Moikka
Kirjoitan tästä nyt viimein, koska ongelmani alkaa vaikuttamaan elämääni liian paljon, enkä pysty jatkamaan tällä tavalla. Olen siis 18- vuotias poika. Kouluni menee hyvin ja päällisin puolin (opiskelu, työt yms) menee paremmin kuin hyvin. Ongelmani on ahdistus ja liiallinen stressi. Tuntuu että mulla on koko ajan jokin pelko, joka aiheuttaa ahdistusta. Pelko saattaa olla todellisuudessa melko turha ja todennäköisyys että se toteutuisi on hyvin pieni, mutta silti koen ahdistusta siitä. Vaikka hoen itselleni mielessä että "elä hetkessä yms" niin silti se ei oikein helpota oloa. Tein tyhmiä asioita pahimmassa murros-iässäni ja tunnen vieläkin syyllisyyttä tietyistä asioista ja pelkoa siitä, että se voisi kummitella tulevaisuudessa joka voisi mm vaikuttaa maineeseen tai työpaikan saantiin. Olen nykyään todella tunnollinen ja olen myös aina ollut herkkä ihminen. Peloista ja ahdistuksesta vielä, että jos joku ahdistuksen aihe siirtyy pois, niin uusi tulee tilalle. Jos joku on kokenut samanlaisia ongelmia niin voisi avata ja kertoa mikä helpotti ja miten pääsit eroon ahdistuksesta ja stressistä? :)
Kirjoitan tästä nyt viimein, koska ongelmani alkaa vaikuttamaan elämääni liian paljon, enkä pysty jatkamaan tällä tavalla. Olen siis 18- vuotias poika. Kouluni menee hyvin ja päällisin puolin (opiskelu, työt yms) menee paremmin kuin hyvin. Ongelmani on ahdistus ja liiallinen stressi. Tuntuu että mulla on koko ajan jokin pelko, joka aiheuttaa ahdistusta. Pelko saattaa olla todellisuudessa melko turha ja todennäköisyys että se toteutuisi on hyvin pieni, mutta silti koen ahdistusta siitä. Vaikka hoen itselleni mielessä että "elä hetkessä yms" niin silti se ei oikein helpota oloa. Tein tyhmiä asioita pahimmassa murros-iässäni ja tunnen vieläkin syyllisyyttä tietyistä asioista ja pelkoa siitä, että se voisi kummitella tulevaisuudessa joka voisi mm vaikuttaa maineeseen tai työpaikan saantiin. Olen nykyään todella tunnollinen ja olen myös aina ollut herkkä ihminen. Peloista ja ahdistuksesta vielä, että jos joku ahdistuksen aihe siirtyy pois, niin uusi tulee tilalle. Jos joku on kokenut samanlaisia ongelmia niin voisi avata ja kertoa mikä helpotti ja miten pääsit eroon ahdistuksesta ja stressistä? :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Taidat olla jotenkin jopa ylisuoriutuja ja koetat suorittaa elämää jo tulevankin varalta. Monilla nuorilla on nykyään syrjäytymisen pelko ja tunne, että ei saa ja löydä paikkaa yhteiskunnassa ja epävarmassa maailmassa. Ei sinun nuoruuden kohellukset estä työn saantia. Jos olet töppäillyt pahoin, niin voit ottaa asian esille mikäli uskot että se on tullut jo työantajan tietoon. Kerrot katuvasi ja häpeäväsi moista nyt aikuisena.
Sinua vaivaa perusturvattomuus ja pelko, ettei elämä kanna. Muuten aika tuttu tunne monella nuorella. Elämä aikuisena pelottaa.
Uskon että tulet pärjäämään ja löytämään paikkasi. Varmaan riittäisi vähempikin yrittäminen. Kun voisit ottaa välillä iisisti ja rentoutua. En tarkoita tällä, että lähtisit remuamaan baareihin.
Tuo on kyllä totta, että riittäisi vähempikin yrittäminen. Ei siis vielä ole tullut mitään esille, mutta pelkään että joskus tulee. Tämä on yksi ahdistuksen aiheistani ja liittyy varmaankin juuri tulevaisuuden pelkoon mitä ajattelen liikaa.. :)
Onko sinulla hyvin pärjänneet vanhemmat? Tarkoitan koulutus, ammatti ja varallisuus. Ja asettavatko he vaatimuksia, että myös jälkikasvun tulisi päästä samaan ja jopa ylittää. Muista, sinulla saa olla ihan oma elämä ja se riittää.
Vanhempani ovat hyvin pärjänneet, ja he kyllä pitävät minua fiksuna ja odottavat minun tulemaan hyvin toimeen, mutta eivät ns painosta. Se kehitys ja nopea henkinen kasvu mikä tapahtui kun aloitin toisen asteen opinnot.. Ehkä pelkään että kaikki voisi mennä vielä "pieleen". Olen aina stressanut vähän liikaa mutta viimeiset 4-5 kk olen ollut todella ahdistunut ja stressaantunut.. Olen myös lukenut ahdistuneisuushäiriöstä..
