Narsistiäiti on todella eriskummallinen ihminen. Hän tekee lapsia, mutta pilaa ne sitten ja lopuksi yrittää päästä heistä vielä eroon ja hankkia tilalle vieraita lapsia joiden kanssa hän rupeaisi elämään kuin uusioperhettä. Aivan kuin hän olisikin niiden uusien lapsien äiti.
Narsistiäiti kasvattaa omia lapsiaan kuin eläin, lapsi joutuu siten liian aikaisin vastuuseen itsestään tai jopa niin että vastuu kaikesta vaihtuukin jo aikaisin narsistilta lapselle.
Lapsi onkin oikeasti se, joka narsistista joutuu huolehtimaan, roolit vaihtuvat, narsisti käyttää lapsiaan hyväkseen pärjätäkseen. Tapahtuu käänteisesti se asia että vanhemman tulisi auttaa lastaan selviytymään elämässä. Käänteistä on se, että lapsi joutuukin aina auttamaan vanhempaansa selviytymään elämässä. Sinulla on aina kaikki hyvin koska olet nuori sanoo narsistiäiti lapselleen. Hän tunkeutuu lapsensa elämään ja on kuin iilimato joka imee lapsestaan verta saadakseen ravintoa itselleen. Narsistiäiti muuttuu kuin loiseksi lapsen näkökulmasta katsottuna, hän alkaa heikentää lasta haalimalla osan lapsen tekemisen hyödyistä itselleen. Mitä lapsi tekee sen täytyy hyödyntää aina narsistiäitiä.
Sitten narsistiäiti ihmettelee miksi lapsi ei pärjää. Ei varmasti pärjää koska on aina alistettu ja pitänyt osa itselle tulevasta, oli se mitä tahansa, antaa aina äidille. Asiaa voisi verrata sellaiseen että lapsen pitäisi antaa jokaisesta omasta työstään ansaitsemasta eurosta luovuttaa osa äidille. Lapselle itselleen jäisi omasta palkastaa vain juuri sen verran että hän pystyy jotenkuten itse elämään. Narsisti ihmettelee myöhemmin miksi lapsi ei ole vaikka ostanut omaa asuntoa vaikka muut samanikäiset ihmiset ovat tehneet. Mikä lapsessa on oikein vikana? Narsistiäiti ei ymmärrä että hän on kupannut lapseltaan sen mahdollisuuden koska lapsi on joutunut aina hänelle antamaan sen osan tuloistaan, jolla lapsen olisi pitänyt hankkia itselleen vaikka juuri tuo asunto.
Narsistiäiti maksattaa lapselle sen että hän on lapsensa synnyttänyt. Siitä riemusta että olet syntynyt narsistiäidin lapseksi, saat maksaa maksua hänelle kuin mafialle.
Narsistiäiti pitää tätä aivan luonnollisena ja hän tyytyväinen kun lapsi maksaa hänelle, hän saa sillä itselleen aina jotain extraa, joka hyödyttää vain häntä itseään.
Omalla äidilläni on myös näitä "parempia, ei omia lapsia" jotka ovat oman lasten ikäisiä mutta tuntuvat hänelle paljon tärkeimmille kuin omat lapset. Se on omituista miten narsistiäiti voi olla tunteeton omia lapsiaan kohtaan, vaikka olisit kuinka paljon tahansa auttanut narsistia niin narsistia tulee siitä huolimatta vielä kiittää kaikesta ja tunnustaa narsistiäidille kuinka huono lapsi olen ollut ja hyväksyä että narsistiäiti ottaa tilallesi "paremman" lapsen, joka ei ole edes oma lapsi.
Narsistiäidin uuslapset ovat paremmin menestyneitä kuin hänen omansa ja narsistiäiti on suuresti ihastunut ja rakastunut, niin että hylkää omat lapsensa ja lähtee tämän "suuren rakkauden" perään. Tavallaan tulee kuin avioero, mutta se tapahtuu äidin ja lasten välillä, narsistiäiti löytää paremmat lapset ja silloin hylkää omat lapsensa ja alkaa elää näille uusille ja paremmille lapsille. Narsistiäiti pystyy tuon tekemään koska hänellä ei ole aitoa sääliä, eikä aitoa empatiaa.
Narsistiäidiltä puuttuu aivoista jotain, ja se tekee hänestä niin julman ettei sitä kyllä todella uskoisi. Minä itse uskon kyllä jos joku kertoo, koska olen itse sen nähnyt ja kokenut. Sellaisen voi olla vaikeampi uskoa jolla ei ole ollut narsistia äitinä.
Narsistiäiti kasvattaa omia lapsiaan kuin eläin, lapsi joutuu siten liian aikaisin vastuuseen itsestään tai jopa niin että vastuu kaikesta vaihtuukin jo aikaisin narsistilta lapselle.
Lapsi onkin oikeasti se, joka narsistista joutuu huolehtimaan, roolit vaihtuvat, narsisti käyttää lapsiaan hyväkseen pärjätäkseen. Tapahtuu käänteisesti se asia että vanhemman tulisi auttaa lastaan selviytymään elämässä. Käänteistä on se, että lapsi joutuukin aina auttamaan vanhempaansa selviytymään elämässä. Sinulla on aina kaikki hyvin koska olet nuori sanoo narsistiäiti lapselleen. Hän tunkeutuu lapsensa elämään ja on kuin iilimato joka imee lapsestaan verta saadakseen ravintoa itselleen. Narsistiäiti muuttuu kuin loiseksi lapsen näkökulmasta katsottuna, hän alkaa heikentää lasta haalimalla osan lapsen tekemisen hyödyistä itselleen. Mitä lapsi tekee sen täytyy hyödyntää aina narsistiäitiä.
