Olen huomannut tällaisen ongelman että minua ahdistaa jos minulla on jotain mitä veljelläni ei ole tai jokin asia joka minulla on on parempi kuin veljelläni. Tämä on todella kummallinen ongelma mutta jotenkin minulle tulee siitä paha mieli ja ahdistava olo. Otetaan nyt esimerkki että minulla olisi vaikka isompi ja parempi televisio kuin veljelläni. Tällöin minua harmittaa asia ja tuntuu että haluaisin ostaa hänelle paremman television tai auttaa etsimään halvalla paremman. Vaikka veljeni on minua vanhempi olen aina ollut hieman ylisuojeleva häntä kohtaan esim. en ikinä pienenä tykännyt jos hänelle naureskeltiin yms. Mistähän tämä johtuu. Haluaisin ratkaista tämän asian itse ilman että puhuisin asiasta veljeni kanssa vaikka ongelma ratkeaisi varmaan siten. Tämä ongelma nyt johtuu selvästi jostain oman pääni sisällä olevasta ongelmasta ja toivon että joku osaisi vähän antaa neuvoja tai jopa omia kokemukia. Haluaisin niin tietää mistä tämä johtuu.
Sellainen vielä että jos joskus hehkutan jostain asiasta veljelleni mitä olen hankkimassa jälkeen päin tulee paha mieli. Tässä jutussa on vielä se että koskaan en muista että veljeni olisi näyttänyt mitään harmistusta vaikka hankkisin jotain parempaa, aina hän on ollut avustamassa valinnan kanssa ja etsinyt yhdessä kanssani hinta-laatu suhteeltaan parasta vaihtoehtoa ja vielä tarvittaessa auttanut kuljetuksessa ja asentamisessa yms. En ymmärrä itseäni
Sellainen vielä että jos joskus hehkutan jostain asiasta veljelleni mitä olen hankkimassa jälkeen päin tulee paha mieli. Tässä jutussa on vielä se että koskaan en muista että veljeni olisi näyttänyt mitään harmistusta vaikka hankkisin jotain parempaa, aina hän on ollut avustamassa valinnan kanssa ja etsinyt yhdessä kanssani hinta-laatu suhteeltaan parasta vaihtoehtoa ja vielä tarvittaessa auttanut kuljetuksessa ja asentamisessa yms. En ymmärrä itseäni
Vastaukset 6
Vanhimmat
En kutsuisi tuota ongelmaksi ensinkään, se on vain yksi elämänvaihe, jossa perheenjäsenet ovat vielä ne tärkeimmät läheiset. Sitten kun hankit joskus oman perheen, huolenpitosi saa aivan uudet kohteet.
Olet luonteeltasi ilmeisen vastuuntuntoinen, epäitsekäskin ja empaattinen yksilö, joten tunnet syvästi läheisiäsi kohtaan. Sisarussuhteet ovat usein vahvat, on totuttu jakamaan kaikki kokemukset ja tavarat muksusta lähtien, joten osaltaan myös tottumus selittää tuollaisen syyllisyyden tunteen nyt aikuisempana.
On lupa nauttia elämästä, kunhan ei estä muita ihmisiä tekemästä samoin. Sinulla ei siis ole mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä tavaroista, jotka hankit omilla rahoillasi omaan kotiisi. Mutta koska veljesi usein osallistuu niiden valintaan, asentamiseen jne. saatat tuntea olevasi hänelle kiitollisuudenvelassakin. No, se kuittaantuu vastapalveluilla. Ja sinä teet jo hyvää myös veljellesi, koska ilmaiset tarvitsevasi häntä ja arvostat hänen neuvojaan ja apuaan.
Te tulette olemaan toistenne tukena ja tovereina läpi elämän, eikä ainakaan siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä, voi olla vaan reilusti onnellinen.
Kiitos vastauksestasi tämä paransi mielialaani huomattavasti asian suhteen :)
Oletko joutunut joskus suojelemaan veljeäsi ihan oikeassa pulassa ja jopa joutunut jättämään hänet hieman pulaan oman etusi varjolla. Onko vanhempasi arvostaneet sinua tai hoivanneet enemmän ja olet kokenut että veljesi jää sivuun.
Yhden kerran muistan ala-asteella kun veljeäni kiusattiin ja minä näin tilantee. Hän itse ei kertonut asiasta vanhemmille mutta minä kerroin. Muita tilanteita ei tule mieleen. Äiti joskus puhui että häntä harmitti kuinka veljeni jäi vähemmälle huomiolle keskimmäisenä lapsena. Olisinkohan jotenkin tästä alitajuisesti kehittänyt tämän ongelman. Kiitos hyvästä pointista :)
Ratkaisu asiaan, sinun pitää antaa kaikki tavarat ja asiat veljellesi, josta koet ahdistuksen tunteen. Myös vaimosi / tyttöystäväsi.
Ehkä tämä nyt ei olisi kovin toimiva ratkaisu :P Ennemmin haluaisin oppia pois tästä ahdistuksesta mutta muuten jatkaa elämään normaalisti. Mutta ehkä et nyt ollut kovin tosissaan tämän neuvon kanssa :)