Olen käynyt kohta 2 vuotta eräällä psykologilla ja joskus tuntuu, että siellä käyminen aiheuttaa jopa lisää ahdistusta. Alun perin menin terapiaan vaikean parisuhteeni ja eroni jälkeen, mutta melko pian otettiin käsittelyyn muutama ikävä tapaus lapsuudestani, jossa oma isäni olisi hyväksikäyttänyt minua. Minulla on hataria muistikuvia tapahtumista, mutta en ole ollenkaan varma ovatko tapahtumat totta.
Mutta joka tapauksessa, aina kun menen terapiaan minua jännittää ja terapeutti alkaa ruotimaan asioitani hyvin ärhäkästi ja heti ihan pohjamutia myöten... Terapian alussa minusta tuntui kuin minua olisi revitty auki... Ja en ainakaan vielä ole mielestäni juurikaan hyötynyt terapiasta, päinvastoin olen terapian jälkeen hämmentynyt ja käsitellyt asiat jäävät vaivaamaan pitkäksi aikaa ja aiheuttavat vaan lisää ahdistusta.... Kaiken lisäksi terapeutin persoona on hyvin dominoiva ja hän ottaa helposti omia lupia... Esim. terapian alussa hän oli ilman lupaani kirjoittanut potilastietoihini mahdollisesta hyväksikäytöstä ja sanoin hänelle, etten halua näitä tietoja terveydenhoitopiirin tietoon... No, terapeutti alkoi taivuttelemaan minua, että eikö se olisi hyvä, jos minusta tiedettäisiin, että sellaista on tapahtunut...
No, viimeksi kun kävin terapiassa, niin alkoi todella arveluttamaan terapeuttini toiminta... Sanoin hänelle, että eikö nyt voitaisi keskustella näistä parisuhteenikin ongelmista, kun ollaan jo lapsuutta käsitelty sen verran paljon.... Niin terapeutti alkoi puolustuskannalle ja totesi, että nyt olisi tärkeämpää keskittyä uusiin ja tuleviin suhteisiin ja oli selvästi kovin närkästyneen oloinen... En ymmärtänyt ollenkaan miksei suhdettani, jossa elin yli 10 vuotta ja jonka takia hakeuduin alun perin terapiaan voitaisi käsitellä ja loukkasinko jotenkin terapeuttiani ottamalla asian puheeksi.... Olin kovin hämmentynyt, kun lähdin terapeutin luota.... Eli tämä viimeksi käyty keskustelu laittoi todella miettimään terapeutin pätevyyttä vaikka merkkejä on aiemmin ollut....
Terapeutti jää pian eläkkeelle ja on mielestäni sellainen persoona, ettei varmaan pääsisi tänä päivänä edes soveltuvuustestejä läpi... Ja ehkä hänen koulutusaikanaan on ollut vähän vanhemmat käsitykset psykologiasta....
Mutta joka tapauksessa, aina kun menen terapiaan minua jännittää ja terapeutti alkaa ruotimaan asioitani hyvin ärhäkästi ja heti ihan pohjamutia myöten... Terapian alussa minusta tuntui kuin minua olisi revitty auki... Ja en ainakaan vielä ole mielestäni juurikaan hyötynyt terapiasta, päinvastoin olen terapian jälkeen hämmentynyt ja käsitellyt asiat jäävät vaivaamaan pitkäksi aikaa ja aiheuttavat vaan lisää ahdistusta.... Kaiken lisäksi terapeutin persoona on hyvin dominoiva ja hän ottaa helposti omia lupia... Esim. terapian alussa hän oli ilman lupaani kirjoittanut potilastietoihini mahdollisesta hyväksikäytöstä ja sanoin hänelle, etten halua näitä tietoja terveydenhoitopiirin tietoon... No, terapeutti alkoi taivuttelemaan minua, että eikö se olisi hyvä, jos minusta tiedettäisiin, että sellaista on tapahtunut...
No, viimeksi kun kävin terapiassa, niin alkoi todella arveluttamaan terapeuttini toiminta... Sanoin hänelle, että eikö nyt voitaisi keskustella näistä parisuhteenikin ongelmista, kun ollaan jo lapsuutta käsitelty sen verran paljon.... Niin terapeutti alkoi puolustuskannalle ja totesi, että nyt olisi tärkeämpää keskittyä uusiin ja tuleviin suhteisiin ja oli selvästi kovin närkästyneen oloinen... En ymmärtänyt ollenkaan miksei suhdettani, jossa elin yli 10 vuotta ja jonka takia hakeuduin alun perin terapiaan voitaisi käsitellä ja loukkasinko jotenkin terapeuttiani ottamalla asian puheeksi.... Olin kovin hämmentynyt, kun lähdin terapeutin luota.... Eli tämä viimeksi käyty keskustelu laittoi todella miettimään terapeutin pätevyyttä vaikka merkkejä on aiemmin ollut....
Terapeutti jää pian eläkkeelle ja on mielestäni sellainen persoona, ettei varmaan pääsisi tänä päivänä edes soveltuvuustestejä läpi... Ja ehkä hänen koulutusaikanaan on ollut vähän vanhemmat käsitykset psykologiasta....
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Terapeutti voi auttaa, mutta tuntemalla perusasiat psykologiasta terapeutin on helppo pitää potilaansa otteessaan koskettelemalla sopivasti arkoja kohtia herättääkseen negatiivisia konnotaatioita ja kuohuttavia tunteita.
Jos hoito ei tehoa, kannattaa vaihtaa psykologia.
Toisaalta, mihin ylipäätään tarvitset psykologia? Mikä siinä parisuhteessasi nyt on niin ihmeellistä, että sitä tarvitsee vuositolkulla ruotia? Kaikki tekevät virheitä, toiset oppivat niistä, toiset eivät.
