori huono muotoilu)
Noh kaikki meni ihan mukavasti ysiluokkaan asti, jolloin alkoi tulla näitä ensimmäisiä on/off tilanteita, jotka kohdistuivat lähinnä itseeni. En osaa sen tarkemmin kuvailla alkuajan tilanteita, mutta tiedän että niitä oli ja jotka päätyivät aina siihen, että minut jotenkin vedettiin takaisin siihen ryhmään ja asia oli sillä selvä eli asiat ns. lakaistiin maton alle ja unohdettiin, enkä uskaltanut puhua asiasta, koska se oli yksi niistä monista tabu-puheenaiheista joita siinä porukassa oli.
Kuvaan nyt hieman kaikkia henkilöitä. (nimet muutettu) Matti joka ehkä vituttaa tällä hetkellä eniten koska hän on yksi niistä jotka ovat tehneet elämästäni helvettiä. Hän oli ollut hyvä ystäväni ala-asteelta asti ja oli myöntänyt jopa että olen hänen paras ystävänsä. Hän on tavallaan ujo mutta se siinä tekeekin hänestä kieron ja vittumaisen. Toinen henkilö Teppo joka oli toinen hyvä ystäväni ja läheinen koska asui lähellä. Hänkin osasi olla vittumainen ja kiero. Avuton mutta hyvä puhumaan ihmisiä puolelleen. Kolmas tyyppi Juuso jonka luulin vielä muutama päivä sitten olevan paras ystäväni mutta hänkin petti minut TAAS kerran heikkomielisyytensä takia. Hän ehkä oli fyysisesti ja pinnallisesti itsenäinen ja oman tiensä kulkija. Palaan häneen myöhemmin. Neljäs ja viimeinen henkilö Toni josta minulla ei ole pahaa sanottavaa. Hän on ollut puolueeton kaikissa niissä tilanteissa jolloin minut on heitetty pois ryhmästä ja otettu takaisin. Luulisi että olen vihainen hänelle mutta en. Toni oli ainoa järkevä koko ryhmässä.
Tällä hetkellä tunnen olevani todellinen idiootti kun olen koskaan tutustunut heihin ja tunnen että olen tuhlannut nuoruuteni vääriin ihmisiin. En ole koskaan pystynyt kertomaan heille mitään kun on ollut vaikeaa eli he eivät ole tukeneet minua ikinä missään tilanteessa. Ryhmässä ei koskaan avauduttu toisilleen eikä pahemmin uskouduttu henkilökohtaisia asioita koska niistä olisi lähtenyt samantien kiertämään huhuja. Eli joo tosi hyvä ''kaveripiiri'' mulla.
Näiden tilanteiden aloittajana ovat olleet yleensä Matti ja Teppo.
Ilman heitä elämäni olisi niin vitun paljon mukavampaa ja mielekkäämpää. Myönnän että olen joskus halunnut tosissani että he vain kuolisivat yllättäen koska siinä missä muut saattaisivat olla surullisia niin itselleni se olisi maailman paras asia.
Matti joka muuttui yläasteelle mennessään ihan saatanan ärsyttäväksi kimittäjäksi ja kusipääksi hengaili Juuson kanssa. Teppo joka ei ollut hyvä ystäväni ala-asteella muuttui yks kaks ystäväkseni 8luokalla. Hänestä on kasvanut saatanammoinen rotta joka puhuu väkeä ouolelleen ja saa ne siten muita vastaan kute vaikka esim. meikäläisen! Narsismin piirteitä on kummassakin koska heille kontrolloiminen ja manipulointi olivat keskeisiä piirteitä edesmenneessä ryhmässämme.
Homma alkoi lähteä peruskoulun jälkeen lapasesta kun lähdimme kukin omille teillemme eli tässä tapauksessa minä amikseen ja loput lukioon. Kaikki meni vielä siedettävästi ensimmäisen amis vuoteni ajan mutta sittemmin on yhteydenpito hiipunut. Kaikenmoinen piilovittuilu jonka sain kestää ei liiemmin hetkauttanut minua koska heidän kautta olin oppinut kestämään rankempaakin vittuilua. Noh kuitenkin vittuilu oli siinämäärin runsasta että en enää yksinkertaisesti viitsinyt kuunnella moista koska emme saavuttaneet sillä mitään ja järkenikin jo sanoi että älä ala haastamaan kolmea tyyppiä yksinäsi.
