Narsistit eivät ole pahoja ihmisiä, vaikka näin usein narsistin uhreilta kuuleekin etenkin tällä palstalla. Narsisteista puhutaan ku ne olisivat jotain demoneja. Totuus on se että narsistit ovat rikkinäisiä ihmisiä, jotka ovat huonon lapsuuden tuotoksia.
Narsistit ovat lapsuudessaan joko henkisesti pahoinpideltyjä tai jalustalle nostettuja. (joka on kans henkistä pahoinpitelyä) Jos ne on jalustalle nostettuja ollut niin he yrittävät koko ajan elää sillä tavalla että niin sanotusti pysyisivät sillä jalustalla.
Jos narsisti taas on koko lapsuudensa ajan ollu vanhempiensa pahoinpitelemänä sylkykuppina ja ovimattona he yrittävät todistaa että heidän vanhempansa ovat väärässä että he eivät ole sylkykuppeja. Näin kehittyy false self. False self on se kaikki mitä narsisti haluaisi olla: kaikkitietävä ja kaikkivoipa.
Narsistit ovat lapsuudessaan joko henkisesti pahoinpideltyjä tai jalustalle nostettuja. (joka on kans henkistä pahoinpitelyä) Jos ne on jalustalle nostettuja ollut niin he yrittävät koko ajan elää sillä tavalla että niin sanotusti pysyisivät sillä jalustalla.
Jos narsisti taas on koko lapsuudensa ajan ollu vanhempiensa pahoinpitelemänä sylkykuppina ja ovimattona he yrittävät todistaa että heidän vanhempansa ovat väärässä että he eivät ole sylkykuppeja. Näin kehittyy false self. False self on se kaikki mitä narsisti haluaisi olla: kaikkitietävä ja kaikkivoipa.
Vastaukset 119
Vanhimmat
Nähdäkseni kyseessä on eräänlainen erikoinen paradoksi.
Aloittajan kuvaamassa mielessä narsistit tosiaan eivät ole pahoja, mutta he vaikuttavat ihan oikeasti uhrin elämässä ja elämään pahuuden tavoin ja tosiasiallisesti tuhoavasti, ei pelkästään niin, että uhri kokisi heidät pahemmaksi kuin mitä ovat.
Täten kysymys on nähdäkseni eettisesti eräs maailman kommervenkkisimmista, johon ei millään tunnu löytyvän oikeaa ratkaisua. Siksihän juuri koko kysymys onkin erityisen tuskallinen, elää myös sellaisessa jatkuvassa hämmennyksessä tämän kysymyksen suhteen.
Ei tässä ole mitään filosofoinnin paikkaa. Asian voi selkeyttää kysymällä, saako Matti kuristaa Heikkiä , jos Jussi on joskus roiskinut kuraa Matin päälle?
Vääryyden tai edes väkivallan kokeminen ei oikeuta tekemään kenellekään samaa, ei etenkään sivulliselle viattomalle. Narsisteista tiedetään, että he pystyvät halutessaan toimimaan asiallisesti. He ovat myös erinomaisia vuorovaikuttajia. Narsistin tekemät vääryydet ovat siis harkittuja.
Narsistia ei pidä koettaa ymmärtää, sillä narsismi määritellään uhrin kautta. Jos on olemassa uhri, on kärsimystä, joka on pahan ja väärän kohtelun seurausta. Narsisti on oikeasti paha, koska ei erota omaa pahuuttaan vaan pitää sitä oikeutettuna. Selvää tietysti on, että narsismi on kehittynyt varhaislapsuuden lähikontaktissa. Sillä ei kuitenkaan tarvitse eikä saa olla mitään merkitystä uhrille, sillä hän on viaton uhriuteensa.
Pahuus ei ole synnynnäinen ominaisuus narsistissa vaikka se sille vaikuttaa. Se pahuus narsistilla on kehittynyt ja se on verhoiltu hyvyyden kaavulla. Narsisti on joutunut lapsena hymyilemään ja samalla kärsimään ja siksi se on kuin suoraa perimää siitä, narsisti hymyilee ja on iloinen kun samalla hän tekee jotain todella v-mäistä toiselle.
.
"Narsistit eivät ole pahoja ihmisiä,"
Sanopa saa*ana miten tuo ilmenee?
(Anteeksi kironsana), joskus on vain pakko...
Se on kuin uhriksi antautumista ,jos selittelee itselleen, että narsistia on lapsena käsitelty väärin. Tuota hokemaa voi sijoittaa vaikka minkätyyppiseen ,jos on niin sijaiskärsijän osaa hakemassa ,että ei halua pysyä erossa luonnevikaisten alistavasta kosketuksesta.
Hei kyllä siinä on myös ilkeällä perusluonteella oma osansa. Kuinka muuten on selitettävissä se, että yksi kolmesta lapsesta on erittäin narsistinen ja todella ilkeä?
Ja samojen isovanhempien luona minä olen kasvanut kaikki koulujen loma-ajata. Eikä *häijyystartuntaa* ole tullut. Että edelleenkin olen sitä mieltä, että kysymyksessä on ainoastaan LUONNEHÄIRIÖ.
Harvemmin masokistit mitään pahojaan ajatteleekaan narsisteita. Ei kannata pahoittaa mieltään ,jos joku itsesuojeluvaiston omaava ei ole tyytyväinen narsistin kaikkivoipaisuuteen.
Ei, vaan kun kohtaa narsistin, niin on helpompi ymmärtää asia, kun löytää narsistin käytökselle syyt. Narsisti on nimittäin niin taitava manipuloimaan, että uhri epäilee itseään ja kestää kauan, ennenkuin voi aidosti uskoa, että on ajautunut narsistin uhrin asemaan. Vaikka ymmärtää, että narsisti on oman lapsuutensa kautta muokkautunut sellaiseksi kuin on, ei uhrin tarvitse narsistin käytöstä sietää. Lähinnä silloin uhri oppii ymmärtämään, ettei kykene narsistia millään tavalla muuttamaan ja lopettaa turhan yrittämisen, koska siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää.
Ei tietenkään tartte eikä pidäkkään sietää, mutta ei siitä uhrillekkaan mitään hyötyä ole jos hän demonisoi narsistia.
Aika harvoin täällä kukaan d e m o n i s o i narsistia.
" saattaa demonien hallitsemaksi, aiheuttaa riivaus, possessoida"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paha_demoni
"Paha demoni (lat. Genius malignus; suomennettu myös ”mahtava paha henki”) on ihmistä harhaanjohtava hypoteettinen olento,"
Hypoteettinen: "hypoteettinen (taivutus: hypoteettis/ta, -essa jne.) oletettu, otaksuttu, ajateltavissa oleva.
Demonisointi tarkoittaisi oikeastaan, että narsisti kuviteltaisiin olennoksi, jota ei todellisesti olisi sellaisenaan olemassa.
Myöskään narsistia ei palstalla yleisesti nähdä mahtavana, jollainen mahtava juuri demoni olisi. Useamminkin palstalla kirjoitetaan -niin, jos nyt ilkeää sanoa ihan itse, vähättelevästi... Vaikka toisaalta, onhan narsistin kohdalla aihetta juuri vähättelyyn, koska narsisti on kohottanut itsensä valheellisesti huomattavan ylös.
Uhreille on liiankin tuttua narsistien loistava, kaiken kattava hellyys ja hyvyys.
Narsisti selittelee rikkinäisyytensä kautta kaikki tekonsa. Se on manipulointia pahimmillaan.
Aloittaja on manipulaation sydämessä.
Juuri tuo narsistissa on kaikkein pelottavinta.
Aloittaja ottaa vastuun narsistin tunteista ja sen myötä kantaa uhrin asemaa.
Aloittajalla on kyky tuntea empatiaa. Se ei tee hänestä uhria.
Olet oikeassa, empatian tunteminen ei tee aloittajasta uhria. Itsesuojeluvaiston puuttuminen tekee hänestä uhrin.
Toisaalta heräsi kysymys onko aloittajan kuvailema narsisti sittenkään, jos kuvaillusta ei kerran ole mitään haittaa. Kaikki on muuten ok, mutta ei vain puhu ja heiluttelee kaluaan terassilla, mikä kalun heilutteleminen terassillakaan ei tuota haittaa, koska terassi on narsistin oma ja he eivät asu yhdessä.
Ehkä aloittaja vain halusi kertoa, että hän on saanut miehen kiinni...
Tämä tuli väärään ketjuun.
Ohita.
"Olet oikeassa, empatian tunteminen ei tee aloittajasta uhria. Itsesuojeluvaiston puuttuminen tekee hänestä uhrin. "
Paitsi näiltä osin liittyy tähän ketjuun.
Narsisteissa on myös todella pahoja ihmisiä. Turha sitä totuutta on kaunistaa. Turhaa on jatkuva yritys ymmärtää heitä.