Kannattaa ehdottomasti varoa mitään hyväksikäyttöprosesseja. Hyväksikäyttö on niin voimakkaita tunteita herättävä tapahtuma, että muistat sen aivan varmasti, jos sellaista olisi tapahtunut. Jos viranomaiset ja kaikenlaiset rahastajat pistävät sormensa peliin, isäsikin elämä revitään rikki ja tulet katumaan sitä rankasta jonain päivänä.
Se, että turvaudut psykologiin, kertoo siitä, että et ole kovin itsenäinen ihminen. Et kestä pettymyksiä yksin, tai edes ystäviesi tuellakaan. Samaan viittaa tuokin epämääräisyys muistoissa isäsi suhteen. Epävarmuutesi tekee sinusta helposti johdateltavan ja se on voinut aiheuttaa ongelmasi myös siinä vaikeassa parisuhteessasi. Olet taipuvainen epätoivoisiin ratkaisuihin ja dominoivat ihmiset löytävät sinusta puolustuskyvyttömästä täydellisen kumppanin itselleen.
Aloita seisomaan omilla jaloillasi. Aloita se tänään. Lakkaa mälväämästä päässäsi asioita, joita et voi muuttaa, Avaa silmäsi, katsele elämää ja tutustu uusiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin. OLE TYYTYVÄINEN ITSEESI JA ELÄMÄÄSI.
Ja lakkaa tuhlaamasta rahojasi ihmisiin, jotka käyttävät sinua hyväkseen, Älä siis etsi niitä uusi ihmisiä seurakunnista, lähetyskokouksista tai huuhaaryhmistä. Liity sen sijaan seinäkiipeilykerhoon tai perusta paikallinen maailmanmatkaajien klubi, jossa käytte porukalla joka vuosi jossain uudessa maassa ja teette siitä vaikka yhteistä kuvakollaasikirjaa.
Sitä kutsutaan elämäksi, aloita se nyt.
Missä muka mainittiin isä hyväksikäyttäjänä??
Lainaus:
"mutta melko pian otettiin käsittelyyn muutama ikävä tapaus lapsuudestani, jossa oma isäni olisi hyväksikäyttänyt minua."
Nimenomaisesti ihminen voi ja helposti unohtaa lapsuuden hyväksikäytön. Et taida tietää ollenkaan, mistä puhut. Toisekseen vakavat psyykkiset oireet (en tiiä, onko ap:lla sellasia) ei oo juuri lainkaan, tippaakaan omasta tahdosta ja itsenäisyydestä kiinni. Sun viesti on suorastaan loukkaava traumaattisia asioita kokeneita kohtaan. Älä trollaa tällasests aiheesta,kiitos.
Seksuaalinen hyväksikäyttö:
- Voi olla niin traumatisoiva kokemus, että ihminen ei voi muistaa sitä aktiivisesti tai hän voi muistaa välillä osia siitä. Muistamattomuudella ihminen suojelee itseään.
- Vaikuttaa taatusti muistamattomanakin kaikkiin seksuaalisiin suhteisiisi: sinusta tulee joko yliseksuaalinen ja jakelet seksiä jokaiselle vastaan tulevalle tai täysin pidättynyt, että normaalin ihmissuhteen rakentaminen vastakkaiseen sukupuoleen on vaikeaa varsinkin makuuhuoneesssa, et pysty tai pysty nauttimaan siitä. Siellä on paljon estoja ja se aiheuttaa sinulle suuria negatiivisia tunnekuohuja.
- Uhrit kärsivät arvottomuudesta, että he eivät ole minkään arvoisia ja että heidän ruumiinsa on häpäisty.
Tunnistatko itsesi näistä kuvauksista?
Jos sinulle oikeasti on käynyt tämä asia, ei sen läpikäynti ole mikään helppo prosessi ja taatusti tekee sinut ahdistuneemmaksi kuin jos et ajattelisi asiaa. Mutta läpikäynnin tarkoitus on auttaa sinua. Haluatko sinä eheämmäksi ihmiseksi vai et? Jos sinut on hyväksikäytetty, se vaikuttaa kaikkiin suhteisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa ja eheytyminen on siis parisuhdeongelmiinkin paras lääke, siis mikäli ne parisuhdeongelmat johtuvat tästä. Tietysti sinulla voi olla myös muita parisuhdeongelmia.
Kukaan ei tuhoa isäsi elämää nyt, rikos on luultavasti vanhentunut ajat sitten. Mikäli siis rikosta edes on ollut. Kukaan ei voi nostaa syytettä ilman sinua sitäpaitsi näin jälkikäteen. Vaikeata on saada syyllisiä kiinni edes verekseltään saati sitten pitkien aikojen kuluttua. Keskity itseesi, omaan parantumiseesi, äläkä ainakaan murehdi mitä muut ajattelevat. Jos se on tapahtunut sinulla on oikeus puhua siitä. Jos et ole varma voit puhua ei-asianosaisten kanssa. Jos sinulla on hyvä ja lämmin suhde vanhempiisi, se kestää puhua myös tästä vaikka et olisi varma ja he ymmärtävät sen. Tämähän voi olla myös alkavaa todellisuudentajun menetystäkin?
Toisaalta jos sinä et kuulu psykoosisairaisiin ja siis voit luottaa todellisuuden tajuusi, miksi epäilet, että muistikuvasi olisivat vääriä?
