Avun hakeminen \diagnoosin saaminen?

Moi!

Hae ihmeessä apua, jos yhtään on kipinää siihen! Todella pelottavaa se tosin on, mutta lupaan, että hoidon aikana alkaa helpottaa.

Omalla kohdallani hoidon piiriin pääsin ensin koulun terveydenhoitajalle, joka punnitsi minut kerran viikossa. En kuitenkaan suostunut painon nostamiseen ja painoni laski ja laski.

Terveydenhoitaja pisti minut sitten eteenpäin, alkuun kävin mm. verikokeissa terveyskeskuksessa. Siellä minut otti vastaan joku nainen, joka yritti myös takoa päähäni järkeä. Ei toiminut

Hommaan tuli muutos vasta kun tuo nainen pisti minut jollakin lähetteellä keskussairaalaan. Siellä minusta otettiin vielä yhdet verikokeet, ja niiden tuloksiin kaikki lopulta päättyi.

Veriarvoni olivat niin matalalla, että ainoa vaihtoehto oli osastohoito. En nyt ala kertomaan tarkemmin siitä ajasta, mutta yllättävää kyllä, viihdyin osastolla ja hoitajat olivat mukavia. Olin lukenut osastohoidosta vähän huonoja kokemuksia. Omani ei todellakaan ollut huono.

Osastohoidon aikana hoitoni muuttui. Sen sijaan, että olisin käynyt koulun psykologilla ja terkalla, sain toisen psykologin, joka oli parempi. Kyseinen nainen on edelleen minulla psykologina. Olen tyytyväinen.

Lisäksi hoitooni kuuluu:

psykiatrian erikoislääkäri, jota tapaan oikeastaan vain lääkityksen merkeissä, n. 2-3kk välein.

ravitsemusterapeutti, jota tapaan n. 2kk välein

lastenlääkäri, jota tapaan kerran kuukaudessa

sairaanhoitaja, jota tapaan joka toinen viikko, kun hän punnitsee minut ja kyselee kuulumisia

Lupaan että saat hyvän tukiverkoston ympärillesi. Et jää koskaan yksin sen pahan hirviön kanssa. Alkuun tiivis hoito ja tiheät seurannat tuntuvat enemmän typerältä vahtimiselta ja koko touhu joltain lihotusprosessilta, mutta se ei ole sellaista.

Hoidossa edetään lähestulkoon aina sinun mukaasi ja edetään sinun ehdoillasi. Hoito on sitä läpinäkyvämpää, mitä enemmän luotat siihen. Itse luotan noihin, ja he minuun.

Henkistä kanttia se vaatii, etenkin kun olet seitsemän vuotta ehtinyt sairastaa. Omaa kokemustani en voi siksi verrata sinuun, koska ehdin laihduttamaan salaa vain n. reilu puoli vuotta. Ja onhan nämä tällaiset asiat muutenkin yksilöllisiä.

Jos vain haluat, ja uskallat, niin voit tulla juttelemaan minulle. Olen 17-vuotias tyttö/nainen. Kuuntelen myös mielelläni syömishäiriöön liittyviä huolia, vaikka en olekaan mikään psykologi.