Tiedotusvälineet

Pääomien sijoittamista määräävät selkeät taloudelliset edellytykset. Silloin kun niiden sallitaan liikkua vapaasti, niin kuin EU:ssa ja ETA:ssa tapahtuu, sijoittajalla on aina kaksi perusvaatimusta. Sijoituksen on tuotettava mahdollisimman suuri voitto, minkä lisäksi maan, johon sijoitus tehdään, on oltava riittävän turvallinen. Kummassakaan suhteessa EU-Suomi ei ole ulkomaisen sijoittajan kannalta houkutteleva. EU:n koillisena rajamaakuntana se on unionin ja Venäjän välisen mahdollisen selkkauksen uhatessa mahdollisimman huono ja turvaton sijoituskohde. Tältä osin tilanne olisi toinen, jos Suomella olisi kansainvälisesti tunnustettu puolueettomuusasema ja sen itäisellä suurvaltanaapurilla sen seurauksena takeet, ettei Suomen aluetta tultaisi missään olosuhteissa käyttämään minkäänlaisen Venäjää vastaan suunnatun operaation tukialueena. Tämä eliminoisi Suomen aluetta koskevan sotatoimien kohteeksi joutumisen vaaran, kun sen sijaan EU:n jäsenenä Suomi on automaattisesti mukana jokaisessa kansainvälisessä selkkauksessa, johon tämä uusi suurvalta otaksuttavasti ellei tahtoen niin tahtomattaan ennen pitkää joutuu.

Johtavien tiedotusvälineitten suhtautuminen EU-jäsenyyden vastustamiseen ja vastustajiin oli yleensä yliolkaista ja vähättelevää. Kommunistien liäksi jäsenyyden päävastustajaksi esiteltiin aluksi hallituksessa istunut kristillisen liiton puheenjohtaja Toimi Kankaanniemi, jonka kannanotot pyrittiin tavalla tai toisella leimaamaan naurettaviksi.

Salaisen kabinettipolitiikan edustajana ja keinoja kaihtamattomana poliittisen vallan tavoittelijana tunnettu ja monien kansalaisten sen vuoksi vierastama tai suorastaan halveksima keskustapuolueen entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen oli ollut ulkoministerinä päättämässä jäsenyysanomuksen jättämistä EU:n komissiolle. Kun hän tämän jälkeen jälleen kerran suoritti puolueensa sisäiseen valtapeliin liittyneen takinkäännöksen ja ryhtyi vastustamaan unionin liittymissopimusta, tiedotusvälineet tekivät hänestä välittömästi tosiasiat vääristäen EU-jäsenyyden vastustajien pääedustajan. Näin siitä huolimatta, vaikka hän ei millään tavoin osallistunut eikä vaikuttanut jäsenyyttä vastustavien kansalaisjärjestöjen perustaman yhteistyöelimen toimintaan. Kaiken lisäksi Väirynen ei edes vastustanut EU-jäsenyyttä yleensä vaan ainoastaan hallituksen neuvotteleman huonon liittymissopimuksen hyväksymistä.

Väyrynen oli vahvasti sidoksissa presidentivaalitoimintaansa avokätisesti rahoittaneeseen taloudellisen vallan eliittiin ja toisteli ulkoministerinä ollessaan EU-jäsenyyden ajajien valheellista väitettä, jonka mukaan Euroopan unioni on itsenäisten valtioiden yhteisö, johon kuuluminen ei millään tavoi rajoittaisi Suomen itsenäisyyttä. Tätä valhetta Väyrynen ei viimeisimmän takinkäännöksensä jälkeenkään kritisoinut, vaikka oli ennen tätä takinkäännöstä eduskunnassa 11.1.1988 käyttämässään puheenvuorossa perustellusti todennut, että "Suomi ei todellakaan puolueettomana halua eikä se voisikaan liittyä EY:n jäseneksi. Eihän mikään valtio voi olla suurvallan osa ja säilyttää samalla itsenäisyytensä ja puolueettomuutensa."

Tiedotusvälineet esittelivät kansalaisille Väyrystä EU-jäsenyyden vastustuksen henkilöitymänä, koska tällä katsottiin edistettävän tosiasioista tietämättömien ja kannassaan epäröivien tuen saamista jäsenyyssopimukselle. Näin ne kansalaiset, jotka sokeudessaan määräsivät kantansa EU-jäsenyyteen siten, että se ei saanut missään tapauksessa olla sama kuin ylenkatsomallaan Väyrysellä, saatiin tiedotusvälineiden hänen henkilöllisyytensä avulla suorittamalla EU-jäsenyyden vastustajien huonoon valoon saattamisella äänestämään jäsenyyssopimuksen puolesta.

Se, että Väyrynen todellisuudessa kannatti EU:hun liittymistä, jätettiin visusti kertomatta. Siis Väyrysen kaltaiset opportunistit ja pragmaatikot kannattivat EU:hun liittymistä.