Kyseessä on sellaisen uuden järjestyksen ja yhteiskunnan rakennemuutoksen toteuttaminen, joka perustuu suurten pääomien harvalukuisten omistajien valtaan laajojen kansankerrosten kustannuksella. Ne, jotka ovat Suomessa tämän joko tietoisesti tai vaistonvaraisesti oivaltaneet, ovat varauksitta EU:sta vapaan, itsenäisen Suomen kannalla ja antavat vapaalle Suomelle Kyllä-äänensä.
Niillä, joille tämä ei ole puoluevallan propagandan vuoksi tai muista syistä valjennut, on vielä edessään totuuden paljastumisen hätkähdyttävät, joillekin kenties henkisesti raskaat hetket.
On selvää, että Suomessa ei voi syntyä kansallista yhtenäisyyttä "Suurteollisuudenharjoittajien eurooppalaisen pyöreän pöydän" järjestön Ehrnroothin sen enempää kuin Bilderberg-ryhmän kokoukseen kesäkuussa 1994 osallistuneiden Krister Ahlströmin, Esko Ahon, Martti Ahtisaaren, Georg Ehrnroothin, Aatos Erkon, Sirkka Hämäläisen, Jaakko Ihamuotilan, Jaakko Iloniemen, Max Jakobsonin, Johannes Koroman, Jarl Köhlerin, Jorma Ollilan ja Gerhard Wendtin edustamien arvojen ja EU-jäsenyyden, vaan ainoastaan siitä irtisanoutumisen pohjalta.
Valtakunnan herrat on alistettava kansan määräysvaltaan eikä päinvastoin. Tämä vaatii aikansa, mutta työtä on syytä jatkaa.
Suomalaiselle valtaeliitille ei riittänyt maan kuuluminen EU-maiden kanssa samaan Euroopan talousalueeseen ETA:an huolimatta siitä, että EU-jäsenyys toisin kuin jäsenyys ETA:ssa lopetti myös maan kauppapoliittisen riippumattomuuden ja vaikeutti maan kansantaloudelle tärkeän viennin ja muun taloudellisen yhteistyön lisäämistä ETA:n ja EU:n ulkopuolella olevien maiden kanssa. EU:n määrätessä näistä tapahtuvalle tuonnille tullit, jotka kaiken lisäksi on tilitettävä Brysseliin, on seurauksena EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden kallistuminen.
Kaupankäynti on ankaraa työtä. Se ei ole suomalaiselle valtaeliitille EU:ssa tärkeintä, vaan sitä sille on unionin takaama vapaus pääomilla keinottelulla rikastumiseen.
Jo pahamaineisen "eurokuntoon menon" alkuaikoina, vuonna 1993 pääomanomistajat veivät Suomesta rahojaan ulkomaille yli kolme kertaa enemmän kuin pääomia tuotiin tänne. Sama on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Tilanne on muodostunut maan talouden kannalta huolestuttavaksi.
Mitä tulisi tehdä? Pääomien esteetön maastavienti on pysäytettävä. Tämä edellyttää EU:n ulkopuolella olemista ja lisäksi ETA-sopimuksen tarkistamista tai siitä kokonaan irtaantumista ja siirtymistä Sveitsin mallin mukaisiin Eurooppa-suhteisiin. EU:n jäsenenä tällainen maan etua vastaava itsenäinen ratkaisu ei ole mahdollista, koska tarvittavaa päätösvaltaa ei ole enää Suomen eduskunnlalla, vaan unionin neuvosto(liito)lla.
Epäilemättä juuri tämän mahdollisuuden estämiseksi suomalaiset pääomapiirit ajoivat niin voimakkaasti EU-jäsenyyttä ja rahoittivat puoluevallan EU-propagandaa.
Oikeistopuolueiden, kokoomuksen ja rkp:n motiivit ajaa EU-jäsenyyttä olivat siis samat kuin oikeistoa edustaneilla puolueilla vuonna 1917 niiden tukiessa autonomian vahvistamista ja porvarillisen Venäjän yhteydessä pysyttäytymistä eikä suinkaan laajojen kansankerrosten pyrkymystä maan valtiollisen itsenäisyyden saavuttamiseksi.
