Usein vanhoillisina me moitimme helluntailaisia siitä, että he korostavat armolahjoja kuten kielilläpuhumista ja ikäänkuin pitävät sitä merkkinä oikeasta elävästä uskosta. Itse katsomme paremmaksi antaa oikean uskon synnyttää hyviä hedelmiä, niin että ympärilläolijat huomaavat, että tuo on oikeaa uskoa. Tämä omaksumamme linjan kuitenkin karkeasti unohdamme, kun keskustelu kääntyy siihen, mikä on oikea Jumalan valtakunta ja ketkä ovat oikeita uskovaisia. Eikö meidän pitäisi paremminkin antaa ympärilläolijoiden hedelmistämme päätellä, että olemmeko ja mitä olemme ja näkyykö meillä ne hyvät hedelmät vai ei näy? On traagikoomista jos huonot hedelmät väittävät olevansa maailman parhaita!
Näkyykö vai ei näy?
tobiaskoikkalainen
787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt iskit Tobias arkaan kohtaan!
Niinpä niin. Jokaisessa yhteisössä on omat heikkoutensa.
Jumalan valtakunnassa on kyse siitä, mihin uskomme perustetaan. Onko se omat teot, vai aivan vaan usko Jeesukseen? Oikein on sanottu, Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Kaikki muu menee ohi tai yli.
Kaikki eivät saa kielillä puhumisen lahjaa. Toiset voivat olla profeettoja, mutta heitäkään ei enää juuri ole. Sitten on niitä palvelutehtäviä, joihin joillakin on taipumukset. Kaikkien lahjoja tarvitaan seurakunnan rakentumiseksi, ei itsensä korottamiseksi. Joku voi rukoilla sairaan puolesta ja ihme voi tapahtua jos Jumala sallii. Toinen voi kehoittaa. Raamattu sanoo, olkoon siinä uskollinen. Joku opettaa.
Armolahjat on moninaiset.
Olemme kuin juoksukilpailussa, itsemme kanssa. Tehdään yhdessä hyvä elämänjuoksu. Palkintona voiton seppele ja valkeat vaatteet. Siellä perillä iloitaan armon osallisuudesta.
Meidän pelastuksemme ei ole kasteessa, lapsien synnyttämisessä tai missään omissa teoissamme. Kellä Poika (Jeesus) on, sillä on elämä. Se elämä tuo ilon ja rauhan, jota tämä maailma ei ymmärrä.
#Meidän pelastuksemme ei ole kasteessa#
Älä halveksi Jeesuksen sanoja
Mark. 16:16
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. [Joh. 3:18,36; Ap. t. 16:31; Room. 1:16; 1. Piet. 3:21]
Luuk. 3:3
Ensin usko ja sitten kaste.
412 puhuu raamatullista asiaa. Noin on.
Jumalan sana ja sakramentit synnyttävät uskon ja pitävät sitä yllä. Mitkään muut armolahjat eivät yllä samaan. Kielillä puhutaan pakanauskoissakin ja vääriä ihmeitäkin esiintyy ja jos mahdollista eksyttävät valitutkin(Matt.24:24).
Kuuluuko vai ei kuulu?
Ruudinkeksijä!! :)