Yhteiskuntaa nyt jäytävät ongelmat ovat suurelta osin seurausta puoluevallan korruptoituneesta demoralisaatiosta.
Niitä on mahdotonta kestävästi ratkaista, ellei perustuslakiin kirjattua kansansuvereniteettia, jonka mukaan korkein valta, valtiovalta, kuuluu kansalle, haluta kunnioittaa ja toteuttaa.
Tämä taas edellyttää että yhteiskunnassa on oltava kansalaisten kannalta luotettavat menetelmät kansalaismielipiteen kanavoimiseksi yhteisiä asioita ratkovaan päätöksentekoon. Ahne puoluevalta on suistettava asemistaan. Puolueet on välttämätöntä palauttaa alkuperäiseen tehtäväänsä toteuttamaan kansanvaltaa ja puolustamaan kansalaisia itsekästä taloudellista valtaa vastaan.
Mikäli kansalaiset kokevat kansanvaltaa ja oikeudentuntoaan jatkuvasti loukattavan näennäisdemokraattisen poliittisen järjestelmän hyäksymänä, he menettävät ennen pitkää uskonsa ja luottamuksensa oikeuteen ja demokratiaan. Osa puoluevaltaan tympääntyneistä kansalaisista kuvitteli neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden merkitsevän muutosta parempaan, vaikka he EU-Suomessa joutuivat vain ojasta allikkoon menettäessään itsenäisessä Suomessa voimassa olleen oikeutensa ja mahdollisuutensa valita ja vaihtaa itseään koskevien lakien säätäjät.
Kansalta riistettiin suvereniteetti ja isännyys omassa maassaan, se joutui vaikeampaan ahdinkoon kuin milloinkaan tällä vuosisadalla. Tämä johtuu itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen toimitavapauden menettämisestä ja EU:n ideologian mukaisesti toteutettavasta, rikkaita muiden kustannuksella suosivasta yhteiskuntapolitiikasta, siitä seurauksena olevasta sosiaaliturvan alasajosta ja julkisten palvelujen alasajosta sekä työntekijöiden oikeuksien ja aseman heikentymisestä.
Kansalaisilla on Suomessa mahdollisuus kaataa puoluevallan ja muun valtaeliitin ajama, maan valtiosäännön romuttanut EU-jäsenyys, niin kauan kuin sitä ei ole toteutettu perustuslaeissa säädetyllä tavalla. Tämä edellyttää kansalaisten irtaantumista passiivisuudesta ja vanhasta puoluesidonnaisesta alistuneisuudesta. Kansaa, koka haluaa puolustaa demokraattista oikeuttaan päättää sekä nyt että myös tulevaisuudessa oman maansa asioista ja siis tahtoo pitää kiinni perustuslaeissa säädetyistä oikeuksistaan - joista tärkein on korkeimman vallan, valtiovallan, kuuluminen kansalle itselleen - ei voida alistaa hallitusherrojen päätöksillä sen enempää kuin väkivallallakaan.
Nykytilanteesta selviytymisen edellytyksenä on kansalaisten sydämissä tapahtuva uuskansallinen herätys, havahtuminen kansalliseen itsetuntoon, oivallukseen siitä, että elääkseen ja menestyäkseen maan päällä pienen kansakunnan tulee luottaa itseensä, omaan työhönsä, kulttuuriinsa, elämänmuotoonsa ja siveelliseen ryhtiinsä.
On havahduttava siihen tosiasiaan, että vastuuta omasta ja koko kansakunnan elämästä ei ole mahdollista siirtää kenellekään muulle. Kansan herääminen ja nousu ovat sen paremman elämän ja tulevaisuuden lähtökohta.
Käsitys, että yksityinen kansalainen ei voi asioille mitään, sen jälkeen kun "suuret herrat ovat niistä sopineet", on hylättävää orjamentaliteettia. Sen levittäminen on vain kansan kustannuksella hyötymään pyrkivien eikä kenenkään muun edun mukaista.