Mulla on psykoosisairaus ja tämäkin pelko realisoitui silloin keskellä psykoosia. Siis luulin olevani raiskattu ja luulin, että niitä raiskareita luuraa lähes kaikkialla. Tämä siis psykoosin tähden. Pelkoni olin saanut monista eri lähteistä. Äitini oli yritetty raiskata lapsena ja hän pelotteli minut henkihieveriin, kun olin lapsi ja elämäni oli hyvin suojeltua raiskareilta, joita oli lähes kaikkialla. Hän siis siirsi pelkonsa minuun.
Sitten ala-asteen rehtori olikin oikeasti seksuaalisesti kieroutunut ja minua yritettiin seuraavaksi uhriksi mutta selvisin mitä luultavammin säikähdyksellä. Hän aloitti ensin alistamalla minua ja tuhoamalla maineeni ja uskottavuuteni, että kukaan ei uskoisi minua sitten, kun hän on temppunsa tehnyt. En suostunut menemään enään kouluun tämän jälkeen. Minua aiemmin tyttöjä oli esim. pissatettu sankoon luokan edessä tms. Tämän siis kertoi koulutoimenjohtaja, minä en tiennyt niistä, koska olimme muuttaneet ja olin uusi oppilas siellä pienessä kyläkoulussa. Miksi tällainen pedofiili sai jatkaa tehtävässään? Eikä häntä erotettu minunkaan tähden, kun mitään ei kerinnyt tapahtua. Minä jouduin vaihtamaan koulua.
Aikuisena minua yritettiin raiskata mutta selvisin siitä oveluudella ja pääsin karkuun. Nämä siis ennen psykoosiani. Ei siis ihme, että olin kuitenkin jo sen verran traumatisoitunut, että psykoosissa tämäkin pelko aktivoitui. Olin niin vakuuttunut silloin, että isäni oli raiskannut minut ja veljeni, että lopulta hakeuduin raiskattujen terapia ryhmään ja minut huolittiinkin sinne. Minä kyllä huomasin silloin jo olevani erillainen heihin verrattuna.
Hoitohenkilökunta ei tajunnut psykoosiani, eivätkä he sanoneet juuta eikä jaata asiaan. Yritin heiltäkin kysyä mitä he ajattelevat, en saanut tukea mihinkään suuntaan. Yksin jäin siis kaikkien ajatuksieni keskellä. Kun psykoosini paheni ja raiskaamisjuttuja oli sinne ja tänne ja kun ne levisivät, että nytkin joku vaanii jossakin, vasta aloin tajuta, että oma mieleni näitä kehittelee, eikä minua oikeasti ole kukaan raiskannut vaan pelkään sitä. Nyt siis psykoosista toivuttuani tiedän, ettei mitään oikeaa raiskausta siis tapahtunut. Olin siitä kertonut jopa äidilleni ja hänkin uskoi sen. Olisi senkin pitänyt sanoa edes sen verran, että tuskinpa vaan. No, isäni ei ollut kovin kummoinen ihminen mutta ei hän tätä sentään tehnyt.
Yksi psykiatri jopa epäili, että minut on hyväksikäytetty koska olen hänen mielestään niin seksuaalisesti estynyt. Mää mikään estynyt ollut vaan en ollut löytänyt sitä oikeaa miestä aviopuolisoksi ja moraalini puolelta halusin odottaa avioliittoon. Näillä hoitohenkilökunnan toopeilluilla ei ole mitään rajaa mun kohdalla, niistä voisi kirjoittaa jonkun emämunausten sarjan mun elämästäni.
Eli mieti näitä vaihtoehtoja, ja jos epäilet oikeasti enemmän hyväksikäyttöä, niin hakeudu niiden vertaistoipumisryhmään, viimeistään siellä tajuat oletko vai et hyväksikäytetty!
Tuollaisesta terapiasta ei ole sinulle mitään hyötyä. Asia on kuten itse ajattelit, että siitä se lisää sinun ahdistusta ja huonoa oloa. Asioista puhuminen ei paranna ihmistä. Paraneminen tapahtuu, kun tunteet pääsee käymään läpi TUNNETASOLLLA eli tarkoittaa, että tunteet täytyy elää läpi. Tämä tapahtuu asiantuntevan kehoterapeutin kanssa (esim. rosenterapeutti). Tunteet ovat kehossa ja sieltä ne on saatava ulos. Terapeutti edustaa turvallista ja rakastaa vanhempaa hoitotilanteessa. Hän on kuin kätilö, jonka käsissä ihminen saa syntyä uudelleen. Se tapahtuu pala palalta kun tunteet pääsee tulemaan ulos. Tunteille ei useinkaan ole mitään sanoja ja selityksiä, eikä tarvitsekaan. Se riittää, kun ne pääsevät vapaaksi kehossa ja tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi.. ja täten mennyt kokemus saa uuden näkökulman.
Ps. Toi sun terapeutin käytös ei muutenkaan vaikuta kovin ammattitaitoiselta ja asiakasta kunnioittavalta. Taitaa terapeutti työstää jotain omia ongelmia sinun kauttasi.
Tuo on totta, tunnetasolla ne asiat on käytävä läpi. Mutta joillekin se puhuminen vie sinne tunnetasolle niitä tapahtumia. Ei tosin kaikilla. Olemme erillaisia. Tietysti jos ei ole sanoja, eikä edes muistikuvia, ei jää paljon millä käydä asioita lävitse. Mutta kehossakin on muisti ja se muistaa kosketuksen. Tiedän tuon Rosen terapian. Sitä voi tehdä ihan kuka vaan. Sehän on vain hieronnasta hellempi muoto, jossa joku koskettaa sinua ja sieltä kehosta nousee tunteita, jos siellä on jotakin tunnepatoja. Siihen aina pysähdytään kuuntelemaan, jos nousee jotakin pintaan ja annetaan tulla ulos. Tuota samaa terapiaa voi siis harrastaa myös oman aviopuolisonkin kanssa. Tärkeintä on se, että ihmistä kosketetaan kunnioittaen, arvostaen, rakastaen ja hyvin hitaasti ja hellästi koskettaen. Ja osataan pysähtyä sekä kuunnella sitä jota hoidetaan (Ja tämä ei ole millään tavalla seksuaalista koskettamista).
