En ole oikeen työelämään

Koska kertomasi mukaan työhistoriasi koostuu pääosin työssäoppimisjaksoista ja työharjoittelujaksoista sinun kannattaa mahdollisissa eläkettä koskevissa asioissa olla yhteydessä Kelaan www.kela.fi

Työeläketietäjä ei voi ottaa kantaa yksittäiseen eläkeasiaan.

Pääset eläkkeelle koska et ole sairautesi aiheuttamien erityispiirteiden takia tasavertainen työmarkkinoilla.Kun saat eläkepäätöksen,voit hakeutua kuntouttavan työtoiminnan kautta johonkin tuettuun työpaikkaan,joka sopii sinulle,ja jossa sinua tuetaan niin että koet onnistuvasi työssäsi.Et menetä eläkettäsi,vaan voit saada palkkaa yleensä muutaman satasen edestä lisäksi,osa-aikatyö on ehkä sopiva.Käy siis lääkärissä ja kerro kaikki vaivasi ja se että haluat eläkettä suositeltavan lausunnon kelalle.Olet myös oikeutettu hoitotukeen,jopa korotettuun.Voitko saada jonkun henkilön tueksi sinne lääkäriin?

En ole moraalitäti ja tavallaan ymmärrän ja toisaalta en tilannettasi, niin että voisin edes oman itsesi vuoksi suositella sinulle eläkettä.
Eläke ei tee autuaaksi ja myös työelämä antaakin paljon, ja työn kautta taloudellinen tulevaisuutesi ja mahdollisuutesi paranesivat.
Et ole niin huono kuin luulet ja vaikka saisit lokaa niskaasi, voisit pärjätä pienen alkukompuroinnin jälkeen loistavasti.
Muistan omasta nuoruudestani joitakin jotka vaihtoivat yhtenään työpaikkaa ja eivät sopeutuneet työelämään, niin toiset pääsivät tilanteen herraksi ja lopulta he menestyivä jotkut yrittäjinä ja toiset hyvinä palkansaajina.
Toivon ettet anna periksi, sillä sinulla on uskoakseni vielä paljon annettavaa työelämässä. Aluksi joskus voi tuntua ettei löydä omaa paikkaansa, mutta elämä yllättää ja sillä on vielä paljon iloa sinulle.
Osaat, opit, kehityt, sinun ei tarvitse osata, miksi opetettaisiin jos jo osaisit valmiiksi.
Näytä itsellesi ja muille.
Voit myöhemmin jopa nauttia työstäsi ja ehkäpä lopulta kiitos seisoo.
Tämä ei ollut moraali saarna, eikä ymmärtämättömyyttä, mutta ehkä tilanteeseesi on löydettävissä hyväkin ratkaisu.

Olen epäillyt itselläkin lievää aspergeria tai add joka on ADHD: n vastakohta ja varsinkin tytöillä voi olla add. Introvertti testissä saan aina täydet pisteet.

Toisissa asioissa opin nopeasti ja toisissa en sitten millään vaikka olisi kuinka yksinkertainen asia. Ihmettelen kuinka minulla voi mennä aivan pieleen niin älyttömän yksinkertaisissa asioissa ja mieheninkin haukkuu etten ymmärrä yksikertaisimpiakaan asioita.

Et saa eläkettä ainakaan helposti eikä sellaisetkaan joilla on vielä pahempiakin sairauksia.

Täällä elämässä on niin paljon tyhmiä ihmisiä joilla ei ole ihmistuntemusta eikä mitään kykyjä kohdella oikein erilaisia ihmisiä.

Minulla on ongelmia mutta rohkeus aina puolustaa erilaisia heikompia ihmisiä mutta se on hyvin kuluttavaa ja stressaavaa eikä sitä jaksa pitkään. Aina kiusaajia vastaan olla puolustuskannalla niin se vie työmotivaation.

Ei haukkumalla motivoida yhtään ketään vaan ensin kehutaan mutta minä näytän paremman tavan tehdä ja asioita voidaan tehdä niin monella eri tyylillä ettei ole yhtä oikeaa.

Olen myös kohdannut ihan karmeeta haukkumista ja olen lyönyt hanskat tiskiin että vittu tee sitten itse. Kaikilla ihmisillä on jotain vikaa päässä ja eniten niillä jotka eivät edes tajua mitä vikaa on ja he ovat kaikkein tyhmimpiä ihmisiä mitä maan päällä voi voi olla. Osaavat yhden asian tai kaksi korkeintaan eikä niistä voi poiketa kukaan tehden hieman eritavalla.

