Suomi osallistuu Euroopan rahaliittoon (EMU) ja on luopunut omasta valuutasta. Suomi on näin luopunut myös omasta rahapolitiikasta eli mahdollisuudesta määrätä valuuttakurssi ja rahan korko. Kaikki tämä on peruuttamatonta.
Euro on liittovaltion valuutta ja sen hallinta tapahtuu ylikansallisella pohjalla. Euroopan keskuspankilla on monopoli rahapolitiikkaan, ja kun rahaliittoon osallistuvien maiden keskuspankit ovat sen alaisia, niiltä puuttuu itsenäinen toimivalta.
Euroopan keskuspankkia johtaa kuusi miestä. Alussa yksi johtajista oli Suomen Sirkka Hämäläinen, mutta kun hänen jaksonsa päättyi tänä vuonna, Suomi ei saa uutta edustajaa hänen tilalleen. Suomen rahapolitiikasta määräävät siis vieraat päättäjät. Jos rahapolitiikkaa on poissa käytöstä, tarvitaan toimenpiteitä muussa talouspolitiikassa: pitää turvautua valtion budjetin muutoksiin tai tehdä tulopolitiikkaa alentamalla palkkoja tai muita sosiaalisia etuuksia.
Keskuspankin kuusi johtajaa muodostavat yhdessä keskuspankkiin kuuluvien kansallisten pankkien edustajien kanssa pankin neuvoston, jossa on 18 jäsentä. Sen jäsenet eivät ole päätöksiä tehtäessä tasa-arvoisia, sillä suurten jäsenmaiden edustajilla on enemmän ääniä kuin pienten maiden edustajilla.
Keskuspankille on taattu täydellinen riippumattomuus, mikä eristää pankin jäsenmaiden poliittisesta valvonnasta. Pankkia valvoo vain pankki itse: sen oma neuvosto. Demokratia puuttuu täysin.
Keskuspankki on sillä tavalla vain yhden asian liike, että sen ainoa tavoite on inflaation estäminen. Tätä kamppailua keskuspankki käy myös nyt, vaikka mitään inflaatiota ei ole ja kehitys on menossa aivan päinvastaiseen suuntaan: itse asiassa uhkaksi on nähty deflaatio. Deflaatio on sitä, että talous ei pyöri, vaikka hinnat alenevat.
Dublinin kokouksessa vuonna 1996 Saksa sai läpi ehdotuksensa vakaus- ja kasvupaketista.
Niitä valtiota, jotka eivät noudattaneet siinä määritellyn politiikan vaatimuksia, piti rankaista.
Sen pohjalta EU:n komissio on varoittanut Saksaa ja Ranskaa siitä, että valtion tulot ja menot eivät ole tasapainossa sillä tavalla kun on yhteisesti sovittu. Valtioilla on tuloihin nähden liian suuret menot.
Mitään ei ole tapahtunut. Isoja maita ei rangaistu. Niille sallittiin erioikeus poiketa yhteisistä säännöistä.
EMU ei siis ole sama kaikille maille. Suurilla on etuoikeuksia, joita ei ole pienillä. Järjestelmän uskottavuus horjuu.
Euro on poliittinen valuutta, josta tehdään päätöksiä suurten maiden poliittisten tarpeiden mukaan. Yhteinen rahapolitiikka ei ole kaikille samaa.
Kansanäänestys Suomessa
Ennen kansanäänestystä EU:hun liittymisestä Suomessa luvattiin, että Emuun liittymistä ei ratkaistaisi tämän äänestyksen perusteella.
Kun EMU sitten tuli ajankohtaiseksi, selitti Suomen poliittinen eliitti, että asiasta oli muka jo päätetty kansanäänestyksellä.