Joulun jälkeen en ole enää ollut yhteydessä heihin koska päätin että ne ihmíset joiden kanssa tuhlasin nuoruuteni saivat unohtua kunnes jostain löytyisi edes yksi ystävä jolle voi puhua omista asioistaan pelkoa että sana leviää silmänräpäyksessä ulkopuolisille, olisihan se mukavaa jos löytyisi kunnioittava ystävä joka ei keksi piikittää jokaisen sanomani lauseen jälkeen.
Mutta se jääkööt tulevaisuuden murheeksi. Juuso oli yllättäen ottanut tässä lähiviikkoinna yhteyttä. Hän sanoi että mennään juttelemaan skypeen. No menin skypeen ja aloitettiin juttelemaan. Hän oli ihmetellyt että missä olin luurannut ja sanoin että omissa oloissani ja hän väitti hämmästyksekseni samaa. Hän alkoi puhumaan ensiksi kaikesta arkiasioista mitä harvoin kuulee hänen suustaan johtuen siitä että Matille ja Tepolle ei voi puhua omia asioitaan. Juttua tuli noin viitisen tuntia ja olo oli sen jälkeen että vau. Juuso oli kokenut kaiken sen minkä minäkin ja sen jälkeen tunsin hetken voimaantumisen tunteen ja ajattelin: Suurin haaveeni Minun Juuson ja Tonin omasta kaveriporukasta voisi sittenkin toteutua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun tarinani OSA 2
Mutta kun olin hetken ehtinyt sulatella asiaa muutaman tunnin ja ehtinyt suunnitella vaikka mitä Juuson ja Tonin kanssa niin.... homma oli taas alkupisteessä. Juuso oli taas retkahtanut Matin ja Tepon mukaan kaiken sen jälkeen mitä oli vannonut jättävänsä heidän omilleen ja aloittavansa Tonin ja minun kanssa uudet kuviot. Että tällaista on/oli minun sosiaaliset suhteeni toisiin ihmisiin. En hae sääliä tai terapeuttia tähän tilanteeseen sillä olen jo niin saatanan tottunut näihin vastaaviin tilanteisiin että se on ihan okei. Eipä täällä takapajulassa kovin hääppöisiä ihmisiä ole. On se meikäläisen aika vaikea saada täällä ihmissuhteita rakennuttua kun ihmiset on läpimätiä sisältä.
Olen kylältä sen verran poikkeava miespuolinen hetero että vilakisen peiliin ennen kuin lähden kotoa. JOS joku/jotkut tunnistavat itsensä tästä kirjoituksesta niin haistakaa vittu ja kuolkaa! Jos on vaikea olla ystävä sellaiselle henkilölle joka on valmis tukemaan ja auttamaan jos on vaikeaa elämässä. ANTEEKSI jos olen mielestäni normaali ja olen iloinen. Jos koette sen uhkaavaksi omalle egollenne ettekä siksi voi olla kavereita niin miettikää joskus omia tekojanne mitä teitte minun kohdallani. Erittäin huonosti kirjoitettu lopetus ja kirjoitusvirheitä enemmän kuin laki sallii mutta ihan sama, sain asiani sanotuksi näissä ensireaktioissa siitä kuinka kaksnaamaisia ihmiset jotka esittävät kolme vitun vuotta ystävää ja yhtäkkiä vain heittävät toisen roskikseen. En voi tarpeeksi kuvailla sitä miltä tämä kaikki tuntuu. Se ei ole suru tai mikään vaan joku vihan ja katkeruuden välistä. Kertokaa omia kokemuksianne ja se miten selvisitte. Kiitos.
