On ajan haaskausta yrittää mitään sopimusta SAK:n kanssa. Keskusjärjestö on jämähtänyt viime vuosituhannelle lakkointoineen. Mutta annetaan poikien vain lakkoilla. Jo kesällä Lauri Lyly ilmoitti, ettei se voi aloittaa keskusteluja yhteiskuntasopimuksesta, kun hallitus oli asettanut oikein konkreettisen tavoitteenkin Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Voi hellan lettas, täytyy oikein sääliä Lauri-parkaa. Vai ei keskusteluille saisi olla agendaa. SAK:n touhu on niin akkamaista kuin vain voi olla. Neiti suppusuu saa kyllä vielä huomata, että lakko lämmittäisi näillä keleillä yhtä vähän kuin jos pissaisi pöksyihinsä; kylmät tulee nopeasti. Jo syksyllä Lyly järjesti Helsinkiin yhden uho-päivän, mutta mites kävikään, pahimpien arvioiden mukaan sata miljoonaa hävitettiin taivaan tuuliin vain siksi, että saatiin hetki leikkiä ja kokea voimantunnetta. Sillä rahalla olisi saatu lisää hoitajia vanhuksille ja työpaikka sadoille tai jopa tuhansille työttömille.
Säälittävää SAK
Missäjohtajuus
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omatkin ovat jo huomanneet, ettei SAK:n nykyjohdolla saada mitään aikaiseksi. SDP:n Antti Rinne on jo useasti ehdottanut, että Lauri Ihalainen pitäisi saada takaisin kehiin.
Jos vertaa SAK:n Lauri Lylyn touhuja STTK:n Antti Palolan tekemisiin, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. STTK haluaa ottaa myös vastuuta maan taloudesta ja pyrkii rakentavaan yhteistyöhön. Siinä vähän mallia miehekkäästä ja vastuullisesta toiminnasta.
Lakko on todellakin vanhentunut menneisyyden ase. Paperiliitto koki aikoinaan samanlaista suuruudenhulluutta kuin AKT tänä päivänä. Kymmenkunta vuotta sitten paperiliitto pysäytteli isoja metsäteollisuuden sellu- ja paperitehtaita vähän väliä milloin mistäkin syystä. Vaurioita tehtailla ei voitu välttää pikaisten alasajojen yhteydessä. Metsäteollisuuden patruunoilla kiehui yli ja he asettivat työsulun useiksi viikoiksi. Ahosen Joukon johtama Paperiliitto alkoi kypsyä pikku hiljaa. Irtisanomisten ja Suomeen asetetun investointisulun jälkeen karavaanari ei ollutkaan enää kaikkien kaveri. Kilometritehtaalle ja kortistoon jäi iso joukko paperimiehiä, joilla ei ollutkaan enää kovinkaan lämpimiä tunteita lakkokenraaliaan kohtaan.
Saman saa kokea vielä AKT:n Marko Piirainen, kun isompi joukko ahtaajia ja muita AKT:n porukoita kolistelee työkkärin ovea.