morjes. oon justiinsa 20v sukupuoleltani mies ja diabetestä sairastanut n.5 vuotiaasta asti. Aluksi kaikki meni hyvin ja uskalsin pitkään laittaa piikin kunens yht'äkkiä varmaan 14 vuotiaana huomasin etten enään jotenkaan kykene pistämään itse itseäni vaikka kuinka koittaisi, piikkikammo tuli siis ihan yllättäen kunnei aiemmin ole ollut mitään ongelmaa.
nyt vielä kakskymppisenäkään en vain pysty siihen vaikka käytössä on insuliini pumppu joten pitäis pistää vaan joka kolmaspäivä, jo ajatuskin kuulostaa mahottomalta. jonka takia koitan aina pitkittää sitä insuliini setin laittamista,
josta sitten seuraa että insuliini ei imeydy kunnolla ja sokerit sen mukaiset tietenkin
muistan joskus 16 kesäisenä kunnen uskaltanut laittaa insuliinia päivään niin yön aikana oli ketoosi arvot nousseet liki kahdeksaa, siinä sitten ambulanssilla sairaalaan.
ja melkeen 18 ikävuoteen asti sokerit oli kokoajan niin korkeella ettei ruoan sokeri imeytynyt sitten laisinkaan ja painokin tippui 70kg -> 50kg. se on jo aika paljon kun pituutta on 180.
oisko mitään keinoo joka auttais mahottomaan piikkikammoisuuteen?
nyt vielä kakskymppisenäkään en vain pysty siihen vaikka käytössä on insuliini pumppu joten pitäis pistää vaan joka kolmaspäivä, jo ajatuskin kuulostaa mahottomalta. jonka takia koitan aina pitkittää sitä insuliini setin laittamista,
josta sitten seuraa että insuliini ei imeydy kunnolla ja sokerit sen mukaiset tietenkin
muistan joskus 16 kesäisenä kunnen uskaltanut laittaa insuliinia päivään niin yön aikana oli ketoosi arvot nousseet liki kahdeksaa, siinä sitten ambulanssilla sairaalaan.
ja melkeen 18 ikävuoteen asti sokerit oli kokoajan niin korkeella ettei ruoan sokeri imeytynyt sitten laisinkaan ja painokin tippui 70kg -> 50kg. se on jo aika paljon kun pituutta on 180.
oisko mitään keinoo joka auttais mahottomaan piikkikammoisuuteen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voit yrittää neuvotella terveyskeskuksen kanssa saisitko sieltä apua insuliinipumpun kanyylin laittoon. Palvelu voi olla maksullinen.
Parempi vaihtoehto on vain yrittää päästä piikkikammosta. Onhan se sentään parempi vaihtoehto kuin näön ja/tai raajojen menetys joka on edessäsi melko pian jos hoitotasapaino on huono. Pahimmillaan edessä on ennenaikainen kuolema.
Jo tuo että olet saanut insuliinipumpun, osoittaa että hoitojärjestelmä on huomioinut ongelmasi. Pumpun kanyylin vaihto kolmen päivän välein on sentään paljon helpompaa kuin useita piikityksiä päivässä.
Ja mitähän vittua Veijo pystyy neuvomaan piikkikammoiselle ? Kenties että turhaa pistellä kun vedät vaan läskiä niin ei tartte insuakaan....ko ?
Kaikki neuvot ovat paikallaan. Ehkä ei sinun typerät huomautukset.
Kyllä asia on niin, että, jos ruokavalio sisältää mahdollisimman vähän sokeripitoisia ruoka-aineita, niin voidaan myös vähentää insuliinin tarvetta ja sitä kautta ehkä jättää se piikki pois. En väitä että olen oikeassa, mutta maallikon järjellä, näin voisi olettaa.
Näin on, JOS on pistos hoidolla ja tarvisi pistää ainakun syö. Muttakun kyseessä on pumppuhoito jolloin insuliinia pitää mennä koko ajan vähän, kunnei ole pitkävaikutteista insuliinia silloin käytössä, niin on se kanyyli vaihettava säännöllisin välein vaikkei söisi mitään.
Lue, tampio, aloittajan teksti. Hän on PUMPPULAINEN, eikä voi jättää niitä vähiä pistoksia pois vaikka kuinka kammottaisi. Siinä ei Veijonkaan horinat paljoa auta.....
Ja jos ei ole pumpulla niin ykkösten on pistettävä pitkävaikutteista insuliinia joka tapauksessa. Ateriainsuliinista voi päästä joskus eroon jos ei käytä juuri lainkaan hiilihydraattia. Tällöin ei voi käyttää mm. raejuustoa, tomaattia ym. koska sitä hiilihydraattia saa tulla noin 2 g per ateria.
