Miten eroon masennuksesta, väsymyksestä ja ainaisesta negaatiosta.
Olen jo 37v yksinhuoltaja lapset alle 6v. Ei töitä eikä ystäviä. Aina yksin lasten kanssa ja nyt on alkanut sekin tuntumaan ylitsepääsemättömän raskaalta.
Pahimmalta tuntuu kun lasten isä saa viettää vapaa aikaansa harrastellen ja leväten. Eikä sen isovanhemmatkaan ole kertaakaan katsoneet lapsia, tosin kuitenkin vaativat että lapset käyvät siellä kylässä useasti kunhan siellä on hoitaja mukana.
Omat vanhemmat asuvat kaukana.
Joo ei ketään voi pakottaa hoitamaan tiedän sen olen vaan jotenkin tullut ihan pirun katkeraksi kun olen yksin joutunut kaiken vastuun kantamaan. Vaikka silloin kun lapset hankittiin luvattiin apua joka suunnasta.
Koko ajan olen omia pikku haaveita siirtänyt eteenpäin ja keskittynyt lapsiin ja nyt tuli jotenkin mitta täyteen.
Tuntuu että vihaan kaikkia ja kaikkea (paitsi lapsia) vaikken enää nautikkaan tästä arjen pyörittämisestä.
Lisäksi kärsin peloista että kuolen kohta , ja miten lasten käy. Olen odottanut aikaa tähystykseen jo puolivuotta mulla on patteja nielussa, äänen menetystä ja närästystä , pelkään että mulla on ruokatorven syöpä.
Varmasti nämä pelotkin saavat aikaan tämän huonon olon.
Nykyään en ole pystynyt edes ostamaan itselleni mitään koska ajattelen että kuolen kohta kuitenkin.
En ole puoleen vuoteen pystynyt nauttimaan mistään, ajattelen päivittäin kuolemaa vähintään tunnin välein.
En mä tiedä miten jatkaa elämää , haluaisin olla rauhassa yhden viikonlopun ja jotenkin prosessoida tätä kaikkea.
Olen jo 37v yksinhuoltaja lapset alle 6v. Ei töitä eikä ystäviä. Aina yksin lasten kanssa ja nyt on alkanut sekin tuntumaan ylitsepääsemättömän raskaalta.
Pahimmalta tuntuu kun lasten isä saa viettää vapaa aikaansa harrastellen ja leväten. Eikä sen isovanhemmatkaan ole kertaakaan katsoneet lapsia, tosin kuitenkin vaativat että lapset käyvät siellä kylässä useasti kunhan siellä on hoitaja mukana.
Omat vanhemmat asuvat kaukana.
Joo ei ketään voi pakottaa hoitamaan tiedän sen olen vaan jotenkin tullut ihan pirun katkeraksi kun olen yksin joutunut kaiken vastuun kantamaan. Vaikka silloin kun lapset hankittiin luvattiin apua joka suunnasta.
Koko ajan olen omia pikku haaveita siirtänyt eteenpäin ja keskittynyt lapsiin ja nyt tuli jotenkin mitta täyteen.
Tuntuu että vihaan kaikkia ja kaikkea (paitsi lapsia) vaikken enää nautikkaan tästä arjen pyörittämisestä.
Lisäksi kärsin peloista että kuolen kohta , ja miten lasten käy. Olen odottanut aikaa tähystykseen jo puolivuotta mulla on patteja nielussa, äänen menetystä ja närästystä , pelkään että mulla on ruokatorven syöpä.
Varmasti nämä pelotkin saavat aikaan tämän huonon olon.
Nykyään en ole pystynyt edes ostamaan itselleni mitään koska ajattelen että kuolen kohta kuitenkin.
En ole puoleen vuoteen pystynyt nauttimaan mistään, ajattelen päivittäin kuolemaa vähintään tunnin välein.