Esim. Oma biologinen siskoni joka kidutti minua syntymästäni lähtien yhdessä äitini kanssa..monin eri tavoin. Niin hekö sitten aloittajan mielestä hyviä ihmisiä. Hyvä ihminenkö yrittää hukuttaa toista..leikata hiuksiani..hakata haloilla päätäni jne.jne. Minulle tehtiin myös hautakumpu..äitini pyysi minua katsomaan mikä minua odottaa!!!!????
Jatkuva kiusa..nimittely..pilkka..jne. Sekö on aloittajan mukaan ok???
Kyllä on aloittajalla selvästi oma lehmä ojassa..puolustaa vain itseään ja kenties omia tekojaan??
Suosittelen terapiaa. Alkuun vaikka joka päivä 5 vuoden ajan ja sitten seuraavat vuosikymmenet esim.joka toinen päivä.
Näissä luonnevikaisissa paholaisissa ei ole mitään puolustettavaa•
Terapeuttia on ehkä vaihdettava väliin, koska auttamatta yksi terapeutti palaa loppuun ja joutuu pitkälle sairaslomalle.
Eikai Hitlerkään ollut paha mies.. Häntä oli kiusattu homoksi ja taisi olla aseksuaali. Sisimmässään hän olisi halunnut olla taidemaalari.
Juh. Hitteri ei olla paha mies. hitteri olla hyvä mies. Sinä ei ymmärrä hitteri, sinä luulla hitteri paha. Hitteri hyvä lapsi hitteri aina kiltti. tehdä mitä äiti käske tehdä mitä isä käske. Koskaan ei hitteri paha lapsi.
Sinä kasva ni ne muut on paha hitteri. hitteri olla kiltti mies. Hitteri koitta toinen aina hyvä. hitteri koitta koko saksan kansa olla hyvä. Hitteri aina hyvä kaikki. Hitteri puhuu kaikki hyvä.
Kaikki kuuntele hitteri. Kaikki ajattele hitteri hyvä. hitteri töitä saksa ja saksa köyhä. Saksa ei saa leipää raha. Hitteri muuttaa kaikki. Kohta saa leipä ja ruoka. hitteri hyvä. kansa ymmärtä siin hyvä mies. Kohta koko saksan kansa hitteri sama hitteri.
Hitteri ajattele ottaa koko maailma hitterin. Hitteri ottaa koko maailma. muu maailma tyhmä ei ottaa hitteri heti. Hitteri ottaa maa ja toine. Monta maa ottaa hitteri.
Hitteri tappaa monta ihminen oma maa. Hitteri tappaa paha ihmine aina. Hitteri kerää paha ihmine leiri ja tappa sielä. hitteri tietää kuka paha. Paha ei aina hyvä.
Koko maailma vihaa hitteri melke. Ihan väärä ihan väärä. Heidän pitää antaa itte maa hitteri. he ei vaan ymmärrä hitteri. He ajaa liitto hitteri sinne bunkkeri ja hitteri pakko siellä taappa hän.
Siihen päätty hitteri taru maailma. Maailma paha hitteri hyvä. hitteri tietää kuka hyvä kuka paha. Hitteri saa ampu tappa kaasu kaikki paha. muu säilyy hyvä.
eikö noin ole. Älä ole muu mieli muu mieli on paha.
Se että on uhri ei estä olemasta myös paha. Uhriudestahan se pahuus usein kumpuaa.
Narsisti on paha koska hän tietoisesti aiheuttaa pahaa. Narsisti tietoisesti selvittää mikä voisi olla ihmisen heikko kohta ja iskee siihen. Narsisti tietoisesti käyttää keinoja joiden tietää loukaavan ja satuttavan ja aiheuttavan harmia. Narsisti tietää varmasti että lyönti sattuu mutta lyö silti. Narsisti tietää varmasti että itku on merkki siitä että tuntuu pahalta, silti hän toimii tietoisesti saadakseen toisen itkemään. Narsisti tietää varmasti että varastaminen aiheuttaa harmia ja haittaa, silti hän varastaa. Narsisti tietää varmasti että valhtelu aiheuttaa harmia ja haittaa, silti hän valehtelee. Varmaan kaikki narsistien kanssa tekemisissä olleet tietävät narsistin tavan valvottaa. Ei narsisti tietämättömyyttää pidä väsynyttä ihmistä hereillä vaan ihan ilkeyttään.
Narsisti ei ole oikeudenkaan edessä syyntakeeton vaikka hänellä olisi diagnoosi persoonallisuushäiriöstä.
Uhri on pahanmakuinen, kuin liian kauvan seissyt kahvi narsistin mielestä. Ja niin hän uhria kohteleekin.
Ja muuten, myös puhri on pahaa. Oletteko maistaneet?
Joopa, narsistin ilkeyttä ja huonoa käytöstä ei pidä koskaan hyväksyä. Lapsena tietysti oli oltava mahdollisemman näkymätön, jotta selvisi *hengissä*, kun ei uskaltanut puolustautua suurta ja käsittämätöntä *vääryyttä* vastaan.
Nykyaikana on onneksi olemassa, tästä asiasta, erittäin hyvää kirjallisuutta runsaasti tarjolla. Joka antaa meille valmiuksia käsitellä hyvin erikoista asiaa ja helpottaa tilannetta, joka on aijemmin ollut täysin käsittämätön juttu elämässämme. Tämän tiedon kautta, meillä on suurempi mahdollisuus selvitä suht hienosti, elämässä eteenpäin.
Juurikin näkymätön täytyi olla, ja ilmiö oli kaikenkaikkiaan käsittämätön.
Hoin koko elämäni, että: "Odotan että jonain päivänä totuus paljastuu ja löydän oikeat sanat sitä kuvaamaan".
Olen tullut johtopäätökseen, että narsistin uhrina oma elämä ja näkemys on muodostettava niin, että pitää narsistia pahana, muuten mihinkään ei tule mitään tolkkua.
Mutta sitten kun tämä on tullut itselle riittävän selväksi, että narsisti todellakin on paha, niin siihen katsomukseen voi lisätä armollisuutta.
Ei niin, että taas alkaisi uskoa, että ei narsisti olekaan niin paha, koska sillä tavalla päätyy taas alkupisteeseen koko ongalman kanssa.
Vaan samaan aikaan on pidettävä tiukasti kiinni siitä näkemyksestä, että narsisti on paha tai vähintäänkin ilkeä, niin silloin jonkinlaisen armollisuuden lisääminen siihen kokemukseen tuntuu minulle luontevalla.
Narsistini sanoi nyt ymmärtävänsä että onhan se kauheaa joutua koko ajan ajattelemaan jotakin toista ihmistä.
Kun tässä kyselin, että onko hän surullinen, kun suunnittelen hänen unohtamistaan.
Ei tuntunut olevan surullinen. Ajattelen, että kenties se olisi hänelle vähän niinkuin pääsisi vähän niinkuin eläkkeelle ilkeyksistään.
Tarkennan vielä, kun itseasiassa tämä on mielestäni tärkeimpiä oivalluksiani asiassa.
Yleensä ihmiset odottavat armollisuuden olevan sitä, että ajatellaan, ettei narsistin kautta ilmennytkään oikeasti pahoja ilmiöitä.
Minulle tärkeää on ollut ymmärtää ja myöntää, että kyllä ne ilmiöt ovat pahoja.
Mutta voin olla narsistille armollinen, vaikkei hän hyväksi muuttuisikaan, mutta se edellyttää sitä, ettei hetkeksikään erehdy ajattelemaan, että hän olisi voinut muuttua kiltimmäksi. Ja ymmärtää, että rakkautta ei tule ilmenemään siinä kuviossa.
Mielestäni jos lähdetään kuvittelemaan, että ne narsistin kommervenkit jotenkin kumpuaisivat rakkaudesta kuitenkin, silloin asiat vääristyvät äärimmilleen ja paha oikein pääsee valloilleen, oikein rehottamaan.
Mutta se kyllä on vähän erikoista, kun narsisti aina erityisesti korostaa sitä, että jokainen itse valitsee mihin elämänsä haluaa käyttää ikäänkuin hän olisi tehnyt erityisen tietoisen ja fiksun valinnan ja olisi tyytyväinen valintaansa toisin kuin muut läheiset.
Ja vielä tuli mieleen noin yleisellä tasolla, että eikös ihmisillä ole yleensä paras olo omana itsenään. Jos joku on syntymäluonteeltaan ilkeä ja joku kiltti, niin eiköhän ilkellä ole tasapainoisin olo ilkeänä itsenään ja kiltillä kilttinä itsenään. Onko synnynäisesti ilkeitä ja kilttejä ihmisiä olemassa ? Siitä en ole aivan varma, mutta kai ainakin jollain tasolla on. Mutta toisaalta jos uskoo Jumalaan, niin Jumalan luomia kaikki.
Josko tämä nyt olisi viimeinen jatkoviesti.
Vielä mietin sitä, että jos joku "paha" ihminen haluaisi olla hyvä, niin mitä ilmeisemmin asia ei ole hänen omassa vallassaan, koska kyllä kai hän sitten olisi hyvä, jos voisi, koska haluaisi olla. Niin onko sellainen ihminen paha ?
