Anoppi on mukava ja tolkullinen ihminen ja niin olen minäkin omasta mielestäni ja monen muunkin mielestä. Parikymmentä vuotta tulimme huonosti toimeen keskenämme.
Asuimme liian lähekkäin ja juurikin se kärjisti ja tulehdutti asiat. Tilanne olisi luultavasti ollut toinen, jos fyysistä välimatkaa olisi ollut enemmän.
Anoppi oli tomera tyyppi, joka tiesi miten asioiden kuuluisi olla ja mennä. Hänellä oli selkeä ja vahva käsikirjoitus, miten hänen ainokaisensa ja tämän perheen elämän kuuluisi sujua, jotta asiat olisivat hyvin. Ihan ok visioita, mutta kun ei ole vain yhtä "oikeanlaista" elämää. Anoppi oli nopea sanomaan ja kärkäs kommenteissaan.
Minä miniä vaikutin kiltiltä ja ohjailtavissa olevalta. Sitä en kuitenkaan ollut - minulla oli myös vahva visio siitä mikä minulle ja minun perheelleni olisi hyvää elämää.
Tästähän ei voinut tulla muuta kuin ristiriitaa ja törmäyksiä. Luulen, että anoppi piti minusta kyllä ja arvostikin, mutta hän ei vaan voinut pitää näppejään erossa ja suutaan supussa. Hyväähän hän vaan tarkoitti ja oli huolissaan - milloin mistäkin.
Minäkin kyllä ymmärsin, että ei anoppi ilkeyttään ja pahuuttaan paukutellut tulemaan, mutta se tieto ei riittänyt nielemään ja kestämään jatkuvaa ristiriitatilanteessa elämistä. Voimathan se vei ja voimat oli pois tärkeimmästä eli perheen pyörittämisestä.
Ainoa oikea ratkaisu oli etäisyyden ottaminen. Muutimme kauemmaksi - vain muutaman kymmenen km päähän, mutta sen verran etäälle ettei jokapäiväinen elämämme näkeminen ja siihen puuttuminen ollut mahdollista. Välimme korjaantuivat ihan asiallisiksi ja jopa hyviksi. Se mielestäni riittääkin - anopin ja miniän ei tarvitse olla "läheisiä" jos sellaista kemiaa ei ole, mutta toimivat ja kunnioittavat välit olisi kaikkien etu ja nimenomaan lasten etu.
Nyt anoppi on sairaalassa ja aika huonona. Hän on hauras ja seesteinen - ei kommentoi eikä paukuta tulemaan. Ajattelen häntä lempeydellä ja kiitollisuudellakin. Silti se etäisyyden ottaminen oli välttämätöntä näin jälkikäteenkin ajateltuna.
Huonosta anoppisuhteesta parempaan
2
169
Vastaukset
- jkiou
Totta puhut minä siinä, että ei sitä joka päivä voi olla yhteinen, eivät kaikki asiatkaan.
Asioilla on toinenkin puoli. anopit ovat eläneet kauemmin, kokeneet ja nähneet, joten heillä on varmasti tietoa ja taitoa enemmän, kuinka moni minä antaa arvoa tälle asialle ja kysyy ja kuuntelee.
Nykynuoret kun tahtovat aika kovasti alistaa jopa omat vanhemmat, puhuttakaan sitten anopit ja apet.
Tuskin sitä paukuttamista tulee ihan ilman aihetta, jos miniät arvostavat elämän arvoja, kyllä anopit sen näkevät, eivät varmasti silloin paukuttele, vaan osaavat jopa kiittää ja näyttää arvostuksensa miniälle ja omille lapsilleen.
Anoppien on varsin vaikeaa katsoa sellaista elämää, jossa miniä liehuu iltaelämässä hyvin usein ja seurakin tahtoo olla toisen sukupuolen väkeä, jota ilman ei enää oikein mitään tehdä edes kotona. Lapset jätetään milloin minnekin ja eletään ikään kuin perhettä ei olisi ja puolisoa manataan joka mutkassa.
Onkohan vähän niinkin, että miniä paukuttaa vielä paljon enemmän, tosin ymmärrän
että paukuttelu ei juuri auta, jotenkin kuitenkin pitäisi saada miniä pois tuosta maailmasta.
Kun luin tänä aamuna tuot juttua Mikael Jungnerin ja tämän nuoren naisen vuodatuksesta eroon. Nuorella naisella on tarve jatkuvaan bilettämiseen useita kertoja kuukaudessa, Jungnerin lapsi ei ilmeisesti ei oikein sopinut hänen aikatauluunsa ja myös ikäero on sellainen, että arvomaailmat ovat liian erilaiset.
Ei se anoppi tai äiti pahaa tarkoita, joskus vain ei jaksa ihan sisällään kaikkea pitää, sillä pahan maineen saa kun ikäihminen suunsa avaa.
Se mitä itse toivon kaikkein eniten, on että nuorten arvomaailma kasvaisi siitä nuoresta sinkusta, vastuulliseen aikuisuuteen. Silloin ei varmasti anoppi tai äiti tai isä paukuttele mistään. Anopitkin ja omat vanhemmat osaavat iloita siitä, että lapsen perheellä on kaikki hyvin.- lauanTiina
Mitä vanhempi sitä enemmän yleensä elämänkokemusta. Totta. Sitä osaavampi? No joissakin asioissa on toisissa ei. Vanhempi ja viisaampi? Joskus kyllä - ei aina.
Mutta vaikka olisikin kokeneempi, osaavampi, tietävämpi ns "paukuttelulla" ei saa mitään hyvää aikaan. Meidän tapauksessa se ainakin oli kontrollointia ja hallitsemista ja toisen reviirille luvatta tulemista. Vaikka tahtotila ja tarkoitus olisi anopilla ollut hyvä - käytös ja neuvomisen toteutus oli katastrofi.
En ole tyttönen enää minäkään. Minulla on aikuiset lapset ja heillä kumppaninsa. En neuvo paitsi pyydettäessä. Joskus minulla mielestäni on viisaita tai hyviä pointteja jostakin asiasta ja silloin kysyn, että haluatko kuulla mitä ajattelen tästä asiasta. Aina ovat halunneet kuulla, mutta ikinä koskaan en "paukuttele" - en omille nuorilleni enkä varsinkaan heidän kumppaneilleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle984632Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖493162Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle852909- 791677
Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.411470450 000 ulosotossa
Suomessa on tällä hetkellä ennätysmäärä ihmisiä ulosotossa. Viime vuonna heitä oli yli puoli miljoonaa. Kuluvan vuoden1021264- 15997
Miksi syyllistät minua siitä etten pysty vastaamaan tunteisiin?
En minä sille mitään mahda. Tuntuu pahalta. En pysty enää keskittymään mihinkään enkä nauttimaan mistään, kun tämä tilan40911Miehen taloudellinen tilanne ja
halu tarjota suojaa kaikin tavoin on usein perheen selkäranka. Siksi naisen ei ikinä pitäisi jättää huomiotta miehen rah25900- 184884