Yksi kansalaisia ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä 1994 EU-jäsenyyden taakse painostaneen puoluevallan keskeisimmistä hokemista oli väite, että ellemme liity EU:hun, jäämme elämän ja olemaan yksin täällä pohjan perillä. Tuolla tunteisiin järjen sijasta vetoavaksi tarkoitetulla väitteellä annettiin esittäjiensä yleisen tavan mukaisesti valheellinen kuva todellisuudesta. SIllä vedottiin elämän reaaliteetteihin kypsymättömän ihmisluonteen pakenemiseen elämän ja ihmisenä olemisen perusyksinäisyyttä, olotilaa, joka kaikista ponnisteluista huolimatta ei ole muuksi muutettavissa. Jokainen elää ja kuolee yksin, eikä kukaan, ei toiselle läheisinkään ihminen, voi elää tämän elämää eikä ottaa vastuulleen hänen ihmisenä olemisensa ongelmia, niin paljon kuin sitä lähimmäistään auttaakseen saattaisi halutakin.
Samalla tavalla myös jokainen kansa ja kansakunta, joka ei halua tuhoutua, voi elää elämäänsä vain yksin; toisen kansakunnan ei ole mahdollista tehdä sitä toisen puolesta.
Kokonaan toinen asia on kansojen samoin kuin yksityisten ihmistenkin välinen vapaa vuorovaikutus ja yhteistyö. Mutta siihen EU-jäsenyydellä ei ole suinkaan myönteinen vaan kielteinen vaikutus, sillä vain itsenäisenä, EU:hun kuulumattomana maana Suomi voi vapaasti ja oman tahtonsa mukaisesti päättää suhteistaan ja toimistaan maailmanlaajuisessa kansainvälisessä yhteisössä.
Vapaudestaan kiinni pitävä, itsenäisyystahtoinen Norjan kansa, suomalaisten pohjoinen rajanaapuri, tajusi kansakunnan elämän ja olemassaolon reaaliteetit Pohjolan kansakunnista selkeimmin. Siellä neuvoa-antavaan kansanäänestykseen osallistui lähes 90 prosenttia äänioikeutetuista eli lähes 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaavaan Suomessa järjestettyyn äänestykseen.
Suomen alhaiseen äänestysprosenttiin lienee vaikuttanut se, että osa EU-jäsenyyden vastustajista oli massiivisen propagandan ja gallup-manipuloinnin vuoksi menettänyt uskonsa puoluevallan ajaman jäsenyyshankkeen torjumiseen. Puoluevallan katsottiin kykenevän viemään kantansa läpi kaikista vastaanponnisteluista huolimatta.
Norjan neuvoa-antavan kansanäänestyksen tuloksen selvittyä pääministeri Esko Aho antoi lausunnon, jossa hän piti sitä odotettuna. Näin hän tuli myöntäneeksi, että valtapuolueiden harjoitaama kansalaisten pelottelu EU:n ulkopuolelle yksin jäämisestä oli ollut puoluevallalle ominaista tietoisen harkittua valhepropagandaa.
Kaikesta tapahtuneesta on otettava oppia. Kansalaisten olisi lopultakin ryhdyttävä puoluevallan uhkailuja säikkymättä ja sen lupauksiin uskomatta toteuttamaan suomalaista kansanvaltaa.
Puolueiden kriisistä johtuvan yhteiskunnan kriisin selvittämiseksi on puolueiden ja niiden edustajien etuoikeudet poistettava, samoin kuin vuosisasan alussa poistettiin valtaa pitäneiden säätyjen privilegiot.
Puolueet on palautettava tavallisten kansalaisjärjestöjen asemaan. Tämä vaatii lainsäädönnöllisiä toimenpiteitä, kuten puoluelain kumoamista ja valtion varoista tapahtuvan puoluetuki-rahoituksen lopettamista sekä mm. vaalilainsäädännön ja perustuslakiin tehtäviä kansanvaltaa lisääviä, kansalaisvallan toteuttamisen mahdollistavia muutoksia. Tällaisia olisivat esim. kansalaisaloitteisiin perustuvien kansanäänestysten järjestäminen, poliittisesta vallankäytöstä riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen, puolueiden ja muiden poliittiseen toimintaan osallistuvien tahojen varojen käytön edellyttäminen kaikilta osin julkiseksi sekä kansanedustajien lahjontamahdollisuuden eliminoiminen saattamalla nämä lahjusten ottoa koskevaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Väärintekijöitä, perustuslain rikkojia, kansansuvereniteetin luotuttajia ja korruption suosijoita vastaan on toimittava kansanvaltaisin parlamentaarisin keinoin. Kehoitukset väkivaltaan ja "kuokkavierasseikkailuihin" turvautumiseen on torjuttava provokaationa, joka veisi kansan taistelulta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta sen siveellisen voiman ja oikeutuksen.
