Miksi niin moni mielenterveyslääke (Esim. SSRI-lääkkeet sekä antipsykootit) vie potilaalta kyvyn normaaliin seksuaalisuuteen, niin miehiltä kuin naisiltakin? Miksi kärsivältä ihmiseltä viedään se viimeinenkin ilon aihe? Onko tämä tarkoituksellista vai miten voidaan selittää se, että niin moni lääke aiheuttaa saman? Kastroidaanko meitä lääkkeillä salaa?
Tämä voi auttaa muita. Kerro mitä lääkettä olet syönyt ja miten pitkään sekä veikö se sinulta seksuaalisen kyvyn? Mitä sen menettäminen tarkoitti elämäntilanteessasi? Jättikö puoliso vai oletko itsekin asiaan tyytyväinen, että samapa tuo? Jos lopetit, saitko kykysi takaisin ja miten nopeasti?
Tämä voi auttaa muita. Kerro mitä lääkettä olet syönyt ja miten pitkään sekä veikö se sinulta seksuaalisen kyvyn? Mitä sen menettäminen tarkoitti elämäntilanteessasi? Jättikö puoliso vai oletko itsekin asiaan tyytyväinen, että samapa tuo? Jos lopetit, saitko kykysi takaisin ja miten nopeasti?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sain cipramilia, joka vei samantien orgasminkyvyn. Valitin lääkärille, sain toista valmistetta, muistaakseni Fevarinia, joka vaikutti aivan samalla tavalla. Inhottavinta oli ehkä se, että kun valitin lääkärille seksuaalitoimintojen häiriötä, hän vaihtoi valmisteen ja valehteli päin naamaa, että tuolla toisella lääkkeellä ei ole seksuaalisia sivuvaikutuksia. Todellisuudessa molemmilla oli aivan yhtä suuri mahdollisuus saada näitä sivuvaikutuksia, minkä lääkäri aivan varmasti tiesi.
Lopetin näiden lääkeiden käytön 2-3 viikon kuluttua. Sain kovan kuumeisen influenssan, en muistanut parina päivänä ottaa ko. lääkkeitä ja parantumisen jälkeen en enää aloittanut.
En myöskään kokenut saavani mitään hyötyä ko. lääkkeistä.
Olin tuolloin nuori opiskelija, ja hiljakkoin mennyt naimisiin. Lääkkeet todellakin "veivät sen viimeisenkin ilon". Olimme tuolloin rahallisesti heikossa tilanteessa ja työn ja opiskelujen rasittamia. Seksi oli sentään ainoa ilmainen ilo, jota voi harrastaa milloin vain. Lääkäri ei noteerannut seksin tärkeyttä millään tavalla. Tuo lääkkeen aiheuttama kyvyttömyyteni kiristi välejämme ja mies syytteli kyvyttömyydestäni itseään.
Lopetuksen jälkeen orgasmikyky palasi kohtuulliseksi muutamassa päivässä. Aivan samalle tasolle, kuin ennen lääkitystä pääsin vasta vuosien kuluttua.
En todellakaan suosittele ko. myrkkyjä kenellekään, jolle seksi on tärkeää. Varsinkin se, että kyky menee aivan heti ja palautuminen kestää jopa vuosia, on todelle kamalaa.
Tarinasi on hyvin tyypillinen. Lukuisat ihmissuhteet ovat menneet karille aineiden käytön myötä. Saat olla tyytyväinen, jos koet kykyjesi ja halujesi palanneen kokonaan. Osalla haluttomuus ja kyvyttömyys jää pysyväksi lopettamisesta huolimatta.
Törkeetä valehtelua! Ja mitä se lääkkeen vaihtaminen hyövää, kun se siitä toisestakin tulee! Tyypillistä potilaan huijaamista ja näennäisauttamista, jossa lääkäri muka kuuntelee potilaan huolet ja suostuu vaihtamaan. Nykyäänhän jo tiedetään tiettyjen ryhmien sisällä olevien lääkkeiden aiheuttavan kyseisiä häiriöitä, riippuu vaan yksilöstä missä vaiheessa ne alkavat ilmenemään ja millä voimakkuudella. Ja jätetään täysin ihmisen omalle vastuulle lukeeko pienellä präntillä olevat tekstit lääkepaketistaan, että tajuaa tulevien oireiden yhteyden. Varoitteleeko lääkärit tästä etukäteen, kun määrävät lääkkeen? Ei mua ainakaan.
