Niin kuin jo on osoitettu, tiettyihin etuoikeuksiin nojaavan puoluevallan syntyminen, poliittisen päätösvallan keskittyminen sekä kansakunnan johtaminen taloudellisen vallan ja puoluevallan yheisillä kabinettipäätöksillä ovat merkinneet Suomen poliittisen järjestelmän muuttumista näennäisdemokraattiseksi. Samanaikaisesti kuin tämän on tapahtunut, demokratia on kaikonnut puolueiden sisältä ja johtavat tiedotusvälineet ovat antautuneet puoluevallan välikappaleiksi.
Vielä 1930-luvulla ja 1940-luvun jälkipuoliskolla kansan enemmistö torjui puolueiden avulla ensin fasistiset ja sitten kommunistiset totalitaarisen järjestelmän pystyttämiseen tähdännen pyrkimykset. Vuonna 1994 puolueet eivät enää toimineet Suomen kansan vaan Euroopan unionin palvelijoina syyllistyen pahimpaan ja halveksittavimpaan tekoon, vieraan vallan hyväksi tehtyyn petokseen kansaa vastaan.
Luonnehtin käynnissä olevaa prosessia Suomen kansan kolmanneksi itsenäisyystaisteluksi. Puoluevallan petos on rinnastettavissa Otto Ville Kuusisen johtaman, tuolloin Suomessa laittomana kielletyn SKP:n Terijoella toteuttaman petoksen talvisodan alkuvaiheessa 1939. Kaikki olivat petoksen tekijöitä ja maahan tunkeutujia vastaan. Mikäli nämä olisivat onnistuneet tavoitteissaan ja vaatineet sen jälkeen kansallista yksimielisyyttä, ei siihen olisi voitu suostua.
Nytkään ei ole mahdollista Suostua Esko "pankkituki" Ahon, Ahnesaaren ja muiden vieraan vallan kanssa liittoutuneiden esityksiin, että 152 kansanedustajalla teetetty, kansansuvereniteetin ja valtiosäännön vastainen päätös on hyväksyttävä kansallisen yksimielisyyden pohjaksi.
Eräät puoluevallan edustajat esittivät syyskuussa 1994, että ellei EU-jäsenyyttä saada saman vuoden aikana toteutetuksi, äänestys uusitaan parin vuoden kuluttua. Miten siis voidaan maan valtiollisen itsenäisyyden puolustajilta edellytttää eduskunnan marraskuun 18. päivänä 1994 tekemään päätökseen tyytymistä, etenkin kun otetaan huomioon, että se tehtiin perustuslakeja ja kansansuvereniteettia loukaten. Kansan velvollisuus ei voi olla sitä vastaan suoritetun vallankaappauksen hyväksyminen vaan siihen syyllistyneiden vallan kukistaminen ja kansan oikeuksien palauttaminen.
Puoluevallan ja EU-kaappaus-päätöksestä vastuussa olevien poliittisesta määräysvallasta syrjäyttäminen ei voi onnistua puoluevallan alaisuuteen kuuluvien puolueiden toimesta. Tähän tarvitaan uusi laajaan kansalaismielipiteeseen nojaava ja sitä toteuttava uudistuspuolue. Tällainen kansanvaltainen, maan itsenäisyyden, laillisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden palauttamista vaativa puolue onkin jo olemassa. Vapaan Suomen Liitto - Förbundet för det Fria Finland piti perustavan kokouksensa Helsingissä Suomen hallitusmuodon vahvistamisen 75-vuotispäivänä 17.7.1994 ja merkittiin puoluerekisteriin 15.11.1994 päivälleen 77 vuotta sen jälkeen, kun Suomen eduskunta 15.11.1917 oli päättänyt irtautua Venäjästä ja toteuttaa Suomen kansan haaveen, valtiollisen itsenäisyyden.
Kolmas itsenäisyystaistelu ei ole päättynyt, eikä ole turha.
