SOG vai lokinopeus?

Ei ne targetit mihinkään vääristy. Targettien kannalta oleellista on vain veden ja tuulen välinen nopeusero, veneen nopeus veden suhteen ja tuo veneen suunta noin määritettyyn "tosituuleen". Ainoa mikä tuossa vääristyy on tosituulen suunta ja nopeus, jotka siis poikkeavat kiinteästä pisteestä mitatuista.

0,5 solmua on aika usein Suomessa. Matkalla Hiidenmaalle oli pitkään solmukin virtaa.

Joakim1 kirjoitti:

Ei ne targetit mihinkään vääristy. Targettien kannalta oleellista on vain veden ja tuulen välinen nopeusero, veneen nopeus veden suhteen ja tuo veneen suunta noin määritettyyn "tosituuleen". Ainoa mikä tuossa vääristyy on tosituulen suunta ja nopeus, jotka siis poikkeavat kiinteästä pisteestä mitatuista.

0,5 solmua on aika usein Suomessa. Matkalla Hiidenmaalle oli pitkään solmukin virtaa.

Juu sori, ei ne targetit mihinkään vääristy, mutta ne lasketaan hieman "väärän" tosituulen kohdasta. ....

No kai se helppo on nostaa kalibrointikerrointa niin, että ei näytä systemaattisesti vähempää kuin SOG? Sitten kun haluaa parempaa tarkkuutta vaaditaan parempia laitteita. Perusmittareissa on vain yksi kalibrointikerroin eli oletetaan lineaarinen riippuvuus ilman offsettiä. Hiukan paremmissa voi säätää myös offsettiä eli loki alkaa näyttämään muutamaa kymmenystä heti kun pyörii. Sitten voi olla korjauksia eri nopeuksille, halsseille ja kallistumille. Ilmaa haukatessaan näyttää tietysti väärin, vaikka olisi vaimennustakin.

Tahmaantumiseen auttaa puhdistus. Voi vaatia myös pohjan puhdistuksen eikä vain anturin.

Eri halsseilla eri näyttämä johtuu yleensä siitä, että anturi ei ole keskilinjalla ja usein lisäksi on turhan lähellä köliä. Mitä lähempänä köliä sitä suurempi virhe, jos ei ole keskellä. Yli solmun erojakin olen nähnyt tuosta syystä. Toinen syy voi olla, että anturi ei ole suoraan kölilinjan suuntainen. Noita voi auttavasti käyttää yhdessä eli virhettä voi ehkä hieman pienentää laittamalla reunassa olevan anturin tahalleen vinoon.

Mielestäni tarkimmin noita voi verrata vertaamalla SOGista ja lokista laskettua matkaa riittävän pitkällä ympyräradalla. Katsoin juuri, että kesälomareissulla eroa tuli 1360 M matkalla alle 3 M eli 0,2%. Pahimpana yksittäisenä päivänä eroa oli 14%, mutta se oli joessa vastavirtaan. Itämerellä purjehdituilla pätkillä ero oli joka päivän osalta alle 3% suuntaan tai toiseen.

Vuorovesialueilla ja jokiveneilyssä noilla kahdella nopeudella alkaa olla merkitystä. Itse opin viime syksynä Ranskan joilla, että on ihan eri asia tulla laituriin myötä- tai vastavirtaan, vaikka nopeus veden suhteen onkin sama...

Ja vuorovesialueilta yksi kuulemani tarina, joka saattaa kyllä olla urbaalia legendaa tai ainakin liioiteltu:
Joskus 1970-luvulla, ennen GPSiä, oli suomalainen purjevene Englannin kanaalissa, kun päälle iski tiukka sumu, jossa ei nähnyt muutamaa sataa metriä enempää. Miehet keksivät, että "ajetaan tuon kalastusveneen perässä niin ei eksytä, se menee lokin mukaan 4 solmua suurin piirtein samaan suuntaan kuin mekin". Puolisen tuntia sitten tupruttivat koneella kalastusveneen perässä, kunnes troolarista heilutettiin köyttä ja huudettin suomalaisille "Älkää suotta kuluttako moottorianne, vaan laittakaa itsenne köydellä meidän perään kiinni. Me ollaan tässä ankkurissa paikallaan ja odotellaan sumun hälvenemistä ja vuorovesivirran kääntymistä".

Joakim1 kirjoitti:

No kai se helppo on nostaa kalibrointikerrointa niin, että ei näytä systemaattisesti vähempää kuin SOG? Sitten kun haluaa parempaa tarkkuutta vaaditaan parempia laitteita. Perusmittareissa on vain yksi kalibrointikerroin eli oletetaan lineaarinen riippuvuus ilman offsettiä. Hiukan paremmissa voi säätää myös offsettiä eli loki alkaa näyttämään muutamaa kymmenystä heti kun pyörii. Sitten voi olla korjauksia eri nopeuksille, halsseille ja kallistumille. Ilmaa haukatessaan näyttää tietysti väärin, vaikka olisi vaimennustakin.