Samalla tavalla he väittävät tänään, että kysymys EU:n liittovaltioluonteisen perustuslain hyväksymisestä ja Suomen osallistumisesta uuteen EU-liittovaltioon ratkaistiin jo samassa kansanäänestyksessä, vaikka se EU, johon silloin liityttiin, lakkaa olemasta olemassa ja sen tilalle tulee uusi liittovaltioluonteinen unioni.
Euron käyttö rahayksikkönä ei ole ongelmallista. Ne, jotka eivät osaa päässälaskua, voivat yksinkertaisella laitteella saada tiedon tavaroiden ja palvelusten hinnasta siinä rahassa, johon ovat tottuneet.
Uusi raha otettiin käyttöön vaihtamalla kaikki käytössä olleet markat euroiksi. Tämä aiheutti kustannuksia kuluttajille, jotka joutuivat maksamaan uuden hinnoittelun ja muun muassa kaikkien automaattien muutoskustannukset.
Hinnat pyöristettiin ylöspäin. Sitä tehtiin jo ennen euron käyttöönottoa. Sen vuoksi ei muutoksen vaikutusta saada esiin tilastoissa, jotka on tehty euron käyttöönoton jälkeen.
Ennen Emuun liittymistä kansalle kerrottiin, että yhteinen raha olisi tapa suojata inflaatiolle altis kansallinen talous devalvaatiolta. Kun euro kuitenkin devalvoitui alkuvuosina neljänneksen suhteessa dollariin, on käynyt päinvastoin: rahan devalvaatiosuojaus petti.
Euron devalvaatiolla oli myönteinen vaikutus vientikysyntään, ja sen aikaansaaman myönteisen suhdannekehityksen ansiosta Emulla on ollut sangen vähän sellaisia vaikutuksia kansantalouteen, joista ihmiset olisivat voineet vetää johtopäätöksi Emun todellisesta luonteesta. Ne paljastuvat vasta laskusuhdanteessa.
Euron devalvaation ansiosta Suomen vientiyritysten voitot ovat kasvaneet. Ne maksavat osakkeidensa omistajille ennätysmäisen suuria osinkoja, ja devalvaatiovoittojen ohella myös yritysten vanhoja voittoja ja omaisuutta on jaettu osakkaille.
Euron käyttöönoton kanssa samanaikaisesti tapahtui niin, että Suomeen levisi amerikkalainen ajattelu: oli vain osakkeenomistajien etu (shareholder value). Sen ajattelun mukaan yritykset jakavat osakkaille sen rahan, mikä on irrotettavissa yrityksen toiminnasta. Osingot ovat olleet Suomessa kokonaan verovapaita suomalaisille, ja osakkeiden myyntivoitot ovat olleet selkeästi aliverotettuja.
Euron kurssin aleneminen dollariin verrattuna on vaikuttanut ratkaisevasti osakemarkkinoihin Suomessa.
USA:n dollarilla mitattuna osakkeet ovat Suomessa olleet - euron devalvaatiosta johtuen - halpoja ulkomaisille sijoittajille. Sen seurauksena 70 % suomalaisista pörssiyrityksistä on joutunut ulkomaisiin käsiin. Tämä merkitsee, että taloudellinen päätösvalta on siirtynyt ulkomaille. Samalla pääoman virtaaminen maahan on muuttanut tulojen jakaantumista Suomessa, ja tuloerot ovat nyt suuremmat kuin koskaan ennen.
Raha, joka maksettiin omistajille osinkoina ja myyntivoittoina, ei ole tullut täysimääräisesti verotuksen piiriin eikä ole lisännyt niiden ihmisten tuloja, jotka ovat riippuvaisia sosiaaliturvasta. Samaan aikaan, jolloin Suomessa rikkaudet jaettiin uudelleen, ihmisiä oli ns. nälkäjonoissa. He hakivat ruokansa hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Emu-aika on ollut sosiaalisen epätasa-arvon ja turvattomuuden lisääntymisen aikaa. EMU ei ole tuonut talouteen vakautta vaan epävakauden: ensin neljänneksen devalvaation suhteessa dollariin ja nyt USA:n jouduttua talousvaikeuksiin euron revalvoitumisen.
Missään muussa EU-maissa ei tulojen jakaantuminen ole muuttunut niin paljon kuin Suomessa. Palkkojen osuus on vähentynyt ja pääomatulojen osuus on lisääntynyt.
Palkkojen osuus kokonaistuloista ilmenee seuraavasta taulukosta:
................... 1990................. 2000
Suomi........64,2 %...........54,1 %
Ruotsi .......69,0 %.............64,9 %
Englanti.....63,0 %.............62,7 %
Saksa.........62,2 %.............59,9 %
Ranska......58,6 %............58,6 %
Itävalta.......59,8 %.............58,3 %
Espanja.......56,1 %............55,4 %
Italia ..........50,7 % .........45,6 %
Irlanti ........51,6 %.............45,3 %
Kreikka......37,1 %.............37,3 %
Kymmenen vuoden aikana ovat palkansaajat Suomessa menettäneet yli kymmenen prosenttiyksikköä osuuttaan kansantulosta. Se on tapahtunut niinä vuosina jolloin Suomi on ollut EU:n ja Emun jäsen. Suurimmat ovat vaikutukset olleen euroaikana. Pääomat ovat vuolleet kultaa, palkansaajille on jäänyt luu käteen.
Palkkojen ostovoima on noussut, mutta se on tulosta poliittisista päätöksistä, eli valtio on kerännyt vähemmän veroja. Valtio on rahoittanut maksujaan myymällä omaisuuttaan ja korottamalla palvelujen hintoja.
Rikkaiden ja hyvätuloisten verotusta on alennettu tavalla, mikä on heikentänyt hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.
Pitkällä tähtäimellä työn tuottavuus on noussut 3,5% mutta palkat vain 2,1%.
Näiden lukujen erotus on siirtynyt työltä pääomalle.
Suomi kannattaa EU:ssa ns. yhteisömetodia eli politiikkaa, joka tekee EU:sta liittovaltion. Ruotsi ei tee niin.
Poliittinen eliitti luopui Suomen itsenäisyydestä hyväksymällä Maastrichtin sopimuksen. Kohta tehdään kaikki poliittiset päätökset riippuvaksi maiden väkiluvusta, eikä EU:n 500 miljoonalle kansalaiselle ole tarjolla demokratiaa. Ei ole olemassa ylikansallista demokratiaa, vaan se on suurten maiden politiikkaa pienille.
EU:ta ollaan muuttamassa liittovaltioksi. Uuteen perustuslakiin on kirjoitettu EU:n lippu, EU:n kansallislaulu, EU:n kansallispäivä ja liittovaltion rahayksiköksi euro. Euro on liittovaltion symboleita.
EU:ta ollaan myös tekemässä sotilaalliseksi liitoksi. Tämä tapahtuu luomalla pysyviä sotilaallisia elimiä ja euroarmeija. Liittoutumattomat maat tehdään poliittisesti ja sotilaallisesti yhteensopiviksi Natoon EU:n rakenteiden kautta. EU:n uusi perustuslaki on tässä merkityksessä tie Natoon.
Pienten valtioiden kannalta keskeinen ongelma demokratian puuttuminen ylikansallisella tasolla ja demokraattisen järjestelmän heikkeneminen myöskin kansallisella tasolla. Sitä on EMU.
Juuri nyt Suomen talous kasvaa hitaasti. Euron devalvaation muuttuminen revalvoitumiseksi on johtanut siihen, että vienti ei enää vedä.
Valtion talousarvio vuodelle 2004 on alijäämäinen. Uudet veronalennukset rikkaille rahoitetaan ottamalla valtiolle lisää velkaa.
Suurin bluffi Suomen Emu-keskustelussa on ollut ns. puskurirahastot, joiden tarkoitus oli tukea keynesiläistä politiikkaa matalasuhdanteessa niin että ainoa vaihtoehto ei olisi sosiaaliturvan huonontaminen tai palkanalennukset.
