Olen täynnä vihaa. En ole ennen sitä tajunnutkaan, mutta terapiassa se tuli esille. Välillä on tunnoton olo ja olen ollut tosi itkuinen nyt jo useamman viikon. Olo on hirveä. Olen oikeastaan ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut tai masentunut yli puolet elämästäni. No, onhan niitä hyviäkin kausia ollut paljon, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Haluaisin hajottaa koko kämpän. Tai haluaisin vain hakata jotain. Olen saanut tänään raivokohtauksia, tuntuu että kaikki sumenee ja sitten heittelin tavaroita. Olen tuhonnut muutamia vaatteita. Tekisi mieli huutaa täysillä tai hajottaa jollain sorkkaraudalla jotain. Olen lukenut aikaisemmin paljon itsensä kehittämiseen ja mindfulnnessiiin liittyvää materiaalia ja tiedän paljon mielenterveyden häiriöistä, mutta mitkään ajatusten muuttamiset tai tietoisen läsnäolon harjoitukset ei kyllä tähän auta. Monenlaisia mielenterveysongelmia on ollut, mutta nyt tämä on uutta. Luulen , että tällaista vihaa on ollut sisälläni jo vuosia. Olen hyvin kiltti enkä yleensä ole vihainen mistään. Katselin netistä nyrkkeilysäkkejä ja tekisi mieli tilata sellainen ja hakata sitä oikein antaumuksella, mutta setti oli niin kallis niin pitää miettiä vielä ja onko sille tilaakaan täällä ja kestäisi kaikki kiinnityshommatkin. Onko muilla tällaista oloa? Miten tai mihin te puratte vihaa?
Mihin puratte vihaa?
Nainen_25-
8197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuollainen nyrkkeilysäkki olisi oikein hyvä. Kannattaa heitellä ja paiskoa esineitä, joiden tuhoaminen ei haittaa ja ne ovat arvottomia. Myös tunteista ja vihaa aiheuttaneista asioista kannattaa puhua. Kun asioita on ja tunteita on tarpeeksi setvitty ja vihat purettu niin on aika antaa anteeksi, tehdä sovinto menneen kanssa ja päästä eteenpäin.
Myös aggression purkaminen urheiluun saattaisi auttaa.
Pura se niin että sanot suoraan ihmiselle joka sua kaltoin kohtelee!!!
Kaikki fyysinen purkaa energiaa, vihaa ja ahdistusta. Nykyajan ihminen tekee fyysisiä juttuja liian vähän.
Ruumillinen työ, kuntosaliharjoittelu, ja onhan harrastenyrkkeilyä yms. tarjolla.
Onneksi olkoon, tuo on merkki siitä että parantuminen on alkanut, sillä nyt negatiivinen energia ei enää purkaudu sinuun, vaan silmäsi ovat avautuneet.
Minulla on oikeastaan täsmälleen sama kokemus.
Tosin siten, että masennus on muuttunut oikeastaan vihaisuudeksi, jka iskee etenkin yöaikaan kun mieleeni tulvii kaikki vihaa herättävät asiat. Ahdistusta vielä on.
Tiedän myös erään toisen masentuneen, joka etenkin päissään kun estot poistuivat, alkoi osoittamaan pelottomuutta ja vihaisuutta.
Itsekin mietin miten tuon saisi hyvin pois.
Mitä olen lukenut, on se että ainakaan jatkossa ei saisi kasata tuota sisälleen, vaan estotta päästää ulos kun sen aika on.
Vaan muuten sitten mietin että kun tätä on jatkunut kauemman aikaa, ei se vihakaan toki ratkaisu ole vaan se uuvuttaa, ja jos sitä ei pääse purkamaan tulee melko turhautunut olo. Mutta sanoisin että se on merkki parantumisesta.
Sisälläni on paljon patoutunutta vihaa. Se vaikeuttaa ihmissuhteitani. Ennen tilanne oli vielä paljon pahempi.
Asustelin epämääräisissä vuokralaiskämpissä. Olin niin yksinäinen että ostin A-olutta työkavereilleni että saisin keskustelukaverin.
Kun työtilanne oli maassa hyvä ja olin riski työmies, jaksoin painaa pitkää päivää. Asuntosäästämisellä pääsin omaan lämpimään asuntoon kiinni.
Aloitin lattialla maaten tekokkaat venyttelyohjelmat. Kehossa oli niin paljon jännityksiä, että siinä saattoi kulua neljä tuntiakin samaan syssyyn.
Jännitykset ilmenivät poistuessaan tärinäaaltoina. Venyttelyt kehittivät myös vahvoja euforisia tuntemuksia, siks niissä viihtyi.
Vihaan toki muutamia vihattavia tyyppejä vieläkin, mutta raivon patologinen murhavimma on laantunut.
Sopeuduin avoliittoonkin itseäni nuoremman naisen kanssa, koska minulla oli soputumisikkunani. Kun fyysinen kuntoni alkoi rapautumaan, nainen lähti nuoremman miehen matkaan.
Venyttelysessioihin addiktoituu, mutta hyväksyn ne koska kaik pahimmistakin tilanteista selviää kun ei anna megatressiään kasvaa mielensairauden mittoihin.
Joo, liikuntaa minäkin suosittelen. Kun itseä oikein ketuttaa (vihan tunteesta en niinkään tiedä), lähden lenkille ja juoksen niin lujia intervalleja, että kotiin palatessa olen täysin rätti, tuntuu kuin leijuisin ilmassa ja kestäisin ihan mitä vaan.
mä hakkaan halkoja.suosittelen sullekkin löytämään jonkun luovan tavan purkaa se negatiivinen energia johokki positiiviseks lopputulemaks.
Kun tunnistaa epämääräisiä vihaa ja raivoa, niin kannattaa miettiä mitä noiden tunteiden taakse kätkeytyy: onko siellä surua, pettymystä ja jotain avuttomuutta, hylätyksi joutumisen tunteita. Mikäli niin on, kannattaa myöntää vihansa mutta sitten on hyvä tiedostaa, ettei negatiivisuudella vahingoita ja saa mielipahaa kuin vain itselleen. Jospa päättää että nyt on elämässä sen positiivisen vuoro. On hienoa että on saanut hankittua uurastuksellaan kunnon lämpimän oman asunnon.