Pelkkä rationaalinen pähkäily ei tietenkään tuota tulosta, jos asioita ei käydä lävitse tunnetasolla ja siihen myös lisäisin, että niistä on päästettävä myös irti. Sitä harvemmin pystyy ilman anteeksiantamusta tekemään. Anteeksi antaessa toisen samalla päästää itsensä irti tapahtuneesta ja jatkaa elämäänsä. Anteeksiantamattomuus ja katkeruus pitää kiinni tapahtuneessa ja tuhoaa lopunkin hyvän elämästä. Ne ovat myös synti. Anteeksiantamus ei tarkoita sitä, että tapahtuma pitää hyväksyä tai että se olisi oikein. Anteeksi antamus on valinta eikä tunne. Asia pysyy vääränä. Eikä sitä tarvitse koskaan hyväksyä. Eikä anteeksiantamus tarkoita sitä, etteikö asiasta saa hakea yhteiskunnan rangaistusta. Raiskaajan kuuluu kantaa vastuu teoistaan. Sen kanssa voi oppia elämään ja eheytyä. Jumalalle ainakin on kaikki mahdollista.
Tunnetasolle voi päästä muillakin tavoin. Monia auttaa esim. valokuvien katseleminen tai vanhoissa paikoissa käyminen, tuoksut mitkä on liittänyt johonkin tapahtumaan tai maut yms. pitää vaan löytää se oma tapa päästä sinne. Joku asia mikä herättää niitä tunnemuistoja. Ihminen muistaa kaikilla aisteillaan, eikä pelkästään aivoilla!
Sentähdenhän se raiskatun osa onkin niin vaikea avioliiton seksielämässä, kun ei se nainen voi mitään sille, että keho muistaa sen kamalan tapahtuman joka kerta, kun haluaisi normaalia seksiä harrastaa oman puolisonsa kanssa. Aina tulee kurjat tunteet mukaan ja muistuttaa siitä vaikka kyseessä silloin onkin aivan toisenlainen kosketus. Keho muistaa. Seksuaalisuus on niin kokonaisvaltainen alue, että siinä menee koko ihminen rikki, jos ihmiselle tehdään väkivaltaa.
Musta tuntuu että moni mies ei tajua tätä! Kuinka se yksi tapahtuma voi pilata koko sen naisen loppuelämän. Uskon, että nainen voi eheytyä ja parantua siitä ajan kanssa jos tekee paljon töitä sen eteen ja Jumalan käsissä mutta silti totean, että hyvin harva nainen käytännössä oikeasti eheytyy niin paljon, että on niinkuin ennen tapausta! Joka tapauksessa itse prosessin läpi käyminen voi viedä lähes loppuelämäsi. Että jos täällä joku raiskausta suunnitteleva mies lukee tämän, niin sanon sulle, että tee parannus ajatuksestasi ja tajua miten pahaa asiaa olet suunnitellut! Äläkä toteuta tekoasi käytännön tasolla! Se on synti! Moni mies on nykyään niin kieroutunut kaikesta pornon kanssa sähläämisestään, että niillä on täysin kadonnut se empatia uhriaan kohtaan ja tieto, ettei kukaan nainen nauti raiskauksesta! Kuinka kaukana he ovat todellisuudesta? Tämä on vain oman syyllisyyden piilotuskeino ja pahan asian oikeutustapa, että kuvitellaan, että joku uhriksi joutunut nauttisi siitä. Ei pidä paikkaansa! Kamalaa itsepetosta!
Itse kävin omia ongelmia läpi 13 vuotta puhumalla ja analysoimalla. Itkin ja purin tunteitani yksin ollessa. Tunsin vihaa, surua, ikävää, ahdistusta, halua kuolla ja muuta ikävää. Tiedostin mielen tasolla, että ongelmat johtuu lapsuudesta ja varsinkin huonosta äiti suhteesta, joka oli ollut minulle traumaattinen.
Vaikka kuinka koin vihaa, itkin, kärsin ja koin vaikka mitä, niin samat tunteet aktivoituvat yhä uudelleen ja uudelleen. Tunsin kiertäväni kehää ja merkittävää paranemista ei tapahtunut.
Sitten kun menin tälle itseäni 20 vuotta vanhemmalle ammattitaitoiselle rosen terapeutille, niin alkoi tapahtua eli pääsin kokemaan tunteita kehotasolla läpi. Kehossa olikin niin rajuja tunteita, etten ollut lainkaan niistä tietoinen. Pieni lapsi sisälläni heräsi elämään kokemaan noita tunteita. Koin sen lapsen ihan konkreettisesti. Minulle oli suuri hämmästys ja ihmetys, että se lapsi tuli niin selkeästi esiin ja ne tunteet tulivat sieltä niin voimalla. Terapeutti tuki ja ohjasi tätä oikealla tavalla. Pala palalta olen kasvanut eheämmäksi ja uudeksi ihmiseksi.. sellaiseksi, joka pohjimmiltani olen.
Moni ihminen luulee edistyvänsä, mutta oikeasti samat tunteet toistuu vuodesta toiseen ja ihminen ei pääse oikeasti vapaaksi menneestä. Tätä asiaa voi olla tosi vaikea ymmärtää, se pitää vaan päästä kokemaan.
Todiste terapian hyödyllisyydestä on se, että ihminen alkaa oikeasti voimaan paremmin ja on selvästi nähtävissä muutosta entiseen.