Oikeistopuolueet toimivat 1990-luvulla kuten historian aikaisemmissakin vaiheissa ennen muuta rikkaiden pääomanomistajien itsekkäiden etujen puolesta. Se, että kokoomuksen s.o. ylikansallinen hajaannus, eduskuntaryhmä perjantaina 18.11.1994 yksimielisesti kannatti EU:hun liittymissopimuksen hyväksymistä, ei tee oikeutta niille kokoomuksen äänestäjäkuntaan kuuluneille, joille puolueen ohjelmaan sisältynyt isänmaan erujen puolustaminen on todellinen sydämen asia eikä vain äänestäjien kalastamiseen tarkoitetty täky. Mutta eipä tässäkään ollut vielä kaikki.
Yksikään kansanvallasta vieraantuneista puolueista tai ammatillisista keskusjärjestöistä ei vienyt kannanottoaan EU:hun liittymisestä jäsentensä vapaasti äänestyksellä päätettäväksi. Puolueista ainoana Suomen keskusta toimeenpani maakuntakokouksia ennen päätöstään jäsenyysanomuksen jättämisestä. Niissä kävi kiistattomasti ilmi, että suuri enemmistö puolueen jäsen- ja kannattajakunnasta oli EU-jäsenyyden hakemista vastaan. Tästä huolimatta puoluejohto asettui anomuksen jättämisen ja EU-jäsenyyden kannalle.
Tämä ja se, että 31 puolueen 55:stä kansanedustajasta äänesti unioniin liittymisen puolesta, riitti ratkaisemaan jäsenyysasian puoluevallan suunnitelmien mukaisella, valtiosäännön ja kansansuvereniteetin syrjäyttäneellä valtiokaappauksella. Näin puolue, jonka edeltäjällä Maalaisliitolla oli keskeinen osuus taistelussa Suomen valtiollisen itsenäisyyden puolesta, vaikutti ratkaisevasti tämän itsenäisyyden tuhoamispäätökseen.
Valovuosien päähän aatteellisista lähtökohdistaan ovat ajautuneet myös demarit, jonka 48:sta kansanedustajasta 47 äänesti kotimaisten rahapiirien ja eurooppalaisten suurpääoman omistajien erujen sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden puolesta. Näin menetellessään sosiaalidemokraattiset kansanedustajat viestittivät kansakunnalle paitsi puolueensa aatteellisesta vararikosta myös kyvyttömyydestään ja haluttomuudestaan puolustaa työtätekevien kansalaisten etuja kasinopelureita ja muita keinottelijoita vastaan. Tämä osoittaa jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle, ettei kansan ahdinkoon joutumista edistäneistä sosiaalidemokraateista voi olla man ja kansan pelastajaksi.
Vasemmistoliitosta 12 19:sta edustajasta kannatti äärikapitalistiseen EU:hun liittymistä.
Kommareiden Aarne Saarinen ja stalinistisiipeen kuulunut vasemmistoliiton tuolloinen pääsihteeri Matti Viialainen kannattivat paitsi idän Neuvostoliittoa, myöskin Euro-neuvosto-liittoa!
(EU-mielisissä puolueissa on siis väkeä, jolle Suomen etu ei ole koskaan ollut ensisijaista: Ne, jotka ensin kannattivat maamme liittämistä kommunistimaiden joukkoon, ellei peräti Neuvostoliiton ja Varsovanliiton jäseneksi, "Tshekkoslovakian tie on myös Suomen tie", kannattava nyt sitten maamme hirttämistä EU:n ja NATO:n vieraiden suurvaltojen sanelemiin inressipiireihin, joita toteuttaessaan nämä imevät rahojamme ja suoltavat direktiivejä)!
Erityisen suuri pettymys poliittisen kulttuurin ja moraalin uudistumista toivoneille oli uuden ajan airueina ja lahjomattomuuden edustajina esiintyneiden, ympäristön tuhoutumista edistävään, estottomaan taloudelliseen kasvuun ja pääomavaltaan kielteisesti suhtautuvien vihreiden alistuminen vastustamiaan materialistisia arvoja edustavaan Euroopan unionin määräysvaltaan.