Sitten narsistiäiti ihmettelee miksi lapsi ei pärjää. Ei varmasti pärjää koska on aina alistettu ja pitänyt osa itselle tulevasta, oli se mitä tahansa, antaa aina äidille. Asiaa voisi verrata sellaiseen että lapsen pitäisi antaa jokaisesta omasta työstään ansaitsemasta eurosta luovuttaa osa äidille. Lapselle itselleen jäisi omasta palkastaa vain juuri sen verran että hän pystyy jotenkuten itse elämään. Narsisti ihmettelee myöhemmin miksi lapsi ei ole vaikka ostanut omaa asuntoa vaikka muut samanikäiset ihmiset ovat tehneet. Mikä lapsessa on oikein vikana? Narsistiäiti ei ymmärrä että hän on kupannut lapseltaan sen mahdollisuuden koska lapsi on joutunut aina hänelle antamaan sen osan tuloistaan, jolla lapsen olisi pitänyt hankkia itselleen vaikka juuri tuo asunto.
Narsistiäiti maksattaa lapselle sen että hän on lapsensa synnyttänyt. Siitä riemusta että olet syntynyt narsistiäidin lapseksi, saat maksaa maksua hänelle kuin mafialle.
Narsistiäiti pitää tätä aivan luonnollisena ja hän tyytyväinen kun lapsi maksaa hänelle, hän saa sillä itselleen aina jotain extraa, joka hyödyttää vain häntä itseään.
Omalla äidilläni on myös näitä "parempia, ei omia lapsia" jotka ovat oman lasten ikäisiä mutta tuntuvat hänelle paljon tärkeimmille kuin omat lapset. Se on omituista miten narsistiäiti voi olla tunteeton omia lapsiaan kohtaan, vaikka olisit kuinka paljon tahansa auttanut narsistia niin narsistia tulee siitä huolimatta vielä kiittää kaikesta ja tunnustaa narsistiäidille kuinka huono lapsi olen ollut ja hyväksyä että narsistiäiti ottaa tilallesi "paremman" lapsen, joka ei ole edes oma lapsi.
Narsistiäidin uuslapset ovat paremmin menestyneitä kuin hänen omansa ja narsistiäiti on suuresti ihastunut ja rakastunut, niin että hylkää omat lapsensa ja lähtee tämän "suuren rakkauden" perään. Tavallaan tulee kuin avioero, mutta se tapahtuu äidin ja lasten välillä, narsistiäiti löytää paremmat lapset ja silloin hylkää omat lapsensa ja alkaa elää näille uusille ja paremmille lapsille. Narsistiäiti pystyy tuon tekemään koska hänellä ei ole aitoa sääliä, eikä aitoa empatiaa.
Narsistiäidiltä puuttuu aivoista jotain, ja se tekee hänestä niin julman ettei sitä kyllä todella uskoisi. Minä itse uskon kyllä jos joku kertoo, koska olen itse sen nähnyt ja kokenut. Sellaisen voi olla vaikeampi uskoa jolla ei ole ollut narsistia äitinä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Narsistiäidit ovat perseestä:)
Joo narsistiäidin haukkuja tullut narsitin perseestä, voipi olla pahempi narsistinen itse. Koska haukkuja ei tunnista itseänsä. Että hän onkin narsistinen.
Luonnevikaiset äidit (ja miksei isätkin) on kyllä perseestä. Osaa kyllä esiintyä niin uhrautuvaisena marttyyrina, ettei Äiti Teresakaan ole mitään heidän rinnalla. Kaikesta uhrautuvaisuudesta ja marttyyriudesta huolimatta lapset on kuitenkin kaiken aikaa hirvittävä taakka, jolla kerätään sääliä, sympatiaa, huomiota, taloudellista hyötyä, mitä millonkin. Lisäksi nuo lapsukaiset lentää kuin leppäkeihäät isälleen/sukulaiselle/naapuriin, jos ja kun luonnevikaiselle mammalle tulee akuutti tarve päästä toteuttamaan seksuaalisuuttaan lähikuppilaan, nettitreffeille, tms. Lapsista ei mitään huolta, ei ikävää, saatika muutakaan mielenkiintoa, voi olla vaikka viikkotolkulla jonkun toisen hoteissa. Vaan auta armias, jos ja kun miesrintamalla ei menekään kaikki ihan putkeen, sillon se lapsi on saatava rinnalle lohduttamaan vaikka keskellä yötä väkisin sängystä repien. Samaan aikaan ollaan kuitenkin äärimmäisen kateellisia lapsille ihan kaikesta, lapset ei saa olla heitä itseään hoikempia, lapset ei saa osata soittaa heitä paremmin, ei piirtää heitä paremmin jne jne jne. Kaikessa näkyy kateus ja sitä puretaan jatkuvalla mitätöimisellä, vähättelyllä, halveksivalla/ivallisella nauramisella jne. Lisäksi nuo luonnevikaiset mammat on äärettömän mustasukkaisia kakaroilleen kaikesta, ei saisi olla kavereita, ei muita sukulaisia, ei oikein mitään minkä nuo heikot mielet voi kokea itselleen "uhkana". Lisäksi olen valitettavasti huomannut myös sen, että nämä luonnevikaiset mammat oikein kaivamalla kaivaa lapsistaan mustasukkaisuutta, että saisi sitten nauraa ja halveksia (tosiasiassa nauttia siitä, kun lapsi on hänestä mustasukkainen). Suoraan sanottuna tuo on niin sairasta touhua, että kaikissa tapauksissa lapset pitäsi sijoittaa pikimmiten toiselle vanhemmalleen (erotapauksissa), mummolle, muulle sukulaiselle, ihan mihin tahansa, kunhan on pois sekopaatin loputtomasta piinasta!