Eipä tuo karppaus ollut mitenkään erityisen hyvä hoitokeino ennen insuliinia. Ykköset kuolivat noin vuodessa (koska tuon aikaa haima yleensä tuottaa hiukan insuliinia) ja kakkoset muutamassa.
Tuo minun_mielipide taitaa olla vaan rasvauskovainen eikä diabeetikko lainkaan. Heitä on tunkenut muille palstoille kun karppauspalstat ovat kuolleet uskonnon näivettymisen myötä.
Kannattaa tutustua diabeteksen hoidon historiaan. Ykkösten elinikä oli reilusti alle 60-vuotta ennen 1970-luvun keskivaihetta jolloin ateriainsuliinit tulivat markkinoille. Jos karppaus tehoasi kakkoseen niin karppausbuumin aikana kakkosten määrä olisi laskenut eikä lisääntynyt 10 000 ihmisellä vuodessa.
Sisätautilääkärit suosittaisivat karppausta hoidoksi diabetekseen jos se toimisi, tietävät vaan ettei se toimi.
Kun karppauksessa hiilihydraatin määrä laskee niin proteiinin ja/tai rasvan osuus nousee. Puustiset ja kumppanit vetävät yli 200 g rasvaa päivässä ja tuo on yli kolme kertaa suosituksiin verrattuna.
hpv, sinulla itselläsi hakusessa diabeteksen hoidon historia. Mitään ateriainsuliineja ei ollut 70-luvulla, vasta 80-luvun puolenvälin jälkeen tulivat käyttöön.
Aikoinaan ei ollut lainkaan insuliinia, hiilihydraatittomuus oli ainoa keino hoitaa tappavaa tautia. Nykuaikainen ylensyönti kasvattaa kakkostyypin riskiä, hiilihydraatteja vähentämällä helpoin tapa vähentää riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen
Hiilihydraatittomuuskaan ei pelastanut ennen insuliinia. Ykköset kuolivat kun haima lopetti insuliinin tuotannon. Tuohon aikaan kakkoset olivat aika finaalissa kun diabetes todettiin eikä heilläkään elämää ollut kuin muutama vuosi taudin toteamisen jälkeen.
Hiilihydraatti ei ole kakkostyypin riskitekijä. Aasiassa syödään monin paikoin noin 80E% hiilihydraattia ja noilla alueilla kakkostyyppi on harvinainen. Kun dieettiin tulee rasvaa ja lihaa niin alkaa esiintyä kakkostyypin diabetesta ja sydäntauteja.
Pikainsuliini keksittiin jo vuonna 1965:
http://www.defeatdiabetes.org/diabetes-history/
http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/yleista_diabeteksesta/diabeteksen_historia
1980-luvulla tuli ihmisen insuliinin analogi, joka tuotettiin geneettisesti kolibakteerilla.
ei kai tuollaiseen piikkikammoon muu auta kuin koittaa vaan pistää sillä siittä on elmämä kiinni, tai jos ei ihan se niin elimet siinä kärsii jossei sokeri tasapaino ole hyvä.
mä en tiä miten enään tänäpäivänä tai noinkin vanha kuin olet niin onko seuraava ehdotus mahdollista toteuttaakkaan: jos piikkikammosi johtuu piikin tunteesta, tai se sattuu tms, niin voisit koittaa pyytää niitä sellaisia puudutus lappuja jos niitä enään mistään saa. veljelläni oli myös kova kammo pistämiseen, mutta kun puudutti ensin niin ei tuntunut missään ja piikkikammo meni ohi, eikä tarvinnut enään niitä lappujakaan. tästä siis aikaa jo liki 10 vuotta niin en tiä onko mahollista enään
Puudutusgeeliä on ainakin olemassa.
nii i, tuo itse asiassa kuulostaa kokeilemisen arvoiselta jos auttaisi vaikka :) , juuri tuosta piikin tunteesta varmaan se kammo kumpuaa
Nykyiset ohuet ja lyhyet kertakäyttöneulat ei edes tunnu pistettäessä. En muista koska viimeksi olisin tuntenut pistoksen. Joskus insuliinin ruiskuttaminen kirvelee hieman kudoksen sisällä, mutta kyllä senkin sietää hyvin.
En tiedä onko tuo pumpun neula (kanyyli) paksumpi ja sen vuoksi kivuliaampi laittaa.
Uskoisin että tuo neulakammo on vain psyykkinen ominaisuus, joten sen saa korjattua vain omalla psyykkauksella. Ajattelee vaikkapa sitä että mieluummin pistää kuin kuolee ennen aikojaan sokeana.
On se paksumpi , sen kanyylin silällä menee vielä sellanen ohut putki josta sit se insuliini tulee, joka tuo tietty lisä paksuutta