kannabis ja väkivaltainen käyttäytyminen

Kannabis aiheuttaa pitkässä juoksussa väkivaltaista käyttäytymistä. Lue potilastapaus.



Potilas moitti psykiatria
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2016;132(1):89
Aki Rovasalo

Vinkistä vihiä

Noin 30-vuotias miespotilas tuli psykiatrin vastaanotolle mielialan vaihteluiden ja raivokohtausten vuoksi. Somaattisesti potilas oli tiettävästi terve.

Mielialan vaihteluiden vuoksi potilas joutui toisinaan olemaan päivän tai pari pois töistä. Muutamaa vuotta aikaisemmin hän oli yrittänyt itsemurhaa mielialan äkillisen laskun jälkeen poikkeavan väkivaltaisella menetelmällä ja selvinnyt hengissä vain sattumalta.

Potilas kertoi juovansa kaksi olutta joka päivä, paljon vähemmän kuin vuosia aiemmin. Kannabista hän kertoi poltelleensa pieniä määriä 16-vuotiaasta alkaen ja viime vuodet päivittäin. Hän koki kannabiksen auttavan siihen, ettei alkoholia tarvinnut käyttää enempää. Varusmiespalveluksen hän oli suorittanut ansiokkaasti ja ilman päihteitä, koska hän koki armeijan ympäristön tukevan henkistä tasapainoa. Stimulantit ja serotoniinivaikutteiset masennuslääkkeet aiheuttivat hyvin epämiellyttävää levottomuutta, eikä hän siksi käyttänyt niitä.

Viime vuosina potilas oli saanut viikoittain raivokohtauksia, jolloin hän oli rikkonut asuntoja ja televisioita, kaahannut autolla sekä joskus viillellyt itseään. Raivokohtaukset olivat harventuneet, mutta niistä oli edelleen haittaa. Masennusta oli usein parin päivän jaksoja, mutta myös pitkiä viikkojenkin jaksoja. Mielialan kohoamista oli ajoittain, mutta ei niin paljon eikä niin pitkään, että hypomanian kriteerit olisivat täyttyneet.

Potilas kävi muutaman kerran vastaanotolla. Psykiatri suositteli varovaisia lääkekokeiluita ja kannabiksen käytön vähentämistä. Pieni risperidoniannos (0,5-1 mg) vähensi raivokohtauksia oleellisesti, ja tukilääkkeenä kokeiltiin myös propranololia. Potilas ei halunnut kokeilla mielialalääkkeitä eikä luopua kannabiksen käytöstä. Hän lopetti käynnit eikä ottanut enää yhteyttä.

Monta vuotta myöhemmin potilas tuli jälleen vastaanotolle. Hän kertoi voineensa hyvin, mielialan jyrkät vaihtelut olivat tasoittuneet, raivokohtauksia ei ollut esiintynyt ja hän oli lopettanut kannabiksen käytön. Hän ei tullut vastaanotolle itsensä takia vaan kysyäkseen neuvoa läheisensä mielenterveysongelmien vuoksi. Samalla hän muisteli takavuosien omia hoitokäyntejään. Potilas syytti psykiatria ystävällisesti mutta tiukasti siitä, että tämä olisi voinut hoitaa asiaa aikoinaan paljon paremmin. Mistä potilas moitti psykiatria?

Vastaus
Potilas syytti lääkäriä siitä, että tämä ei ollut aikoinaan vaatinut potilasta lopettamaan kannabiksen käyttöä vielä pontevammin. Potilas kertoi itse lopettaneensa kannabiksen käytön, minkä jälkeen vointi oli kohentunut ja raivokohtaukset jääneet pois. Potilas kertoi olleensa ilman päihteitä pari vuotta, kunnes oli repsahtanut kannabiksen käyttöön. Hän oli poltellut sitä runsaasti parin kuukauden ajan, ja oireet olivat palanneet. Kun hän oli lopettanut kannabiksen käytön uudestaan ja vointi oli taas kohentunut, hän oli vakuuttunut siitä, että haluaa pysyä loppuelämänsä raittiina. Tarinan tässä vaiheessa raittiutta oli kestänyt vuoden.

Kannabiksen käyttöön liittyy monia ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöitä sekä kognitiivisia oireita, ja se laukaisee joskus vaikeitakin psykiatrisia häiriötiloja (1, 2, 3). Tämän potilaan tunne-elämän epävakaat piirteet epäilemättä muokkasivat oirekuvaa.

Opetus on myös hoitosuhteessa. Potilaat toivovat lääkäreiltään selkeitä ohjeita, joskus myös vakuuttamista, rohkaisemista ja pontevaa kannustusta elämäntapamuutoksiin. Useimmiten lääkärit saisivat sanoa ääneen, mitä todella ajattelevat.