Mäkin olen niitä, jotka on lyhyeen lopettanut monen lääkkeen, ei ne hyövänny sairauteenkaan mitään ja toisista tuli hirveet sivuoireet ongelmaksi. Olen säästynyt pahemmilta sentähden!
Nykyäänhän on jo tutkimuksissa havaittu, että SSRI-lääkkeet eivät ole sen kummempia kuin placebo vaikutus, jonka arvioidaan olevan 10-20% mikäli muistan oikein. Saman vaikutuksen saa tutkimusten mukaan liikunnasta. Siis masennukseen.
Sääliks käy niitä, jotka eivät tajua, ettei kaikki sivuoireet lakkaakaan välttämättä vaikka lopetat käytön, ovat niin luottavaisia lääkäreitä kohtaan. Just toi, että mites siinä sitten pystyt normaaliin avioelämään sen kanssa. Ei ajatella elämää kokonaisuutena ja pitkässä juoksussa. Entäs perheen perustaminen? Kovin lyhytnäköistä on tuo hoitaminen! Siinä tulee ihmiselle lisää syitä masentua, kun huomaa jääneensä yksin, ilman seksiä, ilman perhettä, ilman kykyä! Voipi olla, että se alkuperäinen masennus onkin ollut lastenleikkiä tuohon verrattuna! Ja tämä varsinkin, kun nykyään syötetään näitä pillereitä jopa lapsille! Siinä tuhotaan se ihminen jo ennen kuin se tajuaakaan mitä häneltä on viety!
Muutenkin sitä mieltä, että tavallinen suru ja vastoinkäymiset on nykyään medikalisoitu masennusdiagnoosien lisääntymisen myötä. Tuntuu, että yks sun toinen vastaantuleva on nykyään masennuslääkityksellä.
Sitten siinä on sekin puoli, että jos haluaisi vaikka seurustella jonkun samasta asiasta kärsivän kanssa (nyt olen tosi pitkälle jo parantunut) ja toinen haluaakin syödä lääkkeensä, niin eipä siinä mitään avioliittoa voi perustaa, kun toinen on eunukki. Ystävä vaan sitten. Siinä on moni hyvä mies pilattu! Minusta seksitön avioliitto, ei ole avioliitto enään. Onhan se nyt niin tärkeä asia parisuhteessa. Mää en käsitä miten ihmiset on niin valmiita luopumaan näinkin tärkeästä elämän osa-alueesta? Eri asia sitten, kun vanhuus tekee temppunsa molemmille! Tietysti kaksi samanlaista eunukkia on monien ratkaisu mutta minä en aio liittyä siihen porukkaan.
Nopea lopetus luultavasti pelasti minut. Yksi asia, joka kannattaa myös muistaa, on se, että tuo seksuaalinen kyvyttömyys ei mene ohi, vaikka lääkkeen käyttöä jatkaa. Muut sivuvaikutukset hälvenevät useimmiten ajan kanssa, mutta kyvyttömyys jää tai pahenee. Tästäkin lääkärit usein valehtelevat.
Itse tunnen useita naimattomia henkilöitä, joille alettiin opiskeluaikana syöttää noita myrkkyjä ja niitä syötiin vuosia. Nämä ihmiset ovat sitten poikkeuksetta jääneet sinkuiksi ja luulen että taustalla on lääkkeiden aiheuttama kyvyttömyys.
...ja mahdollinen seksuaalinen haluttomuus/tunteettomuus, mikä näkyy usein aseksuaalisuutena entisillä käyttäjillä.