Näkymätön ja äänetön. Täysin paikallaan,ei räjähdysvaaraa
Itsellä oli samanlainen kaveriporukka. Lopulta ainoa vaihtoehto oli ryhmän hajoaminen, koska siinä olevat ihmiset eivät vaan yksinkertaisesti sopineet yhteen. Kaikilla menee nyt paremmin ja kaikki ovat onnellisempia.
Olen samaa mieltä kanssasi. Itsellänikin tuli paljon vapaampi olo ja pystyn viimein keskittymään itseeni kun ei ole stressaavaa porukkaa tien tukkeena ja pystyn tekemään mitä haluan. :)
Seiska uutisoi viime viikolla, että eräässä suomalaisessa vastaanottokeskuksessa on paljastunut SPR:n naistyöntekijöiden ja turvapaikanhakijoiden välisiä seksisuhteita.
Uutisen jälkeen Seiskan toimitukseen tulleiden uutisvinkkien perusteella vaikuttaa siltä, että asian laajuudesta on paljastunut vasta jäävuoren huippu. Naistyöntekijöiden ja turvapaikanhakijoiden väliset intiimit suhteet vaikuttavat olevan varsin tiedostettu ilmiö SPR:n sisällä.
Seksisuhteet työntekijöiden ja turvapaikanhakijoiden välillä ovat kuitenkin SPR:n sääntöjen vastaista.
Eräässä tapauksessa maahanmuuttokriittiseksi kuvailtu SPR:n vapaaehtoistyöntekijä on kääntänyt kelkkansa täysin.
“Kyseinen nainen vastusti vielä kesällä kovaäänisesti maahanmuuttoa, mutta otti syksyllä kotiinsa asumaan turvapaikanhakijoita. Sittemmin nainen erosi miehestään ja kertoo nyt avoimesti Facebookissa olevansa kihloissa turvapaikanhakijan kanssa”, Seiskalle kerrotaan.
Nainen varmistaa asian Seiskalle.
“Kyllä pitää paikkaansa, että olen kihlautunut turvapaikanhakijan kanssa. Sen takia en ole enää ollut SPR:n toiminnassa mukana”, 46-vuotias nainen kertoi Seiskalle.
Eihän noita juttuja kestä, samanlainen juttu pieksin molemmat, ehonalasta, ei hyvä piä ittes miehenä älä toimikko minä.
Olen jo 54 v, samanlaista kokenut koko elämäni ajan.
Irtiotto niistä paskoista riitti. Aloin opiskella ja etsiä elämääni muualta.
Opiskelusta nautin ja jouduin ottamaan usein itseäni niskasta kiinni ja puhumaan niin rumasti takaisin että itseäkin hävetti. Mutta se oli ainut asia mitä kykenin tekemään ja mitä oli pakko tehdä.
Opiskelin ahkerasti ja sain ammatin.
Valitsin kuitenkin itselleni puolison jolla oli eri arvot kuin minulla. Hän oli ateisti, minä uskoin Jumalaan, ihan tavallisesti, en ollut minkään lahkon jäsen.
Puolisoni kuitenkin terrorisoi minua koko elämänsä kunnes oltuani naimisissa yli 20 v. Otin eron.
Elämäni muuttui yksinhuoltajan arjeksi köyhyyksineen.
Toivon että opiskelet, elät omaa elämääsi ja jätät kikki paskat, se on ainut keino selviytyä.
Puolisoni oli alusta pitäen väkivaltainen. Uskoin hänen muuttuvan. Ihminen, paha ihminen on aina paha, hän ei muutu. Hyvä ihminen on aina hyvä, hänkään ei muutu pahaksi mutta elämä opettaa puolustautumaan. Puolusta itseäsi se on ominaisuus joka pelastaa sinut.
Ystävänsä voi valita, valitettavasti työkavereitaan ei.
Pidä huolta itsestäsi.
Tehän olette aikuistumassa ja eri kouluissakin
On ikävää on. Tytöt osaa tuon myös. Välillä pyydetään mukaan ja välillä ei ja jos suuttuu sanotaan että toimiihan se puhelin kahteen suuntaan.