Yhdeksän kymmenestä vihreästä kansanedustajasta kannatti aatteittensa vastaista EU-jäsenyyttä. Se siitä vihreiden takinkääntämisestä. Näin siis olemme todenneet valtapuolueiden pettäneen aatteensa ja isänmaansa.
Niillä, joille tämä ei ole puoluevallan propagandan vuoksi tai muista syistä valjennut, on vielä edessään totuuden paljastumisen hätkähdyttävät, joillekin kenties henkisesti raskaat hetket.
On selvää, että Suomessa ei voi syntyä kansallista yhtenäisyyttä "Suurteollisuudenharjoittajien eurooppalaisen pyöreän pöydän" järjestön Ehrnroothin sen enempää kuin Bilderberg-ryhmän kokoukseen kesäkuussa 1994 osallistuneiden Krister Ahlströmin, Esko Ahon, Martti Ahtisaaren, Georg Ehrnroothin, Aatos Erkon, Sirkka Hämäläisen, Jaakko Ihamuotilan, Jaakko Iloniemen, Max Jakobsonin, Johannes Koroman, Jarl Köhlerin, Jorma Ollilan ja Gerhard Wendtin edustamien arvojen ja EU-jäsenyyden, vaan ainoastaan siitä irtisanoutumisen pohjalta.
Valtakunnan herrat on alistettava kansan määräysvaltaan eikä päinvastoin. Tämä vaatii aikansa, mutta työtä on syytä jatkaa.
Suomalaiselle valtaeliitille ei riittänyt maan kuuluminen EU-maiden kanssa samaan Euroopan talousalueeseen ETA:an huolimatta siitä, että EU-jäsenyys toisin kuin jäsenyys ETA:ssa lopetti myös maan kauppapoliittisen riippumattomuuden ja vaikeutti maan kansantaloudelle tärkeän viennin ja muun taloudellisen yhteistyön lisäämistä ETA:n ja EU:n ulkopuolella olevien maiden kanssa. EU:n määrätessä näistä tapahtuvalle tuonnille tullit, jotka kaiken lisäksi on tilitettävä Brysseliin, on seurauksena EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden kallistuminen.
Kaupankäynti on ankaraa työtä. Se ei ole suomalaiselle valtaeliitille EU:ssa tärkeintä, vaan sitä sille on unionin takaama vapaus pääomilla keinottelulla rikastumiseen.
Jo pahamaineisen "eurokuntoon menon" alkuaikoina, vuonna 1993 pääomanomistajat veivät Suomesta rahojaan ulkomaille yli kolme kertaa enemmän kuin pääomia tuotiin tänne. Sama on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Tilanne on muodostunut maan talouden kannalta huolestuttavaksi.
Mitä tulisi tehdä? Pääomien esteetön maastavienti on pysäytettävä. Tämä edellyttää EU:n ulkopuolella olemista ja lisäksi ETA-sopimuksen tarkistamista tai siitä kokonaan irtaantumista ja siirtymistä Sveitsin mallin mukaisiin Eurooppa-suhteisiin. EU:n jäsenenä tällainen maan etua vastaava itsenäinen ratkaisu ei ole mahdollista, koska tarvittavaa päätösvaltaa ei ole enää Suomen eduskunnlalla, vaan unionin neuvosto(liito)lla.
Epäilemättä juuri tämän mahdollisuuden estämiseksi suomalaiset pääomapiirit ajoivat niin voimakkaasti EU-jäsenyyttä ja rahoittivat puoluevallan EU-propagandaa.
Oikeistopuolueiden, kokoomuksen ja rkp:n motiivit ajaa EU-jäsenyyttä olivat siis samat kuin oikeistoa edustaneilla puolueilla vuonna 1917 niiden tukiessa autonomian vahvistamista ja porvarillisen Venäjän yhteydessä pysyttäytymistä eikä suinkaan laajojen kansankerrosten pyrkymystä maan valtiollisen itsenäisyyden saavuttamiseksi.