Oikeastaan tämä SSRI-tyrkytys, valehtelu ja seksin merkityksen täydellinen nollaaminen kertoo kyllä aika paljon psykiatrien suhtautumisesta seksiin. Ensinnäkin koko aiheesta ei olla oikeastaan halukkaita puhumaan, vaikka mielestäni jo ensimmäisellä käynnillä pitäisi selvittää potilaan seksielämän tila ja potilaan toiveet sen suhteen. Toisekseen kuten tuo lääkkeiden sivuvaikutuksista valehtelu kertoo, pitävät lääkärit seksiä joko täysin epäolennaisena ihmisen elämässä tai ainakin sellaisena asiana, joka ei kuulu mielenterveyspotilaille, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Tämä on mielestäni todella törkeä ajattelutapa. Seksi ei todellakaan ole mikään fyysisesti ja psyykkisesti täysin terveiden yksinoikeus. Saati sitten se, että kemiallisella kastraatiolla tehokkaasti estetään potilaiden mahdollisuus parisuhteeseen ja perheeseen tai aiheutetaan hankaluuksia jo olemassa olevassa suhteessa, vaikka hyvä parisuhde tai perhe on yksi eniten mielenterveyttä tukevista asioista.
Muutenkin olen havainnut, että seksiasioista puhuminen on useimmille psykiatreille ja terapeuteille hyvin vaikeaa tai mahdotonta. Itselläni on hyväksikäytöstä johtuvia mielenterveysongelmia ja jotta saisin nämä käsiteltyä, olisi melkein pakko puhua suoraan ja yksiselitteisesti seksistä. Eipä vain tunnu onnistuvan, olen jo useampia terapeutteja/psykiatreja kokeillut ja ongelma on aina sama. Luulisi näiden ihmisten koulutukseen jo pakostakin kuuluvan sen verran asiaa ihmisen seksuaalisuudesta, että siitä tulisi rutiinia. Kun katsoo vaikka gynekologeja, niin kyllä he kaikki osaavat puhua seksistä selvästi ja asiallisesti. Luulisi muidenkin lääkärien olevan mahdollista oppia tuo taito.
Masennus itsessään vie ne seksihalut minimiin, ei kaikki johdu lääkkeistä.
Kyse ei ole niinkään haluista, vaan kyvyistä. Voi olla halukas seksiin, mutta ei pysty kiihottumaan tai pahempana vaihtoehtona pystyy kiihottumaan, mutta ei pysty saamaan orgasmia. Kolmantena vaihtehtona voi käydä niin, että pystyy harrastamaan seksiä jotenkin, mutta se ei tunnu miltään. Se, joka on tuon lääkkellisen kastraation kokenut, tietää kyllä, että kyse ei ole mistään luonnollisesta haluttomuudesta ja vielä pahempaa on se, ettei tuolle tilalle voi tehdä mitään.
Nyt puhutaan iatrogeenisistä seksuaalisuuden halukkuuuden ja kyvykkyyden menettämisestä, ei psyykkisestä suoritusongelmasta tai haluttomuudesta.
On se kyllä niin. Pahinta laatua ihmisyyden riistoa. Lapsille ei ainakaan pitäisi mitään mielenterveyslääkkeitä antaa, käsittämätöntä. Olen kokenut koekaniinina olon. Risperdal on pahinta myrkkyä, mitä mulle on annettu. Se aiheutti Parkinsonin taudin kaltaisia oireita. Lääkäri sanoi, että oireet tulee kyllä pahenemaan ja minä jossain mielen sopukoissa ajattelin, että ei helvetti tämmöistä. Lopetin sen lääkkeen. Pitäisi olla lääkityksen, jos on tarve, niin mahdollisimman kevyt. Se on mahdollista, jos lääkärit ymmärtäisi ja luulen, että monissa tapauksissa voisi selvitä täysin ilman mitään mömmöjä.