Ja jos joku todellakin on pohjimmiltaan paha, niin kyllä hän sitten varmasti haluaakin olla paha. Niin onko hänelle siitä sitten mitään iloa, jos kaikki lässyttävät, että kyllä hän kuitenkin on hyvä ? (jos hän ei edes halua olla mikään hyvä) Ainoa ilo siinä varmaan on se, että mahdollistaa olla vielä pahempi.
Hienoa lukea sinun suunnittelevan irtautumista vanhemmastasi ja vielä noin tasapainoisesti. Oikein hyvä.
Nyt vain kädet kyynärpäitä myöden ristiin että kaikki sujuu, eikä vanhempasi ala toteuttamaan mitään pahimmille narsisteille tyypillisiä massiivisia interventioita. Mutta ehkä ei, kun olette jo noin pitkällä taipaleella yhdessä olleet.
Mitä kirjoitat ilkeydestä, niin mielestäni ainakin narsismiin kuuluu jo periaatteellisella tasolla rakkauden vihaaminen. Rakkauden vihaaminen liittyy myös siihen, että turha hyvyys on poispyyhittävää.
Suoraan sanoen, minäkin olen vähän allergisoitunut olemaan mikään turhan hyvä ihminen. Se, että olen empaattinen ja tunteva kunkinhetkisiin tarpeisiin riittää mainiosti -se on perusnormaalia, mutta ei mainostettavaa.
Mainostettu hyvyys on kuin huutaisi ääneen: Onko lähistöllä ketään narsistia tai muuten ilkeää, täällä olisi hyvä uhri ja loukattava!
Eikö mene noin, vai?
No vanhemmalleni tuntuu olevan kaikkein tärkeintä se, että juurikin kaikki rakkaus poispyyhitään. Niin ehkä se riittää hänelle, kun pyyhitään se rakkaus pois. Hän inhoaa ehdotelmia toinen toisistaan välittämisestä, mutta toinen toistemme unohtaminen on sitten varmaankin se ystävällismielisin idea hänelle.
Varmaan se käy suurinpiirtein sovinnolla tai emmehän me edes koskaan ole riidelleet. Se unohtaminenhan vähän niinkuin pyyhkii kertaheitolla vuosikymmenien tapahtumat pois. Ja hän nyt kai haluaisi elää ilman muistoa niistä tapahtumista. Niin varmaan minä olen ihan mukava, jos vähän niinkuin annan luvan unohtaa kaiken. Niin eiköhän se ole edullisin mahdollinen vaihtoehto hänelle.
En tietysti voi tietää mitä edessä. Mutta vaikuttaisi siltä että tällainen kylmä erkaantuminen pitkän taipaleen päätteeksi, vähän niinkuin emme olisi koskaan kohdanneetkaan, olisi jollain tapaa hänen mielensä mukainen.
"No vanhemmalleni tuntuu olevan kaikkein tärkeintä se, että juurikin kaikki rakkaus poispyyhitään. "
On varmaan ystävällisintä, mitä narsistille voi tehdä. Samoin uskon, että on parasta itsellesi.
Muistaakseni joku julkkis, sellainen urhelijanainen kerran kirjoitti jossain, että hän ei tee miehelleen asioita, joista tämä ei pidä. Sellaisten asioiden tekeminen on sama kuin jos toinen inhoaisi vaikkapa kaurapuuroa ja hän tarjoaisi aina vain sitä kaurapuuroa: Tässä sitä kaurapuuroa taas...
Ymmärräthän mitä tarkoitan.
Jos alat kovasti painottamaan rakkaudesta luopumista, niin se ei enää kuulosta luopumiselta. Et ehkä ole ihan ymmrtänyt vieläkään mistä on kyse. Et ehkä voikaan, koska et ole samanlainen kuin vanhempasi.
Minulle rakkaudesta luopuminen on pitkässä juoksussa ollut kuin viilentävä vesi, joka parantaa haavat.
" Se unohtaminenhan vähän niinkuin pyyhkii kertaheitolla vuosikymmenien tapahtumat pois. Ja hän nyt kai haluaisi elää ilman muistoa niistä tapahtumista. "
Miksi unohtamista ei voisi verrata anteeksi antamiseen, jossa sinä annat anteeksi koska on olemassa voimia, joita te ette voi muuttaa? Anteeksiantoa, koska on hyväksyttävä tosiasiat.
Ymmärrät varmasti, että muutkin ihmiset unohtavat suurinpiirtein kaiken, mistä ei ole enempiä hyötyjä tulevaisuudessa. Vain mukavat asiat muistetaan. Noin pelastetaan oma ja toisten psyyke.
Joitakin asioita jää väen väkisin mieleen, mutta turhaan niitä ei kannata penkoa. Ei elämästä tule oikein mitään, jos ei osaa luovuttaa...
"pyyhkii kertaheitolla vuosikymmenien tapahtumat pois."
Pakko kysyä, että ovatko nuo tapahtumat kaunoja?
Tai tarkoitin siis että ovatko nuo tapahtumat sellaisia, joista kannat kaunaa, että niihin liittyy kaunaisia tunteita?
No ne tapahtumat tarkoittavat ikäänkuin koko minun elämääni.
En ihan täysin ymmärrä kysymyksiä.
En osaa edes kokea mitään kaunaa, tunnemaailmani on toisen tyyppinen kokonaan.
En ole ikinä tuntenut kaunan tunnetta, joten en tiedä miltä se tuntuu. Kutakuinkin kuitenkin tiedän mitä sana tarkoittaa.
Anteeksiantaminen on siitä huono juttu, että sitten tulee taas annettua anteeksi liikaa ja unohtuu kokonaan että narsisti olikaan mikään paha ja sitten taas ollaan samassa kierteessä. En aio ryhtyä mitään anteeksi antamaan, koska en ole koskaan ollut vihainenkaan emmekä ole koskaan edes riidelleet.
Lisäksi tykkään tällaisesta eräästä henkisestä kirjasta lukemastani ajatuksesta:
Anteeksiantaminen on hyvä asia antaa anteeksi toiselle ihmiselle. Mutta kun ihminen on antanut anteeksi toiselle ihmiselle, sen jälkeen hänen on hyvä pyytää Jumalalta anteeksi, että hän on antanut anteeksi toiselle ihmiselle, koska oikeastaan sen anteeksiannon valta kuuluu Jumalalle ja on oikeastaan hieman ylimielistä tavallaan, että ihminen alkaa antamaan anteeksi niinkuin hän olisi joku tuomari joka voisi päättää kenelle annetaan anteeksi ja kenelle ei.
Niin minä en halua olla tässä mikään tuomari ollenkaan. En mitenkään tuomitse vanhempaani, enkä ole mikään anteeksiantajakaan.
Tämä ajatus oikein kirkastui tässä kirjoittaessani.
Alankin vastaamaan kenties tästä lähtien kaikille anteeksiantokyselijöille: "Pyydän ystävällisesti kääntymään asiassa ja kysymyksessänne itse Tuomarin puoleen."
Huoh...keksimpäs vihdoin tässä kirjoittaessani helpottavan ajatuksen.
Kiitoksia sen edesauttamisesta,
"koska oikeastaan sen anteeksiannon valta kuuluu Jumalalle ja on oikeastaan hieman ylimielistä tavallaan, että ihminen alkaa antamaan anteeksi niinkuin hän olisi joku tuomari joka voisi päättää kenelle annetaan anteeksi ja kenelle ei."
Käsittääkseni ei mene ihan noin. Kuuluu ilmeisesti niihin asioihin, jotka olen sisäistänyt...
http://www.evl.fi/katekismus/isameidan/30.html
"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
En minäkään ala antamaan anteeksi koko jonkun muun ihmisen elämänaikaisia syntejä Jumalan puolesta... Ihan eri asia.
Ja lisään vielä etten ole päättämässä kenenkään taivaaseen pääsemisestäkään. Siellä on ihan eri tyypit portilla...
Annan anteeksi vain omasta puolestani asioita.
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/18.html
"nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita," Eli Jeesus siellä sitten aikanaan...
Olet varmasti oikeassa katekismuksesta.
Ei tämä minun ajatukseni olekaan katekismuksesta
Joten katekismuksen mukaan ehkä ihan väärin, en tiedä
Kenelle juuri katekismus on oleellinen lienee parasta mennä sisäistämieen asioiden mukaan, eikä minun ajatusteni.
Mutta löysin vain yhdestä kirjasta tuontapaisen ajatuksen, jonka tuossa ylempänä selostin, niin se vaan tuntuu sopivan minulle.
Kun minulla tulee jo siitä epämiellyttävän tuomarimainen olo, jos menisin niinkuin Jumalan eteen sanomaan jostakin ihmisestä että: "Tämä ihminen on minua vastaan rikkonut".
Päättäköön Jumala onko rikkonut.
Minä toivon, että Jumala on armollinen.
Mutta en nyt ala tässä kauheesti anteeksi antamaan, koska muuten menee samantien plörinäksi koko juttu missä nyt muka aloin jo olla hyvällä tiellä.
