Ota tästäkin selkoa.

Puran nyt tunteita tänne, kun muuallekaan en voi. Josko tämä edes vähän helpottais ja aukaisis ajatuksiani. Parhaimmat kaverini tietävät, mutta muunnellun totuuden. Kukaan ei tiedä sitä, mitä hänen läsnäolonsa aiheuttaa minussa...yhä edelleen. Se tunne ei vain sammu! Tykkäsin hänestä kyllä heti, mutta ihastuin? vasta myöhemmin. Muutaman liian pitkän katseen jälkeen. Ja pelkkä ajatus niistä silmistä aiheuttaa nytkin heikotusta. En vain ymmärrä tätä tunnetta. Myöhemmin sain tietoon hänestä erilaisia asioita. Osa mukavia, suurin osa ei niin mukavia. Osa on ehkä totta, osa ei. Silloin päätin kuitenkin, että omille tunteilleni en anna valtaa. Sain liekit aisoihin, mutta pieni hiillos jäi vielä kytemään. Uskoakseni olen kuitenkin osannut peittää heikotukseni ja ylimääräiset tykytykset..ainakin välillä, ehkä, toivottavasti. Leikin välillä välinpitämätöntä, vaikka oikeasti en ole. Sitten taas tulee se päivä, kun hän katsoo pitkään silmiin ja hajoan. En tiedä, onko ihastuminenkaan oikea sana kuvaamaan tätä. Jokin tunne-elämän häiriö pikemminkin. En tosiaan tiedä. Voihan tämä olla pelkästään seksuaalistakin vetovoimaa. Ihan naitava mies kuitenkin kyseessä. ;) Näitä asioita nyt vain mielessä pyörittelen...katsotaan kuinka pitkään. Ehkä jotakin tapahtuu tai sitten ei. Ehkä hän unohtuu tai on mielessäni hautaan asti. Ehkä tämä purkautuminen auttoi, ehkä ei. Jää nähtäväksi.
880
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Hänestä olevista asioista, niin miksi et sitten ota niistä selvää?

Äänestä
  • Mitenköhän? En voi puhua näitä asioita eteenpäin, koska niistä on minulle luottamuksellisesti kerrottu. Ei tunneta niin hyvin, että pystyisin näitä häneltä kysymään...Hyvä kun pystyn hänelle puhumaan. *vähän jäissä* :)

    Äänestä

  • vaikea-n kirjoitti:

    Mitenköhän? En voi puhua näitä asioita eteenpäin, koska niistä on minulle luottamuksellisesti kerrottu. Ei tunneta niin hyvin, että pystyisin näitä häneltä kysymään...Hyvä kun pystyn hänelle puhumaan. *vähän jäissä* :)

    Mutta jos ne asiat eivät ole totta, niin oletko sitäkin aatellut? Joillakin ihmisillä on tapana liioitella tai kärjistää asioiden oikeudenmukaisuutta, koska eivät tiedä miten asia todellisuudessa on.

    Äänestä

  • Olen kyllä ajatellut. Enkä uskonut näistä puoliakaan. Ehkä yritän sitten unohtaa kokonaan ne jutut. Vaikeaa muttei mahdotonta. :)

    Äänestä

Miksi tuhlata tunteitaan ihmiseen, joka ei kuitenkaan elä mukavuusalueellasi? Jos et voi hyväksyä hänen viallisuuttaan tai epämukavuuttaan, niin ihan turhaan tuhlaat tunteitasi ja pyörittelet vielä tällaisella anonyymillä palstalla.

Äänestä
  • Kyllä joku ihminen löytyy, jonka voit hyväksyä vikoineen ja epämukavuuksineen. Turhaa tuhlaat aikaa aloittaja, olen samaa mieltä.

    Äänestä

  • Niinpä...miksi tuhlata? En halua tuhlata. Tuskin tuhlasin sekuntiakaan, jos joku kertoisi miten tämä tunne sammuu.

    Äänestä

Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita. Se on joko tai ei. Jos et tule toimeen kanssaan, niin unohda, ihmisiä menee ja tulee. Jos tulet toimeen ja juttu luistaa niin tutustu ja sitä kautta ihastu. Ei tuommoisilla "juoruilla" tai sanonnoilla toisesta tee mitään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaikea-n kirjoitti:

Puran nyt tunteita tänne, kun muuallekaan en voi. Josko tämä edes vähän helpottais ja aukaisis ajatuksiani. Parhaimmat kaverini tietävät, mutta muunnellun totuuden. Kukaan ei tiedä sitä, mitä hänen läsnäolonsa aiheuttaa minussa...yhä edelleen. Se tunne ei vain sammu! Tykkäsin hänestä kyllä heti, mutta ihastuin? vasta myöhemmin. Muutaman liian pitkän katseen jälkeen. Ja pelkkä ajatus niistä silmistä aiheuttaa nytkin heikotusta. En vain ymmärrä tätä tunnetta. Myöhemmin sain tietoon hänestä erilaisia asioita. Osa mukavia, suurin osa ei niin mukavia. Osa on ehkä totta, osa ei. Silloin päätin kuitenkin, että omille tunteilleni en anna valtaa. Sain liekit aisoihin, mutta pieni hiillos jäi vielä kytemään. Uskoakseni olen kuitenkin osannut peittää heikotukseni ja ylimääräiset tykytykset..ainakin välillä, ehkä, toivottavasti. Leikin välillä välinpitämätöntä, vaikka oikeasti en ole. Sitten taas tulee se päivä, kun hän katsoo pitkään silmiin ja hajoan. En tiedä, onko ihastuminenkaan oikea sana kuvaamaan tätä. Jokin tunne-elämän häiriö pikemminkin. En tosiaan tiedä. Voihan tämä olla pelkästään seksuaalistakin vetovoimaa. Ihan naitava mies kuitenkin kyseessä. ;) Näitä asioita nyt vain mielessä pyörittelen...katsotaan kuinka pitkään. Ehkä jotakin tapahtuu tai sitten ei. Ehkä hän unohtuu tai on mielessäni hautaan asti. Ehkä tämä purkautuminen auttoi, ehkä ei. Jää nähtäväksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu