VASTAAKO JOKU MINULLE: MITÄ TEKISITTE?

Tätäkin mietin, mutta en pidä nuoleskelusta, mielistelystä, vaikka tällä alalla se on useimmiten suotavaa ja kannattavaa. Otin työni oppimisen kannalta ja tein parhaani, mutta sikaan minua arvioija vertaili.

Unohda koko juttu, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Terveydenhoito-oppilaitoksessa arvosanat saadaan nuoleskelemalla. Ykkönen tulee jos ei kemiat kohtaa, hyvä arvosana tulee jos synkkää ohjaajan kanssa. Mä opin tään omakohtaisesti aikanaan. Opiskeluaika hurahtaa äkkiä ohi, älä jää vatvomaa asiaa enempää!

Itse olen opiskellut sekä terveydenhuolto-oppilaitoksessa että lääkiksessä ja opiskelijoiden kohtelu eroaa kuin yö ja päivä.

Lääkiksessä opettajat suhtautuivat opiskelijoihin ystävällisesti, kannustavasti, rohkaisevasti ja kunnioittavasti. Uskon, että sieltä lähtee ammattikunnassa oleva kollegiaalisuus muita lääkäreitä kohtaan. Lääkiksessä ei koskaan arvosteltu mitään harjoittelujaksoja- päin vastoin- opiskelijat arvioivat harjoittelupaikkoja nimettöminä.

Terveydenhoito-oppilaitoksen harjoittelujaksojen aikana koin kerran pahaa simputusta. Vielä enemmän kuulin kurssikavereiden järkyttäviäkin kokemuksia harjoittelupaikoista.

Jälkikäteen ihmettelin eniten sitä, miksi kritiikki annetaan aina viimeisenä päivänä. Miksi jo harjoittelun alkupäivinä ei voi kertoa, että tuo mitä teet on väärin, voisitko laittaa lakanan kulman näin...Miksi tämäntyyppiset asiat kerrotaan viimeisenä päivänä? Eikö olisi hyvä harjoitella sitä oikeaoppista lakanan laittoa jo harjoittelujakson aikana? Eikä vasta seuraavassa harjoittelupaikassa.

Mielestäni on hyvin väärin, että kenttäohjaajat arvioivat opiskelijan persoonallisuutta harjoittelujakson lopussa. Yksi on liian "hiljainen ja ujo", ei sovi terveydenhoitoalalle. Toinen taas liian äänekäs, ei sovi terveydenhoitoalalle. Harjoittelujakson ohjaajat ovat itse usein nuoria tyttösiä, alle 25-vuotiaita, joilla ei ole useinkaan riittävää taitoa arvioida opiskelijan persoonallisuutta. Yliopistossakin psykologit opiskelevat asiaa 6 vuotta.

Mitä sitten, jos opiskelija on liian "ujo ja hiljainen" terveydenhuoltoalan ammattiin. Mielestäni vastuu siirtyy silloin terveydenhuolto-oppilaitokselle. Persoonallisuuden piirteet ovat hyvin pysyviä, niiden muuttamiseen tarvitaan lääkitystä tai 6-7 vuoden psykoanalyysi 4-5 kertaa viikossa . Mielestäni terveydenhuolto-oppilaitoksen pitää maksaa tuollaisessa tilanteessa opiskelijalle psykoanalyysi. Opiskelija on todettu soveltuvuustestissä alalle soveltuvaksi, opiskelija on tehnyt suuria taloudellisia uhrauksia ja lähtenyt alaa opiskelemaan. Terveydenhoito-oppilaitoksen velvollisuus on saattaa opiskelijan opinnot loppuun.

Voiko ujosta ja hiljaisesta tyttösestä kehkeytyä myöhemmin hyvä hoitaja? Olen itse nähnyt useita tällaisia tapauksia. Nuoruuden ujous häviää, ja henkilöstä kasvaa huolellinen ja tarkka hoitaja. Myös potilaat ovat erilaisia, yksi potilas tykkää puheliaasta hoitajasta mutta toinen hiljaisesta.

Aloittajalle sanoisin:

Ammattitaito opitaan vasta työelämässä. Koulussa opit vain pintaraapaisun työelämässä tarvittavista taidoista. Tätä alaa ei voi oppia kirjoista, sen oppii vain tekemällä tätä työtä, se koskee niin hoitajaa kuin lääkäriäkin. Mene jo ensi kesänä tämän alan tehtäviin. Jos et viihdy jossain, mene seuraavana kesänä toiseen paikkaan. Lähihoitajille löytyy satoja eri työpaikkoja ympäri maata. Tulet varmasti vielä löytämään sellaisen paikan, jossa viihdyt.

Joudun itse joskus ohjaamaan alan opiskelijoita. Vaikka en heille arvosanoja annakaan, niin mielessäni arvioin seuraavaa 3 asiaa:

1) Motivaatio alaa kohtaan on tärkein. Jos se puuttuu, huonolla tiellä ollaan.
2) Miten opiskelija suhtautuu potilaisiin? Onko opiskelija potilaille kohtelias, lämmin, ystävällinen. Se on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä!
3) Ottaako opiskelija ohjeita vastaan. Jos käsken tekemään jotain, tekeekö opiskelija niin vai jättääkö asian tekemättä?

Lopuksi tervetuloa alalle, unohda se eka harjoittelu ja suuntaa katseesi tulevaan!

