Meillä on alkanut olla kohtuuttomia vaikeuksia miniämme kanssa. Hän asuu yli 200 km:n päässä meistä, joten emme aiemminkaan kovin usein poikamme huushollissa vierailleet, mutta nyt vierailut ovat loppuneet tykkänään. Poikamme perhe ei ole yli vuoteen käynyt meillä, emmekä mekään ole voineet käydä katsomassa lapsenlapsiamme toukokuun jälkeen. Viimeksi olemme nähneet lapsia nuoremman lapsenlapsen ristiäisissä toukokuussa.
Toukokuussa ennen ristiäisiä olime päivän avustamassa järjestelyissä, mutta silloinkin apumme epäonnistui. Teimme kaikki asiat niin väärin, että miniämme läheti meille haukkumakirjen perään ja lupasi peruuttaa lapsen ristiäisetkin. Ristiäiset kuitenkin pidettiin ja lapsi sai nimen.
Kesällä miniämme hieman lauhtui ja alkoi lähettää meille lasten kuvia sähköpostilla. Marraskuussa valokuvien tulo kuitenkin loppui, ja miniämme on kieltänyt poikaammekin lähettämästä meille mitään kuvia lapsista. Nyt miniä vaatii meiltä jotain maailmaasyleilevää anteeksipyyntöä jostakin, mutta me emme tiedä, mikä on ollut rikoksemme, jota pitäisi pyytää anteeksi. Miniä ei edes salli poikamme soittavan kotoaan meille, vaan hänenkin pitää ottaa meihin yhteyttä salaa työmatkoillaan ajaessaan autoa.
Koska meidän suvussa kaikki ovat aina ollet tervejärkisiä, ja sukulaisten välit ovat ollet hyvin läheiset ja luontevat, niin emme nyt tiedä, miten meidän pitäsi toimia. Normaalit kohteliaat käytöstavat eivät miniällemme riitä, vaan hän pimahtaa aina ihan vähäpätöisistäkin asioista ja kirjoitaa sitten vielä perään 5-6 sivuisen haukkumakirjeen. Hän epäilee aina sitä, että kaikki puhuvat hänestä pahaa.
Nyt tämä miniämme on vaatinut poikaamme soittamaan kaikille meidän sukulaisillemme ja ilmoittamaan sen, että me olemme aivan hulluja ja kamalia ihmisiä. Tehtävähän on pojallemme aivan mahdoton, sillä hän vanhastaan tietää, että me olemme sukulaistemme keskuudessa ehkä kaikkein pidetyimpiä ja rentoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät meillä hyvin, sillä meillä jokainen saa olla omana itsenään. Koska poikamme ei ole suostunut sukulaisillemme meita haukkumaan, niin nyt miniämme haukkuu poikaamme siitä, että hän ei puolusta vaimoaan.
Me olemme aivan äimänkäkenä tässä tilanteessa. Olisiko jollakin palstalaisella kokemusta siitä, mikä tauti saattaisi olla kyseessä? Voiko tauti pahentua siihen pisteeseen asti, että miniämme olisi vaaraksi pienille lapsilleen? Toistaiseksi hän on hoitanut lapset hyvin, mutta jotenkin hänen luonteenlaatunsa näyttäisi olevan kovin epävakaa. Mitenkähän tässä kannattaisi toimia?
Toukokuussa ennen ristiäisiä olime päivän avustamassa järjestelyissä, mutta silloinkin apumme epäonnistui. Teimme kaikki asiat niin väärin, että miniämme läheti meille haukkumakirjen perään ja lupasi peruuttaa lapsen ristiäisetkin. Ristiäiset kuitenkin pidettiin ja lapsi sai nimen.
Kesällä miniämme hieman lauhtui ja alkoi lähettää meille lasten kuvia sähköpostilla. Marraskuussa valokuvien tulo kuitenkin loppui, ja miniämme on kieltänyt poikaammekin lähettämästä meille mitään kuvia lapsista. Nyt miniä vaatii meiltä jotain maailmaasyleilevää anteeksipyyntöä jostakin, mutta me emme tiedä, mikä on ollut rikoksemme, jota pitäisi pyytää anteeksi. Miniä ei edes salli poikamme soittavan kotoaan meille, vaan hänenkin pitää ottaa meihin yhteyttä salaa työmatkoillaan ajaessaan autoa.
Koska meidän suvussa kaikki ovat aina ollet tervejärkisiä, ja sukulaisten välit ovat ollet hyvin läheiset ja luontevat, niin emme nyt tiedä, miten meidän pitäsi toimia. Normaalit kohteliaat käytöstavat eivät miniällemme riitä, vaan hän pimahtaa aina ihan vähäpätöisistäkin asioista ja kirjoitaa sitten vielä perään 5-6 sivuisen haukkumakirjeen. Hän epäilee aina sitä, että kaikki puhuvat hänestä pahaa.