Ainut neuvo minkä voi antaa on se että joko koirat puhumalla selvittää itsevarmasti kysyen "mikä se nyt on kun ette enää halua mun kanssa hengata",jos kertoisi syyn tai lähteä pois tilanteissa kun alkaa ilmapiiri vääntymään tai vääristymään vaiks sanoen "lähden syömään Moikka",tai "pitää mennä". On jotenkin parempi opetella sellainen tapa että ei välisten yritä mutta myös konfliktitilanteiden ja hankalien ihmisten välttely.Aina voit lähteä pois.Tämä kannattaa opettaa myös omille lapsille. Ystäviä ehtii saamaan ja ylipäätään jos joku tuntuu epämiellyttävälle että esim yöunet menee vältellä ko henkilöä,säästyy paljolta.Kaikkien reaktiot ei ole sun vikaas tai sun taistelujas. Entä jos itse passaisit ja pidemmän aikaa keksisit muuta puuhaa kunnes saat mukaan pyydön jolloin voit kysyä hienovaraisesti että olet ollut aistivinas että seuraas ei kaivata pahemmin niin et ole tullut.
Kaikkea hyvää. Uusia ystäviä löytyy myös.Kaikki muuttuu jonkin verran noissa käännekohdissa ja koulujen erotkin tekee joskus kateutta mitä lapsena ei ole ennen ollut jne.
Ihan kuin mun tarina. Mä olen tosin nainen ja musta tuntuu a.p että säkin olet..
Ei. Ne on iha äijiä koko apinalauma :) kuin myös itekki.
Minun tarinani OSA 3
Vielä näin melkee puolenvuoden jälkeen kun (sori dramaattisuus ;) ) jätin tuon jengin taakse. Vielä voisin kertoa yhden tapauksen joka tapahtui viikko tai kaksi tämän osa 2 jälkeen. Toni ja Juuso ja yksi toinen tuttu pyysivät päästä meille ryyppäämään. Toki suostuin koska halusin puhua suuni puhtaaksi. Kun oltiin siinä perjantaina sitten iltaa istumassa, juotiin ja röökiteltiin ilman mitään hätää. Saatana kun en tajunnut siinä vaiheessa että äijät halus vaan juottaa meikän kännii että voisin sanoo kaikki maholliset mielipiteeni matista ja teposta ( ei siitä yhtyeestä ). Eli siis kerroin kaikki jutut heistä jotka vitutti ja sen miten paska fiilis oli. Äijät oli ja esitti että muka ymmärtäisivät yhtää mitää koska meikä tietää sen että ne ei oo kokenu mitää tällasen tapastakaa mitä meikä kokee niitten seurassa. Lyön mitä vaan vetoa että heti kun olivat kotia päässeet ni vuotivat kaikki meikäläisen yöllä vuodetut jutut Matille ja Tepolle. Ois pitäny tajuta siitä että kun väki oli aamulla lähteny kukin omalle taholleen että se oli vika kerta ku noi tuloo tänne. Siinä sitte mietin että kuis siinä näin kävi. Tässä vaiheessa loogisin vaihtoehto olis mennä niitte etee ja sanoa että onko pään tilalla paskaa vai mitä. Noh kantapään kautta oppineena sanon että en sano niille mitään elleivät tuu ite pyytää anteeks henkilökohtaisesti siitä kaikesta mitä paskaa ovat meikän niskaan heittäneet. Puol vuotta ollaa pia porskuteltu ja iha jees menee mutta kyllä kieltämättä välillä miettii että onhan täällä vähä yksinäistä. Onneks on harrastuksia :) Sali ja lenkkeily antaa ihan vitusti voimaa jatkaa tätä elämää siihe asti että löytää uusia tuttavuuksia vaikka armeijasta tai sen jälkeen ku aion hakea poliisikouluun. Ei voi hehkuttaa tarpeeks sitä tosiseikkaa että jos kaverit on perseestä ni niiden kanssa ei pidä jäähä vetämään samaa köyttä koska näpithä siinä palaa. Vaikka välillä ahdistaa kun ei ole sosiaalisia suhteita niin silti jaksan uskoa että joku päivä vielä löytyy ne oikeat ihmiset meikällekkin :). Voimia kaikille saman ongelman kanssa painijoille.