Olen ollut parisuhteessa narsistin kanssa vuosia sitten ja tästä syystä narsismi ei ollut minulle mikään uusi asia. Silti kaikesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta huolimatta, jota miesystäväni minulle aiheutti, en olisi koskaan uskonut sitä julmuutta, mitä narsisti voi lapselle osoittaa. Minulla on ystäväpiiriin kuuluva tuttavanainen. Oikein valovoimainen, mutta hirveän kateellinen omalle tyttärelleen.
Itse olisin tyytyväinen, jos tyttärestäni kasvaisi minua kauniimpi. Jos hänellä ei olisi huonoa ihoa kuten minulla, jos hän olisi hoikempi, hänellä olisi suuremmat huulet jne. Ja vaikka näin ei olisi, hän olisi silti kaunis. Olisin tyytyväinen, jos tyttäreni tietäisi jo nuorena, mitä hän haluaisi isona tehdä. Välttäisi minun virheeni. Jos hän löytäisi itselleen sopivan kumppanin, saisi ihanan perheen miehen tai naisen kanssa. Tai eläisi yksin kissojen kanssa, jos se tekee hänet tyytyväiseksi. Olisin onnellinen, jos tyttäreni eläisi onnellisemman elämän kuin minä- hänen omilla ehdoillaan.
Narsistin logiikka ei ole kuitenkaan sama. Tyttäreltä vaaditaan paljon.Harrastuksia on iso liuta. Pitää olla paras & kaunein ja kuitenkaan ei saisi viedä narsistin valokeilaa. Kuka tässä tehtävässä oikein onnistuu? Juuri, kun olet saanut opiskelupaikan yliopistosta ja kiirehdit kertomaan siitä äidille, niin äiti muistuttaa sadoista tekemistään uhrauksista ja esittää uuden vaatimuksen. Et enää, tiedä kuka olet jos olet koskaan tietänyt. Isä on kadonnut perheestä tai hän on läsnä, mutta kuvittelee kaiken vain tyypilliseksi naisten käyttäytymiseksi. Tai sitten myös isä on narsisti. Ja kukaan ei usko. Äitisihän on enkeli ja joskus onkin. Mutta usein enkelin tilalla on piru, joka repii kaikki ne enkelin teot pois. Ja sitten pohdit, oliko sitä enkeliä koskaan olemassakaan.
Itse olisin tyytyväinen, jos tyttärestäni kasvaisi minua kauniimpi. Jos hänellä ei olisi huonoa ihoa kuten minulla, jos hän olisi hoikempi, hänellä olisi suuremmat huulet jne. Ja vaikka näin ei olisi, hän olisi silti kaunis. Olisin tyytyväinen, jos tyttäreni tietäisi jo nuorena, mitä hän haluaisi isona tehdä. Välttäisi minun virheeni. Jos hän löytäisi itselleen sopivan kumppanin, saisi ihanan perheen miehen tai naisen kanssa. Tai eläisi yksin kissojen kanssa, jos se tekee hänet tyytyväiseksi. Olisin onnellinen, jos tyttäreni eläisi onnellisemman elämän kuin minä- hänen omilla ehdoillaan.
Narsistin logiikka ei ole kuitenkaan sama. Tyttäreltä vaaditaan paljon.Harrastuksia on iso liuta. Pitää olla paras & kaunein ja kuitenkaan ei saisi viedä narsistin valokeilaa. Kuka tässä tehtävässä oikein onnistuu? Juuri, kun olet saanut opiskelupaikan yliopistosta ja kiirehdit kertomaan siitä äidille, niin äiti muistuttaa sadoista tekemistään uhrauksista ja esittää uuden vaatimuksen. Et enää, tiedä kuka olet jos olet koskaan tietänyt. Isä on kadonnut perheestä tai hän on läsnä, mutta kuvittelee kaiken vain tyypilliseksi naisten käyttäytymiseksi. Tai sitten myös isä on narsisti. Ja kukaan ei usko. Äitisihän on enkeli ja joskus onkin. Mutta usein enkelin tilalla on piru, joka repii kaikki ne enkelin teot pois. Ja sitten pohdit, oliko sitä enkeliä koskaan olemassakaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se vaihtelu on vaikeinta, välillä on ollut kuin enkeli ja välillä piru, ts. se ennalta-arvaamattomuus, joka on narsistisille kai yleistä. Välillä käy hyvät ja huonot muistot mielessä taistelua, jossa kumpikaan muisto ei lopullisesti pääse voitolle. Se repii vain sielua ja tekee itselleen hallaa, koska ei oikeasti pysty päättämään kumpi hän on.
Ehkä koko asia kannattaisi mitätöidä itseltään?
Ennalta-arvaamaton, alati rankaiseva ja pohjimmiltaan kateellinen sadisti on enemmän paha, koska hän jättää käytöksellään hämmennyksen tai hetkittäin jopa vihan tilaan.
Se on tosiaan erikoista, että kaikki äidit eivät luonnostaan iloitse siitä jos tyttärellä on parempia ominaisuuksia kuin itsellä.
Ja jos vaikka olisi hyvin itsekäskin äiti, niin miksi eivät sitten iloitse synnättäneensä jotakin itseään hienompaa ?
Siis sehän olisi evoluutionkin kannalta hyvä, jos polvi paranisi joka kerta.
Koko typerä vertailu siitä kuka on parempi on tyhmää. Jokainen on paras omana aikanaan ja omana hetkenään. Ei voi verrata henkilöä joka on nuori nyt ja henkilöä, joka oli nuori 50 vuotta sitten, ei sitten mitenkään. Vanha ihminen on ollut huippu omana aikanaan ja se pitäisi riittää, pitääkö vertailla sitä kuinka 89 vuotias juoksee 100metriä 20 vuotiasta vastaan? Ei.
Minäki tunnen narsisteja jotka vertailevat. Se on ilkeätä ja tyhmää.
No noinkin.
Mutta ei se kyllä niinkään ole, että jotenkin nuoret ihmiset olisivat parempia kuin vanhat.
Eikä kaikilla ole nuoruudessa jotain huippukohtaa. Se voi jäädä elämättäkin.
ei siinä ole mitään pahaa, jos tykkää esim. kehua ja kannustaa nuoria mielestään itseään kauniimpia. ei se ole minusta mitään pahaa vertailua.
En minä ainakaan pahota mieltä itseäni nuoremmista ja kauniimmista.
Tai pudä sitä minään vertailuna, jokta minua pitäisi suojella.
Ei ole mielestäni mitään objektiivista kauniimpaa ja rumempaa.
Voi minunkin mielestä vaikka vanha partaukko olla paljon kauniimpi kuin joku muka komea nuorukainen. Ja jonkun toisen mielestä just toisinpäin. Se on ihan makukysymys esim. estetiikka, eikä siinä ole minusta mitään pahaa jos katselee maailmaa omalla kauneustajullaan esimerkiksi.
Kaikissa ihmisissä kun on omat hyvät puolensa. Mutta narsistien kanssa menee niin, että he mielellään kovaäänisesti vertailevat niitä asioita, missä ovatkin parempia kuin jotkut toiset - ja tietysti vastaavasti mitätöivät ja väheksyvät kaikkea sitä, missä asia olisi toisinpäin. Jos edes aina näkevät ja ymmärtävät lahjakkuutta muissa. Sitten kun on pakko ymmärtää, koska koko muu maailma sen ymmärtää, tulee taas narsistin kaaoksen hetki, kun täytyy yhtäkkiä kääntää kelkkaa ja muuttaa tarinoita siten, että hänhän on ollut tätä mieltä koko ajan.