En mä tiedä miten jatkaa elämää , haluaisin olla rauhassa yhden viikonlopun ja jotenkin prosessoida tätä kaikkea.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eli yksinhuoltajuus on sairaus siinä missä masennuskin; lisäksi masentuneelle ei voi millään antaa yksinhuoltoa; ei "hullulle" lapsia sanoi Raision kaupungin viran omaiset vaikka tosiasiassa ovat itse äidin kanssa ns. "hulluja" valehdellessaan lapsen olosuhteet tuomioistuimessa perättömässä lausumassaan.. ihan asialli-sesti kannattaisikohan vähän miettiä ja sopia lapsen isän kanssa yhteishuollosta, lapsen asumisesta vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan ja ettei elatusta suo-riteta, lapsilisät ja lapsen kulut tasan olisi niin moni asia niin paljon helpompaa antamatta viranomaisten taas sotkea asioita perättömin selvityksin, lausunnoin..
Olen ehdottanutkin että jaettaisiin vastuu tasan, meillä on yhteis huoltajuus. Olen jopa tarjoutunut muuttamaan johonkin ihan lähelle kilometrin säteellä niin hänen ei tarvitsisi edes liikkua lapsia hakiessaan esim.pkt.
yksinhuolto aloittajalla, nyt yhteishuolto; mahtaakohan enää erottaa lasta itsestään..
Ja lähinnä tässä kyselen vinkkejä kuinka saisin omia tuntemuksia vietyä oikeaan suuntaan että löytyisi taas ilo arkeen. :)
Kovasti toivoisin että kaikki muuttuisi takaisin hyväksi.
ollessasi yksinhuoltaja ja lapsen isän tarkoitushakuinen vieraannuttaja viranomaisten kanssa yhteisen lapsen isän huollosta ja asumisesta
myös isän kanssa saadaksesi sitä elatusapua tai -tukea..
Hei jjjjjjjjjjjjjjj
Kerrot tilanteestasi, jossa elämästä tuntuu ilonaiheet kaikonneen ja kaikki harmittaa. Huolestut terveydestäsi ja pelkäät tulevaisuutta. Koet olevasi yksin ja parisuhteessakaan tasapaino ei ole toivotunlainen.
Miltä sinusta itsestäsi tuo kuulostaa? Oletko ajatellut, että voit olla masentunut? Sitä asiaa ei toki voi tässä selvittää, vaan se vaatisi lääkärin tutkimuksen. Oletko jutellut lääkärin kanssa tuntemuksistasi? Jos sinulla todetaan masennusta, voit samalla myös saada tukea sen hoitamiseen. Hyvin usein keskusteluavun löytyminen auttaa.
Yksinäisyys kulkee usein masennuksen kanssa käsi kädessä. Kaltaisiasi on varmasti paljon. Moni on löytänyt arkeensa tukea ja voimaa erilaisista vertaisryhmistä. Oletko kartoittanut, millaista toimintaa paikkakunnallasi seurakunnan perhetyö järjestää? Perhekerhoihin ja vastaaviin on helppo mennä, toisiin voi tutustua omaan tahtiin. Myös muut järjestöt kuten MLL tarjoavat erilaisia perheiden kokoontumisvaihtoehtoja. Tämä voisi lieventää yksinäisyyttäsi, vaikket ihan heti sydänystävää saisikaan. Olisi paikka johon mennä, jossa voisi hiljalleen solmia ihmissuhteita, niin lapset kuin aikuisetkin. Seurakunnissa myös diakoniatyöntekijoiden kanssa voi varata keskusteluajan omista kuulumisistaan.
Mitä tarvitsisit, että voisit paremmin? Miten tuet itseäsi? Mistä voisit oppia taas nauttimaan, miten toteuttamaan itseäsikin lastenhoidon ohella? Näitä kysymyksiä voisit mm. käydä läpi luotettavan tahon kanssa.
Voimia ja ilon löytymistä
t Merja, diakoni
RAISION SEURAKUNTA EI AUTA; TUKEE AINOASTAAN ÄITIÄ JA RAISION KAUPUNGIN SOSIAALITOIMEN, LASTENSUOJELUN, LASTENVALVOJAN LAINVASTAISTA MENETTELYÄ, VALEHTELUA JA PERÄTÖNTÄ LAUSUMAA LAPSEN OLOSUHTEISTA VIERAANNUTTAESSAAN LAPSI TARKOITUSHA-
KUISESTI OMASTA ISÄSTÄÄN!!!