Miksi se olisi niin tärkeää minun antaa anteeksi, kun en ole yhtään vihainenkaan.
Ja jos siellä on jotain mitä tarvitsee narsistin saada anteeksi, niin antakoon Jumala anteeksi.
Tuskin minä narsistinkaan mielestä olen mikään miksikään anteeksiantajaksi kelpaava ja häntäkin varmaan vaan ärsyttäisi, jos alkaisin selostamaan jotakin, että minä annan hänelle anteeksi.
Tai sitten hänellä olisi hauskaa, että taas minä nössöilen.
Mutta kiitoksia.
Kiva oli oppia Raamatun oppejakin tarkemmin.
Tykkään lukea sellaisiakin uskonnollisia tekstejä, joita en välttämättä itse seuraa tarkalleen. Mukava kommentti lukea siis jokatapauksessa.
"Tuskin minä narsistinkaan mielestä olen mikään miksikään anteeksiantajaksi kelpaava ja häntäkin varmaan vaan ärsyttäisi, jos alkaisin selostamaan jotakin, että minä annan hänelle anteeksi."
No juu. Ei sille narsistille kannata selvittää paljon mitään, niinkuin olet huomannut. Ei minunkaan narsisti-psykopaattini tiedä, että minä olen hänelle antanut anteeksi, jos ei sitten sitä kautta että on loogisesti jostain päätellyt. Minä en hänelle lähde anteeksiantojani selvittelemään, koska hän ei niin hienoista asioista mitään ymmärrä.
Itse tiedän että olen antanut anteeksi, koska olen tavallani unohtanut kiukkuni häntä kohtaan. Pidän yllä tietoisuutta hänen narsismistaan, mutta se ei sisällä paatoksellista kiukkua, jota sitäkin olen jossain vaiheessa tietysti tuntenut, niinkun narsistien uhrit tapaavat tuntea. Kiukkuhan on osa surutyötä. Anteeksianto säästää ennenkaikkea minun voimiani, joita voin nyt käyttää rakentavammin ja järkevämmin. Säilyn luultavasti terveempänäkin pidempään.
En tarkoita, että ihmiset toimisivat väärin antaessaan anteeksi tai että se olisi ylimielistä. En ollenkaan tarkoita sitä, että joku olisi syyllistynyt ylimielisyyteen antaessaan anteeksi. Ja jos tarkoittaisin, niin johan minä jo siinä pahan kerran toimisin oman ajatukseni vastaisesti.
Mutta tarkoitin vaan, että noinkin voi ajatella.
Minusta se sopii tähän minun tilanteeseen, jossa tuo anteeksiantaminen voi aina johtaa siihen, että alkaa liikaa nössöilemään narsistin kanssa.
Niin minusta tämä on tähän hyvä ajatus: "Minä en ala antamaan anteeksi, rukoilen, että Jumala antaa anteeksi." Ja paljon parempikihan se on narsistille, jos Jumala antaa anteeksi sen sijaan että minä.
Mielestäni et ole antanut anteeksi kun täällä roikut.
huomaan kirjoitat "kiukkuni".
En ole koskaan tuntenut kiukkua, joten siksi tämä sama anteeksiantotapa ei sovi minulle. Sinulla on jotain mihin anteeksianto auttaa: kiukun laantuminen.
Mutta minulla ei ole anteeksiantamisesta mitään vastaavaa auttavaa vaikutusta.
Voi saasta sinun kanssasi, hirviötrolli.
Näissä asioissa ihmisen sisimmälle pitäisi mielestäni löytyä ikäänkuin "täsmälääke" huomioonottaen melko hienovaraisetkin vivahde-erot.
Ja kaikilla ei auta prikulleen sama "lääke".
Mielestäni kaikissa melkein ongelmissa ihmisille tulee vaan lisää ongemia, kun kaikille aina tarjotaan samaa lääkettä tsekkaamatta ollenkaan onko se edes sopiva.
Ehkä enemmänkin ihmiset tarvitsisivat ikäänkuin sitä mikä heidän sisimmässään on heikoilla. Ja se on kelläkin mitäkin.
Ymmärrän pointtisi sen nössöilemisen kanssa. Pidän itse myös kiinni tietyistä ajatuksista, etten myöskään lankeaisi mihinkään kosiotansseihin mitä tulee narsisti-psykopaattini taholta. Tähän tapaukseen sopii minun kohdallani vanhan kansanviisaus: ei vara venettä kaada.
Pidin kiukkua sisälläni niin kauvan, että opin tavallaan sen kiukun sisällön niin ulkoa, että pystyin tekemään lopullisen päätöksen, josta sitten pidän siitä päätöksestä kiinni, enkä unohda sitä päätöstä.
Anteeksiantoonkin tarvitsee joskus jonkun sisäisen kypsymisen. Muistan oman prosessini ja niitä aikoja, kun en kyennyt vielä antamaan anteeksi. Aika ei ollut kypsä. Toivon että sinullekin tulee joskus se aika, että tavallaan uskallat antaa anteeksi ja päästää sillä tavoin irti. Sinun prosessisi on kesken vielä, eikä siinä ole mitään vikaa että se on kesken. Prosessia käydään niin kauvan kuin se kestää ja riippuu tietenkin siitä toisestakin osapuolesta mitä se pitää sisällään. Nämä nyt vain minun mielipiteitäni.
Jokainen itse tietää onko antanut anteeksi.
Minä en ymmärrä miksi sitä muut ihmiset valvoo ja tarkistelee.
Hyvää yötä. Kiitos arvoisasta seurastanne.
Minua vähän kyllästyttää kun et ota huomioon etten ole kiukkuinen psykopaatilleni yhtään.
Minua vaivaa sisimmässä muu kuin kiukku.
Niin miksi pitäisi minun saada kiukkulääkettä ?
Aivan totta. Olisit kaivannut/kaipaisit siis vain rakkautta ja tunnet jääneesi paitsi jostain tärkeästä, kun sitä ei ole tullut? Noinko?
Mutta mikä sitten on ongelmana? Jonkinlainen tyhjyyskö? Vanhempasi kuitenkin jotenkin sinua haittaa. Jossain kirjoitit, että käyt jotenkin maineesikin päälle... Tuleeko kaikki tuo jatkumaan, että et sillä tavoin voi päästä vanhemmastasi? Onko sinun siedettävä niitä ikäviä juttuja aina? Et ole koskaan uskaltanut osoittaa negatiivisia tunteita vanhempaasi kohtaan, noinko?
Olen aivan samaa mieltä, että kaikki ihimiset eivät voi ottaa samaa lääkettä.
Ehkä minun on vaikea ymmärtää, että joku ei ole kiukkuinen psykopaatilleen, mutta ymmärrän tietenkin kun sen sanot.
Hyvää yötä sinullekin ja kiitos kirjoitusseurasta sinullekin :)
Et voi päästä tästä asiasta ihan jyvälle.
Ensinnäkin psykopaatilleni on ihan turha kiukkuilla, hän on takuuvarmasti kiukkuisempi...ja nimenomaan erittäin kiukkuinen.
Kosiotanssijapsykopaatit on vähän eri psykopaattityyppiä.
"Minä en ymmärrä miksi sitä muut ihmiset valvoo ja tarkistelee."
Minua on inhottanut joskus kun minua on melkein pakotettu antamaan anteeksi joitakin asioita, joita en aio ikinä antaa anteeksi, koska en ole ymmärtänyt tiettyjä tapahtumia. Nämä asiat eivät liity tähän narsisti-psykopaattiini, vaan tapahtuivat kauvan sitten aiemmin nuoruudessa.
En myöskään ymmärrä pakottajavalvojia.
Ehkä tuota anteeksiantamisen pakottamisvalvomistakin voisi puida syvällisemmin. Minusta hyvin mielenkiintoista. Vallan uusi ajatus.
"Kosiotanssijapsykopaatit on vähän eri psykopaattityyppiä."
Jonkun vanhempi minunkin psykopaattini, mutta koska ei ole minun vanhempi, tilanne on vallankumouksellisesti erilainen.
En trollaile. Ongelmasi on juuri tuo. Et pysty jatkaa eteenpäin kun et anna anteeksi. Tuntuu varmaan kipeältä mutta noin se vaan menee.
En aio jatkaa sinun kanssasi minnekään päin.
Mielestäni narsistin lapsi kaipaa lähinnä hyväksyntää. Että hänet hyväksyttäisi perheyhteisöön sellaisena, kun hän on. Ei pyrittäisi muuttamaan häntä ja kyseenalaistamaan hänen omia valintoja, vanhemman mielen mukaiseksi.
Koska se, tuskin tapetista erottuva lapsi, on usein miten liian kiltti ja hyvä nahkainen perheyhteisön kuvioihin. Ja narsistihan näkee nämä piirteet lapsessaan pelkkänä *heikkoutena* ja pilkan kohteena. Joka on karsittava lapsesta pois, vaikka sadistisin keinoin.
Ainahna sanotaan, että toista ihmistä et voi muuttaa, eli muuta itsesi. Mutta narsistivanhempi ei kykene muuttumaan itseään, koska hän ei tiedosta omaa narsistisuuttaan *vikana*, sekä lisäksi hän on kykenemätön hyväksymään erilaisuuden omassa lapsessaan. Lapsen kiltteyttä pidetään *uppiniskaisuutena*, kun sitä ei saada karsittua pois.
Narsistihan on taitava kääntämään asioita päin vastaisiksi. Tässäkin hän kääntää hyvyyden pahuudeksi, eli huonoksi piirteeksi ihmisessä.
http://www.iltalehti.fi/mieli/2011110214687317_md.shtml
Yritin kerran jo aiemmin tänne laittaa tämmöistä linkkiä mutta se meni jonnekin väärään paikkaan.
Mutta tosiaan en koe anteeksiantokysymyksen jatkuvaa vääntämistä omassa mielessä ja muiden ihmisten kanssa mitenkään vapauttavaksi, vaan päinvastoin vaikeisiin tunteisiin ja narsistiinkin sitovaksi.
Ja vähän koen sen sellaiseksi, että nyt sitten vielä muut ihmiset haluavat ruveta määräilemään, ohjailemaan ja valvomaan minun tunteitani, taikka projisoimaan minuun omiaan.
Miksi koko asiaa pitää vääntää, eikö Jumalaan uskovana voi antaa koko kysymyksen Jumalan haltuun. Mielestäni vapauttavampi ajatus, ja varmiten sitten varmaan ainakin menee oikein, jos uskoo, että Jumala tietää kaiken. Mutta eihän sekään välttämättä heti täysin onnistu se kysymyksen antaminen Jumalan haltuun, niin että se sitten kunnolla menisi heti aivoille perille.
Mutta yritän keksiä sellaisia ajattelutapoja mitkä minun päälleni toimisi parhaiten.
"Tytär" kirjoitti:
"Lapsen kiltteyttä pidetään *uppiniskaisuutena*, kun sitä ei saada karsittua pois."
Nimenomaankin tämä on se kummallinen paradoksi mitä narsistikaan ei oikein osaa selittää.
Siksi hän varmaan hermostuu, kun pyytää asioita perusteltavan loogisesti. Koska tuota on vähän vaikea varmaan kenenkään selittää kovin loogisesti.
PS.
Mutta siis tuota kirjaa en ole itse lukenut, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselle ja olen artikkelin kanssa kutakuinkin samaa mieltä.
"Anteeksi antamisen vaihtoehdoksi tarjotaan usein kostoa. Tutkija muistuttaa, että näiden ääripäiden väliin mahtuu valtavasti tilaa."
Itsestäni voin sanoa, että jotenkin, vaikka puhun omalla kohdallani anteeksiannosta, olen antanut anteeksi narsisti-psykopaatilleni suureksi osaksi, eli osittain. Pidän jotenkin itsestäänselvänä, kuten vesi täyttää meren, että narsistiin on suhtauduttava varauksella.
Minun on säilytettävä tietty varauksellinen suhtautuminen häneen, koska... niin tiedätte kyllä. Onhan hän toiminut tavalla, joka minun näkökulmastani on ennennäkemättömän pöyristyttävaa ja lisäksi tiedän hänestä, että hän on erilaista pöyristyttävää toimintaa harrastanut koko ikänsä (koostuu pöyristyttävästä toiminnasta).
Mutta koska en myöskään ole laillistettu suurempi anteeksiantaja, kuten esim. Jumala on, en pidä itseäni myöskään ihmisenä oikeutettuna enempään anteeksiantoon. Olen antanut niin paljon anteeksi, kun ihminen voi tässä tapauksessa antaa anteeksi.
Artikkelista:
Ihmisille tyypilliseen tapaan miehen yhteisö ei oman kokemuksen puutteessa kyennyt tarjoamaan miehelle empaattista ja siten järkeen käypää suhtautumista miehen tuskaan. -Noin minun mielestäni.
Sehän meillä narsistien uhreillakin on juuri ongelma, että emme normaalisti livenä elämässä kohtaa juurikaan ketään, joka olisi kokenut samaa kuin me itse olemme.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
"Mene vain. Kerro ystävillemme siitä. Katso voivatko he kuvitella sitä, saatikka uskoa sitä. Mitä törkeämpi sinun kuvauksesi tapahtuneesta on, sitä vakuuttuneempia he ovat, että se joka on hullu, olet sinä. Äläkä odota kovin paljoa enempää terapeutiltasikaan. On varmasti helpompaa elää minun valhettani ja katsoa mihin se vie sinut. Saatat jopa omaksua jotakin siitä käyttäytymisestä jota pidät minussa niin epämiellyttävänä." -Sam Vaknin
" Ja narsistihan näkee nämä piirteet lapsessaan pelkkänä *heikkoutena* ja pilkan kohteena. Joka on karsittava lapsesta pois, vaikka sadistisin keinoin."
Onnistuvatko he? Onhan heillä mittavasti aikaa karsimisen suorittamiseen.
Joku narsistin lapsi on kirjoittanut täällä, että hän osaa lukea narsistia ja hänestä on tullut taitava peluri.
No minusta tuota on kohdallani yritetty henkisellä tasolla mielestäni jopa sadistisin keinoin.
Ja se tunne mikä siitä tulee, sitä ei ole kukaan ikinä ymmärtänyt.
Kyllä minäkin kosiotanssijapsykopaatteihin ihan luonnostaan suhtaudun varauksella, mutta en henkilöön jonka vauva olen ollut. Siinä on ihan tietoisesti opeteltava varauksellisuus, ainakin minun. Kun joskus kuitenkin olen 100% varauksemattomasti luottanut. Ja se siitä just tekeekin jotenkin niin hirveää.
Narsistini on aina sanonut minulle, että hänhän minulle on neuvonut, ettei minun kannata puhua ihmisille. Ja sitten välillä sanoo, että eikös hän ollutkin oikeassa.
Sanoisin, että kyllä, kyllä hän aika pitkälle on oikeassa.
Ihmiset kun eivät ole kovin...en keksi adjektiivia...epävarmaa ihmistä kohtaan.
Aluksi oli kauhean kiellettyä edes käyttää psykopaatti-sanaa, mutta nyt minä jo käytän kyseistä sanaa suvereenisti niinkuin haluan, enkä lupaa anele siihen keneltäkään.
Saisi olla psykopaatinikin minusta ylpeä tästä, ettei jälkeläisensä sentään ihan nössö ole.
muuten, olen huomannut, että yleisesti ottaen on helpompi saada empatiaa osakseen, jos ei sitä mitenkään välttämättä tarvitse.
Vaikea vaan jotenkin hyväksyä, että maailma on sellainen...
Mitä jos se johtuu siitä, että silloin ihminen normaalimmillaan ja helposti lähestyttävimmillään?
Joskus sattunut, ehkä muutamankin kerran tämän vähän pitemmän elämän aikana, että yrittänyt olla empaattinen ja tukena jollekin, jolla iso murhe/huoli/ongelma... ja siinä sitten jotenkin epäonnistunut, saanutkin päälleen viha/raivoryöpyn. Siinä sitä varovaiseksi oppii, olemaan liikoja kyselemättä ja tietämättä. Niitä on sellaisia impulssi-ihmisiä. Toiset vain toki kauniisti jaksavat sanoa, että ei se ihan noin mene, niinkuin sinäkin. Mutta sellaista se vain on.
Vastapainoksi tietenkin täytyy sanoa, että tottakai onnistunkin joskus.
Joo mutta kyllä minusta heikoimmillaan ollessaan ihmiset eniten empatiaa tarvitsevat.
En minä sitä tarvitse kun olen normaalimmillani.
Jotkut ihmiset vain ovat itse empaattisia, eivätkä kysy tarvitseeko se toinen sitä tai tätä, vaan se lähtee hänestä itsestään.
En myöskään useimmiten mitään empatiaa enempiä tarvitse, mutta jos joku vain on sellainen niin sittempähän on. Ei kaikkien tarvitse olla minun erityisasiantuntijoita, että mitä minä milloinkin satun tarvitsemaan...
On totta tuo mitä empatiasta kirjoitat, joillakin se on luonnostaan kukkaan puhkeava ja toisilla taas esim. työn vuoksi opeteltu taito olla empaattinen. Ikävimmillään empatia on silloin, kun se pyrkii johonkin tavoitteeseen ja sitä käytetään väärin. Näyttelijäsuoritukset empatiassa ovat joskus sen tasoisia, että tekisi mieli sanoa sitä harjoittavalle, että kannattaa pyrkiä teatterikorkeaan.
Narisistit ovat nimenomaan ja yksiselitteisesti pahoja. Menneisyydestään riippumatta aikusella ihmisellä on vapaa tahto päättää, miten hän käyttäytyy ja kohtelee muita. Narsisti nauttii valehtelusta, sotkee asioita ja harhauttaa ihmisiä ihan vaan ilokseen.
Minulle aiheutui paljon menetyksiä työpaikkavouhkan vuoksi. Meni maine, meni rahaa, oli työttömyyttä ja stressista johtuneita sairauksia. Sitkeä kun olen, lopulta kaikki kääntyi hyväksi ja sekopaattikin poistui elämän kiertokulkuun.
Kaiken kokemani jälkeen en yritäkään sääliä tuota henkilöä tai hänen kaltaisiaan. Olen kuitenkin kiitollinen oppimastani. Jos en olisi itse koskaan törmännyt sekopaattiin, en voisi uskoa, että maailmassa liikkuu vapaina ja jopa arvostettuina niin vaarallisia, läpimätiä paskiaisia.
Olen huomannut ihan samaa. Narsisti nauttii, ja saa ilon elämäänsä, ainoastaan silloin, kun saa aikaiseksi jotain pahaa, saa kostettua jonkun kuvittelemansa vääryyden.
Esim. on usein minulle sanonut, että "ei saa rauhaa, ennenkuin on kostanut". Yleensä tämä kosto on ollut joku ilkiteko, esim. kivittää uhrin asunnon ikkunat rikki, tai joku rikos, eli varastaa jonkun auton, tekee asuntomurron, varastaa lompakon jne. On itse näistä kertonut, ei minulla näistä mitään todisteita ole.
Ei narsisti itse näitä tee, vaan palkkaa jonkun tekemään, niinkuin on kertonut, että "tuntee sellaisia ihmisiä, että jos niille vähän maksaa, niin ne tekee ihan mitä tahansa". Eli teettää jollain muulla ja naureskelee ja on tyytyväinen, sitten kun on kostanut. Sitten saa "rauhan". Kaikkein oudointa minun mielestäni on se, että sen jälkeen kun narsisti on "kostanut", kaiken pitäisi olla niinkuin aina ennenkin, ihan niinkuin mitään kostamista ei olisi ollutkaan ja ollaan taas niin kauhean hyviä "kavereita".
Minulle kosti niin, että lavasti minut varkaaksi työpaikassani, sillä tunsi työpaikallani erään ihmisen, jolle ilmeisesti maksoi varastamisesta. Tarkoitus oli, että minut olisi irtisanottu työpaikastani varastamisen takia. Siinä ei kuitenkaan onnistunut. Tämä narsisti on sukulaislikkani, valitettavasti.
jatkoa edelliseen
Kukaan näitä täällä lukevista ei tiedä, minkälaisen Enkeli-Elisa -tarinan narsisti on luonut ja kehitellyt, eli kirjoittaa itse tai ainakin sanelee kaikki "roolit".
Tällä narsistilla on suuruuskuvitelmana se, että hän on niin valtavan paljon älykkäämpi kuin kaikki muut tämän maan ihmiset. Ja miksei uskoisi näin, hänhän vie ihmisiä miten tahtoo. Jostain tuolta kilometrien korkeudelta hän vain suvaitsee hieman vedellä naruista meitä alhaisia, suuresti halveksimiaan, maan matosia, jotka täysin uskovat kaikki hänen valheensa ja toimivat ja ajattelevat tahdottomasti hänen tahtonsa mukaan.
Narsistihan on oikeasti todella paljon älykkäämpi kuin muut. Ei kuka tahansa pystyisi luomaan tällaista tarinaa ja viemään sitä menestyksellisesti läpi. Narsisti on ilmeisesti myös ottanut minun "roolini" eli on kirjoitellut minun nimissäni tänne nettiin. On tehnyt sen todella uskottavasti, sillä hänhän tietää minusta ja minun elämästäni suunnilleen kaiken. Ehkä kirjoittelee vieläkin "minuna" tänne?
jatkoa edelliseen
Niinkuin tuolla edellä kirjoitin, narsisti ei voi olla leuhkimatta minulle tekemisillään. Nytkin hän ilmoitti, että tuon edellä olevan kirjoitukseni perusteella hän on saanut kaikki uskomaan minun "syyllisyyteeni". Ihmiset uskovat mitä uskovat. Totuudesta heillä ei ole harmainta aavistustakaan. Voin hyvin kuvitella, miten narsisti kääntää tämänkin asian päälaelleen. Sehän häneltä käy. Kuitenkin hän nauraa makeasti, kun sai taas kerran huijattua ihmisiä.
Ilmeisesti hän on jo vuosia sitten luonut minulle facebook-tilin, jonne on laittanut kuviani ym. ja on kirjoitellut sinne kaikenlaista hölynpölyä minun "roolissani". Minulla ei ole mitään tekemistä niiden sivujen kanssa, enkä tiedä, missä sellaiset sivut ovat.
jatkoa edelliseen
Eli on siis tunnistanut itsensä kirjoituksestani, koska tiesi kenestä kirjoitin. Tarkkailee kaiketi näitä sivuja ja kirjoitteleekin tänne esittäen narsistin uhria.
"Minulla ei ole mitään tekemistä niiden sivujen kanssa, enkä tiedä, missä sellaiset sivut ovat."
Jos googletat oman nimesi, niin miksi muka ei sivu ilmaannu, jos kerran sinun nimelläsi ovat?
Ehkä ne on jo (varmuuden vuoksi) poistettu siinä vaiheessa kun hankin tietokoneen. Olin viisi vuotta ilman tietokonetta. Sitä paitsi en sanonut, että ne olisivat minun nimelläni, vaan minun "roolissani".
Miksi epäilen, että näin olisi tapahtunut. Sen vuoksi,, kun aivan liian moni ihminen tuntui uskovan, että minä olisin jotain nettiin kirjoitellut. Esim. sillä seudulla, missä asuin, useat ihmiset olivat aivan suunniltaan, kun tulivat jossain vastaan ja sen ryöpytyksen keskellä ymmärsin, että he olettivat minun esittäneen jonkun kummallisen väitteen. Sellaisen, mistä en ollut ikinä kuullutkaan enkä koskaan heidän tai kenenkään muunkaan kanssa puhunut yhtään mitään. Ihmettelin aika tavalla, että miksi ja mistä he tuollaisen ajatuksen olivat saaneet päähänsä.
Sitten jossain vaiheessa, kun joku mainitsi netin, aloin miettimään, että kuvittelevatko nämä ihmiset minun kirjoittavan jotain nettiin. Minulla ei silloin ollut tietokonetta, ei älypuhelinta (ei ole vieläkään) eikä mitään nettiliittymää. Sen jälkeen aloin varmuuden vuoksi kertomaan kaikille, että minulla ei ole nettiä. Kukaan ei uskonut. Yksi tuttavistanikin sanoi usein "Kun sinulla ei muka ole nettiä". Ei minulla ollutkaan.
Lopulta ihmiset alkoivat antamaan minulle neuvoja siitä, mitä nettiin sopii kirjoittaa, ja mitä ei. Siinä vaiheessa sain tarpeekseni ja menin asianajajalta kysymään neuvoa. Tämä esitti, että kirjoittaisin kirjeen poliisille ja kysyisin suoraan asiasta. Nettipoliisi vastasi, että minun pitää itse selvittää asia. Piste.
Sen jälkeen aloin harkitsemaan tietokoneen ostamista ja nettiyhteyden hankkimista.
Sitä varmasti esiintyy niin valtavasti netissä, että joku esiintyy jonakuna nimimerkkien takaa, ettei sitä kukaan ehdi tutkimaan. Minusta ihmisten pitäisi alkaa ymmärtää se, eikä lukea nettiä ihan kyseenalaistamatta , jos ei ole jotkut ihan viralliset jonkun nettisivut tms.
Nettikeskusteluissa minua on varmaan esitetty miltei joka paikassa missä ikinä olen keskustellut. Mutta se on sitten ihan lukijan pöhköyttä jos samaksi minun kanssa alkaa luulemaan. Itekään en aina tiedä netissä onko joku joku vaiko häntä trollaava trolli, eihän täällä voi tietää. Minut on myös joskus "lavastettu" trolliksi, jonka kai monikin uskoi. No niihin pitää vaan nykyaikana alkaa tottumaan, ei siinä oikeen muu auta. Jos oikeat ihmiset ovat uskoneet juoruvaleita, niin kylmästi vaan kommunikaatiyhteys katki niihin iikkoihin, jotka höpöpuheita tosissaan kuuntelevat, ei siinä aina oikein muuta voi, varsinkaan jos heitä on paljon, koska ei millään jokaselle jaksa mennä selittämään, vaikka se sillä selviäisikin.
Kärsin aluksi tollasista ilmiöistä todella, mutta olen alannut tottumaan mitä enemmän niitä on tullut. Sanon jo ihan tottuneesti: "Aijaa tää on taas vaihteeksi tätä".
Tuntuuhan se toki oudolle, kun ihmiset alkavat itselle ihan kummia puhumaan.
Mutta hehän ne siinä kummia ovat, kun sellaisia puhuvat ilman perempaa tietoa.
Pari ensimmäistä vuosikymmentä voi mennä ilmiötä ihmetellessä, mutta kyllä se sitten siitä,
Voi olla noinkin, mutta tässä tapauksessa luulen, että siellä on ollut ihan oikeat nettisivut, ehkä kuvien kanssa. Esim. minun tuttavani, joka ei koskaan usko mitään, ennenkuin asia on viimeisen päälle todistettu, olisi pelkän nimimerkin perusteella minua pitänyt kirjoittajana.
