Hei,
Onko täällä muita, joilla on ongelmana sähköpostit? Jostain syystä olen aina hieman jännittänyt sähköposteja, mutta viime vuosina tästä on kasvanut ihan kamala ongelma arkielämän kannalta. Opinnot, työnhaku ja jopa ystävyyssuhteet kun joskus vaativat vastaamaan sähköposteihin (tai edes avaamaan ne...)
Jostain syystä emailin käyttö ahdistaa minua aivan hirveästi, vaikka asia olisi kuinka vähäpätöinenkin. Onko kenelläkään ehdottaa mitään tapaa, jolla onnistuisin muuttamaan tilannettani? "Itseä niskasta kiinni" -tekniikka alkaa jo menettää pahan kerran tehonsa. Päin vastoin pakottaminen tuntuu vain kasvattavan ahdistusta.
En yhtään ymmärrä mistä tämä johtuu ja koko asian järjettömyys on jotenkin nolostuttavaa. Olen kuitenkin omasta mielestäni ihan kielellisesti taitava eli tekstintuottaminenkaan ei ole ongelma.
Myös tekstiviestit, sosiaalinen media ja jopa puhelinsoitot herättävät minussa kovaa ahdistusta. Lähimmät ystäväni tietävätkin, etten esimerkiksi koskaan kommentoi kenenkään facebook-julkaisuja tai postaa mitään omalle seinälleni. Harmi kun nykymaailma vaatii niin paljon tällaista yhteydenpitoa ja opinnoissa on pakko käyttää kaikenlaisia nettityöskentelytiloja.
Onko täällä muita, joilla on ongelmana sähköpostit? Jostain syystä olen aina hieman jännittänyt sähköposteja, mutta viime vuosina tästä on kasvanut ihan kamala ongelma arkielämän kannalta. Opinnot, työnhaku ja jopa ystävyyssuhteet kun joskus vaativat vastaamaan sähköposteihin (tai edes avaamaan ne...)
Jostain syystä emailin käyttö ahdistaa minua aivan hirveästi, vaikka asia olisi kuinka vähäpätöinenkin. Onko kenelläkään ehdottaa mitään tapaa, jolla onnistuisin muuttamaan tilannettani? "Itseä niskasta kiinni" -tekniikka alkaa jo menettää pahan kerran tehonsa. Päin vastoin pakottaminen tuntuu vain kasvattavan ahdistusta.
En yhtään ymmärrä mistä tämä johtuu ja koko asian järjettömyys on jotenkin nolostuttavaa. Olen kuitenkin omasta mielestäni ihan kielellisesti taitava eli tekstintuottaminenkaan ei ole ongelma.
Myös tekstiviestit, sosiaalinen media ja jopa puhelinsoitot herättävät minussa kovaa ahdistusta. Lähimmät ystäväni tietävätkin, etten esimerkiksi koskaan kommentoi kenenkään facebook-julkaisuja tai postaa mitään omalle seinälleni. Harmi kun nykymaailma vaatii niin paljon tällaista yhteydenpitoa ja opinnoissa on pakko käyttää kaikenlaisia nettityöskentelytiloja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuollainen "ahdistus" liittyy ehkä siihenkin, että olet tullut tietoiseksi myös kaikista niistä negatiivisistakin asioista, joita kaikenlaiseen viestittelyyn nykyään liitetään. Sitten on vielä sekin kuvitelma, että sitä on jotenkin "turvassa" jos ei lainkaan vastaa... Turvassa miltä?! Maailman pahuudelta? Kavereilta ja heidän vaikutukseltaan? Opettajilta? Tulevalta työnantajalta?
Eli tunne yrittää nyt päästä niskan päälle ohjaamaan sinun käytöstäsi. Sille pitäisi panna jo luu kurkkuun.
No, järjellä ne tunteet yleensä rauhoitetaan. Järkiperäistämällä asiat sellaisiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Yksi viesti kerrallaan. Järjellä. Ei pelkän tunteen ohjailemana.
Ja jokaisella on oikeus käyttää tai olla käyttämättä erinäisiä sähköisiä palveluita ja sivustoja vapaa-aikanaan juuri siten kuin itse haluaa, siinä ei muilla ole valtaa. Tietysti kaverit voivat kommentoida siitä ettet toimi samoin kuin he, mutta se on vain heidän mielipiteensä, ei käsky sinulle muuttaa toimintatapaasi heti samanlaiseksi.
Ota siis ohjat omiin käsiisi järjen avulla äläkä anna tunteiden viedä sinua aina vain syvemmälle eristyksiin, koska viestimillä ja medialla EI ole sellaista valtaa - ellei sitä itse niille anna.
Minuakin aina jotenkin jännittää, kun menen sähköpostiini. Uusien viestien näkeminen herättää pienen ahdistuksen. Viesteihin vastaaminen ei itsessään ole minulle ongelma.