Sain ensimmäiseksi lääkkeeksi Cipramiliä joskus päälle parikymppisenä. Halu seksiin voimistui alussa, mutta kyky orgasmiin katosi melkein saman tien. Sitten katosivat halutkin. Lääkitys pahensi migreenejäni eikä sopinut yhteen migreenin täsmälääkkeiden kanssa, joten sitä alettiin vaihdella ties mihin kaikkeen, en edes muista kaikkia. Vuosia söin erilaisia yksittäisiä lääkkeitä ja välillä niiden kombinaatioita. Meni ainakin Seroxatia, Remeronia, Cipralexiä, Ixeliä, Venlafaxinia, Voxraa, Aurorixiä ja Anafranilia. Kun lääke ei tehonnut, annosta aina nostettiin ja kun maksimiannoskaan ei tehonnut, merkki vaihdettiin. Välillä lääkäri saattoi sanoa, että voit aloittaa seuraavan lääkkeen lennosta. Ohjeesta selvisi, että se olisi todella vaarallista ja välissä tulee olla ainakin kahden viikon tauko.
Olin noiden lääkityksien ajan täysin kiinnostumaton koko seksistä ja orgasmi oli kateissa yli viisitoista vuotta. Viimeisen lääkityksen lopettamisen jälkeen orgasmi alkoi palautua lyhyinä ohimenevinä tuntemuksina, jotka nekin oli hyvin vaikea saavuttaa. Muistaakseni meni sellaiset viisi vuotta viimeisen lääkkeen lopettamisesta, ennen kuin orgasmi palasi entiselleen. Halutkin ovat viimein palanneet.
Kaikenlaista muuta pysyvänoloista ongelmaa tuntuukin sitten jääneen, mikä nyt ei ole ihme sinänsä tuon rumban jälkeen. Nyt parantelen itseäni terveellisillä elämäntavoilla ja koetan saada korjattua sen, mikä on korjattavissa.
Pirullisia nuo kaikenlaiset haitat mielialalääkkeiden kohdalla, kun on niin paljon oireita, joiden voidaan aina väittää johtuvan masennuksesta itsestään, ei lääkityksestä. Olisi hienoa, jos mielialalääkityksistä toipuville olisi omia vertaistukiryhmiä, kun pitkäaikaisia vaikutuksia on niitä kokemattoman vaikea ymmärtää.
Vertaistukiryhmille olisi tarvetta mutta kuka niitä järjestää, kun virallinen taho tekee kaikkensa vähätelläkseen lääkkeiden aiheuttamia haittoja milloin milläkin tavoin? Moni mielenterveysyhdistyskin menee virallisen hoitolinjan vanavedessä. Miten ihmiset löytäisivät toisensa niin, että voisivat jonkun ryhmän perustaa vaikka itse?
Ehkä tämän voisi aloittaa jollain netissä toimivalla tukiryhmällä/foorumilla, ja sitten sitä kautta tutustua ihmisiin ja ehkä järjestää tapaamisiakin.
Se on selvää, ettei mikään julkinen taho tule tätä järjestämään tai tukemaan.
Noihin ideoihin liittyen teidän kannattaa ehkä olla yhteydessä Aku Kopakkalaan. Hänellä saattaisi olla jotain intressiä kuulla tai auttaa yhteen aineiden vaurioittamia kansalaisia.
Hei! Olen syönyt lähes rajattoman määrän erilaisia mielenterveyslääkkeitä. En ole huomannut vaikutuksia seksualisuuteen. Se millä todellakin on ollut merkitystä, on ollut oma henkinen kunto. Sen ollessa huono on myös intiimipuoli täysin kuollut.
Nuo kaksisuuntaisten tyypilliset lääkkeet, eli neuroleptit ja muut mielialantasaajat eivät niinkään vaikuta seksielämään kuin SSRI:t. Noita SSRI-lääkkeitä ei periaatteessa saisi edes kaksisuuntaisille määrätä.
Toinen juttu on sitten, että vakavasti sairaille on joskus pakko määrätä voimakkaita lääkkeitä, vaikka sivuvaikutuksia onkin paljon. Onneksi vakavasti sairaita on kuitenkin melko vähän. Sen sijaan noita SSRI-lääkkeitä määrätään jokaiselle vähänkin alakuloiselle ihan terveykeskuksista, vaikka niiden tunnettu ja erittäin yleinen sivuvaikutus on tuo kemiallinen kastraatio. Nuo masennuslääkkeet taitavat olla eräitä Suomen yleisimmin käytettyjä lääkkeitä, syöjiä on suunnilleen puoli miljoonaa. Tämä SSRI-myrkkyjen vastuuton tyrkytys on mielestäni lääkäreiltä hävytöntä toimintaa.