Tahmaantumiseen auttaa puhdistus. Voi vaatia myös pohjan puhdistuksen eikä vain anturin.

Eri halsseilla eri näyttämä johtuu yleensä siitä, että anturi ei ole keskilinjalla ja usein lisäksi on turhan lähellä köliä. Mitä lähempänä köliä sitä suurempi virhe, jos ei ole keskellä. Yli solmun erojakin olen nähnyt tuosta syystä. Toinen syy voi olla, että anturi ei ole suoraan kölilinjan suuntainen. Noita voi auttavasti käyttää yhdessä eli virhettä voi ehkä hieman pienentää laittamalla reunassa olevan anturin tahalleen vinoon.

Mielestäni tarkimmin noita voi verrata vertaamalla SOGista ja lokista laskettua matkaa riittävän pitkällä ympyräradalla. Katsoin juuri, että kesälomareissulla eroa tuli 1360 M matkalla alle 3 M eli 0,2%. Pahimpana yksittäisenä päivänä eroa oli 14%, mutta se oli joessa vastavirtaan. Itämerellä purjehdituilla pätkillä ero oli joka päivän osalta alle 3% suuntaan tai toiseen.

Mihin otat nuo datat talteen? Mulla on kaikki data NMEA 2000 väylässä, olisiko hyviä vinkkejä, mihin sen hilloaisi ja miten. Myös datan analyysipää ja softat kiinnostaisi.

speedomiäs kirjoitti:

Mihin otat nuo datat talteen? Mulla on kaikki data NMEA 2000 väylässä, olisiko hyviä vinkkejä, mihin sen hilloaisi ja miten. Myös datan analyysipää ja softat kiinnostaisi.

NMEA 2000:sta ei ole mitään kokemusta, mutta omassa (ja edellisessä) on itse tehty systeemi, joka kerää kaiken mittaridatan automaattisesti SD-kortille. Tässä on SeaTalk- ja edellisessä oli Nexus-väylä.

Eikös noihin NMEA 2000 väyliin saa ainakin NMEA 0183-muuntimia, joista sitten saa datat vaikkapa läppärin navigointiohjelmaan, jos ei halua mitään kiinteämpää systeemiä rakentaa.

juu987 kirjoitti:

Vuorovesialueilla ja jokiveneilyssä noilla kahdella nopeudella alkaa olla merkitystä. Itse opin viime syksynä Ranskan joilla, että on ihan eri asia tulla laituriin myötä- tai vastavirtaan, vaikka nopeus veden suhteen onkin sama...

Ja vuorovesialueilta yksi kuulemani tarina, joka saattaa kyllä olla urbaalia legendaa tai ainakin liioiteltu:
Joskus 1970-luvulla, ennen GPSiä, oli suomalainen purjevene Englannin kanaalissa, kun päälle iski tiukka sumu, jossa ei nähnyt muutamaa sataa metriä enempää. Miehet keksivät, että "ajetaan tuon kalastusveneen perässä niin ei eksytä, se menee lokin mukaan 4 solmua suurin piirtein samaan suuntaan kuin mekin". Puolisen tuntia sitten tupruttivat koneella kalastusveneen perässä, kunnes troolarista heilutettiin köyttä ja huudettin suomalaisille "Älkää suotta kuluttako moottorianne, vaan laittakaa itsenne köydellä meidän perään kiinni. Me ollaan tässä ankkurissa paikallaan ja odotellaan sumun hälvenemistä ja vuorovesivirran kääntymistä".

Jokiveneilystä itselläni ei ole kokemusta, mutta vuorovesistä runsaasti. En usko, että kertomasi 1970-luvun tarina on liioittelua.

Useimmille ensimmäinen vuorovesikokemus on tullut tai tulee Kielin kanavan Brunsbüttelin sulkuportin avautuessa. Jos on tehnyt ajoituksen oikein eli mennyt sulkuun silloin, kun Elbellä on ylävesi, 3-4 solmun myötävirta vauhdittaa mukavasti.
Cuxhavenin sataman edustalla eräs purjevene ajoi spinnulla keula kohisten, mutta pysyi paikallaan. Vuorovesivirta oli sille vastainen.

Shetlannin saarilla purjehtineille Yellin ja Bluemullin salmet lienevät tuttuja. Näistä kapeamman Bluemull-salmen pohjassa, 35 m syvyydessä on nykyisin vuorovesigeneraattori. Se asennettin v. 2014. Vuorovesivirta salmessa on maksimissaan 5 solmua. Vuorovesigeneraattori tuottaa sähköenergian Cullivoen kalastussatamalle, jäätehtaalle sekä kylän kotitalouksille. Sen kerrottiin olevan maailman ensimmäinen laatuaan.

Färsaarten salmissa vuorovesiverta on maksimissaan 11 kn. Navigoinnin haaastellisuutta lisää se, että hyvin usein on tiheä sumu (on omia kokemuksia).