"Jos oikeat ihmiset ovat uskoneet juoruvaleita, niin kylmästi vaan kommunikaatiyhteys katki niihin iikkoihin, jotka höpöpuheita tosissaan kuuntelevat, ei siinä aina oikein muuta voi, varsinkaan jos heitä on paljon, koska ei millään jokaselle jaksa mennä selittämään, vaikka se sillä selviäisikin."
Harva on niin vakuuttava, että pystyy puhumaan itsensä puhtaaksi sen jälkeen, kun narsisti on maineen mustannut. Ainakaa minä en onnistunut. Jouduin narsistin julistamaan sotaan aikana, jolloin internet oli vasta aluillaan. Roiskeet tulivat päin naamaa, puskaradion välityksellä sekä joskus myös sanomalehden yleisönosastolla. Nasse haukkui ja uhkaili minua nimimerkin takaa, mutta sanakääntein joista jokainen kuvioon kuulunut tiesi, kuka lähetti terveisiä kenelle. En voinut avautua kenellekään, koska minua olisi pidetty vainoharhaisena.
Näin on. Narsisti on uskomattoman kiero. On osannut taitavasti hoitaa mustamaalauksen sekä äärimmäisen ovelasti kirjoittelemalla minun "roolissani" hankkinut puolelleen suuret ihmisjoukot kiusaajia ja vainoajia, joiden kiusaamista uhri ei voi mitenkään ikinä todistaa. Jos uhri kertoisi kaiken, pidettäisiin häntä täysin vainoharhaisena.
Sen vuoksi en minäkään voi kaikkea koskaan kertoa.
Sama täällä. En minäkään voi kertoa puoliakaan.
Ja sekin pitää kertoa mukavasti laimennettuna.
Mutta jos tarkkoja ollaan, minusta sekin on tavallaan kiusaamista, ettei ihmisen sopisi muka omasta elämästään kertoa niinkuin se on.
Oikeastaan se minusta vasta kiusaamista on, jos mikä.
Olen juuri ymmärtänyt kuinka ihmisen oma sisäinen kerronta omasta elämästään on oleellinen osa ihmisen minuutta, ja on minusta kohtuutonta, että sitä keneltäkään aletaan kieltämään tai määräilemään kuinka se pitää kertoa.
Jokaisen pitäisi minusta saada kertoa oman minuutensa tarina juuri niinkuin haluaa.
Sinulla on muuten täysin sama nimimerkki kuin tässä ketjussa jokin aika aikaisemmin ( 30.1. klo 13.36), mutta kirjoitustyylisi ja -tapasi on täysin erilainen. Et ainakaan sama ihminen voi olla.
Ystävällisesti tiedustelen uteliaisuudesta, että miksi koet niin ?
Oletko siis sama kirjoittaja? Minusta kirjoitustyylisi on aivan erilaista, niinkuin edellä kerroin. Ehkä olet aivan sattumalta ottanut saman nimimerkin?
Olen tällä kertaa sama, vaikka täälläkin monesti joku muu käyttää samoja nimimerkkejä ja ei ole minä.
Mikä oli niin erilaista ? Kiinnostaa oman kirjoitustyylini analysointi. :)
Niinkuin olen muutaman kerran jo sanonut kirjoitustyylisi ja -tapasi on aivan erilaista. Etkö itse huomaa?
Ilmeisesti haluat sitten vain osoittaa, että osaat muutella kirjoitustapaasi ja kirjoitustyyliäsi......... aina tarpeen mukaan.......
Antaa tämän asian nyt olla, vai mitä? Jos vielä palaat tähän asiaan, alat kuulostamaan, sori vaan, trollilta.
tämä yhb45 ei taida olla alkuperäinen yhb45...
En kyllä ole tästä menosta ihan selvillä :)
Kas kun tälläkin palstalla elää trolli tai muutama. He saavat nautintonsa sotkemalla keskusteluja ja kaappaavat joskus joidenkin mimimerkkejä....
Aivan.
Epäilen, että narsisti seuraa näitä kirjoituksiani edelleen ja tietää, mitä olen kirjoittanut. Hänellä on tapana puuttua asioihin sotkeakseen kaiken mahdollisimman perusteellisesti. Aloin miettimään tuota, kun kirjoitin tänne tuosta "sukulaislikastani", että narsisti haluaa varmasti kääntää asian niin että olen tarkoittanut jotain muuta, kuin häntä. No, minulla on varmaankin parikymmentä "sukulaislikkaa", enkä halua nimetä heistä ketään, vaan pidän omana tietonani sen ketä tarkoitin.
Täällä palstalla ei todellakaan nimiä kirjoitella. Ei missään nimessä mitään paljastuksia. Anonyymisti huolella harkiten mitä haluaa kertoa. Niin ettei kukaan voi näiden perusteella tunnistaa.
Olen samaa mieltä kuten joku täällä kirjoitti, että riippuu nimenomaan pahuuden määritelmästä ovatko narsistit pahoja, ja siitä nimenomaan.
Ei minulla luonnollisestikaan ole ikinä ollut pienintäkään aikomusta kirjoittaa kenenkään nimiä tänne sen paremmin kuin minnekään muuallekaan internettiin, ei nyt eikä koskaan aikaisemminkaan.
Jatkoa edelliseen
Kaikenlainen ihmisten julkinen häpäiseminen on todella tyypillistä narsisteille, joilla ei tunnetusti ole minkäänlaista omaatuntoa eikä mitään käsitystä siitä, miten kunniallinen ihminen toimii. Narsistillehan vain hän itse on tärkein. Muilla ihmisillä ei ole mitään väliä.
Sen vuoksi olenkin peloissani siitä, mitä narsisti on saattanut tehdä, koska narsistilta voi odottaa aivan mitä tahansa. Hän on voinut aivan hyvin nimetä jonkun syyttömän sukulaiseni narsistiksi, koska hän itsehän on tietysti syytön. Toivottavasti ei ole ketään häpäissyt missään täällä netissä.
Tällä palstallla ei etenkään kannata puolustaa ketään. Useimmin kirjoitetaan ilman omaa kokemusta, josta syystä ei pidä suositella jokaiselle henkilökohtaista kokemaansa. Siksi on on niin, että harvoin, jos jos koskaan, narsisti palaa juurilleen.
Narsistit on varmaaan oikein pahoja.
Jouduin tarkkailemaan kristiityjä, enkä tiedä kelle vastaisin.
Narsistit todellakin ovat pahoja ja jokainen joka väittää muuta on tyhmä.
Riippuu määritelmästä paha. Miten määrittelet pahan?
Pitääkö oikein määritellä paha ennen kun siitä voi puhua? Kyllä jokainen normaalijärjellä varustettu tietää jo asiayhteydestä mitä sillä tarkoitetaan.
http://samvak.tripod.com/journal65.html Tuossa selitetään mun pointti aika hyvin. Että kyllä sillä pahan merkityksellä on väliä.
En edes viitsi katsoa linkkiä. Kun puhutaan narsistista, ei ole kyse mistään filosofisesta pohdinnasta pahan merkityksistä.
Narsisti on siis sellainen henkilö, joka hakee kunkin uhriksi ottamansa yksilön kohdalla persoonakohtaisesti miten voisi tätä vahingoittaa.
Narsistin tarve on lähtökohtaisesti saada itsensä ylös ja muut alas. Ja nämä muut pitää narsistin mielestä saada niin alas, että nämä hoippuvat elämän ja kuoleman rajamailla. Uhrin kuolemasta on haittaa narsistille vain, jos narsistilta jää joku lypsäminen kesken.
Äidistäni tiedän joka on narsistinen, että lapsuudessa täytyy tapahtua jotain.
"Narsistit ovat lapsuudessaan joko henkisesti pahoinpideltyjä tai jalustalle nostettuja.
"
Minun oma teoriani on tämä: yksi kerta riittää, siis yksi kunnon mollaus lapselle, jolla on siis OIKEASTI joku ongelma. Eli jos lasta mollataan jostakin, esim. lapsi, jolla on matemaattisia ongelmia häntä mollattaisiin siitä kovasti. Mollaajana olisi oma vanhempi. Jos lapsi reagoi siihen siten että ottaa mollauksesta kovasti itseensä ja lopettaa kaiken yrittämisen hänestä tulisi narsisti. Eli lapsi itse aiheuttaa sen lopullisesti. Jos lapsi ajattelisi että minä yritän ja yritän että osaan, hänelle kasvaisi normaali tai jopa normaalia parempikin itsetunto, koska silloin hän osoittaa itselleen pystyvänsä siihen.