Nyt tämä miniämme on vaatinut poikaamme soittamaan kaikille meidän sukulaisillemme ja ilmoittamaan sen, että me olemme aivan hulluja ja kamalia ihmisiä. Tehtävähän on pojallemme aivan mahdoton, sillä hän vanhastaan tietää, että me olemme sukulaistemme keskuudessa ehkä kaikkein pidetyimpiä ja rentoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät meillä hyvin, sillä meillä jokainen saa olla omana itsenään. Koska poikamme ei ole suostunut sukulaisillemme meita haukkumaan, niin nyt miniämme haukkuu poikaamme siitä, että hän ei puolusta vaimoaan.
Me olemme aivan äimänkäkenä tässä tilanteessa. Olisiko jollakin palstalaisella kokemusta siitä, mikä tauti saattaisi olla kyseessä? Voiko tauti pahentua siihen pisteeseen asti, että miniämme olisi vaaraksi pienille lapsilleen? Toistaiseksi hän on hoitanut lapset hyvin, mutta jotenkin hänen luonteenlaatunsa näyttäisi olevan kovin epävakaa. Mitenkähän tässä kannattaisi toimia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taudin nimi on tossun alla. Poikasi taudin siis. Aika yleistä kai se. Vanhempien kasvatusvastuuseen kuuluu varustaa jälkikasvua realismilla, myös naisten suhteen. Vaikea sanoa onko mitään tehtävissä.
Iha sammoo mieltä. Poekas on pahasti tossun alla. Akalle vuan kunnolline selekäsaauna, nii sillähä tästä vaevasta piäsöö. Akalle vuan parempi kuri, nii aarinko alakaa paistoo teijännii huushollissa.
Munkin suvussa ov vastaava tapaus...oon huomannu että on parempi olla viileissä väleissa moisen hullun kans...oiskohan sen sairauden kaksisuuntainen mielialahäiriö.eli mielisairaus on kyseessä.Ei oo miehellä helppoa yrittää pysyä mukana mielen ailahduksissa...eli vika ei ole välttämättä teissä.Paha sanoo kun jokainen selittää vain asiat omasta näkökannastaan...
Vaikea sanoa, kun ei tiedä kokonaistilannetta.
Se on ainakin selvä, että mies on tossun alla ja kodissa on akkavalta. Miksi poikanne tekee kaikki akan pillin mukaan?
Oireet sopisivat myös narsistiin. Heitä ei voi miellyttää muuta kuin tekemällä kaikki just heidän pillinsä mukaan ja olemalla ajatustenlukija. Muuten he raivostuvat. Kaikki vika on aina muissa vaikka he itse olisivat syypäitä ja et olisi edes ollut paikallakaan. He eivät anna anteeksi kenellekään vaan jäävät hautomaan kostoa. Jakavat ihmiset hyviin ja pahoihin ja jos joudut pahoihin, sinut poistetaan elämästä. Paha olet jo jos et tee niinkuin he haluavat. Heidän kanssaan ei kukaan voi tulla pitkällä aikavälillä toimeen. Suosittelen lukemaan aiheesta kirjallisuutta, sitä on paljon nykyään tarjolla.
He yleensä myös eristävät puolisonsa kaikista ihmissuhteistaan, että saavat puolison armoilleen. Silloin heitäkin on helpompi hallita. Itse voivat olla vaikka miten petollisia ja elää kaksoiselämää, heillä on aina joku varasuunnitelma, jos eivät saa tahtoaan lävitse. Eivät kykene normaaliin rakkauteen ja kiintymykseen. Ovat täysin itsekkäitä. Tekevät vaikka mitä pahuuksia. Lapset eivät ole mikään poikkeus heidän pahuudelleen. Yleensä valitsevat uhreikseen kilttejä ihmisiä, jotka eivät osaa puolustaa itseään ja joita he pystyvät manipuloimaan. Alussa he tietysti osaavat näytellä mitä hurmaavinta/ ihaninta ihmistä ja sillä he saavat uhrinsa koukkuun.
Nimimerkillä narsistien uhri
Kannattaa pysyä erossa, sillä tavalla pääsee vähemmällä. Minunkin suvussani samanlainen tapaus. Yritin sitkeästi pysytellä väleissä, mutta tulin aina tyrmätyksi. Ei kannata yrittää väkisin pitää yhteyksiä, siitä saa vain jatkuvan pahan mielen, ja jossain vaiheessa on kuitenkin pakko luovuttaa, sillä ei kukaan kaikkea kestä.