Niitä on mahdotonta kestävästi ratkaista, ellei perustuslakiin kirjattua kansansuvereniteettia, jonka mukaan korkein valta, valtiovalta, kuuluu kansalle, haluta kunnioittaa ja toteuttaa.
Tämä taas edellyttää että yhteiskunnassa on oltava kansalaisten kannalta luotettavat menetelmät kansalaismielipiteen kanavoimiseksi yhteisiä asioita ratkovaan päätöksentekoon. Ahne puoluevalta on suistettava asemistaan. Puolueet on välttämätöntä palauttaa alkuperäiseen tehtäväänsä toteuttamaan kansanvaltaa ja puolustamaan kansalaisia itsekästä taloudellista valtaa vastaan.
Mikäli kansalaiset kokevat kansanvaltaa ja oikeudentuntoaan jatkuvasti loukattavan näennäisdemokraattisen poliittisen järjestelmän hyäksymänä, he menettävät ennen pitkää uskonsa ja luottamuksensa oikeuteen ja demokratiaan. Osa puoluevaltaan tympääntyneistä kansalaisista kuvitteli neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden merkitsevän muutosta parempaan, vaikka he EU-Suomessa joutuivat vain ojasta allikkoon menettäessään itsenäisessä Suomessa voimassa olleen oikeutensa ja mahdollisuutensa valita ja vaihtaa itseään koskevien lakien säätäjät.
Kansalta riistettiin suvereniteetti ja isännyys omassa maassaan, se joutui vaikeampaan ahdinkoon kuin milloinkaan tällä vuosisadalla. Tämä johtuu itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen toimitavapauden menettämisestä ja EU:n ideologian mukaisesti toteutettavasta, rikkaita muiden kustannuksella suosivasta yhteiskuntapolitiikasta, siitä seurauksena olevasta sosiaaliturvan alasajosta ja julkisten palvelujen alasajosta sekä työntekijöiden oikeuksien ja aseman heikentymisestä.
Kansalaisilla on Suomessa mahdollisuus kaataa puoluevallan ja muun valtaeliitin ajama, maan valtiosäännön romuttanut EU-jäsenyys, niin kauan kuin sitä ei ole toteutettu perustuslaeissa säädetyllä tavalla. Tämä edellyttää kansalaisten irtaantumista passiivisuudesta ja vanhasta puoluesidonnaisesta alistuneisuudesta. Kansaa, koka haluaa puolustaa demokraattista oikeuttaan päättää sekä nyt että myös tulevaisuudessa oman maansa asioista ja siis tahtoo pitää kiinni perustuslaeissa säädetyistä oikeuksistaan - joista tärkein on korkeimman vallan, valtiovallan, kuuluminen kansalle itselleen - ei voida alistaa hallitusherrojen päätöksillä sen enempää kuin väkivallallakaan.
Nykytilanteesta selviytymisen edellytyksenä on kansalaisten sydämissä tapahtuva uuskansallinen herätys, havahtuminen kansalliseen itsetuntoon, oivallukseen siitä, että elääkseen ja menestyäkseen maan päällä pienen kansakunnan tulee luottaa itseensä, omaan työhönsä, kulttuuriinsa, elämänmuotoonsa ja siveelliseen ryhtiinsä.
On havahduttava siihen tosiasiaan, että vastuuta omasta ja koko kansakunnan elämästä ei ole mahdollista siirtää kenellekään muulle. Kansan herääminen ja nousu ovat sen paremman elämän ja tulevaisuuden lähtökohta.
Käsitys, että yksityinen kansalainen ei voi asioille mitään, sen jälkeen kun "suuret herrat ovat niistä sopineet", on hylättävää orjamentaliteettia. Sen levittäminen on vain kansan kustannuksella hyötymään pyrkivien eikä kenenkään muun edun mukaista.
