Sinua en saa ja pitää se hyväksyä. Avoimin mielin tutustun jatkossa uusiin ihmisiin, tiedä mitä tapahtuu. Ei varmaan kummia.
Kaipaan kyllä. Ei ilmeisesti noita ihmisiä, joiden kanssa on kemiaa ja kipinää, saa itselleen.
Tähän ikään piti päästä, kun tajusin, että nuo "puolivillaset" parisuhteet onkin se realiteetti. Turha haaveilla muusta.
Kaipaan kyllä. Ei ilmeisesti noita ihmisiä, joiden kanssa on kemiaa ja kipinää, saa itselleen.
Tähän ikään piti päästä, kun tajusin, että nuo "puolivillaset" parisuhteet onkin se realiteetti. Turha haaveilla muusta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
mitä puolivillasia mehän ollaan tahmasia kun vauhtiin päästää se on elämää.
Semmosta se on duuniin ei tarvi levitellä, on tätä työtömyyttääkin muutenkin
Vastaan nyt ei välttämättää koske aloituksen tekijää
mitä kuvittelet opiskelun ja kotiäinä vie, että töissäkin olisin. älä nyt minusta tehomoottoria tee.
eikä ne miehet minua innosta ne on niin sulosia vaa ei minun tyylisiä yhtää tuo mies on minun kaikkeni ei muut eikä tuu.
olen vaan seksuaalinen, en muuta. en koskisi muihin sormellakaan koska oma tuntoni on se verran vahva ja järki etten mene eläimien vaistolla kuin ukkoseni kimppuun. mies pukisi minut säkkiin etten olisi joulukinkun näköinen mutta duunini tulee olemaan naispuoleinen jos en sitten joudu kädenalalle.
Kyllä minä haluaisin hänen kanssaan ihan "kokovillaisen" suhteen, jos se vain olisi mahdollista muita satuttamatta.
Itsestäni tuntuu että satutan ja tuotan surua tuntemilleni naisille ympärilläni, joten pidän käden etäisyyden heihin, vaikka tykkäisinkin heistä. Samalla suojelen kait itseänikin...
Jospa satutat ja tuotat surua silloin,kun pidät sitä etäisyyttä.Miltä suojelet itseäsi.
toivottomuus ja epävarmuus tulevaisuudesta. kun olen seurassa ja puhumme yms.mukavia, niin se tuntuu hyvältä ja luontevalta, mutta sitten yhtäkkiä mieleen tulee kaikki mahdolliset ongelmat ja murheet mitä vaan löytyy, niin omat kuin sukulaistenkin... en halua rasittaa ja tuhlata heidän aikaansa ... asioihin jotka minun pitää ensin itse selvittää, joihin voi mennä kauankin aikaa... heidän pitäisi vain unohtaa ja jatkaa matkaansa...
Jos he haluaisivatkin kuulla ja olla tukena ja apuna,sinulla on vain kuvitelma,että olet rasite.Voisit itsekin voida paremmin kun juttelisit.Parhaimmassa tapauksessa se olisi vastavuoroista.Vai etkö luota heihin?
puukkoja on kaivettu selästä useampia, joten luottoa on vaikea antaa. olen kyllä aina pitänyt puoleni asioissa, pahoissakin tilanteissa.
Sinun taustoja en tunne, mutta fiilis on ihan sama. Onko nykyään enää sellaista vanhaa kunnon rakkaussuhdetta olemassakaan? Jotenkin luulen tietäväni täysin mistä puhut..
Lyhyesti, on. Rakkaussuhde eroaa tottumussuhteesta roimasti eikä näitä kahta voi edes verrata samassa skaalassa. Ensimmäinen o läpi elämän kestävä ja koko ajan vahvistuva, jälkimmäinen soutaa/huopaa ja arpoo ja tappelee.
Tahtoo sitten semmoisen rakkaussuhteen. Onko pitkäkin jono?
Ei meillä koskaan ole ollut kemiaa tai kipinää.
Voihan olla, että ap. tunsi kemiaa ja kipinää, mutta sen kohteelle juttu olisi taas ollut puolivillainen, kemiaton ja kipinätön suhde.
Saanen epäillä. En ole sähköteknikko, mutta käsittääkseni jännite on ilmiö kahden hiukkasen (?) välillä. Sitä joko on tai sitä ei ole. Nelisenkymmentä vuotta olen tätä palloa tallannut ja vain yksi on vienyt jalat altani lähestulkoon kirjaimellisesti. Hän on kuitenkin toisen kanssa, ja se on kipeä asia, joka minun on hyväksyttävä. Pystyn lähtemään puolivillaisesta suhteesta ja olemaan yksin, mutta pettämään en pysty.
Aloittajaa rohkaisisin keskustelemaan tilanteesta toisen osapuolen kanssa ennen hanskojen tiskiin heittämistä. Villahanskojen, etenkään.
Olen ajatellut samoin kuin aapee ja varmasti moni muukin täällä ja muualla
Olen tuntenut häntä kohtaan kemiaa ja kipinää kauan aikaa. Tosi vahvasti. Ei se hellitä. Elämäntilanne on vaikea. Silti välitän hänestä uskomattoman paljon. En ymmärrä miten voin tuntea näin voimakkaasti. Jotain ihmeellistä meidän välillä on.
Se on niin, etten luovu hänestä ilmeisesti sydämessäni ikinä. Se tunne on sellainen, ei enää ihmisen kokoinen. Antaa olla, ole sitten sydämessä joka hetki... En käsitä yhtään, kai nämä on niitä henkimaailman juttuja, kun en vain voi unohtaa häntä.
Pidä kiinni. Anna olla sydämessäsi. Siellä on hyvä olla. Hänkin on minun sydämessäni ja sielussani. Jos näin kauan on mennyt aikaa ja ajattelee kaiken kokemansa jälkeen vielä häntä niin voiko se olla muuta kuin syvää kiintymystä ja rakkautta toista kohtaan.
Niin on paras, hellästi sydämessä kantaa ja rakastaa.
:(,no joo,joo.Joku sanonu noin,kolahti kai omaan nilkkaan.Onko sinusta hyvä noin?
Mitä tarkoitat?
jutellut tämän ihmisen kanssa vai kuinka? mutta kukin tekee tavallaan, tututstut sitten avoimin mielin naisiin ja ties mitä tapahtuu, voit päästä vaikka pukille.
viimeksi, mitä sanoit? millainen kommunikointi teillä on keskenään?
EI puhuta kunnolla..
sillon ei oo toivookaan mistään.
Haluaisin puhua hänen kanssaan. Miehen. Kummallinen tilanne. Miten voin tykätä jostakin joka on niin kaukana ja silti niin lähellä minua ja sydäntäni?
Eikä mekään puhuta kunnolla. Ajattelen häntä joka päivä.
Miten voisi edes ajatella saavansa jos ette koskaan puhu toisillenne, sellainen asia jota ei voi ymmärtää, ei puhuta ollenkaan ja kirjoitetaan tuollainen aloitus. Te olette tärvänneet kaiken puhumattomuudella.