"Todiste terapian hyödyllisyydestä on se, että ihminen alkaa oikeasti voimaan paremmin ja on selvästi nähtävissä muutosta entiseen."
Tottakai, samaa mieltä! Pitkässä juoksussa on tultava toipumista tai se ei auta! Alussa kun asiaa käsittelee tietysti tunteet voivat olla ikäviä mutta ajan myötä ne pitäisi vähetä ja helpottaa. Haavat alkavat parantua. Eihän siinä muuten mitään järkeä olekaan!
Hienoa, että olet saanut apua ja jaksanut käydä niitä lävitse!
Jotkut terapiamuodot ovat osoittautuneet varsin epätehokkaiksi tieteellisessä tutkimuksessa. Myös menneisyyden ruotiminen, eritoten lapsuuden, ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Toisin sanoen, ne eivät ole päteviä eikä niillä ole mitään todistusaineistoa parantumiseen. Jos lapsuudesta aletaan etsimään tiettyjä asioita (kuten mahdollista hyväksikäyttöä) voi tapahtua suggestiota ja syntyy valemuistoja. Tsekkaa Osmo Tammisalon kirja "Tavataan ensi viikolla", missä puhutaan samasta aiheesta.
Mikä on se terapia jossa käyt?
Jos sinulle on ongelmia parisuhteissa, ei lapsuuden ruotiminen paljoa auta. Eron jälkeinen masennus on varsin yleistä ja täysin normaalia. Lääkitys, aika ja oman toiminnan aktivoiminen ovat parhaat lääkkeet.
Voimia sinulle kaikin puolin. Mieti rauhassa mitä teet.
Tule nyt hyvä ihminen pois sieltä vastaanotolta ja lopeta tuollainen keskustelusuhde. Koet selvästi siitä vain haittaa eikä vastapuoli tunnu ottavan sinua tosissaan. Hukkaat rahasi, aikasi ja kulutat itseäsi henkisesti. Eihän tuossa ole mitään järkeä. "Piilotetut muistot" ja muut valemuistohömpötykset ovat muoti-ilmiö psykoterapian alalla, josta on seurannut vaikka mitä pahaa. Tarvittaessa tee ilmoitus asiasta vastaavalle viranomaiselle ja vaadi asiakastietoihisi tehtyjen merkintöjen poistamista.
Sinä maksat palvelusta, sinä päätät mistä puhutaan vai puhutaanko. Jos tämä ei toteudu älä ole tyhmä vaan keskeytä toiminta ja hakeudu sellaisella henkilölle, joka kuuntelee sinua eikä itseään.
Traumapsykoterapaissa keskeistä on omien rajojen, itsen ja elämän hallinnan tunteen vahvistaminen ja suojaaminen.
Oikeassa traumapsykoterapiassa ei koskaan hyökätä suoraan käymään läpi tapahtumia, vaan harjoitellaan omien tunteiden tunnistamista ja kuuntelua, puhumisen säätelyä, tilanteen hyvää hallintaa myös psykoterapeuttisessa suhteessa. Vasta näissä asiakkaalle turvaa tuoviss apuitteissa tarpeen mukaan käydään läpi menneisyyden tapahtumia. Asiakas on päähenkilö ja hänen täytyy saada sanoa myös, milloin haluaa/kykenee puhua traumastaan ja milloin ei.
Aloittajan kuvaama "hoitosuhde" tuntuu minusta hyväksikäytön uusiutumiselta: toinen, dominoiva ihminen johdattaa asiakasta ylivoimaiselta tuntuviin kokemuksiin. Terapia tulee tuolloin traumaattiseksi ja silloin on tapahtunut iso virhe.
Suosittelen hoitosuhteen päättämistä ja jos voimia riittää, niin palautteen antamista psykologin esimiehille ja psykologiliittoon.
Nykyään on niin montaa eri linjaa näillä terapeuteilla ja siihen päälle vielä sen psykologin oma luonne ja tapa tehdä töitä, että ihminen on aika pallo hukassa, kun niiden ongelmiensa keskellä yrittää löytää sitä terapeuttia. Voin sanoa useita eri terapeutteja ja eri linjoja kokeilleena, että itse en löytänyt tyyppiä, joka voisi minua auttaa. Siis ajan ja rahan haaskausta, eikä auttanut vaihtaminenkaan mitään!
Mutta ehkä joku muu saa jotakin apua johonkin ongelmaansa, ehkä mulla oli vain huono säkä. Ei voi muuta kuin kiittää, että vielä siihen aikaan oli niin hyvät vakuutukset mulla, että en itse niistäkään maksanut mitään. Olis jäänyt potuttamaan muuten kympillä! Nykyäänhän ei enään vakuutukset taida terapioita kattaa, kun se on niin yleistynyt. Hävytöntä sekin, että vakuutusehtoja saa tolleen yksipuolisesti muuttaa.
Kipeiden asioiden käsittely kyllä auttaa, vaikka nykyään on "koulukuntia", jotka ovat kannalla ettei menneitä haavoja pitäisi repiä auki vaan keskittyä suuntaamaan tulevaisuuteen ja positiiviseen: uusiin mahdollisuuksiin. Ihmisen muisti ja alitajunta ei kyllä unohda ja kätketyt mätäpaiseet kummittelevat aiheuttaen epämääräistä masennusta, itseinhoa ja pahaa oloa.
Terapia aiheuttaa aina jonkin verran pahaa oloa työstöhetkellä ja sen jälkeen, mutta ilman sitä ei synny uutta. On selvää että luottamus ja harmonia täytyy olla terapeutin ja asiakkaan välillä. Jos yhteistyö tökkii, niin tulosta ei synny.