Nyt on matalasuhdanne, mutta kukaan ei puhu puskurirahastoista. Niitä tarvittaisiin, mutta todellisuudessa niitä ei ole - eikä tule Ruotsiinkaan.
Ammattiyhdistysliike Suomessa saatiin hyväksymään EMU näiden rahastojen avulla. Ei ole mitään vararahastoa työttömyyttä vastaan. Suomessa on koko Emu-ajan ollut yli 10 prosentin tosiasiallinen työttömyys.
Kun euron devalvoinnin voitot on siirretty pääomatulojen saajille eikä niitä saada heiltä enää pois, voi pieni maa käyttää vain kahta keinoa sopeutua Emun mukanaan tuoman liittovaltion politiikkaan: tarvitaan joko supistuksia valtion hyvinvointimenoissa tai palkkojen alentamista.
Emussa ei voida vapaasti valita politiikkaa. Kaikkien maiden - paitsi suurien maiden - täytyy seurata sääntöjä, jotka saattavat johtavat yleiseen lamaan taisteltaessa sellaista inflaatiota vastaan, jota ei edes ole.
Euro on liittovaltion valuutta ja sen hallinta tapahtuu ylikansallisella pohjalla. Euroopan keskuspankilla on monopoli rahapolitiikkaan, ja kun rahaliittoon osallistuvien maiden keskuspankit ovat sen alaisia, niiltä puuttuu itsenäinen toimivalta.
Euroopan keskuspankkia johtaa kuusi miestä. Alussa yksi johtajista oli Suomen Sirkka Hämäläinen, mutta kun hänen jaksonsa päättyi tänä vuonna, Suomi ei saa uutta edustajaa hänen tilalleen. Suomen rahapolitiikasta määräävät siis vieraat päättäjät. Jos rahapolitiikkaa on poissa käytöstä, tarvitaan toimenpiteitä muussa talouspolitiikassa: pitää turvautua valtion budjetin muutoksiin tai tehdä tulopolitiikkaa alentamalla palkkoja tai muita sosiaalisia etuuksia.
Keskuspankin kuusi johtajaa muodostavat yhdessä keskuspankkiin kuuluvien kansallisten pankkien edustajien kanssa pankin neuvoston, jossa on 18 jäsentä. Sen jäsenet eivät ole päätöksiä tehtäessä tasa-arvoisia, sillä suurten jäsenmaiden edustajilla on enemmän ääniä kuin pienten maiden edustajilla.
Keskuspankille on taattu täydellinen riippumattomuus, mikä eristää pankin jäsenmaiden poliittisesta valvonnasta. Pankkia valvoo vain pankki itse: sen oma neuvosto. Demokratia puuttuu täysin.
Keskuspankki on sillä tavalla vain yhden asian liike, että sen ainoa tavoite on inflaation estäminen. Tätä kamppailua keskuspankki käy myös nyt, vaikka mitään inflaatiota ei ole ja kehitys on menossa aivan päinvastaiseen suuntaan: itse asiassa uhkaksi on nähty deflaatio. Deflaatio on sitä, että talous ei pyöri, vaikka hinnat alenevat.
Dublinin kokouksessa vuonna 1996 Saksa sai läpi ehdotuksensa vakaus- ja kasvupaketista.
Niitä valtiota, jotka eivät noudattaneet siinä määritellyn politiikan vaatimuksia, piti rankaista.
Sen pohjalta EU:n komissio on varoittanut Saksaa ja Ranskaa siitä, että valtion tulot ja menot eivät ole tasapainossa sillä tavalla kun on yhteisesti sovittu. Valtioilla on tuloihin nähden liian suuret menot.
Mitään ei ole tapahtunut. Isoja maita ei rangaistu. Niille sallittiin erioikeus poiketa yhteisistä säännöistä.