Ei ole pakko määrätä mitään. Vapaassa maassa jokaisen kuuluu saada itse päättää mitä aineita elämän murheisiin vetää vai vetääkö mitään. Muun muassa neuroleptit vievät seksuaaliset halut ja kyvyt hyvin usein. Vaikutus voi olla SSRI:den tapaan pysyvä lopettamisesta huolimatta. Ylipäänsä minkään asian tyrkyttäminen viranomaistaholta on vastuutonta, jos tuotteen käyttöön liittyvät riskit jätetään kertomatta.
Kaksisuuntaisille voidaan syöttää mielentasaajina myös esim. epilepsialääkkeitä, ne eivät tietääkseni lääkeryhmänä ollenkaan vaikuta seksuaalisuuteen, enkä minäkään kyseistä huomannut omasta kokemuksestani.
SSRI-lääkkeet ovat pannaan julistettu kaksisuuntaisilla koska ne voivat laukaista manian ja monesti niin tekevätkin.
Riippuu myös kaksisuuntaisesta miten vahvalla lääkityksellä on. Täydessä maniassa tosin voi olla kovakin annostus. Yleisesti käyttävät yleensä uudempia antipsykootteja kaksisuuntaiseen ja perinteiset neuroleptit ovat enemmän skitsofreenikkojen lääkkeitä. Litium on yleensä kaksisuuntaisten ensisijainen lääke tai joku epilepsialääkkeistä. Litiumista tosin voi tulla jotakin seksuaalisia häiriöitä. Uusista antipsykooteista tulee myös seksuaalisia ongelmia ja nopeammin kuin SSRI-lääkkeistä, vaikutuksen huomaa lähes välittömästi. Ainakin itse huomasin Seroquelista (ketiapiini) eikä ollut edes kummoinen annos.
Kaksisuuntaisilla monilla on hyvin voimakas seksuaalisuus jo itsellään. Silläkin on vaikutusta miten lääke siis miedontaa lähtötilannetta!
Itse taas olen käyttänyt Seroquelia suurehkoa annosta, eikä sillä ole mitään vaikutusta seksielämään. Hieman väsytti alussa, joten käytönnössä seksin harrastaminen oli vaikeaa, koska nukahdin hyvin aikaisin.
On totta, että jotkut sekä uudemmat että vanhemmat neuroleptit voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen, mutta ko. sivuvaikutus ei ole kovin yleinen (ehkä muutama % käyttäjistä kärsii siitä). Itse en taatusti olisi vanhana SSRI-kastraattina ottanut ko. lääkkeitä, jos niiden yleinen sivuvaikutus olisi seksuaalisuuden menetys.
Sen sijaan SSRI-lääkkeillä arviolta 60-98% käyttäjistä menettää seksikykynsä, eli joka valmisteella tästä kärsii valtaosa käyttäjistä. Kun noita vielä määrätään aivan valtavasti, koko ajan on se 500 000 käyttäjää, niin ongelma koskee todella suurta joukkoa ihmisiä. Neuroleptejä syö paljon pienempi joukko.
Neuroleptien vaikutusmekanismi on niin serotoniini kuin dopamiinijärjestelmään. SSRI:t vaikuttavat myös serotoniinijärjestelmään ja moni uusimmista lääkkeistä myös dopamiinijärjestelmään. Neuroleptien käyttöä on myös laajennettu esim. unihäiriöihin. Neuroleptien käyttö on hyvin yleistä myös vanhuksilla. Neuroleptejä syö Suomessa 140 000 ihmistä.
http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2004/240204_b.htm
"Seksuaalitoimintojen häiriöt
Kaikki psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa seksuaalisia toimintahäiriöitä tai seksuaalista haluttomuutta. Seksuaalisen halun heikentyminen liittyy usein lääkkeen liian suureen annokseen, jolloin annoksen pienentäminen esimerkiksi kolmanneksella voi palauttaa seksuaalisen halun. Joskus seksuaalisen halun heikentyminen voi olla myös toivottavaa, mikäli seksuaalisuus ja seksuaaliset mielikuvat ovat potilaalle hyvin ahdistavia.
