Masentaa ja kiukuttaa koko ajan :(

eli yksinhuoltajuus on sairaus siinä missä masennuskin; lisäksi masentuneelle ei voi millään antaa yksinhuoltoa; ei "hullulle" lapsia sanoi Raision kaupungin viran omaiset vaikka tosiasiassa ovat itse äidin kanssa ns. "hulluja" valehdellessaan lapsen olosuhteet tuomioistuimessa perättömässä lausumassaan.. ihan asialli-sesti kannattaisikohan vähän miettiä ja sopia lapsen isän kanssa yhteishuollosta, lapsen asumisesta vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan ja ettei elatusta suo-riteta, lapsilisät ja lapsen kulut tasan olisi niin moni asia niin paljon helpompaa antamatta viranomaisten taas sotkea asioita perättömin selvityksin, lausunnoin..

Ja lähinnä tässä kyselen vinkkejä kuinka saisin omia tuntemuksia vietyä oikeaan suuntaan että löytyisi taas ilo arkeen. :)
Kovasti toivoisin että kaikki muuttuisi takaisin hyväksi.

ollessasi yksinhuoltaja ja lapsen isän tarkoitushakuinen vieraannuttaja viranomaisten kanssa yhteisen lapsen isän huollosta ja asumisesta
myös isän kanssa saadaksesi sitä elatusapua tai -tukea..

Hei jjjjjjjjjjjjjjj

Kerrot tilanteestasi, jossa elämästä tuntuu ilonaiheet kaikonneen ja kaikki harmittaa. Huolestut terveydestäsi ja pelkäät tulevaisuutta. Koet olevasi yksin ja parisuhteessakaan tasapaino ei ole toivotunlainen.

Miltä sinusta itsestäsi tuo kuulostaa? Oletko ajatellut, että voit olla masentunut? Sitä asiaa ei toki voi tässä selvittää, vaan se vaatisi lääkärin tutkimuksen. Oletko jutellut lääkärin kanssa tuntemuksistasi? Jos sinulla todetaan masennusta, voit samalla myös saada tukea sen hoitamiseen. Hyvin usein keskusteluavun löytyminen auttaa.

Yksinäisyys kulkee usein masennuksen kanssa käsi kädessä. Kaltaisiasi on varmasti paljon. Moni on löytänyt arkeensa tukea ja voimaa erilaisista vertaisryhmistä. Oletko kartoittanut, millaista toimintaa paikkakunnallasi seurakunnan perhetyö järjestää? Perhekerhoihin ja vastaaviin on helppo mennä, toisiin voi tutustua omaan tahtiin. Myös muut järjestöt kuten MLL tarjoavat erilaisia perheiden kokoontumisvaihtoehtoja. Tämä voisi lieventää yksinäisyyttäsi, vaikket ihan heti sydänystävää saisikaan. Olisi paikka johon mennä, jossa voisi hiljalleen solmia ihmissuhteita, niin lapset kuin aikuisetkin. Seurakunnissa myös diakoniatyöntekijoiden kanssa voi varata keskusteluajan omista kuulumisistaan.

Mitä tarvitsisit, että voisit paremmin? Miten tuet itseäsi? Mistä voisit oppia taas nauttimaan, miten toteuttamaan itseäsikin lastenhoidon ohella? Näitä kysymyksiä voisit mm. käydä läpi luotettavan tahon kanssa.

Voimia ja ilon löytymistä

t Merja, diakoni