Vielä 1930-luvulla ja 1940-luvun jälkipuoliskolla kansan enemmistö torjui puolueiden avulla ensin fasistiset ja sitten kommunistiset totalitaarisen järjestelmän pystyttämiseen tähdännen pyrkimykset. Vuonna 1994 puolueet eivät enää toimineet Suomen kansan vaan Euroopan unionin palvelijoina syyllistyen pahimpaan ja halveksittavimpaan tekoon, vieraan vallan hyväksi tehtyyn petokseen kansaa vastaan.
Luonnehtin käynnissä olevaa prosessia Suomen kansan kolmanneksi itsenäisyystaisteluksi. Puoluevallan petos on rinnastettavissa Otto Ville Kuusisen johtaman, tuolloin Suomessa laittomana kielletyn SKP:n Terijoella toteuttaman petoksen talvisodan alkuvaiheessa 1939. Kaikki olivat petoksen tekijöitä ja maahan tunkeutujia vastaan. Mikäli nämä olisivat onnistuneet tavoitteissaan ja vaatineet sen jälkeen kansallista yksimielisyyttä, ei siihen olisi voitu suostua.
Nytkään ei ole mahdollista Suostua Esko "pankkituki" Ahon, Ahnesaaren ja muiden vieraan vallan kanssa liittoutuneiden esityksiin, että 152 kansanedustajalla teetetty, kansansuvereniteetin ja valtiosäännön vastainen päätös on hyväksyttävä kansallisen yksimielisyyden pohjaksi.
Eräät puoluevallan edustajat esittivät syyskuussa 1994, että ellei EU-jäsenyyttä saada saman vuoden aikana toteutetuksi, äänestys uusitaan parin vuoden kuluttua. Miten siis voidaan maan valtiollisen itsenäisyyden puolustajilta edellytttää eduskunnan marraskuun 18. päivänä 1994 tekemään päätökseen tyytymistä, etenkin kun otetaan huomioon, että se tehtiin perustuslakeja ja kansansuvereniteettia loukaten. Kansan velvollisuus ei voi olla sitä vastaan suoritetun vallankaappauksen hyväksyminen vaan siihen syyllistyneiden vallan kukistaminen ja kansan oikeuksien palauttaminen.
Puoluevallan ja EU-kaappaus-päätöksestä vastuussa olevien poliittisesta määräysvallasta syrjäyttäminen ei voi onnistua puoluevallan alaisuuteen kuuluvien puolueiden toimesta. Tähän tarvitaan uusi laajaan kansalaismielipiteeseen nojaava ja sitä toteuttava uudistuspuolue. Tällainen kansanvaltainen, maan itsenäisyyden, laillisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden palauttamista vaativa puolue onkin jo olemassa. Vapaan Suomen Liitto - Förbundet för det Fria Finland piti perustavan kokouksensa Helsingissä Suomen hallitusmuodon vahvistamisen 75-vuotispäivänä 17.7.1994 ja merkittiin puoluerekisteriin 15.11.1994 päivälleen 77 vuotta sen jälkeen, kun Suomen eduskunta 15.11.1917 oli päättänyt irtautua Venäjästä ja toteuttaa Suomen kansan haaveen, valtiollisen itsenäisyyden.