EMU ei siis ole sama kaikille maille. Suurilla on etuoikeuksia, joita ei ole pienillä. Järjestelmän uskottavuus horjuu.
Euro on poliittinen valuutta, josta tehdään päätöksiä suurten maiden poliittisten tarpeiden mukaan. Yhteinen rahapolitiikka ei ole kaikille samaa.
Kansanäänestys Suomessa
Ennen kansanäänestystä EU:hun liittymisestä Suomessa luvattiin, että Emuun liittymistä ei ratkaistaisi tämän äänestyksen perusteella.
Kun EMU sitten tuli ajankohtaiseksi, selitti Suomen poliittinen eliitti, että asiasta oli muka jo päätetty kansanäänestyksellä.
Samalla tavalla he väittävät tänään, että kysymys EU:n liittovaltioluonteisen perustuslain hyväksymisestä ja Suomen osallistumisesta uuteen EU-liittovaltioon ratkaistiin jo samassa kansanäänestyksessä, vaikka se EU, johon silloin liityttiin, lakkaa olemasta olemassa ja sen tilalle tulee uusi liittovaltioluonteinen unioni.
Euron käyttö rahayksikkönä ei ole ongelmallista. Ne, jotka eivät osaa päässälaskua, voivat yksinkertaisella laitteella saada tiedon tavaroiden ja palvelusten hinnasta siinä rahassa, johon ovat tottuneet.
Uusi raha otettiin käyttöön vaihtamalla kaikki käytössä olleet markat euroiksi. Tämä aiheutti kustannuksia kuluttajille, jotka joutuivat maksamaan uuden hinnoittelun ja muun muassa kaikkien automaattien muutoskustannukset.
Hinnat pyöristettiin ylöspäin. Sitä tehtiin jo ennen euron käyttöönottoa. Sen vuoksi ei muutoksen vaikutusta saada esiin tilastoissa, jotka on tehty euron käyttöönoton jälkeen.
Ennen Emuun liittymistä kansalle kerrottiin, että yhteinen raha olisi tapa suojata inflaatiolle altis kansallinen talous devalvaatiolta. Kun euro kuitenkin devalvoitui alkuvuosina neljänneksen suhteessa dollariin, on käynyt päinvastoin: rahan devalvaatiosuojaus petti.
Euron devalvaatiolla oli myönteinen vaikutus vientikysyntään, ja sen aikaansaaman myönteisen suhdannekehityksen ansiosta Emulla on ollut sangen vähän sellaisia vaikutuksia kansantalouteen, joista ihmiset olisivat voineet vetää johtopäätöksi Emun todellisesta luonteesta. Ne paljastuvat vasta laskusuhdanteessa.
Euron devalvaation ansiosta Suomen vientiyritysten voitot ovat kasvaneet. Ne maksavat osakkeidensa omistajille ennätysmäisen suuria osinkoja, ja devalvaatiovoittojen ohella myös yritysten vanhoja voittoja ja omaisuutta on jaettu osakkaille.
Euron käyttöönoton kanssa samanaikaisesti tapahtui niin, että Suomeen levisi amerikkalainen ajattelu: oli vain osakkeenomistajien etu (shareholder value). Sen ajattelun mukaan yritykset jakavat osakkaille sen rahan, mikä on irrotettavissa yrityksen toiminnasta. Osingot ovat olleet Suomessa kokonaan verovapaita suomalaisille, ja osakkeiden myyntivoitot ovat olleet selkeästi aliverotettuja.
Euron kurssin aleneminen dollariin verrattuna on vaikuttanut ratkaisevasti osakemarkkinoihin Suomessa.
USA:n dollarilla mitattuna osakkeet ovat Suomessa olleet - euron devalvaatiosta johtuen - halpoja ulkomaisille sijoittajille. Sen seurauksena 70 % suomalaisista pörssiyrityksistä on joutunut ulkomaisiin käsiin. Tämä merkitsee, että taloudellinen päätösvalta on siirtynyt ulkomaille. Samalla pääoman virtaaminen maahan on muuttanut tulojen jakaantumista Suomessa, ja tuloerot ovat nyt suuremmat kuin koskaan ennen.