Niin yksinkertainen asia kuin kyynärsauvoilla käveleminen ei onnistunut kun jalka katkesi vaikka kuinka moni näytti kuin helppoa se on. Viisas vanha äitini sanoi että pyydä rollaattori ja hoitaja sanoi että jalkaa kannatteleva käsi tulee kipeäksi ja niinhän se tulikin, pistävä kipu oli käsivarressa vuoden kunnes se loppui. Otin sen kivun ja kärsin kunhan vain sain oikean kulkupelin. En suostunut menemään rappusia kun lääkäri sanoi että pääsee pois jos pystyy rappuset kipsijalalla menemään. Mitä vittua, eihän minun tarvitse kotonakaan rappusia kävellä. Vaadin paperit että nyt lähden pois ja lääkäri kysyi että itsekkö päätät ja minä sanoin että päätän ihan itse koska olen valmis lähtemään ja paranen kotona nopeemmin kuin siellä pakkohoidossa ja niinhän kävi. Lopputarkastuksessa lääkäri ihmetteli kun olin parantunut niin nopeesti ja kävelen ilman tukia vaikkei annettu vielä lupaa mutta aloin kotona kuntouttaan itse itseäni. Minulle tarjottiin pyörätuolia mutta en suostunut siihen sillä olen jääräpäinen kuin helvetti.

Itkin ensin itkut pois ja sitten aloin hiljaa kuntouttamaan itseni. En tarvitse muita ihmisiä ja mitään näitä tyhmiä "ammattilaisia" neuvomaan mitä kirjasta ovat lukeneet niin se ei päde ihan kaikkiin ihmisiin.

En pääse eläkkeelle vaikka on raudoitettu jalka eikä sitä voi rasittaa määräänsä enempää päivässä tai se alkaa oirehtimaan. Leikattu jalka ei ole koskaan enään se sama mitä se oli ennen sitä vaan sen ehdoilla on elettävä ja kuunneltava sitä.

Uni ongelmat pystyy muuttaan kun opettelee menemään nukkuun aikaisemmin. Mitä vittua, en ymmärrä ollenkaan ihmisten uniongelmia kun niihin voi itse vaikuttaa ja vain ainostaan ITSE. Hankkii pimennysverhot ja viilennyslaitteen, ei tuijota tietokonetta tai telkkaria pariin tuntiin ennen nukkumaanmenoa. Tai tekee ihan mitä tahansa, esim. minä rauhotan itseni niin ettei ole levottomassa tilassa tai en muuten saa unta.

Tiedän että työelämä on raakaa erikois herkille ihmisille ja työelämää hallitsevat aivan tunteettomat pyrkyrit jotka pärjäävät raakalla pelillä vailla mitään inhimillisyyttä. Olen vasta iän mukana päässyt pois liika tunteellisuudesta niin etten välitä tyhmistä ihmisistä enkä niiden tölväisyistä. Pitkä tie siihen päästyään on tarvinnut kulkea eikä ole mikään helppo homma, toiset eivät pääse ikinä siihen mihinkä minä olen päässyt.

Minua on pahoinpidelty lapsena, risulla ja nahkaremmillä "kasvatettu" ja miestäni uskonnolla. Meillä on traumamme kummallakin erilaiset, toisella fyysistä väkivaltaa ja toisella henkistä. Mutta ei se ole nyky lapsillakaan helppoa kun on aivan järkyttävää kiusaamista ja välinpitämättömyyttä. Karmeita traumoja joutuu elämässään sitten työstään omia ja puolison. Ihmiset eroo kun ei ihanne olikaan se puoliso vaan vikoja täynnä. Tuli täysi pettymys kun se puoliso ei ollutkaan ihan ihanne kumppani vaan vikoja täynnä eikä kestetä niitä.

Nykyään ihmiset ovat niin heikkoja etteivät kestä yhtään mitään toisen huonoja puolia vaan pitäisi olla unelmien kumppani mitä ei ole koskaan eikä missään. Kaikilla ihmisillä on traumansa mitä sitten työstetään koko elämänajan. Erotilastot näyttävät sen ettei monikaan onnistu ja lapset kärsivät aikuisten uusperheistä vaikka aikuiset eivät tunnista koskaan mitään vikaa olevan itsessään. On kuulemma hyvä vain erota ja tehdä uutta perhettä uudelleen ja uudelleen ihan kuinka monta kertaa välittämättä mitä lapset ajattelevat.

Minä inhosin äidin uutta miestä mutta se oli pakko sietää ja ihmettelin sitä äijää kuinka se kehtasi tunkeutua meidän perheeseen sillä minulta ei sellainen olisi onni