Mielestäni terapiaa kannattaa jatkaa, mutta toisen henkilön kanssa.
Nuo pinnalliset "hymy vaikka väkisin"-terapiat ovat ihan huuhaata. Ihminen, jota ohjeistetaan vain iloitsemaan ja olemaan murehtimatta, joutuu väistämättä kokemaan, että jää huonoon oloonsa yksin ja on vielä muka huono potilaskin, kun "hoito" ei helpotakaan oloa. Näin terapeutti sanoutuu irti vastuustaan.
Tiedän kyllä näitä Voimavarasuuntautuneita ja kognitiivisia terapeutteja, joiden tunneskaala on epäinhimillisen ja luonnottoman kapea. Käsimys ja murhe ovat osa meitä ja apua pitäisi saada siihen, miten näidenkin tunteiden ja vaikeiden muistojen kanssa ollaan. Ei niitä loputtomasti voi vai torjua. Sitten acsta voi oikeasti suunnata eteenpäin.
Noitahan ne mielenterveystoimistojen antamat terapiat/siellä käynnit mun tietääkseni ovat! Mullekin tolkutettiin 2-3 vuotta tuota sontaa sisään, ennen kuin tajusin, että ei nämä ihmiset kuuntele mua ollenkaan ja tää ei toimi. Miksi minun vaikeilta elämänkokemuksilta viedään vielä oikeus surra ne läpi ja käsitellä. Aina vaan sanottiin, että nyt unohdat ne lapsuus ajan jutut ja keskityt nykypäivän asioihin ja hoitaja vielä antoi mulle vihkon minne kirjoitetaan hyvät tapahtumat, kun mulla oli surupäiväkirja itselläni. Syyllistettiin siitäkin! Sitten kun sanot, ettet jaksa elämääsi, niin hoettiin vaan, että "ei sulla mikään ole" ja "kyllä sinä jaksat" ja mitätöitiin kaikki sen hetket ongelmat sekä menneisyyden ongelmat. Ja tää linja ei muuttunut miksikään vaikka mitä yritit sanoa tai tehdä!
Tää edellä mainittu tapahtui siis ihmiselle, joka oli jo siinä vaiheessa ollut aiemmin psykoosissa, masennuksessa ja maniassa. Ja oli siinä vaiheessa syvän masennuksen keskellä, joka oikeastaan oli sekamuotoinen tila sillä hetkellä, jota ei uskottu sentähden. En ollut tyypillinen masentunut koska olin kaksisuuntainen ja sekamuotoinen ja he liian tyhmiä tajuamaan sitä. Mun lapsuus oli ihan hirveän traumaattinen: olen narsistien lapsi, henkisen-, fyysisen- ja uskonnollisen väkivallan uhri, sekä joutunut ottamaan vastuuta itsestä ja pikkusiskosta sekä äidistä alkoholiongelmien takia jo varhaisnuoruudessa. Mut olis haluttu tappaa ja olen joutunut pakenemaan monet kerrat omia perheenjäseniäni ja pelastanut muitakin, myös itsemurhalta. Sitten vielä koulukiusattu ja nähnyt opiskeluaikana asuntolassa ihmisen kuoleman puukotuksen seurauksena, joka oli mun tuttu (ois ollut ehkä mahdollisuus tulla seurustelukin) ja mun luokkalainen poika teki sen. Ei ollut mitään terapiota siihenkään siihen aikaan. Aikuisiällä yritettiin raiskata jne. ja ei ne kurjat kokemukset tuohon lopu.
Niin, että minä vain hyppään terveyteen kaikesta tästä ja alan toimia kuin normaali ihminen, kun tarpeeksi mulle hoetaan sitä! Ja sairaudetkin paranee sillä, kun ne kielletään eikä haluta tietää niistä mitään! Missähän fantasiamaailmassa tämäkin tapahtuu? Mullekin yksi psykiatri sanoi silloin alkuaikoina että: "Mikä se nyt nuorta naista noin väsyttää?" Mun olisi pitänyt sekin tietää. Nyt osaisin vastata siihenkin hyvin monisanaisesti. Ongelma mun kohdalla oli siinä, etten näyttänyt joltakin perinteiseltä mielenterveyspotilaalta.
Hoidin asiani liian hyvin sairaaksi, kun olin ylivastuullinen, olin liian yritteliäs, olin liian puhelias, liian normaalin oloinen vaikka olin kamalan sairas. Ja liian kiltti! Olis pitänyt olla siellä räkä poskellä ja saada joku kohtaus. Mun taustoja ei viitsitty selvittää vaikka se kuuluu niiden diagnoosien asettamisien ehdoksi, eikä mua edes kunnolla haastateltu. Mulla ei olisi psykooottistasoista diagnoosia edes tänä päivänä, jos minä en olisi auttanut heitä tajuamaan sitä. Mun piti itse tajuta se ensin ja sitten taistella se noin kymmenen vuoden päästä itselleni, koska tarvitsin eläkkeen. Mun väärää diagnoosia millä mua hoidettiin se kymmenen vuotta ei kumottu vaikka koko mun elämä ja psykologiset testit osoittavat, että en ole se. Musta näiden psykiatrien pätevyydessä on pahasti vikaa, jos ihminen ei saa oikeaa apua hoidon piirissä kymmeneen vuoteen! Ja häntä ei osata edes diagnosoida oikein! Voin sanoa, että suurin osa ihmisistä ei olisi selvinnyt hengissä niistäkään kymmenestä vuodesta kaiken sairauden keskellä, johon siis en mitään apua saanut! Mää en ole siis ainoa, siitä on tehty tutkimus, että menee noin 7 vuotta ennen kuin tajutaan, että ihmisellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ainut lohtu tähän kurjuuteen on ollut se, että nyt kun tiedän miten vialla se oikea hoito on, niin eipä kaduta yhtään se, että olivat niin tyhmiä, että eivät tajunneet tilannettani. Se oli mun hengen pelastus, sillä vielä siihen aikaan en osannut epäillä lääkkeitäkään niin kuin nyt. Näen tässä Jumalan varjelevan käden! Parempi näin! Mutta heidän puoleltaan asia on väärin tehty minua kohtaan! Ja kun olen omat psykoosini käynyt lävitse ilman lääkkeitä, niin oikeasti tiedän mitä ne ovat, sen sijasta mita paskaa niistä opetetaan.