Raha, joka maksettiin omistajille osinkoina ja myyntivoittoina, ei ole tullut täysimääräisesti verotuksen piiriin eikä ole lisännyt niiden ihmisten tuloja, jotka ovat riippuvaisia sosiaaliturvasta. Samaan aikaan, jolloin Suomessa rikkaudet jaettiin uudelleen, ihmisiä oli ns. nälkäjonoissa. He hakivat ruokansa hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Emu-aika on ollut sosiaalisen epätasa-arvon ja turvattomuuden lisääntymisen aikaa. EMU ei ole tuonut talouteen vakautta vaan epävakauden: ensin neljänneksen devalvaation suhteessa dollariin ja nyt USA:n jouduttua talousvaikeuksiin euron revalvoitumisen.
Missään muussa EU-maissa ei tulojen jakaantuminen ole muuttunut niin paljon kuin Suomessa. Palkkojen osuus on vähentynyt ja pääomatulojen osuus on lisääntynyt.
Palkkojen osuus kokonaistuloista ilmenee seuraavasta taulukosta:
................... 1990................. 2000
Suomi........64,2 %...........54,1 %
Ruotsi .......69,0 %.............64,9 %
Englanti.....63,0 %.............62,7 %
Saksa.........62,2 %.............59,9 %
Ranska......58,6 %............58,6 %
Itävalta.......59,8 %.............58,3 %
Espanja.......56,1 %............55,4 %
Italia ..........50,7 % .........45,6 %
Irlanti ........51,6 %.............45,3 %
Kreikka......37,1 %.............37,3 %
Kymmenen vuoden aikana ovat palkansaajat Suomessa menettäneet yli kymmenen prosenttiyksikköä osuuttaan kansantulosta. Se on tapahtunut niinä vuosina jolloin Suomi on ollut EU:n ja Emun jäsen. Suurimmat ovat vaikutukset olleen euroaikana. Pääomat ovat vuolleet kultaa, palkansaajille on jäänyt luu käteen.
Palkkojen ostovoima on noussut, mutta se on tulosta poliittisista päätöksistä, eli valtio on kerännyt vähemmän veroja. Valtio on rahoittanut maksujaan myymällä omaisuuttaan ja korottamalla palvelujen hintoja.
Rikkaiden ja hyvätuloisten verotusta on alennettu tavalla, mikä on heikentänyt hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.
Pitkällä tähtäimellä työn tuottavuus on noussut 3,5% mutta palkat vain 2,1%.
Näiden lukujen erotus on siirtynyt työltä pääomalle.
Suomi kannattaa EU:ssa ns. yhteisömetodia eli politiikkaa, joka tekee EU:sta liittovaltion. Ruotsi ei tee niin.
Poliittinen eliitti luopui Suomen itsenäisyydestä hyväksymällä Maastrichtin sopimuksen. Kohta tehdään kaikki poliittiset päätökset riippuvaksi maiden väkiluvusta, eikä EU:n 500 miljoonalle kansalaiselle ole tarjolla demokratiaa. Ei ole olemassa ylikansallista demokratiaa, vaan se on suurten maiden politiikkaa pienille.
EU:ta ollaan muuttamassa liittovaltioksi. Uuteen perustuslakiin on kirjoitettu EU:n lippu, EU:n kansallislaulu, EU:n kansallispäivä ja liittovaltion rahayksiköksi euro. Euro on liittovaltion symboleita.
EU:ta ollaan myös tekemässä sotilaalliseksi liitoksi. Tämä tapahtuu luomalla pysyviä sotilaallisia elimiä ja euroarmeija. Liittoutumattomat maat tehdään poliittisesti ja sotilaallisesti yhteensopiviksi Natoon EU:n rakenteiden kautta. EU:n uusi perustuslaki on tässä merkityksessä tie Natoon.