Kerroinhan sen eläin-vertailun ja ristiriitaisuudet, eihän siinä ollut mitään perustelua hänen arvioinnillleen: veti minua perässä, olin muissa maailmoissa ja luulen olevani, ja olen epävarma .... Tokihan epävarmuuttakin on enhän ole valmis hoitsu, mutta en minä mitään tähtitiedettä ole opiskelemassa!!!

Tiedän mitä teen ja itsearviointi kuuluu osana tähän meidän opiskeluumme, joten tiedän olenko ykkösen vai kakkosen arvoinen. Olen omatoiminen opiskelija, enkä TE-toimiston pakotteella opiskelemassa alaa. En toimi hällä väliä -tyyliin vaan ihan oikeasti OPPIMASSA siellä,
ja ohjaajaan ohjaamiseen ja - taitoihin luottaen.

Valitettavasti ohjaajilla ja arvioijilla ei ole pedag.pätevyyttä vaan vajaan päivän koulutus tuohon tehtävään ja silloinhan täytyy ymmärtää heitä ja heidän taitamattomuuttaan ja pätevyyttään.

Tämä harj.paikka on kuulemma huonomainen. Valituksia on osastolle tullut aiemminkin ja osasto ollut tauolla harj. ja nyt sitten otettiin opiskelija harjoitteluun.
Ihan mielenkiintoinen paikka sinänsä ja kaikin puolin opettava. Opin senkin, ettei harjoittelupaikassa mollata ja aliarvioida opiskelijaa, opiskelijoita vaan kannustetaan alalle,,
Joten valitettavasti se valituksen paikka.

Sehän tässä onkin, kun on ristiriitaisuutta. Sanotaan, että olen hyvä ja siten olen kuin sika.....epävarma jne,,
JÄRKYTTÄVÄ PAIKKA.
Paikasta valitettu aikaisemmin, ihmettelen, että miten sinne harjoittelija laitetaan. Toki sinne voisi laittaa harjoittelijaksi opiskelijan, joka opiskelee
ryhmätyöskentelytaitoja, inhimillisyyttä...

Sitä minäkin ihmettelen, mistä tuli sika ja eläinvertaus. Aloittajan omasta mielikuvituksesta?

Yleensä aloittajan iässä ollaan jo hyvin selvillä siitä, ettei maailma sittenkään ole musta-valkoinen vain. Sävyjä riittää ja harmaata vyöhykettä. Eli ihminen ei ole pelkästään hyvä tai pelkästään huono, vaan jokaisessa on molempia ominaisuuksia. Harjoittelussa otetaan esille heikkoudet, jotta harjoittelija huomaisi kehittää näitä puolia. Nimittäin itse ei puutteitaan usein huomaa. Muut näkevät meidät eri tavalla kuin me itse.

Harjoittelussa ei ole kyse vain teknisestä työn osaamisesta, vaan myös sosiaalistumisesta ja ammatti-identiteetin omaksumisesta. Tähän kasvetaan vähitellen. Ensimmäisessä harjoittelussa ollaan vielä aika raakileita.

Aloittajalla on selvästi ongelma kritiikin vastaanottamisessa. Hän voisi hyötyä saamastaan kritiikistä ottamalla sen vastaan ja pyrkimällä jatkossa kehittämään juuri kritiikkiä saaneita puoliaan. Tosin rajansa kaikella, sillä koskaan ei kuitenkaan voi miellyttää kaikkia. Sekin on vain hyväksyttävä.

Voi tietysti valittaa, mutta ei se aloittajan tilannetta paranna. Ehkä kyseiseen paikkaan ei pitäisi lähettää harjoittelijoita.

Arvioija sanoi arviointitilaisuudessa, että olen kuin sika, jota pitää vetää perässä ja viimeisenä päivänä sitten toimin???
Olen omatoiminen ja ei minua perässä tarvinnut vetää, sillä toimin itsenäisesti koko ajan. Perehdyttämisessä teimme pari työskentelynä kaksi päivää ja kolme päivää toimin omatoimisesti, kuten oli neuvottu.

Tein ne mitä minulle kuuluu ja enemmänkin ja mielelläni tein, koska olin tullut oppimaan.
Siis sehän tässä onkin, kun tilalaisuus oli hyvin ristiriitainen. Olin harjoittelemassa 5 viikkoa, mulle ei sanottu mitään huonoa, sanottiin , että olen todellakin omatoiminen ja ilman muuta sanomme, jos on sanottavaa .

ölkpoi kirjoitti:

Arvioija sanoi arviointitilaisuudessa, että olen kuin sika, jota pitää vetää perässä ja viimeisenä päivänä sitten toimin???
Olen omatoiminen ja ei minua perässä tarvinnut vetää, sillä toimin itsenäisesti koko ajan. Perehdyttämisessä teimme pari työskentelynä kaksi päivää ja kolme päivää toimin omatoimisesti, kuten oli neuvottu.

Tein ne mitä minulle kuuluu ja enemmänkin ja mielelläni tein, koska olin tullut oppimaan.
Siis sehän tässä onkin, kun tilalaisuus oli hyvin ristiriitainen. Olin harjoittelemassa 5 viikkoa, mulle ei sanottu mitään huonoa, sanottiin , että olen todellakin omatoiminen ja ilman muuta sanomme, jos on sanottavaa .

Lue lisää

Arvioijan kielenkäyttö on ollut asiatonta.
Aivan ulkopuolisen on mahdotonta oikein kuvitellakaan, mistä on ollut kyse.