Jotkut psykoosilääkkeet voivat vaikeuttaa sekä erektion että orgasmin saamista. Etenkin klooripromatsiini, risperidoni ja klotsapiini, tioridatsiini sekä osin ketiapiini voivat viivästyttää tai estää siemensyöksyä. Orgasmin estyminen on monelle kiusallinen ja seksuaalista nautintoa estävä kokemus. Se on yksi tärkeimmistä syistä lääkekielteisyyteen ja lääkkeiden epäsäännölliseen käyttöön. Tämä haittavaikutus voidaan kuitenkin helposti poistaa joko lääkkeen annosta pienentämällä tai vaihtamalla lääke toiseen.
Joskus nämä samat psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa niin kutsutun retrogradisen ejakulaation, jolloin siemensyöksy tapahtuu taaksepäin eli virtsarakkoon. Ilmiö ei ole vaarallinen, mutta siemensyöksyn puuttuminen ja virtsan samentuminen siemennesteestä voivat olla outoudessaan ahdistavia kokemuksia."
Suora lainaus:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00033
Olisi mielenkiintoista tietää mistä olet saanut nämä prosentit yleisyydestä?
Sain omalta lääkäriltäni, ja nyt kun googlasin, niin ne näyttävät olevan paljon yleisempiä, tosin naisilla vähemmän yleisiä kuin miehillä.
On muuten todella omituista, että noissa virallisissa, valmistajan antamissa lääkkeiden sivuvaikutuslistoissa ja esim. wikipediassa ei mainita mitään ko. aineiden vaikutuksesta seksuaalisuuteen.
Itselläni tuo seroquel on suorastaan lisännyt seksihaluja ja kykyjä, mutta ehkä tämä liittyy kunnon yleiseen paranemiseen.
"On muuten todella omituista, että noissa virallisissa, valmistajan antamissa lääkkeiden sivuvaikutuslistoissa ja esim. wikipediassa ei mainita mitään ko. aineiden vaikutuksesta seksuaalisuuteen."
Ei se kovin kummallista ole. Mitä luulet myyntiluvuille käyvän, jos kuluttajia varoitettaisiin muun muassa mahdollisista pysyvistä seksuaalitoimintojen häiriöistä?
varokaa homoa ilkka haapamäkeä
tämä vitun kallonkutistaja-mulkku määrää nuorillekin näitä myrkkyjä
EDESVASTUUTON KUSIAIVO!
kyllä vituttaa jälkeenpäin kun miettii mitä paskaa on itseensä tunkenut
vitun mielureiden takia
Älä syö ja lopeta tuo valittaminen , perspatti.
Mikä teille osalle on niin vaikea tajuta, että monille aineita annetaan väkisin vastentahtoisesti? Miten voi olla ottamatta, jos nielaisemisesta kieltäytyminen johtaa injektioon. Neljä tuntematonta pitää väkisin kiinni raajoista ja viides raiskaa piikillä perseeseen? Idiootti pitää olla, jotta ei tajua, että psykiatriassa ei kysytä kohteen mielipidettä. Toiseksi, jos sattuu kuulumaan siihen porukkaan, jolle psykiatria suo oman päätöksen, ei aineiden vaikutuksista kerrota vastaanotoilla totuuden mukaisesti. Psykiatrit ihan tunnetusti usein valehtelevat ainekäytön seuraamuksista saadakseen ihmiset käyttämään ainetta. Kun ongelmia sitten tulee, jää uhri yksin, koska aineiden seuraamuksia ei tunnusteta virallisesti vaikka kaikki ne tietävät. Se, jos mikä on röyhkeyden ja julmuuden huipentuma.
Suora lainaus:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00086
"Lääkkeiden aiheuttamat seksuaaliset toimintahäiriöt
Monet lääkkeet voivat joko estää tai heikentää sekä seksuaalista halua että sukupuolista kiihottumista tai laukeamista.