Pienten valtioiden kannalta keskeinen ongelma demokratian puuttuminen ylikansallisella tasolla ja demokraattisen järjestelmän heikkeneminen myöskin kansallisella tasolla. Sitä on EMU.
Juuri nyt Suomen talous kasvaa hitaasti. Euron devalvaation muuttuminen revalvoitumiseksi on johtanut siihen, että vienti ei enää vedä.
Valtion talousarvio vuodelle 2004 on alijäämäinen. Uudet veronalennukset rikkaille rahoitetaan ottamalla valtiolle lisää velkaa.
Suurin bluffi Suomen Emu-keskustelussa on ollut ns. puskurirahastot, joiden tarkoitus oli tukea keynesiläistä politiikkaa matalasuhdanteessa niin että ainoa vaihtoehto ei olisi sosiaaliturvan huonontaminen tai palkanalennukset.
Nyt on matalasuhdanne, mutta kukaan ei puhu puskurirahastoista. Niitä tarvittaisiin, mutta todellisuudessa niitä ei ole - eikä tule Ruotsiinkaan.
Ammattiyhdistysliike Suomessa saatiin hyväksymään EMU näiden rahastojen avulla. Ei ole mitään vararahastoa työttömyyttä vastaan. Suomessa on koko Emu-ajan ollut yli 10 prosentin tosiasiallinen työttömyys.
Kun euron devalvoinnin voitot on siirretty pääomatulojen saajille eikä niitä saada heiltä enää pois, voi pieni maa käyttää vain kahta keinoa sopeutua Emun mukanaan tuoman liittovaltion politiikkaan: tarvitaan joko supistuksia valtion hyvinvointimenoissa tai palkkojen alentamista.
Emussa ei voida vapaasti valita politiikkaa. Kaikkien maiden - paitsi suurien maiden - täytyy seurata sääntöjä, jotka saattavat johtavat yleiseen lamaan taisteltaessa sellaista inflaatiota vastaan, jota ei edes ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei näin.
Turhaan taitaa nimimerkki "eijei" laittaa päätään pensaaseen kun perustutelut EU:n järkevyydelle löytyvät vain järjettömyydestä ja epäkäytännölisestä haaveilusta?
Eiköhän olisi meidän jo aika herätä EU-unesta kalseaan totuuteen ja alkaa palauttaa hyvinvointia meille kaikille, eikä harvoille, eliitille! Eli tehdäänpä Suomesta taas itsenäinen, rohkea, pärjäävä sekä vaikkapa Norjan veroinen hyvinvointimaa!
EU:ssahan me emme ole "olemassakaan" kuin ainoastaan koillisena lääninä, joten ei voida puhua "Suomen pärjäämisestä, rohkeudesta ja itsenäisyydestä"-Suomen valtio on siellä purettu, myyt ja jaettu! Samoin ei voi viedä tuotteita Suomen maailmalle: kaikkihan on "Made in EU"!
Eli tehdäänpä Suomesta taas itsenäinen, rohkea, pärjäävä sekä vaikkapa Norjan veroinen hyvinvointimaa! Hommataanko samanlaiset luonnonvarat esim. hyökkäämällä Norjan kimppuun?
että keinottelu on syönyt talouden kuralle. Se on myös velkaannuttanut valtiot. Aivan kuten USAssa. Siellä sentään Obama yrittää korjata ongelmia. Täällä lisätään niitä EU:n toimesta.
niin talous pahiten kuralla.Kreikka,Italia jne. Mikähän tilanne nyt? Onko Suomi jo hännillä? Tästä näkee suoraan,miten pörssikeinottelu tuhoaa kansantaloudet. Nyt sen voi jo lukea lehdistäkin. Taas ipu oli edellä muita.