Oikeistopuolueet toimivat 1990-luvulla kuten historian aikaisemmissakin vaiheissa ennen muuta rikkaiden pääomanomistajien itsekkäiden etujen puolesta. Se, että kokoomuksen s.o. ylikansallinen hajaannus, eduskuntaryhmä perjantaina 18.11.1994 yksimielisesti kannatti EU:hun liittymissopimuksen hyväksymistä, ei tee oikeutta niille kokoomuksen äänestäjäkuntaan kuuluneille, joille puolueen ohjelmaan sisältynyt isänmaan erujen puolustaminen on todellinen sydämen asia eikä vain äänestäjien kalastamiseen tarkoitetty täky. Mutta eipä tässäkään ollut vielä kaikki.
Yksikään kansanvallasta vieraantuneista puolueista tai ammatillisista keskusjärjestöistä ei vienyt kannanottoaan EU:hun liittymisestä jäsentensä vapaasti äänestyksellä päätettäväksi. Puolueista ainoana Suomen keskusta toimeenpani maakuntakokouksia ennen päätöstään jäsenyysanomuksen jättämisestä. Niissä kävi kiistattomasti ilmi, että suuri enemmistö puolueen jäsen- ja kannattajakunnasta oli EU-jäsenyyden hakemista vastaan. Tästä huolimatta puoluejohto asettui anomuksen jättämisen ja EU-jäsenyyden kannalle.
Tämä ja se, että 31 puolueen 55:stä kansanedustajasta äänesti unioniin liittymisen puolesta, riitti ratkaisemaan jäsenyysasian puoluevallan suunnitelmien mukaisella, valtiosäännön ja kansansuvereniteetin syrjäyttäneellä valtiokaappauksella. Näin puolue, jonka edeltäjällä Maalaisliitolla oli keskeinen osuus taistelussa Suomen valtiollisen itsenäisyyden puolesta, vaikutti ratkaisevasti tämän itsenäisyyden tuhoamispäätökseen.
Valovuosien päähän aatteellisista lähtökohdistaan ovat ajautuneet myös demarit, jonka 48:sta kansanedustajasta 47 äänesti kotimaisten rahapiirien ja eurooppalaisten suurpääoman omistajien erujen sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden puolesta. Näin menetellessään sosiaalidemokraattiset kansanedustajat viestittivät kansakunnalle paitsi puolueensa aatteellisesta vararikosta myös kyvyttömyydestään ja haluttomuudestaan puolustaa työtätekevien kansalaisten etuja kasinopelureita ja muita keinottelijoita vastaan. Tämä osoittaa jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle, ettei kansan ahdinkoon joutumista edistäneistä sosiaalidemokraateista voi olla man ja kansan pelastajaksi.
Vasemmistoliitosta 12 19:sta edustajasta kannatti äärikapitalistiseen EU:hun liittymistä.
Kommareiden Aarne Saarinen ja stalinistisiipeen kuulunut vasemmistoliiton tuolloinen pääsihteeri Matti Viialainen kannattivat paitsi idän Neuvostoliittoa, myöskin Euro-neuvosto-liittoa!
(EU-mielisissä puolueissa on siis väkeä, jolle Suomen etu ei ole koskaan ollut ensisijaista: Ne, jotka ensin kannattivat maamme liittämistä kommunistimaiden joukkoon, ellei peräti Neuvostoliiton ja Varsovanliiton jäseneksi, "Tshekkoslovakian tie on myös Suomen tie", kannattava nyt sitten maamme hirttämistä EU:n ja NATO:n vieraiden suurvaltojen sanelemiin inressipiireihin, joita toteuttaessaan nämä imevät rahojamme ja suoltavat direktiivejä)!
Erityisen suuri pettymys poliittisen kulttuurin ja moraalin uudistumista toivoneille oli uuden ajan airueina ja lahjomattomuuden edustajina esiintyneiden, ympäristön tuhoutumista edistävään, estottomaan taloudelliseen kasvuun ja pääomavaltaan kielteisesti suhtautuvien vihreiden alistuminen vastustamiaan materialistisia arvoja edustavaan Euroopan unionin määräysvaltaan.
Yhdeksän kymmenestä vihreästä kansanedustajasta kannatti aatteittensa vastaista EU-jäsenyyttä. Se siitä vihreiden takinkääntämisestä. Näin siis olemme todenneet valtapuolueiden pettäneen aatteensa ja isänmaansa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.