Kolmas itsenäisyystaistelu ei ole päättynyt, eikä ole turha.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä ei voi muuta sanoa, että em. todiste on vastaansanomaton. Kristillistä uskonperiaatetta- ja puoluepolitiikkaa kannattavat rimpuilevat ilmeisesti kahtaalle: kuunnellako totuutta, vaiko seurata harhakuvissaan uskottavan otteensa ja jämäkkyytensä menettämässä olevia EU:n "hyvään tarkoitukseen" vielä uskottelevia puolueen johtohahmoja? Onhan sentään kristillisinä ja Raamatun totuuksia ohjeenaan pitäviä
moderneja kristillisdemokraatteja KD-puolueen "uudistusvoimissa" paljonkin. Nyt on vain kummallista, kuinka esim. tälläinen sinänsä hyväntahtoinen puolueaktiivi voi itsellensä enää todistella EU:n olevan entisille itsenäisille jäsenmailleen (lue:EU-liittovaltion entisen suvereniteettinsa hylänneet nykyiset osavaltiot) ja pohjoimaiselle entiselle hyvinvointimallille mitenkään edistävä ja ylläpitävä voima? Ne 90-luvulla EU-kaappauksen valheellisesti legitimoineet "meidän oli pakko, emme voi mitään" tai jopa (?) "viedään pohjoismaista kristillistä yhteiskuntamallia Eurooppaan" mainoslauseiden levittämiset, joita mm. silloinen puolueenjohtoväki ilmeisesti elätteli tarkoituksella jotenkin "lahjottuna" (?), ovat osoittautuneet täysin harhaajohtaviksi, toteutumattomiksi ja paikkansapitämättömiksi!
Ainoa tie takaisin Suomen hyvinvointiin, sekä myös muun Euroopan ja maailman yhteisten asioiden hoitamiseen löytyy EU:n perustuslain alamaisuuden ulkopuolelta, täydellisesti itsenäisten pohjoismaiden joukosta! Siellä meitä jo odottavat vauras Norja ja Islanti. Sekä joukossa meitä itsenäisempänä on myös terveitä EU-kriittisiä meppejä omaava turhaan paljossa parjattu Ruotsi (jopa vihreä puolue vastustaa EU:ta)omine valuuttoineen (kruunu on Ruotsin raha, euro on EU-liittovaltiolla). Myös Tanska on terävästi pyrkinyt säilyttämään omat erityisoikeutensa EU:ssa, kenties kohti takaisin omaa itsenäistä hyvinvintiaan- ja siitähän EU-eliitin media on vaiennut!
Siispä, kristillisdemokraattien, jotka vielä pitänevät itseään Sanan ja totuuden ja tosiasioiden seuraajina, olisi syytä jättää
sisäiset esim. "vanhoilliset vastaan modernit" sekoilunsa esim. kaikkine naispappi-ja pariskunta kiistoineen yms. Ne ehtii sovussa keskustella ITSENÄISESSÄ VALTIOSSA! Jos nimittäin niidenkin kiistojen eräs keskeinen motiivi on totuudessa pysyminen-kuka mitenkin- niin EIKÖ MUKA KOKONAISEN KANSAKUNNAN VALTIOPETOSASIAN JA ITSENÄISYYDEN JA HVYNVOINNIN LUULISI KUITENKIN OLEVAN TÄRKEINTÄ? AJATELKAAPA VÄHÄN, JA TOIMIKAA! Jos kerta vielä "kristillisdemokraatti pyrkii totuuteen yhteiskunnallisissa sekä poliittisissa asioissa"?
Mikä se nimeltään nyt lieneekään tuo Vapaan Suomen Liittouma. Se on kymmenkunta vuotta yrittänyt päästä jaloilleen, mutta epäonnistunut surkeasti kerta toisensa jälkeen.
On Suomen kansan etu, että VSL tekee pikaisesti itsemurhan. Puolue vie uskottavuuden koko EU-kriittiseltä työltä.
Suomen kansasta yli 40 % on vahvasti EU-kriittisiä ja 25 % haluaa, että eroamme mahdollisimman pian kolhoosista. Mutta VSL ei saa gallupeissa edes viisaria värähtämään. Vaaleissa alle 0,1 %.
Lopettakaa VSL kiireesti.
Eläppä hätäile. Taidat erehdyttää tarkoituksella kirjoittaja tässä-vai etkö?
Kaikki Eu-kriittiset tahot alkaen vasemmiston piireistä kuten SKP on pyritty vaientamaan-sisältäen myös KD:n kriittisen siiven. Vaientamiseen ja asioiden pimitykseen on valitettavasti osallistunut myös Kotimaa-lehti aina EU:ta hyvittelevää pääkirjoittelua myöten..