On arvioitu, että ainakin joka kymmenes miesten impotenssi tai erektiohäiriö johtuu lääkkeiden käytöstä. Lääkkeiden käyttöön liittyvien seksuaalisten toimintahäiriöiden yleisyyden arviointi on vaikeaa, koska lääkkeiden käytön taustalla oleva sairaus voi olla lääkkeitä tärkeämpi syy seksuaalisiin toimintahäiriöihin. Esimerkiksi verenpainetautiin ja depressioon liittyy usein erilaisia seksuaalitoiminnan häiriöitä. Tällöin verenpaine- tai masennuslääke voi korjata myös seksuaalitoiminnan häiriön. Toisilla seksuaalitoiminnan häiriö on sairauden hoitoon käytetyn lääkkeen haittavaikutus. Tällöin verenpaine- tai masennuslääke kannattaa vaihtaa toiseen lääkkeeseen, jonka avulla perussairaus lievittyy yhtä tehokkaasti ilman seksuaalitoiminnan häiriöitä.
Fyysisten sairauksien hoidossa käytetyistä lääkkeistä erityisesti eräät verenpainetaudin hoitoon käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa seksuaalitoiminnan häiriöitä, etenkin suurina annoksina. Ongelmallisimpia ovat beetasalpaajat ja nesteenpoistolääkkeistä tiatsididiureetit ja spironolaktoni, joiden haittavaikutuksena on esiintynyt sekä seksuaalisen halun että erektion heikentymistä. Parkinsonin taudin hoidossa käytetyt dopaminergiset lääkkeet saattavat joskus lisätä seksuaalisia haluja kiusallisen paljon.
Useimmat psyykenlääkkeet saattavat aiheuttaa seksuaalitoiminnan häiriöitä. Kaikki psykoosilääkkeet salpaavat keskushermostossa dopamiinin vaikutuksia ja voivat siten heikentää sekä seksuaalista halua että mielihyvää. Perinteiset psykoosilääkkeet ja toisen polven lääkkeistä erityisesti risperidoni suurentavat aivolisäkkeestä erittyvän prolaktiinin pitoisuutta, mikä voi alentaa testosteronin pitoisuutta ja heikentää joidenkin henkilöiden seksuaalista halua. Erityisesti suurina annoksina psykoosilääkkeet voivat vaikeuttaa sekä seksuaalista kiihottumista että laukeamista.
Kaikki trisykliset masennuslääkkeet ja niistä etenkin klomipramiini voivat estää kiihottumista ja erektiota että etenkin siemensyöksyä ja orgasmia. Seksuaaliset toimintahäiriöt ja erityisesti orgasmin viivästyminen tai estyminen ovat myös selektiivisten serotoniinin takaisinottoa estävien eli SSRI- ja SNRI-masennuslääkkeiden tavallisia haittavaikutuksia. Sen sijaan moklobemidi ei juurikaan vaikuta haitallisesti seksuaalisiin toimintoihin.
Tratsodoni ja joskus myös jokin muu psyykenlääke voi harvoin aiheuttaa pitkittyneen ja kivuliaan erektion eli priapismin, joka voi olla vaarallinen. Jos kivulias erektio ei tunnin kuluessa lievity, henkilön tulee aina mennä päivystysluonteisesti ja siten vaikka keskiyölläkin välittömästi sairaalan poliklinikalle tai urologille. Priapismi voidaan laukaista ruiskuttamalla siittimeen adrenaliinia.
Myös alkoholinkäyttö ja tupakanpoltto voivat heikentää erektiota tai aiheuttaa impotenssia."
Minulla kävi niin, että eräästä fyysisellä puolella käytetystä lääkkeestä, jota sain yhden kerran, alaruumis ikäänkuin jonkinasteisesti "halvaantui" vuosiksi.
En ole koskaan kehdannut kenellekään lääkärillekään oireita kuvata kuin enintään pikaisella sivumaininnalla.
Ei nuo lääkkeet siis välttämättä kaikkien seksielämää pilaa. Ite kokeillu SSRI- lääkkeistä litoon ja ihan kaikkea siltä väliltä eikä moisia ongelmia. Paremminki nii, että ko lääkitys kunnossa ni kaikki kunnossa.