Mutta voin sanoa, että olen traumatisoitunut tästä hoidosta. Tuo terapiakin millä minua hoidettiin mielenterveystoimistossa pahensi tilannettani huomattavasti. Mun ylivastuullisuuskin paheni sellaiseen mittakaavaan, että hyvä kun osaan enään normaalisti mitään itselleni suodakaan, suoritan vain tätä elämää. Onneksi osasin hyljätä ne opit ja kävin myöhemmin yksin Jumalan kanssa läpi elämäni ja asiani ja olen niistä eheytynyt. Kiitos Jumalalle! Mutta minusta on ollut henkistä väkivaltaa tämäkin terapia minun kohdallani, koska siinä on kielletty koko inhimillisyys! Minusta on yritetty tehdä tunteeton psykopaatti! Minulta on kielletty tunteet ja oikeus surra kurjat tapahtumat ulos ja vielä syyllistetty siitä, sekä annettu ymmärtää, että on mun oma vika, etten selviä elämästäni. Se on valhe!
Tuota noin terapia missä käyn on kunnallista eli ilmaista minulle. Olen alusta asti ajatellut, että jotenkin tuntuu siltä, ettei terapeutilla riitä asiakkaita. Tosiaan viime käynnin jälkeen olen ollut jotenkin poissa tolaltani..... Tuntui sen verran pahalta, kun terapeutti lähes torjui ehdotukseni vaikean parisuhteeni käsittelemisestä, kun nyt tosiaan ollaan keskitytty lapsuuden kokemuksiin.... Terapeutti oli jopa kiukkuisen oloinen, mutta yritti peittää reaktiotaan.... Olen aiemminkin käynyt terapeuteilla ja aina ollaan lähdetty liikkeellä asiakkaan tarpeista, tämä tällä hetkellä käymäni terapia on poikennut aika lailla aikaisemmista käynneistäni... Tosin tämä on kuulemma traumaterapiaa.... Olen potenut viime istunnosta saakka pettymystä, käsittämätöntä pahaa oloa ja ahdistusta ja koen tulleeni petetyksi.... Kaikki arimmatkin asiat olen terapeutille vuodattanut ja nyt vetäistään ikään kuin matto jalkojen alta, kun en saisikaan käsitellä asiaa, joka on minulle tärkeä.... Joudun kyseenalaistamaan koko hyväksikäytön jne. Eli ollaan emdr-menetelmällä työstetty mahdollista hyväksikäyttöä ja nyt ollaan kuulemma siinä vaiheessa, että minun täytyisi alkaa suremaan tapahtunutta ja menettämiäni mahdollisuuksia elämässäni.... Kaiken lisäksi terapeutti heitti ilmaan ajatuksen, että entä jos en voi vaikka saada lapsia ollenkaan.... Asiasta ei ole mitään tieteellistä eikä muutakaan näyttöä esim. exän kanssa ei milloinkaan yritetty tehdä lapsia.... Eli aivan käsittämätöntä, että terapeutti heittää ilmaan uusia huolen aiheita, kun entisetkin asiat ovat vielä käsittelemättä...... Olen ollut todella ahdistunut viime käynnin jälkeen.... Terapeuttini mm. ihmetteli ääneen pukeutumistani, käytänkö mm. värejä ollenkaan.... Lisäksi hän johdatteli minua, kun itkin terapian alussa ilosta, kun olin kokenut hyviä fiiliksiä viime aikoina, niin terapeutti heitti ilmaan, että itkenkö siksi, kun surettaa hyväksikäyttö.... Mutta tosiaan ne viime aikoina kokemani hyvät fiilikset jäivät tuonne terapiaan vaikka minun mielestäni niitä olisi pitänyt vahvistaa.... Niin ja kun ollaan paljon keskusteltu eräästä uudesta ihmissuhteestani ja sanoin terapeutille, etten jaksa tällä kertaa puhua tästä ihmmissuhteesta, että annetaan sen olla tauolla sillä kertaa, niin silti terapeutti tarttui hyvin ärhäkästi tähän aiheeseen.... Eli aika paskat fiilikset on ollut tuon viime istunnon jälkeen, ei voi muuta sanoa.... Ja sen verran tiedän, että jos ilmoitan, etten käy enää, niin aivan varmasti terapeutti soittelee perääni ja taivuttelee ym. hän on sen verran voimakastahtoinen...........
Oletko kysynyt kumman traumoja olette käyneet läpi viimeiset 2 vuotta?
"Ollaan emdr-menetelmällä työstetty mahdollista hyväksikäyttöä ja nyt ollaan kuulemma siinä vaiheessa, että minun täytyisi alkaa suremaan tapahtunutta ja menettämiäni mahdollisuuksia elämässäni...."
Miten positiivista ja voimauttavaa. Unohda nuo hyväksikäyttöhömpötykset. Tiedät varmasti, jos sinua olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi. Älä anna hänen manipuloida sinua ja ala kuvittelemaan omiasi. Tuosta ei ole hyvä monelle perheelle seurannnut. Varsin traagisia tapauksia mitä varsinkin Jenkeissä on noista hyväksikäyttöaivopesumatskusta on tullut.