Kenellekään muulle täällä ei tarvitsekaan osoittaa mitään kuin omalle itselleen, se on myös itsensä voittamista, josta itsetunto vahvistuu. Silloin kun meinaa antaa periksi pitäisikin yrittää. Se että voittaa toisia, ei nostata itsetuntoa siten vaan voi aiheuttaa jatkuvaa pelkoa siitä että joku toinen olisi parempi, tämä johtaisi yliyrittämiseen ja vaikka vilpillisen toimintaan. Siis kaiken toiminnan määräisi vain pelot jostakin, niinkuin se narsistilla tekeekin. Pelko siitäkin jopa että omat lapset ovat parempia ja se tulee estää vaikka vilpillä.
Minä luulen että narsisti on lapsuudessaan, kun on saanut murskaavan arvion vanhemmalta omista kyvyistään, tavallaan luovuttanut, eikä sen jälkeen yrittänyt todistaa itselleen tekemällä harjoittelemalla juuri sitä jossa hänet 'tuomittiin' huonoksi. Silloin olisi tärkeää että voisi todistaa itselleen vanhemman olleen väärässä, vanhemmalleen ei tarvitse todistaa mitään, ainoastaan itselleen. Se on hyvän itsetunnon perusta. Narsisti on heikkoitsetuntoinen, joka peittelee osaamattomuuttaan ja heikkoa itsetuntoaan filmaamalla päinvastaista kuin oikeasti on. Lapsella täytyy olla jokin näkyvä ongelma, vaikka väliaikainen koska muuten mollaaminen ei mitenkään sattuisi koska lapsi pystyisi helposti todistamaan itselleen ettei hänellä ole sellaista ongelmaa.
Sellainen ihminen jolla on jokin ongelma voi päästä siitä eroon, se vain vaatii nemmän työtä, mutta palkitsee kaiken vahvemmalla itsetunnolla.
Alkoholistithan ovat melkein aina luovuttajia ja he ryhtyvät juomaan ongelmaansa, eivät yritäkään ratkaista niitä. Eli itsetunto vain heikkenee edelleen. Narsisti voi minusta olla paljolti samanlainen, mutta ei vain ratkea alkoholilla peittelemään heikkouksiaan vaan juuri narsisteille ominaisilla tavoilla.
Sama juttu voisi käydä jos lapsi jolla on oikeasti ongelmia nostettaisiin jalustalle.
Mutta minä olen sitä mieltä, saatan olla väärässäkin, että lapsella täytyy olla joku oikea henkilökohtainen ongelma, josta häntä mollataan että vamma saataisiin aikaan. 'Ongelmattomalle' ei oikein henkistä vammaa saa oikeasti edes mollaamallakaan. Ja jokaisella varmasti löytyy jokin asia josta voisi mollata, ei sellaista lasta saata olla olemassakaan. Sen vamman tuottamiseen tarvitaan läheinen henkilö. Kannattaisi minusta miettiä miten lapsen "heikkoudet" tuodaan ilmi lapselle tai tuodaanko niitä ilmi sitten lainkaan.
Itse olen narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosin omaava. Lapsuuteni oli jatkuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja mitätöintiä. Koulussa minut eristettiin kaikista yläasteella. Minä olen niin helvetisti joutunut hokemaan elämäni aikana että minäkin olen ihminen ja arvokas vaikka kaikki on todistanut että olen täysin mitätön ja se on minulle monesti teroitettu päähän jo pienestä lähtien. Jo alle kouluikäisenä tiesin että olen suunnattoman paha ihminen ja minun haluillani ja tunteillani ei ole mitään merkitystä. Minun tulee loputtomasti pyytää anteeksi syntymääni. Vanhempani tekivät kaikkensa eristääkseen minut ystävistä, ainoa huvitus päivässä sai olla läksyjen teko. Sitten vain istuin huoneessani hiljaa ja tuijotin seinää. Ensimmäisen kerran suunnittelin itsemurhaa toisella luokalla ja siitä lähtien en ole koskaan omannut elämänhalua. Parisuhteissani jokaisessa minua on petetty, minut on raiskattu, pahoinpidelty,meinattu tappaa, maineeni tahrattu ja harjoitettu henkistä väkivaltaa siinä määrin, että menetin työkykyni pysyvästi. Lopputulos. Minusta tuli narsisti. En halua parisuhdetta, koska sisälläni asuu tyhjyys. se ihminen olisi minulle vain lähde. En pysty tuntemaan lainkaan rakkautta minua kohtaan ja itse osaan vain palvoa niin että minulla ei ole omia rajoja lainkaan. Minulle diagnoosi oli suuri häpeä, mutta ystäväni ei jättäneet minua ja siitä olen kiitollinen. He on rohkeita ihmisiä.
Oletko koskaan ajatellut jälkeenpäin mikä tai oliko sinulla jokin ominaisuus, jonka takia sinua kiusattiin?
Minusta et kuulosta ainakaan paksunahkaiselta klassiselta narsistilta, jos kertomuksesi pitää paikkansa.
Olin jo kouluun mennessä aika hiljainen ja en oikein sopeutunut sosiaalisiin koodeihin. Olin poikien kanssa kasvanut ja en ymmärtänyt tyttöjen maailmasta mitään. En ymmärrä vieläkään. Päiväkerhossa kävin aikani ja en voinut kuin ihmetellä tyttöjä millaisia ihmispetoja ne on. Lopulta karkasin sieltä ja itkien pyysin että ei ole pakko mennä. Poikien kanssa ei ikinä mitään ongelmia ollutkaan. Valitettavasti olin hyvin ujo ja sitten vielä tyttöluokalla niin minulla ei oikeastaan ollut mitään kontaktia poikiin ennen kuin olin lähemmäs 20v Silloin vasta pussasinkin ekan kerran. Koska minusta tuntui kaikkien käytös niin oudolle ja epäloogiselle olen opiskellut ihmistieteitä jo ala-asteelta lähtien ja olenkin kuulemma sosiaalisesti huippulahjakas, mutta tosiaan sitäkin kuin vain pistän naamion päälle ja siihen olen liian laiska ja minulta puuttuu täysin miellyttämisen halu. Mutta jos haluan niin lumoan 8/10 ihmisestä todella nopeasti. On ihmistyyppejä jotka on niin vahvoja että heti huomaa ettei niihin mene mikään läpi. Minulla on sellaisiakin ystäviä ja he ovat täysin immuuneja minulle. Narsistina tietysti arvostan heitä hyvin korkealle. Minulla on maine enemmänkin sarkastisena ja ilkeänä totuudentorvena. Minusta tuli tällainen vasta viime aikoina. Sitä ennen osasin olla hiljaa. Puolisoina minulla on ollut pelkkiä narsisteja ja yksi psykopaatti. Psykopaatti pesee narskulla kepeästi lattiat mitä tulee henkiseen pahoinpitelyyn. Kaikki yritykset käyttää narsismia aseena psykopaattiin valuu kuin vesi hanhen selästä. Narsismi on minulla ase jolla puolustaudun ja sitä ei näe ennen kuin vahingoittaa minua todella pahasti. Sitä ennen on vielä keskustelun sovittelun ja ymmärtämisen tie. Narsisti ei sitä valitse ikinä joka minusta on suorastaan loukkaus narsisteja kohtaan, koska se on osoitus älyllisestä vajaavaisuudesta minulle. Silloin hyökkään. Ikinä en normaalin ihmisen kimppuun hyökkää, mutta narskut ja psykot on minun maalla ja minä olen valmis taistelemaan jokaisen sellaisen paskiaisen kanssa.
Sinähän olet täysin terve:)
no ainakin mun exä oli sekä varsinainen demoni.perkeleestä seuraava jolta ei koskaan tullut yhtään positiivista tai kannustavaa sanaa.ajatuksensa julki tuotuaan ne oli umpinegatiivisia.
Minä jo luulin, että toinen vanhempani ei olisi narsisti,
mutta ainakin joku ihme vahtimispakko hänellä on, että pitää vahtia melkein 50 vuotiaan ihmisen tekemisiä. Nyt otti herneen nenäänsä vakavasti, kun sai tietää haaveistani mahdollisesti ostaa joskus tietokirja.
No helpotti siinä mielessä, että lopetan myös miettimästä hänen asioitaan.
Jotenkin tämä nyt riittää. Vanhempi on suutuksissaan haaveestani ostaa tietokirja ! En jaksa enää tämmöstä älyttömyyttä todellakaan, varsinkaan kun hän oli jo sopinut kanssani, ettei vahdi ja valvo syömisiäni eikä lukemisiani, vaan saan syödä ja lukea rauhassa mitä itse haluan. Mutta lupaus unohtui jo täysin viikossa kuultuaan mahdollisesta tietokirjasta.
Ja tämmösen takia pitää huonoa tunnelmaa koko päivän ja kiukkuaa.
Ne on aivan helvetin pahoja!
Onhan nuo!
Oikeasti paha ihminen on semmonen ,jota ei oo kohdeltu huonosti lapsuudessa, mutta on silti paha.
Ihan ok avaus, laittaa aina miettimään tommonen avaus.
Hyvä havainto.
Joillaki hirvee lapsuus ja se heijastuu myöhemmin narsismina.
Silti ei pidä hyväksyä narsistien tekoja,
mut parhaiten niistä pääsee eroon, ku ei oo niiden kanssa tekemisissä.