Muinaiselle

Hei. Aivan ensiksi haluan muistuttaa, että en ole eläinlääkäri, mutta oma näkemys tällaisessa asiassa on, että aina pitäisi miettiä mitä sairaudelle voi tehdä ja paljonko se tuottaa kärsimystä lemmikille ja mitkä ovat ennusteet parantumiselle. Toisaalta lääkäreissäkin ja heidän ammattitaidoissa (ja tietämyksistä eri eläimistä) on eroa ja toiset ehdottavat lopettamista yllättävänkin nopeasti.
Mikäli lemmikki ei kärsi kamalan pahasti ja tuntuu, että vielä kaikkea ei ole tehty (ja ennustekaan ei ole murskaava) niin suosittelisin lisätutkimuksia/uusia lääkkeitä mikäli mahdollista (tai toista lääkäriä mikäli ensimmäinen tuntuu huonolta.) Pienellä meidän ei tulisi luovuttaa rakkaiden lemmikkiemme kanssa.
Toisaalta tässä asiassa tulee myös tutkia omaa sydäntään ja mikä on oikein vaikka se joskus tekeekin kipeää. Lemmikkisi tilannetta pitää tietenkin seurata päivittäin, että mihin se etenee, mutta samalla myös arvioida miten paljon lemmikki kärsii ja milloin aika ei ole meidän puolellamme enää hoidon etsimisessä ja käymme toivotonta taistelua, jota emme haluaisi hävitä. Sinne saakka, kun tuntuu että toivoa on (yllämainitut seikat huomioon ottaen) niin taistelua kannattaa mielestäni ehdottomasti jatkaa. Toivon paljon voimia ja jaksamista sinne teille ja lemmikillenne.