Ihmettelen syvästi, ja hieman huvittuneenakin jopa, miksi käyt tuollaisella vastaanotolla, jossa sinun asiaasi ei käytännössä kuulla eikä käsitellä lainkaan ja aika poltetaan kaikkeen sellaiseen mitä et nimenomaan halua käsitellä. Ehkä vastapuoli saa jotain voimaantumisen tunnetta kyykyttämisestäsi, en tiedä. Edelleen neuvon katkaisemaan moisen typeryyden. Selvästi saat vaan siipeesi ja junnaat avioeroasioittesikin kanssa täysin paikallaan. Mene sellaiselle henkilölle, joka haluaa sinua siihen liittyen kuunnella ja auttaa käsittelemään, jos siis lähipiiristäsi ei apua löydy. Monesti läheinen kaveri on paljon parempi apu kuin niin sanottu "ammattilainen". Sinä saat siitä parasta aikaa hyvän opetuksen.
En halua tuoda rahaa mitenkään pääasiana esille, mutta ilmaista palvelua ei ole. Käyntisi maksat sekä sinä että muut veronmaksajat verorahoista. Käyttäkäämme verorahat niin, että saamme todellista apua emmekä vain työllistä nollan arvoista työtä tekeviä vastaanotoillaan.
Traumakokemusten jälkeen olisi juuri tärkeää asiakkaan uudelleen tavoittaa omaa voimaa, hallinnan tunnetta ja valtaa ja esimerkiksi päättää psykoterapiassa milloin ja mitä käsitellään. Jos terapeutilla on tunne, että nyt voisi olla hyvä käsitellä jotakin tiettyä aihetta, hänen tulisi ottaa asia hienotunteisesti esille ja olla valmis myös lupumaan ajatuksestaan: ei vielä, ei tällä tavalla.
Terapian pitäisi olla herkkää kuulostelua eikä "tallomista" asikkaan tunteiden päällä. Terapeutti ei ole ammattilainen, jos hän loukkaantuu tai hermostuu; terapia ei saa olla valtapeliä.
Johdattelukaan ei kuulu oikeaan psykoterapiaan: Tarkoitushan on, että asiakas oppii tuntemaan oikeaa itseään, rakentuu itsekseen ja saa toteutettua elämässään itseään. Ei asiakkaaseen voi liimailla joitakin omia käsityksiään ja oppejaan. Suututtaa oikein puolestasi!
Terapeuttisi sanoo, että tässä toteutetaan traumaterapiaa. Ei, hän ei toteuta sitä oikein. Joko hän ei osaa, on liian väsynyt tai liian vähän kouluttautunut.
Käy katsomassa Traumaterapiakeskuksen netti sivuilta siellä olevia artikkeleita. Niistä saa hyvää tuntumaa myös siihen, mitä oikea trauamterapia on.
Olen melko huolissani omasta tilastani tuon viime käynnin jälkeen, koska terapeutti melkein suuttui kun ehdotin vaikean suhteeni käsittelemistä ja puolusteli rajusti omaa kantaansa. Lisäksi olen vatkannut viime käynnistä saakka ihan kummallisia asioita päässäni... Olen ruotinut mielessäni kaikkia ystävyyssuhteitani, pelkään jatkuvasti ettei minulla kohta enää ole ystäviä. Olen tullut aremmaksi mennä yksin vaikka baariin, aiemmin se ei ollut minulle mikään ongelma. Arvostelen itseäni tavallista enemmän. Välit siskooni ovat huonontuneet. Ja ajatukseni kiertävät tavallaan yhtä kehää... Lisäksi koen yksin olemisen valtavan ahdistavaksi mikä ei myöskään ole ollut aiemmin mikään ongelma. Ja ihan suoraan sanottuna, jos oloni menisi tästä vielä huonommaksi en tiedä kestäisinkö sitä enää... Ja tosiaan nyt kun kirjoitan tätä niin tajuan, että minun on lopetettava terapia. Olen melko huolissani itsestäni. Olen aiemmin ollut terve, iloinen ja positiivinen nainen ja olen pitänyt itseäni viehättävänä ja minulla on riittänyt ystäviä... Kenen kanssa voisin luotettavasti keskustella tilanteestani? Tosiaan tuo viime kertainen terapiakäynti oli fiasko ja terapeutti paljasti kyllä itsensä.... Kuinka hoidan asian tyylikkäästi, en luota terapeuttiin yhtään... Toisekseen ikinä ei ole kukaan terapeutti näyttänyt suuttumustaan, ei niin voi toimia.... Ja pahinta on se, että tuon viime käynnin jälkeen olen ollut todella vihainen, ahdistunut ja tuskainen......
Kunnallisella puolella terapeutin saa vaihtaa ilman perusteluita. Näin sanovat säädökset potilaan oikeuksista. Lisätietoa saat vaikka sähköpostitse paikkakunnan potilasasiamieheltä (sellainen pitää löytyä joka kunnasta).
Ota yhteyttä terapeuttisi esimieheen ja ilmoita toiveestasi; kerro odottavasti kutsua toisen terapeutin vastaanotolle kirjeitse.
Jos jaksat tai tunnet tarvetta voit hyvin tuoda ongelmaa esille. Palaute terapeutin epäammatillisuudesta olisi hyvä. Voit ja saat myös keksiä jonkin valkoisen valheen, jos se on sinulle helpompaa (vaikka, että on tullut esille, että tuttavapiirissänne on yhteisiä ihmisiä: esteellisyys terapeutille).
Voimia sulle!