Merivirta Skagerragilla on tavallisesti ollut 1-2 solmun luokkaa. Kovan länsituulen heikennyttä Norjan etelärannikolla länteen päin vievä virta oli 3 solmun luokkaa lokin ja gps;n perusteella. Skagerrakin Jyllannin puoleisella rannikolla virta on lännestä itään. Se tuo suolavettä Itämerelle.
Norjan länsirannikon kapeikoissa 3-4 kn vuorovesivirta on aika tavallinen.
Voimakkain se on Bodøn lähellä olevassa Saltstraumenissa (150 m levyinen kapeikko Saltenfjordenin ja Skjerstadfjordenin välissä. Vuorovesivirta on maksimissaan 20 kn! Bodøssä olen omalla veneellä käynyt neljästi, mutta Saltstraumenissä vain maitse. Saltstraumen on suosittu kalastuspaikka ja turistinähtävyys, mutta ei ole purjehduskelpoinen sillan takia.

Nopeusloki helpottaa navigointia. Ehkä on viisainta pysytellä Itämeren puolella, jos nopeusloki puuttuu!

vanha.purjehtija kirjoitti:

Jokiveneilystä itselläni ei ole kokemusta, mutta vuorovesistä runsaasti. En usko, että kertomasi 1970-luvun tarina on liioittelua.

Useimmille ensimmäinen vuorovesikokemus on tullut tai tulee Kielin kanavan Brunsbüttelin sulkuportin avautuessa. Jos on tehnyt ajoituksen oikein eli mennyt sulkuun silloin, kun Elbellä on ylävesi, 3-4 solmun myötävirta vauhdittaa mukavasti.
Cuxhavenin sataman edustalla eräs purjevene ajoi spinnulla keula kohisten, mutta pysyi paikallaan. Vuorovesivirta oli sille vastainen.

Shetlannin saarilla purjehtineille Yellin ja Bluemullin salmet lienevät tuttuja. Näistä kapeamman Bluemull-salmen pohjassa, 35 m syvyydessä on nykyisin vuorovesigeneraattori. Se asennettin v. 2014. Vuorovesivirta salmessa on maksimissaan 5 solmua. Vuorovesigeneraattori tuottaa sähköenergian Cullivoen kalastussatamalle, jäätehtaalle sekä kylän kotitalouksille. Sen kerrottiin olevan maailman ensimmäinen laatuaan.

Färsaarten salmissa vuorovesiverta on maksimissaan 11 kn. Navigoinnin haaastellisuutta lisää se, että hyvin usein on tiheä sumu (on omia kokemuksia).

Merivirta Skagerragilla on tavallisesti ollut 1-2 solmun luokkaa. Kovan länsituulen heikennyttä Norjan etelärannikolla länteen päin vievä virta oli 3 solmun luokkaa lokin ja gps;n perusteella. Skagerrakin Jyllannin puoleisella rannikolla virta on lännestä itään. Se tuo suolavettä Itämerelle.
Norjan länsirannikon kapeikoissa 3-4 kn vuorovesivirta on aika tavallinen.
Voimakkain se on Bodøn lähellä olevassa Saltstraumenissa (150 m levyinen kapeikko Saltenfjordenin ja Skjerstadfjordenin välissä. Vuorovesivirta on maksimissaan 20 kn! Bodøssä olen omalla veneellä käynyt neljästi, mutta Saltstraumenissä vain maitse. Saltstraumen on suosittu kalastuspaikka ja turistinähtävyys, mutta ei ole purjehduskelpoinen sillan takia.

Nopeusloki helpottaa navigointia. Ehkä on viisainta pysytellä Itämeren puolella, jos nopeusloki puuttuu!

Jyllannin itärannikolla ennen gps-aikaa etsin tiukassa sumussa Limfjordin itäaukkoa. Jäi mieleen virran vienti P>E suunnassa 2-3 kts. Kattegatin Ruotsin rannikolla virtasi samaan suuntaan pari solmua, tosi eri ajankohta. Norja Sörlandetissa ja ehkä yllättäen myös matalassa Öresundissa minusta virrat oli vähäisiä. Bergenin ja Trondheimin korkeudella sen sijaan huomattavia, etenkin vuonojen täyttyessä tai tyhjentyessä vuorovedestä. Pahin virtakokemus oli 2010 Hollannista vattimerelle lähtiessä. Kapeaa mutkikasta ränniä, valot vikkui joka puolella ja koneella " kamalaa" myötävirtaa pitkin. Onneksi en navigoinut paperikartan varassa, tuskin olisin pysynyt ajan tasalla pimeydessä. Virran nopeutta en kerinnyt selvittämään, arvaus 5- 6 solmua.
Jokinavigatio Eiroopassa: Rhone paikoin virtaa sen verran, että hyvin huomaa muttei tarvitse vastavirtaan nostaa moottorin kierroksia, arvaus ad 2-3 kts. Mosel ja kanavat ovat tyyniä. Rein on vuolas 4-6 kts ja haittaa selvästi vastavirtaan. Kuivalla ja kostealla vuodenajalla on tietenkin iso vaikutus.