Yksi kansalaisia ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä 1994 EU-jäsenyyden taakse painostaneen puoluevallan keskeisimmistä hokemista oli väite, että ellemme liity EU:hun, jäämme elämän ja olemaan yksin täällä pohjan perillä. Tuolla tunteisiin järjen sijasta vetoavaksi tarkoitetulla väitteellä annettiin esittäjiensä yleisen tavan mukaisesti valheellinen kuva todellisuudesta. SIllä vedottiin elämän reaaliteetteihin kypsymättömän ihmisluonteen pakenemiseen elämän ja ihmisenä olemisen perusyksinäisyyttä, olotilaa, joka kaikista ponnisteluista huolimatta ei ole muuksi muutettavissa. Jokainen elää ja kuolee yksin, eikä kukaan, ei toiselle läheisinkään ihminen, voi elää tämän elämää eikä ottaa vastuulleen hänen ihmisenä olemisensa ongelmia, niin paljon kuin sitä lähimmäistään auttaakseen saattaisi halutakin.
Samalla tavalla myös jokainen kansa ja kansakunta, joka ei halua tuhoutua, voi elää elämäänsä vain yksin; toisen kansakunnan ei ole mahdollista tehdä sitä toisen puolesta.
Kokonaan toinen asia on kansojen samoin kuin yksityisten ihmistenkin välinen vapaa vuorovaikutus ja yhteistyö. Mutta siihen EU-jäsenyydellä ei ole suinkaan myönteinen vaan kielteinen vaikutus, sillä vain itsenäisenä, EU:hun kuulumattomana maana Suomi voi vapaasti ja oman tahtonsa mukaisesti päättää suhteistaan ja toimistaan maailmanlaajuisessa kansainvälisessä yhteisössä.
Vapaudestaan kiinni pitävä, itsenäisyystahtoinen Norjan kansa, suomalaisten pohjoinen rajanaapuri, tajusi kansakunnan elämän ja olemassaolon reaaliteetit Pohjolan kansakunnista selkeimmin. Siellä neuvoa-antavaan kansanäänestykseen osallistui lähes 90 prosenttia äänioikeutetuista eli lähes 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaavaan Suomessa järjestettyyn äänestykseen.
Suomen alhaiseen äänestysprosenttiin lienee vaikuttanut se, että osa EU-jäsenyyden vastustajista oli massiivisen propagandan ja gallup-manipuloinnin vuoksi menettänyt uskonsa puoluevallan ajaman jäsenyyshankkeen torjumiseen. Puoluevallan katsottiin kykenevän viemään kantansa läpi kaikista vastaanponnisteluista huolimatta.
Norjan neuvoa-antavan kansanäänestyksen tuloksen selvittyä pääministeri Esko Aho antoi lausunnon, jossa hän piti sitä odotettuna. Näin hän tuli myöntäneeksi, että valtapuolueiden harjoitaama kansalaisten pelottelu EU:n ulkopuolelle yksin jäämisestä oli ollut puoluevallalle ominaista tietoisen harkittua valhepropagandaa.
Kaikesta tapahtuneesta on otettava oppia. Kansalaisten olisi lopultakin ryhdyttävä puoluevallan uhkailuja säikkymättä ja sen lupauksiin uskomatta toteuttamaan suomalaista kansanvaltaa.
Puolueiden kriisistä johtuvan yhteiskunnan kriisin selvittämiseksi on puolueiden ja niiden edustajien etuoikeudet poistettava, samoin kuin vuosisasan alussa poistettiin valtaa pitäneiden säätyjen privilegiot.
Puolueet on palautettava tavallisten kansalaisjärjestöjen asemaan. Tämä vaatii lainsäädönnöllisiä toimenpiteitä, kuten puoluelain kumoamista ja valtion varoista tapahtuvan puoluetuki-rahoituksen lopettamista sekä mm. vaalilainsäädännön ja perustuslakiin tehtäviä kansanvaltaa lisääviä, kansalaisvallan toteuttamisen mahdollistavia muutoksia. Tällaisia olisivat esim. kansalaisaloitteisiin perustuvien kansanäänestysten järjestäminen, poliittisesta vallankäytöstä riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen, puolueiden ja muiden poliittiseen toimintaan osallistuvien tahojen varojen käytön edellyttäminen kaikilta osin julkiseksi sekä kansanedustajien lahjontamahdollisuuden eliminoiminen saattamalla nämä lahjusten ottoa koskevaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Väärintekijöitä, perustuslain rikkojia, kansansuvereniteetin luotuttajia ja korruption suosijoita vastaan on toimittava kansanvaltaisin parlamentaarisin keinoin. Kehoitukset väkivaltaan ja "kuokkavierasseikkailuihin" turvautumiseen on torjuttava provokaationa, joka veisi kansan taistelulta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta sen siveellisen voiman ja oikeutuksen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.