Myös koulussa pidettävät esitykset ovat jännittäneet enemmän ja olen saanut ramppikuumeen kaveriksi. Syke lyö tuhatta ja sataa ja vapisen. Ennen tykkäsin esiintymisestä, mutta nykyään jännitän sitä ihan hulluna.. :)
Itse aloin jännittää esiintymistä jo noin 12-vuotiaana ja se vain paheni yläasteella ja lukiossa, eikä ole helpottanut aikuisiän opinnoissakaan. Esiintymisjännitys on yleinen vaiva, jopa ammattiesiintyjillä, kuten ehkä olet kuullutkin. Suosittelen käymään lääkärissä ja kertomaan asioista, tällaiset ongelmat on heille arkipäivää. Lääkärille asiasta puhuminen voi jännittää, mutta kuten sanoin niin nämä asiat ovat heille tuttuja. Itse sain parikymppisenä ensimmäisen kerran esiintymisjännitykseen Propral-nimistä lääkettä, joka on beetasalpaaja. Se laskee pulssia ja sitä kautta rauhoittaa oloa. Olen nyt noin 35-vuotias ja opiskelen uutta ammattia ja tämä lääke minulla on edelleen käytössä ja sitä otetaan tarvittaessa noin tunti ennen jännittävää tilannetta(esim. esiintyminen luokan edessä). Itselläni jännitys on sen verran voimakasta että olen saanut myös näihin tilanteisiin lääkäriltä rauhoittavaa lääkettä(Xanor), joka lievittää hyvin jännityksen tunnetta. Minulla ei näistä lääkkeistä ole ollut mitään sivuvaikutuksia ja otan niitä tosiaan vain tarvittaessa. Myös ahdistukseen voi saada apua lääkäriltä tai jos kynnys sinne mennä on korkea, niin varmaan teidän koululla on terveydenhoitaja tai koulukuraattori..heidänkin kautta pääset avun hakemisessa alkuun. Tsemppiä sinulle 15Plus16, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin ja toivon että saat sopivaa apua.
Koulukuraattori ei ole enää mahdollinen valitettavasti tässä vaiheessa .. Puhuminen varmasti auttaisi, mutta kynnys sinne menemiseen on suuri. Tuntuu että en kehtaa kertoa ongelmistani ja jopa jotkut jutut voivat olla noloja kertoa.. Psygologille kestää varmaan jonottaa kuukausia?? Kannattaisiko kertoa vanhemmille ja suostutella varaamaan yksityiseltä aika?
Ymmärrän että kynnys on suuri. En ole itsekään koulukuraattorilla käynyt. Kärsin näistä jutuista aivan liian pitkään vaikka apua olis voinu saada jo paljo aiemmin. Kerää rohkeutta ja kerro vanhemmille asiasta, varaatte sitten yhdessä ajan sinne lääkäriin. Mun porukat ei tiennyt näistä asioista ennenku muutama vuos sitten, päätin avautua heille. Olivat harmissaan etten kertonut asioista silloin aikanaan yläasteella/lukiossa. Ole sä fiksumpi ja ota asia hoitoon aiemmin ku mä :)
Harmi että jouduit noin kauan kamppailla stressin yms kanssa:/. Pahin on juuri kun päällisin puolin menee niin hyvin. Valmistun hyvillä arvosanoilla keväällä ja olen tehnyt töitä osa-aikaisesti välillä ja saanut kehuja ahkeruudesta jne. Sitten yhtäkkiä kerron että olen ahdistunut ja stressaantunut niin paljon, että elämästä onkin tullut jo hankalaa.. Eivät varmaan aluksi edes uskoisi :)
Olen sitä mieltä että alle 25 vuotiaana tapahtuneita hölmöilyitä ei lasketa ja ihminen on aikuinen vasta kun on 30. Älä murehdi alaikäisenä tehtyjä möhläyksiä. Ne kasvaa sammalta.
Täyttä totta kyllä joka sana! Stressaan vaan, että mua vastaan voisi joku vielä nostaa syytteen vanhoista asioista, ja pilata tulevaisuutta.. En mitään erityisen pahaa ole tehnyt tms, eikä mulla ole rekisterissä mitään. Pelkään vaan tämmöisiä asioita kun on kova stressi ja ahdistus :/. Niin kuin sanottu olen todella tunnollinen ja ehkä vähän liiankin nykyään? Tiedän kyllä että jotkut ajatukset ovat liian kaukaa jo haettua eikä ole normaalia.. Taidan varata ajan jollekkin psykologille ja kertoa ongelmista. Elämä on niin paljon parempaa kun ei ole jatkuvaa stressiä ja liika miettimistä..
Päällisin puolin mullakin on aina mennyt hyvin, ei kukaan(porukat mukaan lukien) oo tiennyt et mulla on pahoja jännitysoireita ja muuta ikävää. Nää asiat on helppo salata läheisiltä, mut jälkeen päin mietittynä ei ois kannattanut. Itsekin olen aina ollut tunnollinen ja täsmällinen. Toivon sulle tosi paljo voimia, et saisit varattua sen ajan lääkäriin ja/tai kerrottua porukoillesi asioista. Voin sanoo ettei noi asiat yleensä parane jos niihin ei saa apua. Itse kadun etten aikanaan ottanut asioita puheeksi, mun tilanne vois olla nyt paljo parempi, enkä kärsis enää tästä samasta paskasta. Tsemppiä sinulle!
Kiitos tsempeistä! Tekee hyvää lukea muidenkin kokemuksia ja tuntemuksia. Tuntuu että mua vaivaa nyt sama kuin sua on vainannut.. Enpähän ole ainakaan ainoa joka on ahdistunut yms ja silti ihan normaali ihminen :)
ota pari bissee,se helpottaa ahistuksee.ja mä tarkotan oikeesti pari vaa.ei tarvi vetää koko mäyristä niinkuin maan tapa on.niiku lääkkeeks.viina on myrkkyä.